~I Will Protect You~ Part 27

Juliet:
Kun Bill oli käskinyt minun mennä komeroon piiloon, olin vähintäänkin odottanut terroristipomon tulevan paikalle. Mutta se olikin jotain ihan muuta..
Tuiotin Harryn selkää, uskomatta korviani. Oliko hän sekaisin!? Vai... Oliko tämä joku juoni? Ehkä hän esitti ettei tuntisi minua, jotta Bill ei voisi kiristää häntä! Tai sitten hän oli lyönyt päänsä pahasti eikä oikeasti tuntenut minua...  Olin heti ollut niin helpottunut kun näin hänet, mutta hämmennyin kun Harry näytti yhtäkkiä ihan tunnistamattomalta, niin vakava hän oli.

"Eikös kaikkien pitäisi tuntea pääministerin tytär?" Bill kysyi kummissaan. Hän näytti oikeasti hämmästyneeltä.
"Ai pääministerin tytär? En tiennyt että hän oli täällä" Harry vastasi ja kohautti olkiaan.
"Kenelles sinä sitten työskentelet?" Bill kysyi epäuskoisena ja astui askeleen lähemmäs Harrya.
"Itselleni. Soluttauduin tänne löytääkseni tietoja joita voisin myydä kiinnostuneille." Harry sanoi täysin rennosti, laskien aseensa.
"Ja nimesi on?"
"Edward. Siinä kaikki mitä tarvitset tietää"

Seisoin paikallani, kuunnellen keskustelua. Harry vaikutti olevan ihan kunnossa vaikka puhuikin sekavia. Ehkä tämä tosiaankin taisi juoni... Parempi pelata mukana.
"Hmmm kiinnostaisiko yhteistyö Edward?" Bill kysyi hymyillen ja ojensi kättään. Harry astui eteenpäin ja puristi hänen kättään.
"Sovittu. Mitäs olet suunnitellut?" Harry kysyi ja laittoi aseen vyöhön. Bill kääntyi katsomaan minua.
"Mietin vielä.. Kumpikohan maksaisi enemmän, terroristit vai sinun miehesi?" Hän kysyi ja tuli luokseni. Harry kääntyi myös ja katsoi minua silmiin vain hetken. Hänen katseensa oli vakava, mutta se pehmeni nopeasti. Silloin tiesin varmasti että tämä oli suunnitelma. Minun vain täytyisi hoitaa oma osani.
"Turvallisuusministeriöllä on suuret säästöt, ja uskon varmasti että he ovat valmiita uhraamaan siitä osan kunhan vain saisivat tytön takaisin. Pääministeri itse on kuulemma todella epätoivoinen" Harry kertoi, hetken miettimisen jälkeen.
"Sitten varmaa heiltä liikenee pari miljoonaa! Saat neljäsosan jos olet mukana" Bill naurahti ja vetäisi minut ulos komerosta.
"Se on enemmän kuin mitä toivoisin" Harry hymyili. Se oli kuitenkin kaukana hänen normaalista, niin iloisesta ja lempeästä hymystään. Bill kuitenkin vastasi hänen hymyynsä ja lähti kävelemään käytävää eteenpäin.
"Meidän täytyy päästä ulos. Tiedät varmaan helpoimman reitin Ed?" Hän kysyi ja viittoi Harrya tulemaan vierelleen. Kävelin heidän perässään, hermostuneena. Harry neuvoi juuri tietä ulos. Mutta kun pääsisimme sinne, mitä tapahtuisi?! Toivottavasti Harry olisi miettinyt sinne asti...



Heheh oon ylpee itestäni ku oon näin nopeesti jatkanu xD saavutus!! No mutta juu mä vaan mietin tässä että onko tää kirjotustyyli edelleen selkee ja muuta? Erottaako vuorosanat ja muut?:D kaikki mielipiteet otetaan vastaan, haluun pitää tän blogin sellasena että sitä jaksaa lukee/pystyy lukee!xD

~I Will Protect You~ Part 26

Harry:
Kaikki huoneet joiden läpi kävelin, olivat tyhjennetty ja täynnä rikkinäisiä tavaroita. Räjähdysten jälkiä oli paljon, mistä tajusin että niitä oli ollut monia.. Ympäri rakennusta oli ilmeisesti räjäytetty eri aikaan, jotta syntyisi paniikki. Miksi tämä kaikki oli tehty?
Tulin takaisin käytävälle kierrettyäni räjähtäneen osan. Vessan, jossa Julietin pitäisi olla, edessä oli iso kivenlohkare mutta sain oven auki ilman ongelmaa... Vessa oli kuitenkin tyhjä.

Oliko Juliet ehtinyt karkuun... Vai oliko joku vienyt hänet samalla kun räjähdykset aiheuttivat kaaosta?! Tiesin että olin oikeassa. Typerää etten tosiaan ollut ajatellut tuota mahdollisuutta aikaisemmin!
Palasin käytävälle ja ja lähdin kävelemään nopeasti eteenpäin. Menin ohi portaikosta joka johti kellareihin. Se näytti niin vaikeakulkuiselta, etten aikonut tuhlata aikaani. Jatkoin eteenpäin, väistellen roinaa mitä käytävälle oli lentänyt.

Kauempana näin käytävän sortuneen... Minun täytyisi lähteä viereisestä portaikosta alaspäin. Kävelin nopeasti, käsi vyöllä valmiina ottamaan aseen esiin. Kuuntelin tarkasti pieniäkin ääniä. Oli kuitenkin ihan hiljaista, omia askeleitani lukuunottamatta.
Tulin yhden kerroksen alemmas, toimistotiloihin. Siellä oli yllättävän siistiä, mutta tyhjää. Kävelin pöytien vierestä, huoneen toiselle laidalle. Olin juuri aikeissa jatkaa matkaani seuraavaan huoneeseen, kun kuulun pehmeän kolahduksen takaani.
Käännyin välittömästi ympäri ja osoitin aseellani hämärään. Varjoista tuli esiin minulle tuntematon mies, kädet ylhäällä. Mittailin häntä katseellani. Pitkä ja lihaksikas vartalo, tummahko iho ja enemmän terroristin asu.
"Ihan rauhassa.." Mies hyssytteli, hymyillen. En laskenut asetta tippaakaan, sen verran epäluotettavalta tuo mies näytti.
"Millä asioilla olet täällä?" Kysyin, pitäen äänen sävyni tyynenä. Mies nosti katseensa aseesta ja katsoi minua.
"Nohh... En mitenkään sotaisilla tällä hetkellä" Hän naurahti ja katsahti jostain syystä vasemmalle. Seurasin hänen katsettaan ja huomasin oven.
Hitaasti, pitäen katseeni edelleen miehessä, menin ovelle ja avasin sen.
Osoitin miestä aseella ja katsoin sisään. Pimeässä en ensin erottanut mitää, mutta sitte huomasin hahmon lähestyvän.
Juliet tuli esiin hämärästä, eikä ensin huomannut minua. Tuiotin häntä hetken ja katseemme kohtasivat.
Käännähdin nopeasti terroristimiestä kohden joka hymyili minulle leveästi.
"Paljonko maksat hänestä?" Hän kysyi hymyillen.
Tunsin Julietin tulevan lähemmäs minua, mutta liikahdin kauemmas.
"Mitä? En tunne häntä." Vastasin tyynesti.




Nyt ei kestäny niin kauan!:D no mutta juu, on pakko taas tehä tämmönen romaani tänne loppuun! Oikeesti en ees tajuu mite tällä blogilla voi olla 60 lukijaa! Jollekki se on vähän mut mulle se on 60 enemmän ku mitä ikinä aattelin!! Ja se että te oikeesti luette ja kommentoitte, merkkaa ihan älyttömästi! Se auttaa jatkamaan kirjotusta sillon ku inspis katoo ja auttaa kehittämään omaa kirjotustyyliä jotta siitä tulis vielä parempi!:) jaaaaaa se tunne kun joku teistä sanoo että tää on paras blogi mitä luette nii saa oikeesti hymyn kasvoille!! Se tekee tästä kirjottamisen arvosta! Kiitos ihan joka ikiselle kuka on ikinä lukenu ees yhen osan jostain mun ficeistä!! Ja sitte ihan vaan jos joku mietti nii oon lukenu ihan jokaisen kommentin vaikka en vastaakkaan niihin välttämättä yksitellen!:D
Ja sitten on vielä yks kysymys!!: Millä tavalla te aloitte lukee tätä blogia? Mistä löysitte sen ja mikä oli eka ficci jota luitte?:)

KIITOS heh vielä kerran xD <3

~I Will Protect You~ Part 25

Harry:
Kun kuuloni alkoi hitaasti palaamaan, aloin myös kiinnittää huomiotani ympäristöön. Tunsin makaavani lattialla, epämukavassa asennossa toisen käteni päällä. En hetkeen käsittänyt mitä oli tapahtunut mutta sitte räjähdys palasi mieleeni.
Pomppasin istualteni niin nopeasti että silmissä sumeni... Olin ollut varmasti tajuttomana jo tovin, niin heikko olo minulla oli. Mutta muistin että Juliet ei ollut kanssani...
Seinästä tukea ottaen nousin ylös ja haparoiden katsoin ympärilleni. Käytävän lattiassa oli reuna ja seisoin melko vaarallisesti sen reunalla. Kivimurskaa ja lasinsiruja oli kaikkialla.

"Harry! Sinä vuodat verta!" Huudahti joku jostai läheltä, ja käännyin katsomaan taakse. En ollutkaan yksin käytävällä vaan siellä oli jo melkoinen hulina kun ihmiset sinkoilivat eri suuntiin ja auttoivat loukkaantuneita. Kukaan ei tainnut oikein tietää mitä oli oikein tapahtunut.
"Olen kunnossa." Vastasin minua lähestyvälle Caralle, yhdelle sihteereistämme.
"Et ole! Sinun täytyy tulla täne suuntaan, Jeremy ja Gail ohjaavat ihmisiä ulos tuolla päässä. Ambulanssit odottavat sillä!" Cara vastasi topakasti ja yritti kiskoa minua käsivartesta mukaansa. En kuitenkaan suostunut liikahtamaankaan.
"Missä Juliet on?" Kysyin katsomatta häneen päin.
"Kuka? Ai pääministerin tytär? E-en tiedä.." Hän sanoi mietittyään hetken. Se riitti minulle.

Hitaasti tarkistin vyöni ja onneksi löysin vahingoittumattoman aseeni. Tarkistin lippaan ja laitoin sen takaisin.
Vessan ovi oli lattiassa olevan aukon toisella puolella, mutta sen edusta oli peittynyt kiviin. Aukon toiselle puolelle ei pääsisi tästä... Käännyin kannoillani ja lähdin kävelemään ihmisjoukkoa kohti. Menin heti ensimmäisestä ovesta sisään, sillä tiesin että sitä kautta pääsisin ohittamaan aukon.
Minun pitää löytää Juliet. En antaisi itselleni anteeksi jos hänelle tapahtuisi jotain.



Juliet:
"Bill..? Pääseekö näitä portaita pitkin ylös?" Kysyin kun olimme vaeltaneet jo tovin pimeissä käytävissä. Vieressäni olevat portaat olivat pienet, mutta jonnekkin ylös ne näyttivät johtavan.
Bill kääntyi kannoillaan ja katseli portaita hetken.
"Hmmm... Pääseehän niitä. Mene sinä vaan edeltä tällä kertaa!" Hän vastasi tuttuun tapaansa hymyillen ja antoi minulle tietä.
Lähdin kiipeämään ylös, liu'uttaen kättäni kaidetta pitkin. Täällä ei näkynyt kivipölyä, joten taisimme olla pommittomalla alueella. Ehkä täältä pääsisi ulos! Tai Harryn luo... Ajatus hänestä sai minut nielemään kyyneleeni. Pommi räjähti aivan hänen kohdallaan, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen! Mitä jos hän todella oli saanut surmansa... En halunnut ajatella sitä, mutta totuus tuntui pahalle. Millä mahdollisuudella hän olisi muka selvinnyt..?

Portaat olivat lyhyet mutta ne nostivat meidät kerroksen verran ylemmäs. Täälläkään ei ollut sähköjä, mutta paikka ei sentään näyttänyt kellarilta. Se oli selvästi toimistokerros, niin paljon työpöytiä oli siellä oli. Mutta ei yhtään työntekijöitä... Heidät kaikki oli varmasti evakuoitu jonnekkin turvaan. Ehkä me löytäisimme sen tien ulos!!
"Ei täälläkään ketään... Ketä minä sitten kiristän jos täällä ei ole ketään!" Bill tuskaili takanani, ja käännyin katsomaan häntä.
"Minullako sinä heitä aiot kiristää? En usko että he suostuvat vaatimuksiisi" totesin todenmukaisesti. Kuka nyt pääministerin tyttärestä maksaisi miljoonia? Itse pääministeristä voisi maksaa mutta tytär oli täysin eri asia!
"Pitäähän sitä kokeilla! Katsotaan ensin millä tuulella nämä pukumiehet ovat! Jos he ovat epätoivoisia, silloin kiristän. Mutta jos kukaan ei suostu niin sanon että pelastin henkesi ja vaadin pientä korvausta! Etkös olekkin ollut hyvin turvassa kanssani?" Bill naurahti ja vinkkasi minulle.
Tuo pieni ele toi heti mieleeni Harryn... Hänen typerät kaksimieliset vitsinsä, hänen huolettomat eleensä... Kaipasin häntä niin paljon... En voinut enää valehdella itselleni etten muka pitänyt hänestä.. Sillä tavalla. Toivoin nyt vain hartaasti että hän oli elossa.



Hahaha sain taas kesken vanhan ficin uuden idean!! Nyt vaa yritän pitää sen mielessä nii voin tehä sen seuraavaks xDD ahhhhhh kyllä se keikka oli pornoa korville ja silmille!!! Masennuin sen jälkeen ku tajusin et näin oikeesti mun miehet ekaa kertaa xD joohhh mutta hyvää juhannusta vaa kaikille!! Älkää hukkuko!

~I Will Protect You~ Part 24

Juliet:
"Mitä?" Vingahdin kuullessani miehen äänen. Jähmetyin paikalleni, tuijottaen pimeyteen. Miten tämä mies tiesi että olin tässä?
"Laitetaampa vähän valoa niin katsotaan kuka tänne ilmaantui" mies sanoi ja kuulin naurua hänen äänessään. Askeleet vaelsivat hieman kauemmas ja kuului pientä kilinää. Sen jälkeen taskulampun kapea valokeila valaisi huonetta.
Pyyhin kasvoni nopeasti ja nousin seisomaan seinän viereen. Mies osoitti valolla suoraan kasvoihini ja asteli lähemmäs.
"Oho!! Itse pääministerin tytär!" Mies nauroi ja tuli vielä lähemmäs. En nähnyt miehen kasvoja koska valo häikäisi kasvojani.
"Kuka olet?" Kysyin vaimeasti ja suojasin silmiäni. Erotin hämärästi pitkän ja harteikkaan hahmon edessäni.
"Ihan kuka vaan haluat minun olevan" mies naurahti ja laski taskulamppuaan.
"Kunhan vitsailen.. Olen Bill." hän jatkoi ja laittoi taskulampun ilmeisesti kiinni vyöhönsä.
En tiennyt mikä mies hän oli... Kuuluiko hän terroristeihin vai oliko hän töissä täällä? En uskalla luottaa häneen kun en tiedä mitä hänellä on mielessään..
"Mitäs minä tekisin sinun kanssasi? Onko ideoita?" Bill kysyi ja käveli hiukan kauemmas, tutkien jotakin seinässä.
"Mitä jos veisit minut yläkertaan?" Ehdotin silmiäni pyöritellen. Bill ei vaikuttanut kovin uhkaavalta, olisin nytkin voinut hyökätä hänen kimppuunsa.
"Ja luovuttaa sinut pukumiehille? Empä tiedä..."
"Kenen puolella sinä ylipäätänsä olet?!"
"Sen joka maksaa eniten" Bill vastasi ja kääntyi minuun päin. Silmäni olivat jo tottuneet pimeään ja erotin hänen kasvonsa jo hieman paremmin. Bill näytti nuorelle, ehkä parikymppiselle. Hän oli pitkä ja lihaksikas. Iho oli kaakaon värinen, tummat hiukset ja silmät. Valkoiset hampaat loistivat kuitenkin pimeässä kirkkaasti..
"Oletko terroristien puolella nyt?" Kysyin varovasti, pitäen häntä silmällä kokoajan.
Bill hymyili minulle leveästi ja nyökkäsi.
"Mutta mietin vielä mitä tekisin.. Paljonkohan isäpappasi maksaisi jos luovuttaisin sinut hänelle?" Bill mietti ja huolettomasti käveli kauemmas minusta. Hän taisi tietää etten uskaltaisi yrittää paeta...
"Tiedätkö jo paljonko terroristit maksavat?" Kysyin silkasta uteliaisuudesta. Bill etsi jotain toiselta puolelta mutta vastasi samalla.
"He kutsuvat itseään Kobeksi. Ihan vaan tiedoksi... Ja he lupasit miljoonan sinusta elävänä. Ehkä hienot miehet maksavat enemmän!" Hän kertoi, huolettomalla tavallaan.
Miljoona... Minusta elävänä. Tämä Kobe oli ilmeisesti erittäin epätoivoinen...
"Jaaha... Kuinka pitkään ajattelit odottaa täällä?" Kysyin, peitellen ihmettelyäni.
Bill tuli luokseni ja heitti repun selkäänsä.
"Mitäpä jos lähdetään heti ja katsotaan kuka on johdossa tuolla ylhäällä? Älä huoli, kaikki pommit menivät jo" Bill hymähti ja käveli huoneen pimeimpään nurkkaan. Varoen seurasin häntä ja huomasin lähempänä että siellä oli ovi. Bill avasi sen ja tulimme hämärään käytävään, jonka päässä oli portaikko. Tällä kertaa ilman kivimurskaa. Bill oli ilmeisesti tietoinen pommien paikoista ja tuhoalueista.
"Olet hidas." Bill sanoi kun kävelimme käytävää eteenpäin. Olin vain pari askelta hänen takanaan joten tuhahdin äänekkäästi. Tämä sai Billin purskahtamaan nauruun ja hän kääntyi ympäri, kävellen takaperin.
"Et ole aivan sitä mitä Kobe kuvaili" hän sanoi ja mittaili minua katseellaan.
"No mitä he sitten sanoivat minusta?" Kysyin ja pyöräytin silmiäni.
Bill oli hetken hiljaa ja hänen kasvoilleen ilmaantui leikkisä virne.
"Ehkä en kerro" hän sanoi ja energisesti hypähtäen kääntyi ympäri, kävellen taas oikein päin.

Bill oli mielenkiintoinen. Hän totteli vain itseään ja oli jotenkin kummallisen leikkisä... Minua varmaan pitäisi pelottaa, mutta olin aika rauhallinen.. En usko että Bill satuttaisi minua.



Pitkästä aikaa!:D yritän saada tän ficin loppuun ennen ens viikon torstaita! Oon vaa nii hidas aina xD mutta juuhhh multa sitte loppu peruskoulu! Kauheen haikee fiilis oli lauantaina! Mutta ka oli 7.9 eli not bad! Mitenkäs teillä oli?:)