torstai 22. lokakuuta 2015

Dear Samsung & Google :)

Elikkä homman nimi on se, että mun tabletti ei oo nyt viime päivinä suostunu yhteistyöhön mun kanssa. Se alko maanantaina kun koulussa päätin vihdoin päivittää sen. (Ne joilla sattuu olemaan Samsungin tabletti ja ootte päivittäny sen lähi aikoina: HJÄLP) Se ohjelmistopäivitys meni ihan normaalisti, mutta sitten kun käynnistin sen uudestaan kaikki meni päin helevettiä.
Tähän näytölle ilmestyy koko ajan ilmotus: "Google Play Palvelut on pysäytetty." ja semmoseen Googlen netti osotteeseen viittaava juttu. Ne tulee koko ajan ja siinä alareunassa on vaihtoehot: ok ja ilmoita. Tein ilmotuksen mutta eihän siitä mitään hyötyy oo ollu. 
LISÄKSI
Youtube ei toimi. Oon ollu kuolleena jo kolme päivää.

Elikkä tässä on syy miksi sitä uutta osaa ei oo tullu. Periaatteessa pystyn kirjottamaan, mutta noi ruudulle pamppaavat ilmotuksen häiritsee ihan järkyttävästi ja se saa aina ohjelmat lagaamaan -.- mutta siis joo, yritän selvittää tän ja jos ei toimi, joudun varmaa kirjottaa seuraavan kerran kännykällä! 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

The Opposite part 41

Jeanna:
Seuraavan kahden tunnin aikana tapahtui paljon mutta olin niin väsynyt, että äiti melkein raahasi minua mukanaan. Lähdimme heti ensimmäiseksi sairaalaan missä murtunut käteni kuvattiin ja kipsattiin. Sitten menimme käymään poliisilaitoksella perumassa kaikki etsintäkuulutukset, jotka äiti ja isä olivat minusta tehneet. Nähdessäni kuinka paljon he olivat tehneet löytääkseen minut, sai oloni vaivaantuneeksi.

"Jeanna..", äiti katsahti minuun kun olimme ajamassa takaisin kotiin. "Minä ja isäsi haluamme sinun tietävän, että voit aina puhua meille jos sinulla oli ongelmia. Emme halua, että joudut karkaamaan kotoa tuollalailla enää."
"Ei minulla ollut mitään ongelmia.. Kaikki on hyvin. Kai minä vain tarvitsin.. omaa aikaa.", vastasin mutta valehteleminen tuntui vaikealta. Kaikki tapahtunut oli niin outoa ja uskomatonta, että se kävisi unesta. Todellista siitä teki vain höyhen taskussani.
"Yritän olla saarnaamatta koska tiedän, että olet väsynyt. Mutta valehtelit meneväsi Mindyn luo yöksi. Voitko edes kuvitella kuinka huolissaan ystäväsikin ovat olleet? Koulussasikin pidettiin päivänavaus jossa tiedotettiin katoamisestasi."
"Tämä ei toistu, okei? Minä kyllä huolehdin Mindystä ja koulusta..", huokaisin ja painoin pääni vasten kylmää ikkunaa. Kuulin äidin huokaisevan, mutta keskustelumme loppui siihen.

Myöhemmin kiipesin portaita yläkertaan puhuttuani vielä isänkin kanssa. Hän oli vihainen, mutta oli silti käyttänyt illan soittelemalla ympäri kaupunkia ja kertoen, että minut oli löydetty. Hän oli myös kertonut kuinka Joe oli itkenyt useina iltoina, mikä tuntui minusta uskomattomalta ottaen huomioon, että kyse oli samasta kakarasta joka härnäsi minua aina kun vain pystyi.
Nyt Joe kuitenkin nukkui jo omassa huoneessaan, minkä pystyin päättelemään ylätasanteelle kuuluvasta vaimeasta kuorsauksesta. Kävin nopeasti suihkussa, mikä oli kipsin kanssa turhauttavaa, minkä jälkeen pääsin vihdoin omaan huoneeseeni.
Kaikki näytti täysin samalta kuin lähtiessäni, mutta nyt Harryn tilalla oli Zayn. Hän istui sängylläni ilman paitaa, vain mustat farkut jalassaan. Huomioni kuitenkin kiinnittyi hänen mudasta puhtaisiin kasvoihin.
"Kävitkö suihkussa?", tervehdin ja istahdin kylpytakki päällä hänen viereensä.
"Livahdin heti veljesi jälkeen. Isäsi tuskin huomasi mitään.", hän vastasi ja hieroi väsyneen oloisena kasvojaan.
"Hyvä.. Oletko kuullut mitään muista?"
"En.. Mutta lähden etsimään heti huomenna.", Zayn huokaisi ja oikaisi itsensä sängylleni, siivet reunan yli roikkuen.
"Ajattelitko nukkua täällä?", kysyin kulmat koholla, mutta olin hyvilläni. En haluaisi olla yksin.
"Ajattelin. Älä huoli, tuossa on sopivasti tilaa sinullekin.", hän mumisi vastauksen silmät kiinni ja nyökkäsi seinään päin, eli sängyn vapaaseen puoleen.
"Kunhan et tiputtele höyheniä ympäri huonettani.", nousin seisomaan ja otin valkoisen sulan kylpytakin taskusta. Se oli edelleen sateesta kostea, mutta asetin sen yöpöydälle. Minulle tuli haikea olo sitä katsellessa, mutta nielin kyyneleeni. Harry kuoli sankarina ja hän oli varmasti pelastanut henkeni useammankin kerran, ilman että itse sitä olin huomannut.
Könysin sänkyyn kylpytakki päällä, sillä olin liian laiska vaihtamaan pyjamaa päälleni. Zayn kohteliaasti levitti peiton päällemme ja välillemme laskeutui hiljaisuus. Minulla ei ollut vaivaantunut olo, sillä Zayn tuntui tutulta ja turvalliselta vaikka välillämme oli tapahtunut paljon.
"Kuule... Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa..", mumisin yhtäkkiä ja näin kuunvalossa Zaynin avaavan silmänsä.
"Kuulostaa vakavalta."
"Miten olet ottanut tatuointisi?"
Zayn tyrskähti naurusta ja huokaisi helpotuksesta.
"Tuo ei ollut sitä mitä odotin.", hän hymähti. "Mutta totta puhuen suurimman osan olen piirtänyt itse. Taivaassa ei ole tatuointivälineitä, mutta monet ovat salaa hankkineet sellaisia täältä. Yksi kaverini, Chris, on taitava tatuoimaan ja tekee niitä hommia paljon vapaa-ajallaan."
"Käy järkeen.", haukottelin ja Zayn sulki taas silmänsä.
"Joko on aika nukkua?", hän kysyi ja nyökkäsin vaikkei hän sitä nähnytkään.
"Joo.. Hyvää yötä."
"Hyvää yötä."






Koeviikko oli ja meni, enkä oikeestaa voi sanoa että hyvin meni! Mutta maanantaina alkaa uus jakso ja mulla on joka päivä kouluu 8-16... paitsi perjantaina loppuu sentään 14:20!:D en oota innolla, kun mulla on vielä yhtäaikaa matikkaa, ruotsia ja enkkua..

Mutta juu, mitä teille ihan tällee yleisesti ottaen kuuluu?:D