~Are You Jealous?~ Part 18

Harry:
Elokuva loppui siinä kymmenen maissa joten venyteltyäni nousin tuolistani. Koko kämppä oli hämärä, kun sammutin telkkarin. Holly oli nukahtanut sohvalle. Enkä yhtään ihmetellyt sitä. En voinut käsittää minne Luci oli jäänyt! Heidän lähdöstään oli jo viitisen tuntia! Luci kyllä tiesi kuinka äiti hermostuisi kuullessaan, että hän oli näin pitkään poissa.
Kävelin Hollyn viereen, heilautin viltin hänen päälleen ja otin hänen kännykkänsä pöydältä. Oli sopivasti perjantai, joten tekstasin hänen äidilleen, että Holly jäisi yöksi.

"Terve!" Äiti huudahti ovelta siinä yhdentoista maissa, kun hän tuli töistä. Menin häntä vastaan.
"Joko Luci nukkuu?" Äiti kysyi ja riisui samalla kenkänsä.
"Ei.. En tiedä missä hän on" vastasin vakavana. Äiti nosti päänsä ja näytti kauhistuneelle.
"Mitä!? Miksi hän ei ole kotona!?" Äiti kiljaisi, nousi pystyyn ja laittoi kädet lantiolleen.
"Hän lähti Louisin kanssa tatuointikauppaan!! Mutta eivät ole palanneet. He muuten seurustelevat" ilmoitin ja äiti näytti pöyristyneelle.
"Entä jos Louis teki hänelle jotain!? Vastahan he tapasivat!?!! Nyt soitetaan poliisille!" Äiti käski ja pyyhälsi ohitseni kuin tornado. Seurasin häntä keittiöön. Tästä yöstä tulisi epäilemättä pitkä...



Luciana:
Olin täysin jähmettynyt paikalleni. Huumeiden kuljettaminen Amerikkaan oli riski alttiimpaa kuin mikään muu! Kaikki jäivät tullissa kiinni, ja siitä kerrottiin uutisissa. Ja nyt meidät laitettaisiin siihen..
"Ihan turha siis vastustaa. Viimeisimmät kuljettajamme jäivät kiinni, joten teidän oman terveytenne puolesta toivoisin ettette jää kiinni. Nielette huumepusseja niin paljon kuin mahtuu ja lähdette lentokoneella. Me laitamme teihin lähettimet, jotka kertovat missä olette. Ette voi karata. Hahaha... Ja jos yritätte jotain, laitamme myrkkyä lähettimen kautta, ettekä enää lavertele kenellekkään" pomon hommaa hoitava ruipelo, tatuoitu narkkari käski ja pyöritteli tupakkaa kädessään. Hänen kaverinsa hymyilivät vieressä... Mutta tässä tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa. Katsahdin Louisiin, joka puolestaan tuijotti minua. Olin helpottunut kun näin että hän oli kunnossa, mutta nykyinen tilanteemme kauhistutti minua eniten. Me jäisimme välittömästi kiinni tullissa ja sen jälkeen narkkarit tappaisivat meidät! Mutta meidät myös tapettaisiin jos vastustelisimme.
"Viesti taisi mennä perille. Marie!!" Pomo karjaisi ja suloinen nainen palasi takaisin huoneeseen.
"Laita heidät valmiiksi. Huomen aamuna on lähtö"
Marie nyökkäsi ja otti minua kädestä. Menimme yhdessä Louisin luo ja otimme hänet mukaamme. Marie meni edeltä ja minä ja Louis pari askelta jäljessä.
"Oletko kunnossa?" Louis kysyi hiljaa ja vetäisi minut kylkeensä. Nyökkäsin hitaasti ja tarrauduin hänen paitaansa. En halunnut että meidät erottaisiin taas...
Marie vei meidät uuteen huoneeseen, joka näytti elokuvan maskeeraus huoneelta.
"Olen pahoillani" Marie sanoi ja katsoi meitä silmiin.
"Älkää huoliko, en ole samanlainen kuin he.. En haluaisi tehdä tätä, mutta kaikki pääsevät helpommalla jos teemme yhteistyötä... Eli minun pitää tehdä teistä tunnistamattomia meikeillä... "Marie selitti ja viittasi tavaroihin ja vaatteisiin huoneessa.
"Siepattiinko sinutkin?" Kysyin ujosti.
"Kyllä.. Olin puvustaja ja maskeeraaja teatterissa, kun nämä veivät minut. Kun olen tottelevainen, saan olla rauhassa.. Mutta nurkan takana on suihku.. Voitte käydä siellä hiusten värjäyksen jälkeen" Marie ohjeisti ja viittasi meitä istuutumaan.
"Tyttö, sinusta tulee blondi ja poika saa mustat hiukset" Marie ilmoitti ja otti hiusvärit esille...
Tästä ei päästäisi enää pois..