~I Will Protect You~ Part 23

Juliet:
Peitin suun kädelläni ja hapuilin varovasti portaita alas. Ilma oli täynnä pölyä ja maassa oli kivimurskaa ja lasin sirpaleita. Juuri nyt oli täysin hiljaista... Kuului vain lasinsirujen särähdyksiä jalkojeni alla ja nopea hengitykseni. En tiennyt oliko täällä alhaalla ketään.. Tai oliko tänne asetettu pommeja..
Minun pitäisi löytää vaikka hissi tai varauloskäynti jolla pääsisin ylös etsimään Harrya. Ylhäällä oli varmasti paljon loukkaantuneita... Kukaan ei ollut aavistanut tätä!! Kumpa minulla vielä olisi kännykkäni. Olisin voinut edes soittaa apua itselleni ja muille!!

Portaat loppuivat yhtäkkiä ilmeisesti pohjakerrokseen.. Siellä ei ollut niin sakeaa pölyä kuin ylempänä joten näin selvästi ympärilleni.. Edessäni oli pitkä, leveä käytävä jota reunustivat useat ovet. Luonnonvaloa riitti vain käytävän alkuun, sen jälkeen ei näkynyt mitään. Sähköt olivat ilmeisesti katkenneet räjähdyksissä..
Aloin kävellä ripeämmin käytävää eteenpäin. En uskaltanut availla ovia... Ties vaikka siellä olisi pommeja viritettyinä! Valo himmeni käytävästä ja jatkoin matkaani käsi kopelolla.
Sitten räjähti taas. Suoraan yläpuolellani! Seinä josta otin tukea, tärisi hurjasti ja katosta tippui kivimurskaa niskaani.
Syöksähdin reunemmalle ja avasin yhden ovista... Piti päästä pois hajoavan käytävän katon alta!
Suljin oven takanani ja kompuroin syvemmälle huoneeseen. Oli täysin pimeää ja löin jalkani moniin eri esineisiin matkallani toiselle reunalle, mahdollisimman kauaksi käytävästä.

Lysähdin maahan kun tavoitin huoneen toisen seinän. Räjähdyksen äänet olivat vaimenneet mutta kuulin kuinka käytävästi kuului ryminää.. Onneksi en jäänyt sinne!
Hengitin kiivaasti, silmät kiinni koettaen pitää pääni kylmänä. Odottaisin hetken ja sitten vasta...
Ajatteluni keskeytyi yhtäkkiä kun kuulin ääntä läheltäni. Avasin silmäni, vaikka siitä ei ollutkaan mitään hyötyä! En ollutkaan yksin... Kuulin askelia jotka tulivat kokoajan määrätietoisesti lähemmäs säkkipimeässä. Yritin pidättää hengitystäni, toivoen ettei tuo henkilö huomaisi minua..
"Ajattelitko etten näe sinua?" Huvittunut ääni kysyi yläpuoleltani.

~I Will Protect You~ Part 22

Juliet:
"... En tiedä" vastasin todenmukaisesti, katsoen miestä peilin kautta. Miksi hän ei ampuisi minua nyt? Ehkä jos hän tekisi sen, aseiden kautta saataisiin tietoon terroristit.
"Haha" mies naurahti kuivasti ja kiskaisi minut olkapäästä katsomaan häntä. En laittanut vastaan, olin niin kyllästynyt tähän takaa-ajoon..
Mies vilkuili ympärilleen ja katsoi sitten kelloa.
"Alahan tulla" mies ärähti ja kiskaisi minut vessan ovelle. Harry varmasti näkisi kun tulisimme käytävälle ja ehkä mies saataisiin kiinni!
Kesken ajatukseni kuului kuitenkin mahtava jyrinä ja koko talo tuntui tärisevän. En ehtinyt tajuta mitä tapahtui kun mies jo tempaisi oven auki ja syöksähti savuiselle käytävälle. Kompuroin heti... Käytävä oli täynnä kivimurskaa ja pölyä.. Vilkaisin äkkiä taakseni, sinne missä Harryn olisi pitänyt istua. Mutta koko käytävän toinen pääty oli romahtanut ja savun peitossa! Terroristit olivat räjäyttäneet käytävän suunnitellusti!
"Harry!!" Huusin harkitsematta, ja samantien mies peitti suuni kädellään ja kiskaisi minut jatkamaan matkaa.
Kompuroin eteenpäin, vastustellen niin paljon kuin pystyin! Harry saattoi olla... Ei, en halunnut ajatella sitä!! Hänen oli pakko olla tuolla jossain!
Samantien jyrähti toisen kerran, tälläkertaa toisella puolella taloa. Käytävä tärisi ja pöly peitti näkyvyyden kokonaan..
Tajusin mitä tapahtui. Mies kuljettaisi minut pois samaan aikaan kun räjähteitä laukaistiin ympäri taloa, aiheuttaen häslinkiä... Kukaan ei huomaisi minun kadonneen tässä mylläkässä!! Mutta miten räjähteet on saatu asetettua turvallisuus ministeriön taloon..?
"Pidäppä kiirettä pikku neiti ettei pamahda jalkojen alla" mies tokaisi ja kääntyi portaikkoon. En päässyt hänen tiukasta otteestaan kiinni vaan jouduin juoksemaan hänen mukanaan portaita alas.
"Mikä kerros tämä on!?" Mies karjui yhtäkkiä, kääntyen minuun päin.
"E-en tiedä!!" Inahdin  vaimeasti. En tuntenut rakennusta yhtään paremmin kuin hänkään.. Mutta eikö hänellä pitänyt olla reitti suunniteltuna?
Mies vilkuili ympärilleen ja syöksähti päin yhtä porraskäytävän ovea. Hän oli juuri koskettamassa oven kahvaa kun valtava järinä tärisytti käytävää. Menetin tasapainoni ja mätkähdin maahan. Käsivarteni naarmuuntuivat pahasti ja melkein tunsin kuinka iho raastautui röpelöiseen lattiaan...

Yskien vilkuilin ympärilleni, eikä miestä enää näkynyt... Oliko hän paennut vai... Jäänyt ovesta syöksähtäneen kivimurskan alle? Minulle se oli kuitenkin samantekevää.
Ähkien nousin pystyyn ja hapuilin tieni porraskäytävän toiselle reunalle. Tie ylös oli suljettu, hoten lähdin pakenemaan alaspäin. Etsisin toisen tien ylös ja hakisin Harryn vaikka henki menisi!




Jooooooohhh... Oon niin hirveen hidas ja laiskaaa! Kirjotin tätä osaa neljänä eri päivänä, puolet ajasta vessassa xDD hahahah oon iha kesä tunnelmis jo! Enää about 20 (?) päivää poikien keikkaaaaaaaan!!!!!

~I Will Protect You~ Part 21

Harry:
"Kauanko tämä kestää?" Juliet kysyi haukotellen kun tulimme pitkästä aikaa takaisin turvatalolle, missä ensi kertaa minut nimitettiin tähän hommaan. Tulimme sopimaan uusia sääntöjä ja miettimään miten nyky tilanne saataisiin hallintaan. Terroristit pitäisi saada kiinni niin nopeasti kuin mahdollista, mutta salaisen poliisin ja armeijan työ ei ole vielä tuottanut tulosta..
"Ei varmaan paria tuntia enempää" vastasin ja ohjasin Julietin menemään oikeaa huoneeseen. Siellä meitä odotti jo McGazill ja muutama muu johtohenkilö.
"Hyvä nähdä sinua neiti Carter. Harry." McGazill tervehti ja nyökkäsi minulle.
"Samoin... Onko isä tulossa?" Juliet kysyin ja istuimme pitkän pöydän ääreen. Yksi pukumiehistä kuitenkin vastasi ennen McGazillia.
"Herra pääministeri ei liity seuraamme tänään, hänen olinpaikkansa pidetään tiukasti salassa toistaiseksi... Mistä tulikin mieleeni, meidän pitää nyt tehostaa vartiointia ja saada mahdollisimman pian tekijät kiinni!" Mies sanoi ja suki puoli pitkää partaansa. Muut miehet nyökkäilivät ja yksi heistä kirjasi joka sanan ylös.
"Totta... Minun mielestäni neiti Carter pitäisi mieluusti siirtää toiseen kaupunkiin. Vain siksi aikaa, että terroristit otetaan kiinni." McGazill sanoi ja katsahti meihin päin.
"Onko mitään johtolankoja näihin terroristeihin?" Juliet kysyi ja pukumiehet näyttivät pettyneille. He pudistivat päitään.
"Olemme tutkineet Tomin työpisteen, tietokoneen ja puhelimet. Ei mitään tietoja joista voisi päätellä mitään hyödyllistä. Yksi soitti pre-paid liittymästä päivää ennen hyökkäystä, ei muuta" McGazill selvensi ja Juliet näytti pelokkaalle. En kyllä moittinut häntä siitä, tämä on varmasti hänen elämänsä pahimpia kokemuksia..
"Voinko mennä käymään vessassa?" Juliet kysyi yhtäkkiä, näyttäen kalpealle.
"Jaa.. Tottakai" McGazill vastasi kurtistaen kulmiaan.
Juliet nousi pikaisesti, mutta kiirehdin hänen mukaansa.
Heti käytävässä nappasin häntä käsivarresta ja keskeytin hänen matkansa.
"Mitä tapahtuu? Onko sinulla huono olo?" Kysyin vakavana. Juliet huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi.
"Minä vain... Luulin että se oli ohi! Tai ainakin melkein... En tiedä, heikottaa vähän." Hän vastasi ja kohotti katseensa minuun.
"Käy huuhtomassa kasvot ja ottamassa vähän happea.. Voin odottaa tässä jos haluat" vastasi ja hymyilin hänelle.
"Joo, tulen takaisin iha pian." Juliet vastasi ja hymyili minulle ehkä hieman väsyneesti.
Annoin hänen lähteä kävelemään käytävää pitkin ja istuin itse penkille. Katsahdin kelloa samalla.. Kymmenen minuutin kuluttua menisin katsomaan..


Juliet:
Suljin naisten vessan oven ja astelin peilien eteen... Kaikki kopit olivat vapaina ja olin tyytyväinen siihen että olin yksin.
Näytin kyllä melkein kuolleelta kun katsoin itseäni peilistä... Stressi ei todellakaan tehnyt minulle hyvää.
Pesin kasvoni kylmällä vedellä ja join. Olo helpottui hieman ja yritin taas keskittyä tähän hetkeen. Kyllä kaikki kääntyisi parhain päin. Terroristit eivät voi piilotella ikuisesti.
Yhtäkkiä tunsin jonkin läheisyyden. Luulin olevani yksin... Mutta kun kohotin katseeni peiliin, näin miehen seisovan takanani. Ase kädessään...
"Sano yksi hyvä syy, etten ampuisi sinua tässä ja nyt." Mies sanoi matalalla äänellä ja iski aseen piipun selkääni vasten..




Mulla menee inspis tähä o.O jotenki en oo vaa jaksanu/ viittiny kirjottaa vaikka tykkäänki tästä!! Mä mietin et pitäiskö mun pitää taukoo, mut sillo menettäisin vaa kaikki viimesetki inspikset!! Mut siis joo vihdoinki sitte kirjotin!
Ja kun mainitsin siitä uuesta ficistä viimeks, aattelin et voisin kertoo siitä, mut en taia paljastaa paljoo xD tän vaa: tulee olee aika raju, niinku väkivallalta ja näiltä! Ja varmaanki Liam ficci!! Eka jossa ois ehkä hyvä idis xD