Lähdin ensimmäisenä liikkeelle ja kyykistyin Zaynin vierelle. Minua hermostutti hurjasti, mutta ehkä veri oli sittenkin tepsinyt? Ojensin käteni ja varovasti tökkäsin hänen olkapäätään. Ei reaktiota.
"Jeanna... Sinuna tulisin pois sieltä.", Zacharias sanoi muutaman metrin päästä ja käännyin katsomaan häntä.
"Hän saattaa olla kunnossa. Kunhan saamme hänet vain hereille."
"Siitä huolimatta. Tule kauemmas niin joku meistä voi herätellä häntä.", Niall puuttui puheeseen ja huokaisten siirryin kauemmas.
Niall meni Zaynin vierelle ja kumartui testaamaan pulssia hänen kaulastaan.
"Kyllä hän on elossa. Pulssi on tasainen.", Hän ilmoitti ja ravisti Zayniä hartioista. "Hei Zayn, olisi aika herätä.."
"Läpsäytä häntä poskelle.", Harry ehdotti yhtäkkiä, ilmestyttyään vierelleni.
"Harry! Oletko kunnossa?", kysyin heti mutta Harry vain nyökkäsi. Huomasin kyllä hänen pitelevän kylkeään, vaikka hän yrittikin olla huomaamaton.
Niall läpsäisi Zayniä poskelle ja kuin ihmeen kaupalla hän avasi silmänsä.
Zayn:
Säpsähdin hereille yhtäkkiä ja katseeni osui heti Niallin kasvoihin suoraan yläpuolellani. Hänen säikähtäneet kasvonsa eivät kuitenkaan olleet enää punertavat tai yliluonnollisen tarkat kuten aikaisemmin. Tajusin heti, että olin entiselläni mutta muistin silti kaiken mitä oli tapahtunut aikaisemmin...
Nousin hitaasti istumaan hiljaisuuden vallitessa. Näin sivusilmästäni kuinka Niall peruutti muutaman askeleen ja käännyin katsomaan häntä arasti.
"Olen kunnossa. Tälläkertaa ihan oikeasti.", sanoin käheällä äänellä mutta Niall näytti edelleen hermostuneelta. En voinut moittia häntä siitä yhtään, kaiken sen jälkeen mitä olin tehnyt.
"Zayn. Polttavatko ketjut ranteissasi?", Zacharias kysyi jostain takaani. Kohotin käsiäni ja huomasin poltteen ja kivun todella loppuneen. Haavat olivat umpeutuneet ja musta veri kadonnut.
"Ei, en tunne mitään.", vastasin ja todistukseksi näytin parantuneita ranteitani Niallille joka huokaisi helpotuksesta.
"Haavat ovat poissa.", Niall sanoi ja Zacharias tuli luokseni, tuttu ja lämmin hymy huulillaan. Hän otti avaimen taskustaan ja otti hopeaketjut irti ranteistani.
Nousin varovasti seisomaan ja Niall tempaisi minut heti tiukkaan halaukseen. Hämmennyin aluksi, mutta läheisyys tuntui yhtäkkiä yllättävän hyvältä. Tunsin tömähdyksen ja huomasin Jeannan rynnänneen halaamaan meitä molempia.
Jeanna:
Seuraavat tunnit tuntuivat melkein epätodellisilta. Pystyin istumaan Zaynin vieressä eikä hän enää aiheuttanut mitään vaaraa. Suunnitelmamme oli toiminut paremmin kuin olin odottanut, enkä voinut olla hymyilemättä. Zayn tosin vaikutti melko varautuneelta ja hän pyyteli anteeksi erityisesti minulta ja Harryltä.
"Oletko varmasti kunnossa? Minun ei ollut tarkoitus-"
"Turpa kiinni Zayn! Se on vain kylkiluu, olen elämäni kunnossa.", Harry huokaisi jälleen kerran ja oikaisi itsensä sängylle samalla kun Zayn istui jalkopäähän, näyttäen tyytymättömältä. Niall hymähti huoneen toiselta reunalta, missä hän, minä ja Lavinia istuimme.
"Oikeasti Zayn, kukaan meistä ei syytä sinua. Se on Terbinuksen syy, että sinulle kävi noin.", Niall sanoi fiksusti ja me muut nyökkäilimme.
"Niin kai sitten. Mutta minulla on silti huono omatunto.", Zayn vastasi huokaisten ja sulki silmänsä.
"Me ymmärrämme. Mutta yritä päästä siitä yli. Ei varmasti tee hyvää miettiä sitä kaikkea uudestaan.", Lavinia sanoi ja Zayn nyökkäsi hänen sanoilleen.
"Pitäisikö meidän mennä takaisin kotiin? Pystyisimme ehkä selittämään Gideonille tilanteen ja voisimme saada kaiken taas normaaliksi.", hän ehdotti ja avasi silmänsä.
"Ehkä. Toivottavasti hän suostuu kuuntelemaan kaiken tämän jälkeen.", Harry totesi ja silmäili Zayniä mietteliäänä.
"No kyllä hänen on pakko kuunnella! Voimme hakea Terbinuksen ja pakottaa hänet kertomaan asioiden oikean laidan.", ehdotin mutta kukaan ei näyttänyt innostuvan.
"Terbinus on hyvin arvostettu. Hänestä ei helpolla uskota pahoja puheita.", Niall huomautti ja haroi hiuksiaan epähuomiossa.
"Aivan. Odotetaan, että Zacharias saa asiat hoidetuksi Mirjamin kanssa niin kysytään häneltä.", Harry sanoi ja olimme kaikki samaa mieltä.
Nohh vihdoinki! Mulla ei oikeen oo ollu semmosta intoo kirjottaa vaikka oonki suunnitellu tän ficin jo etukätee! Ei oo ollu semmosta kirjotusfiilistä u know?:D mutta juuh mun koira on taas elävien kirjoissa eikä se leikkaushaava tunnu vaivaavan sitä yhtää :D + uskokaa tai älkää oon alkanu käymään salilla kolme kertaa viikossa! Oon oikeesti sohvaperunan kohdalla sanakirjassa enkä ikinä oikeestaa oo ollu urheilullinen xD mut ehkä mä tästä yritän kunnostautua tai jotain!
Ja oon miettiny et teen näi jo aikasemmin mut nyt jos teillä on omia blogeja (iha mistä aiheesta vaan) nii laittakaa linkkejä kommentteihin nii käyn kattomassa jokaista :D ja laitan jonkun positiivisen kommentin sinne teitä oottamaan! !0
