~Are You Jealous?~ Part 16

Holly:
"Lähden vielä Lucin luo!" Huusin ovelta ja kuulin äidin vastaavan myöntävästi. Ulkona oli jo aika pimeä ja viileä, joten pistin kädet takkini taskuihin ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Jotenkin arvasin, että Louis ja Luci vihdoin lopettaisivat sen naurettavan pelinsä. He olivat molemmat niin läpinäkyviä, että ihmettelin mikseivät Miller ja Belle olleet epäilleet mitään.. Belle oli ehkä vain liian tyhmä ja Miller ei jaksanut kiinnostua. Tyypillistä heille.

Viiden minuutin kuluttua pimpotin Lucin ovea ja jäin odottamaan. Melkein joka huoneessa oli valot, joten ainakin jonkun täytyi olla kotona. Pian ovi aukesikin, mutta siellä ei ollutkaan Luci vaan Harry.
"Terve" Hän sanoi ja katsoi minua kysyvästi.
"Moi.. Onko Luci kotona?" Kysyin kummastellen ja kurkistin Harryn kainalon ali sisälle.
"Eeii.. Hän meni Louisin kanssa tatuointikauppaan" Harry selitti.
"Hän kutsui minut tänne kaksi tuntia sitten... Eikö hänen pitäisi olla jo palannut?"
"Pitäisi varmaan. Louis sanoi ottavansa pienen tatskan, joten ei siinä pitkään pitäisi mennä" Harry kohautti hartioitaan.
"No mutta tule kuitenkin sisään. Kohta he varmaan tulevat" hän jatkoi ja väisti. Menin eteiseen, riisuin ulkovaatteeni ja menin Harryn perässä olkkariin.
"Minä koetan soittaa hänelle" Harry sanoi, istui nojatuoliin ja otti kännykkänsä. Nyökkäsin ja istuin sohvalle. Harry ehti hädintuskin nostaa luurin korvalleen ennenkuin hän laski sen alas.
"Ei muka saada yhteyttä... Onko hän sammuttanut kännykkänsä?" Harry sanoi kurtistaen kulmiaan. Pudistin päätäni. Luci ei ikinä sammuttaisi kännykkäänsä ilman syytä. Eikä hän päästäisi akkuaan loppumaan.
"No odotellaan.." Huokaisin ja käperryin sohvan nurkkaan. Harry heilautti jalkansa nojatuolin käsinojan yli ja avasi telkkarin kaukosäätimellä. Telkkarista tuli lastenelokuva Autot, joten jäimme katsomaan sitä. Tilanne olisi voinut olla nolompi mitä se oli, mutta tunsin Harryn aika hyvin. Olin ollut Lucin kaveri monta vuotta ja olimme hengailleet myös Harryn kanssa.



Louis:
Kesken 'unen' tapaisen tilan, aloin kuulla ääniä. Ja tunsin vartaloni. Makasin kovalla lattialla. Räpyttelin hitaasti silmiäni ja kohotin päätäni sentin verran. Erotin hämärästi harmaan pikkuruisen huoneen, jonka kauimmaisella seinällä oli tumma ovi. Räpyttelin enemmän ja sain näkymän selkeentymään. Huone näytti huonokuntoiselta vankisellilta. Nousin hitaasti istumaan ja hieroin kivistävää rintaani. Ilmeisesti minua oli ammuttu nukutusnuolella tai jollain sellaisella... Sitten muistin Lucin. Missä hän oli!? Pääsikö hän karkuun lopulta? Nousin seisomaan ja kävelin koruttoman sellin oven luokse. Se vaikutti paksulta, mutta painoin korvani sitä vasten. Kuulin epämääräistä muminaa ja kolinaa, mikä ei vastannut mihinkään päässäni liikkuvista kysymyksistä... Mutta täältä piti päästä pois, oli tähän sieppaukseen syy mikä tahansa.