~Are You Jealous?~ Part 7

Luci:
Istuin sairaala sängylläni ja katsoin tylsistyksissäni telkkaria. Ei mennyt aikaakaan kun lääkärit elvyttivät minut ja sain allergia lääkkeitä. Luoti poistettiin jalastani ja haava ommeltiin. Eikä koko hommassa mennyt kuin puoli tuntia! Nyt sitten vain odottelin, että jotain tapahtuisi..

Kuulin hetken kuluttua kevyen koputuksen ovelta ja kohottauduin pikaisesti ryhdikkäämmäksi.
Sisään tuli ensimmäisenä Harry. Ja perässä Louis.
"Moi. Oletko kunnossa?" Harry kysyi vakavana ja istui tuolille sängyn viereen. Louis jäi seisomaan taaemmas.
"Juu.. " vastasin epämääräisesti, koska katsoin tiiviisti Louisia. Hän oli tullut takaisin evakuoinnin jälkeen etsimään minua! Taaaai sitten hän oli unohtanut jotai sisälle ja tuli etsimään sitä. Ja vahingossa löysi minut komerosta.
"Et arvaakkaan minkä sydärin aiheutit minulle!" Harry huokaisi ja pyyhkäisi hiuksensa taakse.
"Joo tein sen tahallani" vastasin sarkastisesti ja irvistin hänelle.
"Odotahan vaan mitä äiti sanoo! Hän todennäköisesti tappaa minut, koska päästin sinut silmistäni!" Harry pyöritti silmiään ja näytti tympääntyneelle.
"Joo sehän oli sinun vikasi, että minä lähden käytävälle!" Naurahdin ja sain Harrynkin ilmeen pehmenemään.
"Aivaaan.. No mutta soitin matkalla iskälle, joka sanoi että tulee pian ja vie sinut sitten kotiin kun pääset" Harry kertoi ja nousi seisomaan.
"Haen jotain syötävää.. Viime kerrasta onkin aikaa!" Hän naurahti ja vilahti ovesta ulos.
Tuli hiljaisuus. Vilkaisin Louisia, joka katsoi minua.
"Tuota.. Kiitos." Sanoin lopulta.
"Kuka tahansa olisi tehnyt samoin" Louis vastasi ja istui Harryn penkille.
"Silti. Olin niin varma, että kuolisin sinne" kuiskasin pää painuksissa.
"Se oli kyllä minun vikani." Louis tokaisi, ja kun katsoin häneen, hän oli vakavempi kuin koskaan.
"Mikä muka?"
"Että lähdit käytävälle. Ärsytin sinua tahallani..."
"Älä viitsi! En ollut niin ärsyyntynyt! Minua nolotti.. Ja hermostutti niin halusin pois ettei minun olisi tarvinnut vastata" huokaisin ja hymyilin Louisille, joka näytti vieläkin epäuskoiselta.
"Saanko halin?" Kysyin ujosti kohottaen käsivarsiani. Leveä hymy levisi Louisin kasvoille ja hän ojentautui halaamaan minua tiukasti. Siinä oli mukava olla. Vaikka Louis oli ärsyttävä pervo, oli hänellä myös suloinen puoli. Ja täytyi myöntää, että hän tuoksui hyvälle!!
"Jaha" kuului ovelta, ja vetäydyinme heti kauemmaksi toisistamme. Harry seisoi kauempana, nojaten ovenkarmiin, käsissään cokista ja sämpylä. Hänellä oli ärsyttävän tuttu virne naamallaan, johon hämmästyksekseni näin Louisin vastaavan.
"Ööh joo.. No tuota.." Naurahdin vähän nolona, mikä sai Louisin hymyilemään leveämmin.
"Me taidetaan lähteä! Iskä tulee muuten pian!" Harry ilmoitti ja kiskaisi Louisin mukaansa. Vähän hämmästyneenä jäin istumaan huoneeseeni.


Vihdoinki!! Kesti taas vähä, mutta yritän nyt kirjotella useemmin!:)