~Troublemaker~ Part 23

Harry:
Käytävässä riistäydyin irti poikien otteesta ja nappasin ensimmäistä näkemääni lääkäriä olkapäästä.
"Saako Rubyn kotiuttaa pian?!" Kysyin ehkä liiankin ärhäkästi. Vanhempi lääkäri nainen katsoi minua yllättyneenä, ja alkoi sitten kiireesti tutkia potilas kansiota.
"Hmm, muistinmenetys? Hänen haaverinsa eivät olleet vakavia, joten kotiutus voi alkaa koska vaan." Nainen kertoi ja minä nyökkäsin. Kotona Ruby voisi muistaa tuttuja paikkoja ja esineitä! Mutta entä jos hän ei lähde 'ventovieraiden' mukaan.
"Tunnetteko te hänet?" Nainen kysyi, ja lähti kävelemään takaisin kohti Rubyn huonetta. Nyökkäsin uudelleen. Nainen kopautti huoneen oveen kerran ja meni sisälle.
"Hei Ruby! Sinun tuttusi ovat valmiina viemään sinut kotiin! Pääset tutustumaan tuttuihin asioihin, ja muistisi saattaa palata!" Lääkäri ilmoitti pirteästi. Menin poikien kanssa ovelle ja näimme kuinka Michael irrottautui Rubyn halauksesta. Keskityin tuiottamaan ikkunaa. Jos olisin saanut, olisin käynyt käsiksi tuohon kitukasvuiseen kakaraan.
"Eivät he tunne häntä!" Michael huudahti ja pomppasi seisomaan sängyltä.
"No totta helvetissä tunnetaan!" Minä ärähdin kärsimättömänä tästä kaikesta. Miksi tuo ääliö yritti huijata!?!
"Täällä ei tapella!! Ruby lähdetkö heidän mukaansa?" Lääkäri kivahti ja kysyi sitten lempeästi Rubylta. Kumma kyllä Ruby ei kieltäytynyt heti. Hän vain istui sängyn reunalla ja tuijotti minua. Toivekkuuteni heräsi.
"Muistatko sinä minut?" Kysyin hiljaa.
"Minä... En, mutta en ole varma" hän sopersi ja vilkaisi lääkäriin.
"Se on hyvä alku. Mene vain heidän mukaansa" nainen ehdotti ja Ruby nyökkäsi.
"Ei sinun kannata! Et tunne heitä! Olet tyttöystäväni!" Michael valitti. Silloin hän meni liian pitkälle. Mikään ei ollut ikinä suututtanut minua niin.
"Saatanan valehtelija!" Karjaisin ja syöksähdin häntä päin. Kukaan ei ehtinyt estää, ennenkuin iskin häntä nyrkillä kasvoihin. Michael kaatui maahan leukaansa pidellen. Olisin jatkanut, elleivät pojat olisivat kiskoneet minut kauemmas.
"Kaikenlaista sitä näkeekään!! Uskaltaako potilasta teille edes päästää!" Lääkäri ärähti pöyristyneenä. En vastannut. Tuijotin vain maasta ylös noussutta Michaelia, joka virnuili Rubyn selän takana.
"Kyllä voi! Hän vain hermostui hieman!" Niall naurahti ja sai lääkärin tyyntymään.
"Hyvä on. Sinulla Ruby ei ollut mitään tavaroita, joten jos haluat niin voitte lähteä" nainen sanoi, ja tottelevaisesti Ruby tuli luoksemme. Hän katsoi minua vähän kummasti, mutta minun ilokseni hän ei vilkaissutkaan Michaeliin, kun lähdimme huoneesta.