sunnuntai 4. lokakuuta 2015

The Opposite part 41

Jeanna:
Seuraavan kahden tunnin aikana tapahtui paljon mutta olin niin väsynyt, että äiti melkein raahasi minua mukanaan. Lähdimme heti ensimmäiseksi sairaalaan missä murtunut käteni kuvattiin ja kipsattiin. Sitten menimme käymään poliisilaitoksella perumassa kaikki etsintäkuulutukset, jotka äiti ja isä olivat minusta tehneet. Nähdessäni kuinka paljon he olivat tehneet löytääkseen minut, sai oloni vaivaantuneeksi.

"Jeanna..", äiti katsahti minuun kun olimme ajamassa takaisin kotiin. "Minä ja isäsi haluamme sinun tietävän, että voit aina puhua meille jos sinulla oli ongelmia. Emme halua, että joudut karkaamaan kotoa tuollalailla enää."
"Ei minulla ollut mitään ongelmia.. Kaikki on hyvin. Kai minä vain tarvitsin.. omaa aikaa.", vastasin mutta valehteleminen tuntui vaikealta. Kaikki tapahtunut oli niin outoa ja uskomatonta, että se kävisi unesta. Todellista siitä teki vain höyhen taskussani.
"Yritän olla saarnaamatta koska tiedän, että olet väsynyt. Mutta valehtelit meneväsi Mindyn luo yöksi. Voitko edes kuvitella kuinka huolissaan ystäväsikin ovat olleet? Koulussasikin pidettiin päivänavaus jossa tiedotettiin katoamisestasi."
"Tämä ei toistu, okei? Minä kyllä huolehdin Mindystä ja koulusta..", huokaisin ja painoin pääni vasten kylmää ikkunaa. Kuulin äidin huokaisevan, mutta keskustelumme loppui siihen.

Myöhemmin kiipesin portaita yläkertaan puhuttuani vielä isänkin kanssa. Hän oli vihainen, mutta oli silti käyttänyt illan soittelemalla ympäri kaupunkia ja kertoen, että minut oli löydetty. Hän oli myös kertonut kuinka Joe oli itkenyt useina iltoina, mikä tuntui minusta uskomattomalta ottaen huomioon, että kyse oli samasta kakarasta joka härnäsi minua aina kun vain pystyi.
Nyt Joe kuitenkin nukkui jo omassa huoneessaan, minkä pystyin päättelemään ylätasanteelle kuuluvasta vaimeasta kuorsauksesta. Kävin nopeasti suihkussa, mikä oli kipsin kanssa turhauttavaa, minkä jälkeen pääsin vihdoin omaan huoneeseeni.
Kaikki näytti täysin samalta kuin lähtiessäni, mutta nyt Harryn tilalla oli Zayn. Hän istui sängylläni ilman paitaa, vain mustat farkut jalassaan. Huomioni kuitenkin kiinnittyi hänen mudasta puhtaisiin kasvoihin.
"Kävitkö suihkussa?", tervehdin ja istahdin kylpytakki päällä hänen viereensä.
"Livahdin heti veljesi jälkeen. Isäsi tuskin huomasi mitään.", hän vastasi ja hieroi väsyneen oloisena kasvojaan.
"Hyvä.. Oletko kuullut mitään muista?"
"En.. Mutta lähden etsimään heti huomenna.", Zayn huokaisi ja oikaisi itsensä sängylleni, siivet reunan yli roikkuen.
"Ajattelitko nukkua täällä?", kysyin kulmat koholla, mutta olin hyvilläni. En haluaisi olla yksin.
"Ajattelin. Älä huoli, tuossa on sopivasti tilaa sinullekin.", hän mumisi vastauksen silmät kiinni ja nyökkäsi seinään päin, eli sängyn vapaaseen puoleen.
"Kunhan et tiputtele höyheniä ympäri huonettani.", nousin seisomaan ja otin valkoisen sulan kylpytakin taskusta. Se oli edelleen sateesta kostea, mutta asetin sen yöpöydälle. Minulle tuli haikea olo sitä katsellessa, mutta nielin kyyneleeni. Harry kuoli sankarina ja hän oli varmasti pelastanut henkeni useammankin kerran, ilman että itse sitä olin huomannut.
Könysin sänkyyn kylpytakki päällä, sillä olin liian laiska vaihtamaan pyjamaa päälleni. Zayn kohteliaasti levitti peiton päällemme ja välillemme laskeutui hiljaisuus. Minulla ei ollut vaivaantunut olo, sillä Zayn tuntui tutulta ja turvalliselta vaikka välillämme oli tapahtunut paljon.
"Kuule... Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa..", mumisin yhtäkkiä ja näin kuunvalossa Zaynin avaavan silmänsä.
"Kuulostaa vakavalta."
"Miten olet ottanut tatuointisi?"
Zayn tyrskähti naurusta ja huokaisi helpotuksesta.
"Tuo ei ollut sitä mitä odotin.", hän hymähti. "Mutta totta puhuen suurimman osan olen piirtänyt itse. Taivaassa ei ole tatuointivälineitä, mutta monet ovat salaa hankkineet sellaisia täältä. Yksi kaverini, Chris, on taitava tatuoimaan ja tekee niitä hommia paljon vapaa-ajallaan."
"Käy järkeen.", haukottelin ja Zayn sulki taas silmänsä.
"Joko on aika nukkua?", hän kysyi ja nyökkäsin vaikkei hän sitä nähnytkään.
"Joo.. Hyvää yötä."
"Hyvää yötä."






Koeviikko oli ja meni, enkä oikeestaa voi sanoa että hyvin meni! Mutta maanantaina alkaa uus jakso ja mulla on joka päivä kouluu 8-16... paitsi perjantaina loppuu sentään 14:20!:D en oota innolla, kun mulla on vielä yhtäaikaa matikkaa, ruotsia ja enkkua..

Mutta juu, mitä teille ihan tällee yleisesti ottaen kuuluu?:D

7 kommenttia:

  1. Hyvä oli taas:) Toivottavasti jatkat nyt useemmin kunhan vaan ehit ja hyvää kuuluu;);)

    VastaaPoista
  2. Millon vois tulla taas uus luku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tuurilla tänään! Mutta jos en taas ehi/ajatus katkeilee nii sitte toivottavasti alkuviikosta :)

      Poista
  3. Voi ei, koeta jaksaa koulun kanssa, mulla oli tommonen jakso viime vuonna kans ja sain kyl kunnon yliannostuksen koulua sillon :D Mä selvisin hengissä kahesta yo-kokeesta ja vedän lonkkaa harvinaisella kevyellä jaksolla... Oon oottanu tätä löysää jaksoa kyllä niin pitkään :D Eli nyt kuuluu oikeen hyvää, syyslomakin oottelee edessä :D
    Mutta siis itse lukuun, mä en voi vieläkään käsittää et H kuoli. Siis kuka kirjottaja voi tappaa kiharapäisen enkelin??! :D Mut ihanaa et olit jatkanut, koita selvitä koulukiireistä huolimatta. :) Nuku paljon ja syö suklaata sohvalla viltin alla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon syöny ihan liikaa suklaata, kiitti vaan :D Mutta juu, päämääränä on vaan päästä toi ruotsi ja matikka läpi xD Mutta juu, tässä syysloman on saanu chillailla nii enköhän mä taas jaksa seuraavaan viikonloppuun asti xD

      Poista
  4. Jaksamista! Oon uus lukija ja lueskellu tätä blogii pari viime päivää :) ja ja sä oot ihan älyttömän taitava kirjottaan! Sulla on loistava mielikuvitus ja kirjotat tosi todentuntuisesti! Oon vuoroon itkeny ja vuoroon nauranu. Kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kivaa, että ylivilkkaasta mielikuvituksesta on jotain hyötyä xD KIITOS SULLE, että oot löytäny ties tänne ja ilmeisesti tykännykkin :3 toivottavasti tykkäät jatkossakin :D

      Poista