Harry:
Täytyi myöntää, ettei minun tehnyt mieli lähteä tutkimaan asioita joita meillä ei ollut lupaa tutkia. Joutuisimme kaikki pahoihin ongelmiin, eikä varsinkaan Jeanna pääsisi helpolla. Siinä oli jo yksi syy, miksi haluaisin vain viedä Jeannan pois. Muut syyt eivät liittyneet enää häneen.
"Meidän pitäisi päästä tutkimaan kirjastoa. Zacharias on tietenkin jo käynyt suurimman osan läpi, mutta ehkä voimme vielä löytää jotain" Niall ehdotti ja katseli meitä toiveikkaana.
"Minä voin lähteä sinne Simonin kanssa! Jeannan on ehkä parempi pysyä näkymättömänä" Lavinia sanoi ja hymyili hieman surumielisesti Jeannalle, joka kuitenkin nyökkäsi asiallisesti.
"Tottakai. Haluaisin kuitenkin nähdä vielä Zaynin. Onko se mahdollista?" Jeanna kysyi ja katsoi minua kuin lupaa kysyen.
Minun ei tehnyt mieli viedä Jeannaa takaisin Zaynin luo, varsinkaan kun olin tajunnut että heidän välillään oli pakko olla jotain. Se jos jokin sai vereni kiehumaan. Olin hyväksynyt sen tosiasian, että joku päivä Jeanna menisi naimisiin ihmismiehen kanssa ja perustaisi perheen. Mutta en hyväksyisi sitä, että Zayn puuttuisi minun ihmiseeni. Ainut enkeli joka saisi rakastaa Jeannaa oli minä.
"Voin viedä sinut sinne. Ehkä Zayn suostuu puhumaan enemmän sinun kanssasi" Niall vastasi ennen minua ja Jeanna kääntyi katsomaan häntä.
"Jos vain siitä ei ole liikaa vaivaa! Ehkä Zayn-"
"Niall" keskeytin Jeannan ja katsoin ystävääni kulmat kurtussa. "Ehkä meidän ei pitäisi mennä sinne. Kävimme siellä jo aikaisemmin ja jäimme melkein kiinni."
"Mennään kolmestaan. Minä voin jäädä vahtiin, niin mitään pahaa ei tapahdu." Niall vastasi ja sai Jeannan katsomaan minua taas, toiveikas ilme kasvoillaan.
Olin hiljaa, mutta muut tulkitsivat sen myöntäväksi vastaukseksi.
"Me lähdemme nyt. Jos näemme Zachariasta, saammeko kertoa hänelle mitä on meneillään?" Simon kysyi noustessaan Lavinian kanssa ylös.
"Varmaan on parempi ettette mainitse Jeannaa. Mutta voitte sanoa, että etsitte apukeinoa niin ehkä hän voi auttaa teitä" Niall sanoi ja nyökättyään Lavinia ja Simon lähtivät.
"Lähdemmekö mekin? Alkaa tulla ilta, eikä porukka ole enää liikkeellä" Niall kysyi taas ja sai minut huokaisemaan tyytymättömänä. Ilmeisesti asia oli jo päätetty, enkä voisi muuta kuin mennä mukaan.
"Mennään" tokaisin ja vannoin samalla, että tappaisin Niallin jos jäisimme kiinni.
Sori tää on lyhyt! Jouduin kirjottaa puolet kännykällä mikä todellakin alko ärsyttämään!xD mutta hyvää aikasta uutta vuotta kaikille kummiskin!!
Saatan ehkä kirjottaa jo huomenna lisää, mutta todennäkösesti torstaina sitte! Anteeks vielä kerran kun oon ollu lievästi sanottuna epäaktiivinen xD
tiistai 30. joulukuuta 2014
torstai 25. joulukuuta 2014
The Opposite part 19
Harry:
Pysähdyimme kaikki kun Niall ja Simon pölähtivät varoittamatta sisään. Tämä tapahtui tietenkin juuri silloin kun olisin halunnut pitää Jeannan salaisuutena. Riitti, että pelkkä Lavinia tiesi, koska suurempi porukka aiheuttaisi vain ongelmia... Lisäksi en pitänyt edes pitänyt Simonista..
"Heii Lav! Olemme etsineet sinua kaikkialta!" Simon huudahti iloisesti ja astui peremmälle. Niall seurasi hiljaa perässä, tuijottaen Jeannaa silmät suurina.
"Simon... Nyt on vähän huono hetki" Lavinia vastasi ja nousi seisomaan. Minusta tuntui, että hän yritti vetää huomion pois Jeannasta mikä olikin hyvä idea. Paitsi, että se ei toiminut.
"Miten niin? Täällä sinä vaan istut Harryn ja-... No mutta kukas tämä on?" Simon sanoi ensin hieman tympääntyneen kuuloisena, mutta lopuksi hämmentyneenä huomatessaan Jeannan istuvan sängyllä.
"Meidän pitäisi mennä Simon" Niall sanoi yhtäkkiä, aivan kuin ymmärtäisi ongelmamme. Hän tarttui Simonin t-paidan hihaan ja vetäisi kevyesti. Simon ei kuitenkaan liikahtanutkaan vaan katsoi edelleen Jeannaa kulmat koholla.
"Ihminen... Okei haluan tietää mitä on tekeillä." Hän tokaisi ja risti käsivartensa itsepäisenä.
Huokaisin ärtyneenä ja nousin ylös. Näin sivusilmästä kuinka Jeanna katsoi minua vaivaantuneen näköisenä, mutta kiinnitin huomioni Simoniin. Onneksi olin pidempi kuin hän... Olisi noloa alkaa läksyttämään jota kuta pidempää.
"On parempi ettet tiedä. Mitäpä jos säästät meidät vaivalta ja lähdet nyt? Etkä kerro kenellekkään hänestä" Sanoin ja huitaisin kädelläni sängyllä istuvan Jeannan suuntaan.
"Ei! Minä haluan tietää mitä te salailette. Jos Lav on mukana niin minäkin haluan." Simon tokaisi päättäväisenä ja minun teki kovasti mieli tarttua häntä niskasta kiinni ja heittää ulos huoneestani.
"Harry, Simon voi olla hyödyksi." Lavinia sanoi varovaisesti takaani ja heti Simonin kasvoille nousi leveä hymy.
"Aivan. Selittäkää minulle mikä on homman nimi, niin voin ehkä auttaa jossain. Tähän täytyy olla vakavaa kun olette ihmisen tänne hommanneet" Hän sanoi ja katsoi Jeannaa hymynkare huulillaan.
Jeanna:
Olin jo aikaisemminkin katunut päätöstäni jäädä tänne aiheuttamaan ongelmia, eikä se tunne ollut lähtemässä. Tunsin oloni hyvin vaivaantuneeksi, kun istuin Harryn sängyllä katsomassa kuinka läsnäoloni aiheutti lisää huolta ja ongelmia muille.
Kaikille olisi helpompaa jos lähtisin valittamatta takaisin kotiin. En kuulunut tänne, eikä minusta olisi mitenkään hyötyä kenellekkään heille.
Mutta silti minulle tulisi todella paha olo, jos jättäisin Zaynin oman onnensa nojaan. Vaikka en edes tuntenut häntä hyvin, välitin hänestä enkä halunnut että hänet tuomittaisiin. Ja sitä paitsi Harry näyttäisi suostuvan auttamaan Zayniä vain koska minä haluan. Tietyllä tavalla käytin Harryä hyväkseni, jotta saisin Zaynin taas kuntoon. Minulla pitäisi varmaan olla huono omatunto, mutta tarkoitusperäni on kuitenkin hyvä. Ehkä Harryn ja Lavenian avulla saisimme parannuskeinon Zaynille.
Kuitenkin Niallin ja Simonin saapuminen vaikeutti asioita. Ensinnäkin Harry näytti pelottavan vihaiselta ja minusta tuntui, että hän saattaisi heittää Simonin ulos koska vaan. Toisekseen oli taas kaksi henkilöä lisää, jotka tiesivät minusta..
"Harry, annetaan heidän jäädä. Niall näyttää ainakin tuntevan Jeannan vai?" Lavinia sanoi ja katsoi hämmentyneen näköisenä seisovaa Niallia.
"Joo tunnen minä. Ja haluan kyllä myös mukaan tähän juttuun" Niall vastasi ja hymyili minulle ohimennen.
Kohotin katseeni Harryyn joka katsoi poikia kulmat kurtussa. En tiennyt mitä hän ajatteli, mutta toivoin että hän antaisi ainakin Niallin jäädä. Olisi mukava saada hänet lähelleni, koska olinhan tavannut hänet jo ennen Harryn tapaamista.
"Hyvä on sitten. Mutta tämä on sitten vain meidän välinen asia" Harry sanoi ja istui takaisin nojatuoliin.
Simon hymyili leveästi ja istui sängylle Lavinian viereen. Niall puolestaan pyöräytti työpöydän tuolin ympäri ja istui sille.
"Joten, mikä on homman nimi?" Simon kysyi ja katsoi hymynkare huulillaan Harrya, joka katsoi takaisin ärtyneenä. Ilmeisesti tämän takia Lavinia alkoi kiireesti selittää mitä oli tapahtunut tänään.
"Demoni? Haluaako ihminen jäädä tänne koska Zaynistä tulee hirviö?" Simon tokaisi hämmentyneenä, kun Lavinia oli päässyt loppuun.
"Ehkä hänet voidaan parantaa!" Tokaisin ärtyneenä ja mulkaisin Simonia Lavinian takaa.
"Zacharias on jo yrittänyt etsiä keinoa, mutta ei sellaista ole" Niall sanoi, eikä kertomuksemme näyttänyt yllättävän häntä. Minusta tuntui, että hän oli tiennyt asiasta jo pidemmän aikaa.
"Auttaako Zayniä kukaan muu kuin Zacharias?" Kysyin ja käännyin Niallin puoleen.
"Eipä oikeastaan. Zacharias on ainoa "aikuinen" joka haluaa säästää hänet tuomioilta" Niall vastasi ja puri alahuultaan huolestuneen näköisenä.
"Eivätkö Zaynin vanhemmat auta Zachariasta etsimään hoitokeinoa?" Kysyin uteliaana.
Heti kysyttyäni kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua kulmat koholla.
"Vanhemmat? Ei meillä kenelläkään ole vanhempia" Lavinia vastasi ja katsoi minua kuin olisin päästäni vialla.
"Mitä? Miten te sitten... synnytte?"
"Me vain synnymme samaan aikaan kuin ihmisemme. Olemme vähän niin kuin heidän toinen puolikkaansa. Sitten meille määrätään opettaja, joka on yleensä neuvoston jäsen tai ainakin tosi vanha. Opettajat kasvattavat meidät ja neuvovat miten teemme työtämme ja niin edespäin." Niall selitti ja kaikki muut nyökkäilivät.
"Onko Zacharias Zaynin opettaja?" Selvensin epäuskoisesti. Koko homma kuulosti aika oudolle...
"Tottakai. Sen takia hän haluaakin auttaa" Harry vastasi yllätyksekseni.
"No meidänkin pitää auttaa Zayniä! Tehän olette hänen kavereitaan eikö niin?" Patistin tomerasti, vaikka minusta tuntui että oletin liikoja.
"Tottakai" Niall vastasi ennen kuin kukaan muu ehti avata suutaan. Harmikseni Harry näytti siltä, ettei olisi vastannut aivan samalla tavalla...
Joohh elikkäs tässä ois tää kuva musta niinku pyydettiin edellisessä osassa :D huomatkaa toki tyylikäs pyjaman paita.. xD
No mutta hyvää joulua kaikille vaikka oonki vähän myöhässä! Toivottavasti kaikilla suju päivä hyvin ja oli mukavaa!
Saitteko mitään erikoisen hyviä lahjoja? Itelläni paras oli Beyoncèn hajuvesi! Ja Louis Vuittonin käsikoru! Paitsi, että se ei mahu mun käteen... awkward xD
Pysähdyimme kaikki kun Niall ja Simon pölähtivät varoittamatta sisään. Tämä tapahtui tietenkin juuri silloin kun olisin halunnut pitää Jeannan salaisuutena. Riitti, että pelkkä Lavinia tiesi, koska suurempi porukka aiheuttaisi vain ongelmia... Lisäksi en pitänyt edes pitänyt Simonista..
"Heii Lav! Olemme etsineet sinua kaikkialta!" Simon huudahti iloisesti ja astui peremmälle. Niall seurasi hiljaa perässä, tuijottaen Jeannaa silmät suurina.
"Simon... Nyt on vähän huono hetki" Lavinia vastasi ja nousi seisomaan. Minusta tuntui, että hän yritti vetää huomion pois Jeannasta mikä olikin hyvä idea. Paitsi, että se ei toiminut.
"Miten niin? Täällä sinä vaan istut Harryn ja-... No mutta kukas tämä on?" Simon sanoi ensin hieman tympääntyneen kuuloisena, mutta lopuksi hämmentyneenä huomatessaan Jeannan istuvan sängyllä.
"Meidän pitäisi mennä Simon" Niall sanoi yhtäkkiä, aivan kuin ymmärtäisi ongelmamme. Hän tarttui Simonin t-paidan hihaan ja vetäisi kevyesti. Simon ei kuitenkaan liikahtanutkaan vaan katsoi edelleen Jeannaa kulmat koholla.
"Ihminen... Okei haluan tietää mitä on tekeillä." Hän tokaisi ja risti käsivartensa itsepäisenä.
Huokaisin ärtyneenä ja nousin ylös. Näin sivusilmästä kuinka Jeanna katsoi minua vaivaantuneen näköisenä, mutta kiinnitin huomioni Simoniin. Onneksi olin pidempi kuin hän... Olisi noloa alkaa läksyttämään jota kuta pidempää.
"On parempi ettet tiedä. Mitäpä jos säästät meidät vaivalta ja lähdet nyt? Etkä kerro kenellekkään hänestä" Sanoin ja huitaisin kädelläni sängyllä istuvan Jeannan suuntaan.
"Ei! Minä haluan tietää mitä te salailette. Jos Lav on mukana niin minäkin haluan." Simon tokaisi päättäväisenä ja minun teki kovasti mieli tarttua häntä niskasta kiinni ja heittää ulos huoneestani.
"Harry, Simon voi olla hyödyksi." Lavinia sanoi varovaisesti takaani ja heti Simonin kasvoille nousi leveä hymy.
"Aivan. Selittäkää minulle mikä on homman nimi, niin voin ehkä auttaa jossain. Tähän täytyy olla vakavaa kun olette ihmisen tänne hommanneet" Hän sanoi ja katsoi Jeannaa hymynkare huulillaan.
Jeanna:
Olin jo aikaisemminkin katunut päätöstäni jäädä tänne aiheuttamaan ongelmia, eikä se tunne ollut lähtemässä. Tunsin oloni hyvin vaivaantuneeksi, kun istuin Harryn sängyllä katsomassa kuinka läsnäoloni aiheutti lisää huolta ja ongelmia muille.
Kaikille olisi helpompaa jos lähtisin valittamatta takaisin kotiin. En kuulunut tänne, eikä minusta olisi mitenkään hyötyä kenellekkään heille.
Mutta silti minulle tulisi todella paha olo, jos jättäisin Zaynin oman onnensa nojaan. Vaikka en edes tuntenut häntä hyvin, välitin hänestä enkä halunnut että hänet tuomittaisiin. Ja sitä paitsi Harry näyttäisi suostuvan auttamaan Zayniä vain koska minä haluan. Tietyllä tavalla käytin Harryä hyväkseni, jotta saisin Zaynin taas kuntoon. Minulla pitäisi varmaan olla huono omatunto, mutta tarkoitusperäni on kuitenkin hyvä. Ehkä Harryn ja Lavenian avulla saisimme parannuskeinon Zaynille.
Kuitenkin Niallin ja Simonin saapuminen vaikeutti asioita. Ensinnäkin Harry näytti pelottavan vihaiselta ja minusta tuntui, että hän saattaisi heittää Simonin ulos koska vaan. Toisekseen oli taas kaksi henkilöä lisää, jotka tiesivät minusta..
"Harry, annetaan heidän jäädä. Niall näyttää ainakin tuntevan Jeannan vai?" Lavinia sanoi ja katsoi hämmentyneen näköisenä seisovaa Niallia.
"Joo tunnen minä. Ja haluan kyllä myös mukaan tähän juttuun" Niall vastasi ja hymyili minulle ohimennen.
Kohotin katseeni Harryyn joka katsoi poikia kulmat kurtussa. En tiennyt mitä hän ajatteli, mutta toivoin että hän antaisi ainakin Niallin jäädä. Olisi mukava saada hänet lähelleni, koska olinhan tavannut hänet jo ennen Harryn tapaamista.
"Hyvä on sitten. Mutta tämä on sitten vain meidän välinen asia" Harry sanoi ja istui takaisin nojatuoliin.
Simon hymyili leveästi ja istui sängylle Lavinian viereen. Niall puolestaan pyöräytti työpöydän tuolin ympäri ja istui sille.
"Joten, mikä on homman nimi?" Simon kysyi ja katsoi hymynkare huulillaan Harrya, joka katsoi takaisin ärtyneenä. Ilmeisesti tämän takia Lavinia alkoi kiireesti selittää mitä oli tapahtunut tänään.
"Demoni? Haluaako ihminen jäädä tänne koska Zaynistä tulee hirviö?" Simon tokaisi hämmentyneenä, kun Lavinia oli päässyt loppuun.
"Ehkä hänet voidaan parantaa!" Tokaisin ärtyneenä ja mulkaisin Simonia Lavinian takaa.
"Zacharias on jo yrittänyt etsiä keinoa, mutta ei sellaista ole" Niall sanoi, eikä kertomuksemme näyttänyt yllättävän häntä. Minusta tuntui, että hän oli tiennyt asiasta jo pidemmän aikaa.
"Auttaako Zayniä kukaan muu kuin Zacharias?" Kysyin ja käännyin Niallin puoleen.
"Eipä oikeastaan. Zacharias on ainoa "aikuinen" joka haluaa säästää hänet tuomioilta" Niall vastasi ja puri alahuultaan huolestuneen näköisenä.
"Eivätkö Zaynin vanhemmat auta Zachariasta etsimään hoitokeinoa?" Kysyin uteliaana.
Heti kysyttyäni kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua kulmat koholla.
"Vanhemmat? Ei meillä kenelläkään ole vanhempia" Lavinia vastasi ja katsoi minua kuin olisin päästäni vialla.
"Mitä? Miten te sitten... synnytte?"
"Me vain synnymme samaan aikaan kuin ihmisemme. Olemme vähän niin kuin heidän toinen puolikkaansa. Sitten meille määrätään opettaja, joka on yleensä neuvoston jäsen tai ainakin tosi vanha. Opettajat kasvattavat meidät ja neuvovat miten teemme työtämme ja niin edespäin." Niall selitti ja kaikki muut nyökkäilivät.
"Onko Zacharias Zaynin opettaja?" Selvensin epäuskoisesti. Koko homma kuulosti aika oudolle...
"Tottakai. Sen takia hän haluaakin auttaa" Harry vastasi yllätyksekseni.
"No meidänkin pitää auttaa Zayniä! Tehän olette hänen kavereitaan eikö niin?" Patistin tomerasti, vaikka minusta tuntui että oletin liikoja.
"Tottakai" Niall vastasi ennen kuin kukaan muu ehti avata suutaan. Harmikseni Harry näytti siltä, ettei olisi vastannut aivan samalla tavalla...
Joohh elikkäs tässä ois tää kuva musta niinku pyydettiin edellisessä osassa :D huomatkaa toki tyylikäs pyjaman paita.. xD
No mutta hyvää joulua kaikille vaikka oonki vähän myöhässä! Toivottavasti kaikilla suju päivä hyvin ja oli mukavaa!
Saitteko mitään erikoisen hyviä lahjoja? Itelläni paras oli Beyoncèn hajuvesi! Ja Louis Vuittonin käsikoru! Paitsi, että se ei mahu mun käteen... awkward xD
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
The Opposite part 18
Niall:
Meinasin tylsistyä kuoliaaksi omassa huoneessani, kun neuvosto piti kokoustaan. Yleensä kokouksien takia ei järjestetty liikkumiskieltoa, mutta tällä kertaa oli poikkeus. Olin kuitenkin sen verran onnekas, että tiesin mistä tällainen johtui. Tiesin, että Harry oli lähetetty hakemaan Jeannaa kuulusteluun ja siellä päätettäisiin mitä hänelle tehtäisiin. Toivoin, että Gideon ei hermostuisi tai antaisi Jeannalle rangaistusta... Minähän olin hänet tähän vetänyt.
Olin istunut sängynreunalla jo yli puoli tuntia, heitellen pientä palloa vastakkaiseen seinään. Olisin voinut tehdä jotain rakentavaa, mutta mielessäni pyöri liikaa asioita. Ensinnäkin olin huolissani Zaynistä. Gideon tai Morgan eivät kummatkaan suostuneet etsimään apukeinoja vaan lukitsivat hänet kellariin, pois muiden näkyvistä. Hänestä ei tiennytkään kuin muutama henkilö koko talossa. Gideon tahtoi pitää koko "sairauden" salassa, mikä oli järjetöntä. Jos kaikki tietäisivät, olisi helpompaa etsiä apukeinoa..
Tosin kukaan meistä ei ollut koskaan kuullut mistään Zaynin ongelman kaltaisesta. Oli varmaa, että hän oli enkeli. Eivätkä enkelit voi muuttua demoneiksi noin vain. Eikä demoneita pitäisi edes olla olemassa enää nykypäivänä.
Olin kuullut pienenä tarinoita kuinka "pahat enkelit" eli demonit oli tapettu viimeiseen asti. Siksi oli hullua, että Zayn alkoi näyttää ja käyttäytyä kuin sellainen..
Kesken syvien mietteideni huoneeni ovi tempaistiin auki. Hätkähdin rajusti yhtäkkistä ääntä ja heilautin siipiäni kuin olisin lähdössä lentoon. Tuloksena oli rikkoutunut kukkaruukku, joka oli ollut ikkunalaudalla...
Simon asteli sisään, välittämättä kukkaruukun särkymisestä.
"Mitä sinä täällä vielä istut? Morgan kuulutti jo, että kielto on poistettu" Hän sanoi hyvin tunnetulla redneck- aksentillaan. En voinut vieläkään ymmärtää miksi hänellä oli sellainen aksentti. Hän ei nimittäin ulkoapäin näyttänyt yhtään tyypilliseltä etelävaltiolaiselta juntilta. Hän oli ennemminkin "vastustamaton nörtti" kuten Lavinia oli julistanut..
"Kaijutin on rikki" Huokaisin ja potkin kukkaruukun sirpaleet sängyn alle. Ne olisivat huomisen ongelma.
"Voin pyytää Jacksonin korjaamaan sen. Mutta ala tulla, etsitään Lav ja keksitään tekemistä" Simon vastasi päättäväisesti ja katsoi minua vinosti hymyillen.
En oikeastaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin lähteä hillumaan heidän kanssaan mutta kait se oli parempi vaihtoehto kuin tylsistyä yksin.
"Hyvä on! Mutta etkö mene katsomaan Lizzyä?"
"Kävin jo aamulla. Hän oli menossa sukujuhliin tai johonkin sellaiseen" Simon vastasi olkiaan kohauttaen mutta lämpimästi hymyillen kun mainitsin ihmistytön.
Lähdimme yhtä matkaa etsimään Laviniaa muista kerroksista.
Jeanna:
Olimme noin kymmenen minuutin kuluttua selvinneet yläkertaan, Harryn huoneeseen. Olimme hiipineet käytäviä pitkin ja lähettäneet Lavinian menemään edeltä. Hänen tehtävänsä oli ollut varoittaa meitä lähestyvistä henkilöistä (en ollut varma voisinko sanoa ihmisistä..) viheltämällä. Selvisimme yllättävän hyvin vaikka yhtäkkiä käytäville ja portaisiin oli ilmestynyt paljon enkeleitä. Aikaisemmin koko paikka oli ollut autio..
En ollut aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta kaikki enkelit asuivat käytännössä hotellihuoneissa. Ilmeisesti jokaisella oli omansa, jota sai sisustaa mielensä mukaan. Minusta tuntui, että huoneita oli monta sataa. Päärakennuksessa oli yli kymmenen kerrosta ja jokaisessa oli haarautuvia käytäviä täynnä huoneita ja oleskelutiloja. Mieleeni tulivat yliopistojen kampukset.
Harryn huone oli melko iso, vaalea ja siisti. Se oli sisustettu vaalean ja ruskean sävyillä, mikä miellytti silmääni. Huoneessa oli valtava sänky, iso ikkuna ja tumma vaatekaappi. Kaikki näytti todella siistiltä, vaikka nojatuolin selkänojalla roikkuikin tummanharmaa t-paita ja lattialla oli muutama kenkä pari.
Istuin Lavinian kanssa Harryn sängylle ja Harry itse heittäytyi nojatuoliin. Hän näytti miettivän jotain, mutta ei ilmeisesti halunnut puhua siitä. Sen sijaan Lavinia oli äänessä.
"Eli siis, jos ymmärsin oikein, Jeanna haluaa jäädä tänne koska Zaynin tila on edelleen huono. Ja tämä on kiellettyä koska Gideon käski viedä hänet takaisin vai mitä?"
Nyökkäsin ja tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi. Halusin tottakai jäädä ja auttaa Zayniä jotenkin, mutta samalla aiheuttaisin vaivaa Harrylle ja Lavinialle. Joutuisimme epäilemättä isoihin ongelmiin jos joku saisi tietää..
"Siistiä! Vihdoinkin jotain toimintaa!" Lavinia naurahti ja heilutellen valkeita siipiään niin että hiukseni menivät sotkuun.
"Mikä Zayniä vaivaa? Tai siis... Eihän tuo ilmeisesti ole normaalia?" Kysyin ja toivoin että saisin vastauksia.
Lavinian hymy hyytyi ja hän katsoi mietiskellen Harryä.
"Emme tiedä. Mutta se ei todellakaan ole normaalia. Zacharias sanoi, että se voisi olla jonkinlainen myrkytys" Harry sanoi, katsellen minua ilmeettömänä.
"Tai ehkä hän on tullut hulluksi" Lavinia ehdotti ja katsoin häntä heti kulmat kurtussa. Olin varma, ettei Zayn ollut tullut hulluksi. Olin ennemmin myrkytyksen kannalla.
"Ehkä" Harry kohautti olkiaan ja mulkaisin häntäkin.
Olin jo avannut suuni, kun ovi tempaistiin yhtäkkiä auki ja kaksi poikaa tuli sisään. Toinen näytti Spidermaniltä. Tumman ruskeat hiukset, tummat silmät ja silmälasit. Kasvot olivat kapeat ja suu vääntynyt virneeseen.
Toinen poika oli Niall, jonka katse kääntyi heti minuun. Ilmeisesti hän ei odottanut minun olevan täällä.
Huhhh tässä taas kesti! On ollu vähä kiireitä jouluostosten kaa (ois helpompaa jos ois rahaa) ja näi!:D
Aattelin tällee vaa kysyy et miten te meikkaatte jos meikkaatte?:D
Itellä on sillee iha perus: piirrän kulmakarvat (älkää hermostuko, ei mulla oo semmosii käsittämättömii piirrustuksia silmien yläpuolella xD), teen rajaukset ylös ja alas (tosin vähemmän ku ylös) ja sitte vaa ripsaria kunnolla xD Meikki voiteita en oikeestaa ees käytä, puuteria vaa ihopakkelina!
Ja sitte, nyt vaa kaikki joilla on KIK tulkaa juttelee xD mätänen aina koulus ja tarviin tekemistä tunneille!:D vastaan kyllä ihan kaikille! -> susannaww98
Meinasin tylsistyä kuoliaaksi omassa huoneessani, kun neuvosto piti kokoustaan. Yleensä kokouksien takia ei järjestetty liikkumiskieltoa, mutta tällä kertaa oli poikkeus. Olin kuitenkin sen verran onnekas, että tiesin mistä tällainen johtui. Tiesin, että Harry oli lähetetty hakemaan Jeannaa kuulusteluun ja siellä päätettäisiin mitä hänelle tehtäisiin. Toivoin, että Gideon ei hermostuisi tai antaisi Jeannalle rangaistusta... Minähän olin hänet tähän vetänyt.
Olin istunut sängynreunalla jo yli puoli tuntia, heitellen pientä palloa vastakkaiseen seinään. Olisin voinut tehdä jotain rakentavaa, mutta mielessäni pyöri liikaa asioita. Ensinnäkin olin huolissani Zaynistä. Gideon tai Morgan eivät kummatkaan suostuneet etsimään apukeinoja vaan lukitsivat hänet kellariin, pois muiden näkyvistä. Hänestä ei tiennytkään kuin muutama henkilö koko talossa. Gideon tahtoi pitää koko "sairauden" salassa, mikä oli järjetöntä. Jos kaikki tietäisivät, olisi helpompaa etsiä apukeinoa..
Tosin kukaan meistä ei ollut koskaan kuullut mistään Zaynin ongelman kaltaisesta. Oli varmaa, että hän oli enkeli. Eivätkä enkelit voi muuttua demoneiksi noin vain. Eikä demoneita pitäisi edes olla olemassa enää nykypäivänä.
Olin kuullut pienenä tarinoita kuinka "pahat enkelit" eli demonit oli tapettu viimeiseen asti. Siksi oli hullua, että Zayn alkoi näyttää ja käyttäytyä kuin sellainen..
Kesken syvien mietteideni huoneeni ovi tempaistiin auki. Hätkähdin rajusti yhtäkkistä ääntä ja heilautin siipiäni kuin olisin lähdössä lentoon. Tuloksena oli rikkoutunut kukkaruukku, joka oli ollut ikkunalaudalla...
Simon asteli sisään, välittämättä kukkaruukun särkymisestä.
"Mitä sinä täällä vielä istut? Morgan kuulutti jo, että kielto on poistettu" Hän sanoi hyvin tunnetulla redneck- aksentillaan. En voinut vieläkään ymmärtää miksi hänellä oli sellainen aksentti. Hän ei nimittäin ulkoapäin näyttänyt yhtään tyypilliseltä etelävaltiolaiselta juntilta. Hän oli ennemminkin "vastustamaton nörtti" kuten Lavinia oli julistanut..
"Kaijutin on rikki" Huokaisin ja potkin kukkaruukun sirpaleet sängyn alle. Ne olisivat huomisen ongelma.
"Voin pyytää Jacksonin korjaamaan sen. Mutta ala tulla, etsitään Lav ja keksitään tekemistä" Simon vastasi päättäväisesti ja katsoi minua vinosti hymyillen.
En oikeastaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin lähteä hillumaan heidän kanssaan mutta kait se oli parempi vaihtoehto kuin tylsistyä yksin.
"Hyvä on! Mutta etkö mene katsomaan Lizzyä?"
"Kävin jo aamulla. Hän oli menossa sukujuhliin tai johonkin sellaiseen" Simon vastasi olkiaan kohauttaen mutta lämpimästi hymyillen kun mainitsin ihmistytön.
Lähdimme yhtä matkaa etsimään Laviniaa muista kerroksista.
Jeanna:
Olimme noin kymmenen minuutin kuluttua selvinneet yläkertaan, Harryn huoneeseen. Olimme hiipineet käytäviä pitkin ja lähettäneet Lavinian menemään edeltä. Hänen tehtävänsä oli ollut varoittaa meitä lähestyvistä henkilöistä (en ollut varma voisinko sanoa ihmisistä..) viheltämällä. Selvisimme yllättävän hyvin vaikka yhtäkkiä käytäville ja portaisiin oli ilmestynyt paljon enkeleitä. Aikaisemmin koko paikka oli ollut autio..
En ollut aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta kaikki enkelit asuivat käytännössä hotellihuoneissa. Ilmeisesti jokaisella oli omansa, jota sai sisustaa mielensä mukaan. Minusta tuntui, että huoneita oli monta sataa. Päärakennuksessa oli yli kymmenen kerrosta ja jokaisessa oli haarautuvia käytäviä täynnä huoneita ja oleskelutiloja. Mieleeni tulivat yliopistojen kampukset.
Harryn huone oli melko iso, vaalea ja siisti. Se oli sisustettu vaalean ja ruskean sävyillä, mikä miellytti silmääni. Huoneessa oli valtava sänky, iso ikkuna ja tumma vaatekaappi. Kaikki näytti todella siistiltä, vaikka nojatuolin selkänojalla roikkuikin tummanharmaa t-paita ja lattialla oli muutama kenkä pari.
Istuin Lavinian kanssa Harryn sängylle ja Harry itse heittäytyi nojatuoliin. Hän näytti miettivän jotain, mutta ei ilmeisesti halunnut puhua siitä. Sen sijaan Lavinia oli äänessä.
"Eli siis, jos ymmärsin oikein, Jeanna haluaa jäädä tänne koska Zaynin tila on edelleen huono. Ja tämä on kiellettyä koska Gideon käski viedä hänet takaisin vai mitä?"
Nyökkäsin ja tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi. Halusin tottakai jäädä ja auttaa Zayniä jotenkin, mutta samalla aiheuttaisin vaivaa Harrylle ja Lavinialle. Joutuisimme epäilemättä isoihin ongelmiin jos joku saisi tietää..
"Siistiä! Vihdoinkin jotain toimintaa!" Lavinia naurahti ja heilutellen valkeita siipiään niin että hiukseni menivät sotkuun.
"Mikä Zayniä vaivaa? Tai siis... Eihän tuo ilmeisesti ole normaalia?" Kysyin ja toivoin että saisin vastauksia.
Lavinian hymy hyytyi ja hän katsoi mietiskellen Harryä.
"Emme tiedä. Mutta se ei todellakaan ole normaalia. Zacharias sanoi, että se voisi olla jonkinlainen myrkytys" Harry sanoi, katsellen minua ilmeettömänä.
"Tai ehkä hän on tullut hulluksi" Lavinia ehdotti ja katsoin häntä heti kulmat kurtussa. Olin varma, ettei Zayn ollut tullut hulluksi. Olin ennemmin myrkytyksen kannalla.
"Ehkä" Harry kohautti olkiaan ja mulkaisin häntäkin.
Olin jo avannut suuni, kun ovi tempaistiin yhtäkkiä auki ja kaksi poikaa tuli sisään. Toinen näytti Spidermaniltä. Tumman ruskeat hiukset, tummat silmät ja silmälasit. Kasvot olivat kapeat ja suu vääntynyt virneeseen.
Toinen poika oli Niall, jonka katse kääntyi heti minuun. Ilmeisesti hän ei odottanut minun olevan täällä.
Huhhh tässä taas kesti! On ollu vähä kiireitä jouluostosten kaa (ois helpompaa jos ois rahaa) ja näi!:D
Aattelin tällee vaa kysyy et miten te meikkaatte jos meikkaatte?:D
Itellä on sillee iha perus: piirrän kulmakarvat (älkää hermostuko, ei mulla oo semmosii käsittämättömii piirrustuksia silmien yläpuolella xD), teen rajaukset ylös ja alas (tosin vähemmän ku ylös) ja sitte vaa ripsaria kunnolla xD Meikki voiteita en oikeestaa ees käytä, puuteria vaa ihopakkelina!
Ja sitte, nyt vaa kaikki joilla on KIK tulkaa juttelee xD mätänen aina koulus ja tarviin tekemistä tunneille!:D vastaan kyllä ihan kaikille! -> susannaww98
lauantai 13. joulukuuta 2014
The Opposite part 17
Jeanna:
Tunsin oloni hölmöksi, mutta siitä huolimatta tuijotin Zaynin varjoisia kasvoja silmät suurina. En ollut ihan varma mitä olin juuri kuullut, sillä se ei käynyt järkeen. Mitä Zayn muka tarkoitti demoniksi muuttumisella? Oliko sellaisia edes olemassa?
Pystyin juuri ja juuri käsittämään enkeleiden olemassa olon, mutta demoni kuulosti pelkästään tyhmälle.
"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyin ja jouduin heti kiroamaan ääntäni. Se värisi ja sai minut kuulostamaan pelokkaalta vaikka olin vain hämmentynyt! En halunnut Zaynin ajattelevan, että olin peloissani..
Zayn kohotti kulmiaan ja oli aikeissa vastata, mutta Harry keskeytti hänet.
"Jeanna, meidän pitää mennä nyt."
Harry oli ilmestynyt vierelleni niin hiljaa, etten ollut edes huomannut. Hän näytti ahdistuneelta ja vilkuili olkansa yli. Olin kuitenkin haluton lähtemään.
"Minä haluan tietää mikä häntä vaivaa!" Vastustin voimattomana, mutta Harry lähti vetämään minua mukaansa. Yritin tarrata sellin kalterista kiinni, mutta Harry puristi minut itseään vasten niin lujasti etten saanut itseäni irti.
"Päästä irti Harry!" Kivahdin, mutta Harry kiskoi minut pois sellikäytävästä. Olin aikeissa jatkaa valittamista, mutta Harry painoi kätensä suulleni. Sitten hän vetäisi minut kulman taakse ja pysähtyi.
Olimme yhdessä kellarin sivukäytävistä, lähellä portaikkoa joka johti takaisin päärakennuksen ykköskerrokseen. En yrittänyt riuhtoa Harryn kättä pois vaan kuuntelin. Ja tajusin miksi Harry oli käyttäytynyt kuin MM-tason idiootti.
Kevyet askeleet laskeutuivat portaita alas kellariin. Tajusin, että olimme täällä ilman lupaa, eikä siksi askeleet olleet hyvä merkki.
Painauduin seinää vasten ja yritin pitää hengitykseni tasaisena. Askeleet tulivat lähemmäs, kunnes ne alkoivat hitaasti kaikota sellikäytävän suuntaan. Joku oli ilmeisesti menossa Zaynin luo...
Harry katsoi minua silmiin ja pudisti äänettömästi päätään. Sitten hän otti kätensä pois suultani, luottaen siihen etten alkaisi huutamaan kuin typerys. Pidin suuni kiinni ja kuuntelin kuinka askeleet pysähtyivät.
"Hei." Naisen ääni sanoi epäselvästi, mikä saattoi johtua siitä että kellarissa kaikui..
"Nina" Zayn vastasi aivan yhtä oudolla äänellä.
"Toin sinulle ruokaa. Miten voit?" Ninaksi kutsuttu nainen kysyi ja äänistä päätellen laski jotain lattialle.
"Aika paskasti jos totta puhutaan." Zayn vastasi ja minua alkoi huolestuttaa entistä enemmän...
"Zacharias etsii parannuskeinoa aina kun voi. Kyllä se saadaan hoidettua" Nina vastasi lempeän kuuloisena.
Olin halunnut kuunnella lisää, mutta Harry kiinnitti huomioni heilauttamalla kättään. Sitten hän osoitti portaita ja lähti liikkeelle. Harry käveli äänettömästi ohi selliosaston käytävän ja jäi sitten odottamaan minua.
Converset eivät olleet kovin hyvät hiippailu kengät. Heti ensimmäisellä askeleella kuului pieni särähdys kun astuin kiven päälle. Harry kuitenkin nyökkäsi kulmat kurtussa joten jatkoin matkaa.
Ohittaessani selliosaston käytävän, minun oli pakko vilkaista sinne ohimennen. Näin tummahiuksisen enkelinaisen seisovan Zaynin sellin edessä ja kuulin muutaman sanan heidän keskustelustaan. Nina yritti ilmeisesti piristää Zayniä huonoin tuloksin... Toisaalta oli hyvä, että Ninan huomio oli suuntautunut muualle, eikä hän huomannut minun livahtavan käytävän ohi.
Nousimme Harryn kanssa portaat ylös, mutta pysähdyimme vasta kun olimme turvallisen välimatkan päässä kellarin ovesta.
"Anteeksi" Harry sanoi ja katsoi minua jostain syystä huolestuneen näköisenä.
Kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
"Kun vedin sinut mukaani" Harry selitti.
"Ai.. Ei se mitään.. Kiinni jääminen olisi ollut huono juttu vai mitä?"
"Joo. Mutta olin silti liian kovakourainen"
"Olen ihan kunnossa Harry!" Huokaisin ja pakotin itseni hymyilemään, vaikka olinkin huolissani Zaynistä.
"Hyvä... Minun pitää nyt viedä sinut takaisin ennen kuin-" Harry aloitti, mitta keskeytin hänet.
"En minä voi jättää Zayniä tuonne" Tokaisin ja ristin käsivarteni. Jos minut vietäisiin takaisin kotiin, en varmasti näkisi Zayniä enää. En saisi tietää mitä hänelle tehtäisiin jos edes joku löytäisi hoitokeinon!
Harryn hymy hyytyi ja hän huokaisi.
"Gideon ei salli sinun jäädä tänne" hän sanoi vakavana ja kohotti samantien katseensa.
Siniseen huppariin ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut enkeli ilmaantui kulman takaa eteemme. Tyttö näytti säikähtävän meitä, mutta hän hymyili kun tunnisti Harryn. Tytön vaalean ruskeat hiukset olivat perusponnarilla ja hänellä oli vain kevyesti meikkiä. Hän oli tietenkin todella nätti (mitä muuta enkelilta voi odottaa?) varsinkin kun hän hymyili. Epäilin, että tyttö oli minua vuoden verran nuorempi mutta en voinut olla varma.
"Harry! Mitäs sinä täällä?" Tyttö kysyi ja kääntyi katsomaan minua uteliaasti sinisillä silmillään.
"Tulimme juuri kokouksesta.." Harry vastasi vältellen.
"Ahaa. Hän on varmaankin sinun ihmisesi" Tyttö kysyi, välittämättä Harryn epäilyttävästä äänensävystä.
"Joo.. Jeanna tässä on Lavinia" Harry esitteli ja Lavinia ojensi kätensä. Kättelin häntä hieman kiusaantuneena, mutta Lavinia hymyili minulle ystävällisesti.
"Mukava tutustua! Aioitko viedä hänet takaisin maankamaralle?" Hän kysyi Harryltä. Odotin itsekkin tuohon kysymykseen vastausta joten katsoin Harrya toiveikkaana.
"En vielä.. Pystytkö pitämään sen omana tietonasi?" Harry sanoi hetken mietinnän jälkeen.
Olin iloinen kun Harry suostui uhmaamaan sääntöjä vuokseni. Se merkitsi minulle enemmän kuin hän arvasikaan.
"Tottakai! Saanhan tulla mukaan salaliittoon?" Lavinia kysyi ilkikurisesti hymyillen ja sai Harrynkin hymyilemään kuivasti.
"Jos sellaiseksi tätä kutsut niin kyllä"
Äää tässä kesti! Eikä oo mitää actionia mut kyllä se siitä xD hehheee mulla on iha hirveet joulufiilikset! Oon polttanu varmaa jo sata kynttilää ja ripustanu joka huoneeseen jouluvalot!
Tunsin oloni hölmöksi, mutta siitä huolimatta tuijotin Zaynin varjoisia kasvoja silmät suurina. En ollut ihan varma mitä olin juuri kuullut, sillä se ei käynyt järkeen. Mitä Zayn muka tarkoitti demoniksi muuttumisella? Oliko sellaisia edes olemassa?
Pystyin juuri ja juuri käsittämään enkeleiden olemassa olon, mutta demoni kuulosti pelkästään tyhmälle.
"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyin ja jouduin heti kiroamaan ääntäni. Se värisi ja sai minut kuulostamaan pelokkaalta vaikka olin vain hämmentynyt! En halunnut Zaynin ajattelevan, että olin peloissani..
Zayn kohotti kulmiaan ja oli aikeissa vastata, mutta Harry keskeytti hänet.
"Jeanna, meidän pitää mennä nyt."
Harry oli ilmestynyt vierelleni niin hiljaa, etten ollut edes huomannut. Hän näytti ahdistuneelta ja vilkuili olkansa yli. Olin kuitenkin haluton lähtemään.
"Minä haluan tietää mikä häntä vaivaa!" Vastustin voimattomana, mutta Harry lähti vetämään minua mukaansa. Yritin tarrata sellin kalterista kiinni, mutta Harry puristi minut itseään vasten niin lujasti etten saanut itseäni irti.
"Päästä irti Harry!" Kivahdin, mutta Harry kiskoi minut pois sellikäytävästä. Olin aikeissa jatkaa valittamista, mutta Harry painoi kätensä suulleni. Sitten hän vetäisi minut kulman taakse ja pysähtyi.
Olimme yhdessä kellarin sivukäytävistä, lähellä portaikkoa joka johti takaisin päärakennuksen ykköskerrokseen. En yrittänyt riuhtoa Harryn kättä pois vaan kuuntelin. Ja tajusin miksi Harry oli käyttäytynyt kuin MM-tason idiootti.
Kevyet askeleet laskeutuivat portaita alas kellariin. Tajusin, että olimme täällä ilman lupaa, eikä siksi askeleet olleet hyvä merkki.
Painauduin seinää vasten ja yritin pitää hengitykseni tasaisena. Askeleet tulivat lähemmäs, kunnes ne alkoivat hitaasti kaikota sellikäytävän suuntaan. Joku oli ilmeisesti menossa Zaynin luo...
Harry katsoi minua silmiin ja pudisti äänettömästi päätään. Sitten hän otti kätensä pois suultani, luottaen siihen etten alkaisi huutamaan kuin typerys. Pidin suuni kiinni ja kuuntelin kuinka askeleet pysähtyivät.
"Hei." Naisen ääni sanoi epäselvästi, mikä saattoi johtua siitä että kellarissa kaikui..
"Nina" Zayn vastasi aivan yhtä oudolla äänellä.
"Toin sinulle ruokaa. Miten voit?" Ninaksi kutsuttu nainen kysyi ja äänistä päätellen laski jotain lattialle.
"Aika paskasti jos totta puhutaan." Zayn vastasi ja minua alkoi huolestuttaa entistä enemmän...
"Zacharias etsii parannuskeinoa aina kun voi. Kyllä se saadaan hoidettua" Nina vastasi lempeän kuuloisena.
Olin halunnut kuunnella lisää, mutta Harry kiinnitti huomioni heilauttamalla kättään. Sitten hän osoitti portaita ja lähti liikkeelle. Harry käveli äänettömästi ohi selliosaston käytävän ja jäi sitten odottamaan minua.
Converset eivät olleet kovin hyvät hiippailu kengät. Heti ensimmäisellä askeleella kuului pieni särähdys kun astuin kiven päälle. Harry kuitenkin nyökkäsi kulmat kurtussa joten jatkoin matkaa.
Ohittaessani selliosaston käytävän, minun oli pakko vilkaista sinne ohimennen. Näin tummahiuksisen enkelinaisen seisovan Zaynin sellin edessä ja kuulin muutaman sanan heidän keskustelustaan. Nina yritti ilmeisesti piristää Zayniä huonoin tuloksin... Toisaalta oli hyvä, että Ninan huomio oli suuntautunut muualle, eikä hän huomannut minun livahtavan käytävän ohi.
Nousimme Harryn kanssa portaat ylös, mutta pysähdyimme vasta kun olimme turvallisen välimatkan päässä kellarin ovesta.
"Anteeksi" Harry sanoi ja katsoi minua jostain syystä huolestuneen näköisenä.
Kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
"Kun vedin sinut mukaani" Harry selitti.
"Ai.. Ei se mitään.. Kiinni jääminen olisi ollut huono juttu vai mitä?"
"Joo. Mutta olin silti liian kovakourainen"
"Olen ihan kunnossa Harry!" Huokaisin ja pakotin itseni hymyilemään, vaikka olinkin huolissani Zaynistä.
"Hyvä... Minun pitää nyt viedä sinut takaisin ennen kuin-" Harry aloitti, mitta keskeytin hänet.
"En minä voi jättää Zayniä tuonne" Tokaisin ja ristin käsivarteni. Jos minut vietäisiin takaisin kotiin, en varmasti näkisi Zayniä enää. En saisi tietää mitä hänelle tehtäisiin jos edes joku löytäisi hoitokeinon!
Harryn hymy hyytyi ja hän huokaisi.
"Gideon ei salli sinun jäädä tänne" hän sanoi vakavana ja kohotti samantien katseensa.
Siniseen huppariin ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut enkeli ilmaantui kulman takaa eteemme. Tyttö näytti säikähtävän meitä, mutta hän hymyili kun tunnisti Harryn. Tytön vaalean ruskeat hiukset olivat perusponnarilla ja hänellä oli vain kevyesti meikkiä. Hän oli tietenkin todella nätti (mitä muuta enkelilta voi odottaa?) varsinkin kun hän hymyili. Epäilin, että tyttö oli minua vuoden verran nuorempi mutta en voinut olla varma.
"Harry! Mitäs sinä täällä?" Tyttö kysyi ja kääntyi katsomaan minua uteliaasti sinisillä silmillään.
"Tulimme juuri kokouksesta.." Harry vastasi vältellen.
"Ahaa. Hän on varmaankin sinun ihmisesi" Tyttö kysyi, välittämättä Harryn epäilyttävästä äänensävystä.
"Joo.. Jeanna tässä on Lavinia" Harry esitteli ja Lavinia ojensi kätensä. Kättelin häntä hieman kiusaantuneena, mutta Lavinia hymyili minulle ystävällisesti.
"Mukava tutustua! Aioitko viedä hänet takaisin maankamaralle?" Hän kysyi Harryltä. Odotin itsekkin tuohon kysymykseen vastausta joten katsoin Harrya toiveikkaana.
"En vielä.. Pystytkö pitämään sen omana tietonasi?" Harry sanoi hetken mietinnän jälkeen.
Olin iloinen kun Harry suostui uhmaamaan sääntöjä vuokseni. Se merkitsi minulle enemmän kuin hän arvasikaan.
"Tottakai! Saanhan tulla mukaan salaliittoon?" Lavinia kysyi ilkikurisesti hymyillen ja sai Harrynkin hymyilemään kuivasti.
"Jos sellaiseksi tätä kutsut niin kyllä"
Äää tässä kesti! Eikä oo mitää actionia mut kyllä se siitä xD hehheee mulla on iha hirveet joulufiilikset! Oon polttanu varmaa jo sata kynttilää ja ripustanu joka huoneeseen jouluvalot!
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
The Opposite part 16
Jeanna:
Hortoilimme käytävillä vain muutaman minuutin, mutta siitä huolimatta reitti tuntui mahdottomalta muistaa. Käännyimme kokoajan erilaisista risteyksistä ja nousimme portaita ylös. Taisin kuitenkin olla ainut joka ei tiennyt minne mennä.
Kävelimme Harryn ja Louisin kanssa muutamaa metriä Liamin takana, enkä voinut olla huomaamatta kuinka ärtyneen näköisenä hän vilkuili olkansa yli. Aivan kuin tämä koko juttu olisi minun vikani! Kukaan muu enkeli "ystävistäni" ei ollut noin kylmäkiskoinen. Olin innostunut, mutta silti epäileväinen. Oliko sittenkään fiksua tulla tänne? Entä jos neuvosto suhtautuisi minuun samallalailla kuin Liam?
Vihdoin Liam pysähtyi suuren, kullattujen pariovien eteen. Ovet olivat koristeltu minulle tuntemattomilla merkeillä ja kuvioilla, mutta ulkomuoto oli silti erittäin vaikuttava.
"Harry. Neuvosto käski sinun mennä hänen mukaansa" Liam sanoi ja katsoi minua rumasti. Vaikka en yleensä hermostunut ihmisille, nyt minun teki kovasti mieli räjähtää.
"Tottakai. Hänellä on muuten myös nimi" Harry sanoi melkein yhtä kylmästi kuin Liam ja tarttui minua olkapäästä. Sitten työnsimme yhdessä pariovet auki ja astuimme sisään.
Hetkellinen raivokohtaukseni unohtui heti kun näin mahtavan kokoisen huoneen. Se oli ympyrän muotoinen ja vitivalkoinen katto oli korkealla yläpuolellamme.
Kaarevia seiniä kiersi istumapaikkojen rivit, jotka olivat melkein kaikki täynnä. Minulle tuli näkymästä mieleen kansanedustajien kokoukset, joita olin nähnyt telkkarissa. Täälläkin oli iso puhujan pönttö, joka oli sijoitettu istumapenkkien keskelle, meistä katsottuna vastakkaiselle puolelle.
"Vihdoinkin" Kova ääni totesi ja kesti hetken ennen kuin tajusin puhujan olevan valkoiseen kaapuun pukeutunut enkeli, joka seisoi penkkirivien edessä lattialla. Mies oli ehkä viisikymppinen, minkä päättelin hänen mustista hiuksistaan joissa oli harmaita raitoja. Kasvoiltaan mies oli kuitenkin ankaran näköinen. Tummat kulmakarvat olivat kurtussa kirkkaiden silmien yllä ja siistin parran ympäröimä suu oli kääntynyt tyytymättömään ilmeeseen. Jos tämä mies olisi ihminen, hän olisi ollut pankinjohtaja tai joku muu pukumies...
"Anteeksi Gideon. Tulimme niin pian kuin pääsimme" Harry vastasi ja väläytti hurmaavan hymynsä. Gideonin ilme pysyi kuitenkin tuimana kun hän käänsi katseensa minuun.
Hänen kylmien silmiensä katse tuntui polttavan ja minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä halu juosta ja lujaa.
"Oletko varma, että vain tämä ihminen tietää tästä?" Gideon kysyi kääntämättä katsettaa minusta. Tuijotin takaisin vaikka se ei vaikuttanut kovin fiksulta vaihtoehdolta..
"Kyllä. Voitte laittaa Jeannan vannomaan valan ja se siitä" Harry vastasi ja tunsin kuinka hänen kätensä puristui tiukemmin olkapäähäni.
"Hmm... Aloitetaan sitten"
Minut asetettiin istumaan salin keskelle, pienelle tuolille joka olisi kovasti kaivannut pehmustetyynyä. Minulle tuli heti vaivaantunut oli kun monta kymmentä enkeliä tuijotti minua herkeämättä. Harrykin oli yksi heistä, vaikka hän näyttikin melkein yhtä hermostuneelta kuin minä.
Jokaisella paikalla olevalla enkelillä oli päällään valkoinen kaapu, eikä heitä erottanut toisistaan muuten kuin kasvoista. He näyttivät kaikki olevan yli kolmekymmentä vuotiaita, ainakin ulkoisesti. Miehiä ja naisia oli kaikkia tasapuolisesti, mikä oli yllättävää.
Gideon oli siirtynyt puhujan pönttöön ja katseli sieltä minua kulmiensa alta. Sitten hän aloitti kokouksen puhumalla minulle tuntematonta kieltä. Vaikka en pitänytkään miehestä erityisesti, hänen äänensä teki minuun vaikutuksen. Se oli vahva ja juuri sellainen mikä sai ihmiset uskomaan ja seuraamaan häntä. Ei ihme, että hän oli johtajan asemassa.
"Jeanna Thorne, oletko valmis vannomaan valan joka estää sinua kertomasta mistään näkemästäsi ihmiskansalle?" Gideonin ääni kysyi yhtäkkiä englanniksi ja jouduin taas kääntämään katseeni häneen. Olin myös kummissani siitä, että hän oli tiennyt nimeni vaikka en ollut kertonut kenellekkään.
En ollut ihan varma minkälaisesta valasta nyt puhuttiin, mutta heti ensimmäisenä mieleeni tuli se vala Harry Potterista jonka rikottuaan kuolisi. Ajatus ei oikein piristänyt olotilaani.
Mutta toisaalta minulla ei ollut mitään syytä kertoa kenellekkään joten vaikka vala olisikin samanlainen kuin Harry Potterissa, en kuolisi jos en rikkoisi sitä.
"Olen" vastasin mahdollisimman kohteliaasti, sillä Gideon ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä jonka tahtoisin suututtaa..
"Zacharias." Gideon kutsui ja yksi penkeillä istuvista miehistä nousi ylös. Hän oli pitkä ja tummaihoinen. Minulle tuli mieleen Samuel L.Jackson mikä todennäköisesti tarkoitti sitä, että katsoin liikaa leffoja..
Zacharias käveli pitkin askelein luokseni ja kumartui niin, että kasvomme olivat vain muutaman kymmenen sentin päässä toisistaan. Lähempää katsottuna huomasin kuinka hänen tummanruskeat silmänsä olivat lempeät ja kasvoissa oli paljon hymyryppyjä.
"Hei Jeanna. Minä teen sinulle pysyvän valan ja se sitoo sinua koko elämäsi. Tämä ei satu, lupaan sen" Zacharias sanoi syvällä, mutta pehmeällä äänellä ja tarttui sitten käteeni.
Istuin täysin paikallani ja odotin. Zacharias sulki silmänsä ja alkoi puhua hitaasti minulle vieraalla kielellä. Olin odottanut jotain ilotulitusten tai räjähdysten tapaista, mutta mitään ei tapahtunut. Koko neuvosto oli täysin hiljaa ja seurasimme kaikki Zachariaan toimia.
Hermostuneena katselin hänen valkoisia siipiään, jotka liikkuivat verkkaisesti. En tiedä liikuttiko hän niitä vai liikkuivatko ne itsekseen. Siinä olisi taas yksi uusi kysymys kysyttäväksi..
"Se on valmis" Zacharias vastasi yhtäkkiä, osoittaen sanansa neuvostolle. Hän päästi irti kädestäni, hymyili ohi mennen ja palasi sitten paikalleen.
Olin toivonut, että Gideon olisi rentoutunut, mutta kasvojen ilme oli edelleen sama kuin aikaisemmin.
"Selvä. Kokous on siis päättynyt ja ihminen viedään takaisin sinne mistä tuli" Gideon sanoi koleasti ja pamautti tuomarin nuijalla pöytään. Välittömästi neuvoston jäsenet alkoivat keskustella ja poistua salista.
Onneksi Harry ilmaantui luokseni, enkä joutunut harhailemaan yksikseni.
"Oliko se näin nopeaa?" Kysyin hämmästyneenä ja nousin tuolista häntäluu kankeana.
"Oli se kai. Neuvoston suurin ongelma sinun kohdallasi oli kaikki se mitä tiedät. Ilmeisesti valan vannominen oli helpoin ja yksinkertaisin keino" Harry vastasi kohauttaen olkiaan.
"Vietkö sinä sitten minut nyt kotiin?"
"Joo, ilmeisesti"
Kävelimme hiljaa neuvoston jäsenten kanssa ulos käytävälle. Liamia ja Louisia ei enää näkynyt, mutta Harry lähti johdattamaan minua takaisin päin. Hän taisi myös tietää tien ulko-ovelle.
Minulla oli hieman hölmö oli nyt kun kaikki oli näin helposti ohi. Luulin, että visiittini olisi kestänyt pidempään ja olisin saanut lisää vastauksia kysymyksiini...
Ajatteluni keskeytyi kun muistin yhtäkkiä Zaynin.
"Harry!" Tokaisin yhtäkkiä ja sain hänet hätkähtämään.
"Mitä?" Harry kysyi silmät suurina, kääntyen minuun päin.
"Minun pitää päästä tapaamaan Zayniä." Vaadin ja ihmeekseni huomasin Harryn ilmeen muuttuvan miettiväiseksi. Hänen kulmansa kurtistuivat ja hän katsoi olkansa yli.
"Se ei ole niin yksinkertaista.." Hän sanoi hiljaisemmalla äänellä, varmistettuaan että olimme yksin. Minusta kuitenkin tuntui, että hän ei vain halunnut viedä minua sinne.
"Vie minut hänen luoksensa! Ihan nopeasti, voimme lähteä heti sen jälkeen" pyysin melkein anellen. Harry näytti edelleen tyytymättömältä, mutta hän nyökkäsi. Sitten hän lähti viemään minua kohti portaikkoa.
Hetken kuluttua olimme tulleet johonkin kellarin tapaiseen. Siellä ei ollut yhtä puhdasta ja valkoista kuin muualla rakennuksessa vaan kaikki seinät olivat tumman harmaita. Seinissä oli myös putkia ja lattia oli täynnä omituisia laitteita ja laatikoita. Kellarikäytävä jakautui moniin pienempiin ja Harry ohjasi minut yhteen niistä. Siellä oli ihan pimeää, lukuunottamatta yhtä valoa joka vaikutti siltä, että se sammuisi koska vaan. Eikö enkeleillä muka ollut varaa kunnostaa kellaritilojaan??
En ensiksi huomannut sellejä käytävän vasemmalla puolella. Ne olivat valon kantaman ulkopuolella, joten ei ollut ihmekkään.
En ollut uskonut, että Zayniä pidettäisiin selleissä. Se oli uskomaton ajatus, enkä nähnyt siihen mitään syytä! Luulin, että häntä autettaisiin saamaan kontrollia niihin raivokohtauksiin..
Kävelin hitaasti sellien rivistön vieressä ja huomasin, ettei Harry seurannut minua. Hän oli jäänyt seisomaan ovelle, tutkimaton ilme silmissään.
Katselin selleihin sisälle ja tulin siihen tulokseen, että ne olivat melkein kaikki tyhjiä. En voinut kuitenkaan olla varma, sillä en edes nähnyt eteeni kunnolla.
"Zayn?" Kutsuin normaalilla äänelläni, mutta se kaikui kivikäytävässä kovana ja selkeänä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut heti.
Käännyin ympäri ja katsoi Harryä epäuskoisena. Oliko Zayn varmasti täällä?
Harry pudisti päätään melkein huomaamattomasti, mutta yhtäkkiä kuuluva ääni sai huomioni muualle.
"Jeanna?" Matala ja karhea ääni kysyi takaani. Käännyin heti ympäri ja paikansin äänen takanani olevaan selliin. Harpoin sen luo ja tartuin kaltereihin molemmilla käsilläni.
"Minä tässä... Oletko kunnossa?"
Pimeydestä kuului naurahdus, joka ei edes kuulostanut huvittuneelta.
"Kaukana siitä. Mutta älä sinä siitä murehdi" Zayn vastasi ja kuulin askelien lähestyvän. Tuijotin pimeyteen toiveikkaana.
Zayn ilmaantui kaltereiden toiselle puolelle ja näin heti jopa hämärässä että jokin oli pahasti pielessä. Zaynin kasvot olivat kolkot ja kylmän näköiset ja hänen tummina pilkehtivien silmiensä alla oli sinertävät pussit. Hän näytti sairaalle.
"Minä luulin... Luulin, että he hoitavat sinut kuntoon täällä" sanoin hiljaa, irroittamatta katsettani Zaynin muuttuneista kasvoista.
"Ei minua pystytä parantamaan Jeanna. Vetelen täällä vielä viimeisiäni" Hän vastasi käheästi, katsellen minua synkkä ilme pohjattomissa silmissään.
"Tottakai heillä on parannuskeino! Ehkä opit harjoittelemalla pitämään ne muuttumiskohtaukset hallinnassa!" Ehdotin toiveikkaasti, vaikka minusta tuntui ettei se olisi niin yksinkertaista.
Zayn hymähti ja käänsi katseensa pois.
"Muuttumiskohtaukset?" Hän kysyi, selvästi tavoitellen huvittunutta äänensävyä mutta se ei oikein onnistunut.
"No mitä se sitten on?" Tokaisin kärsimättömänä. Minulle ei kerrottu kaikkea ja tälläinen epätietoisuus alkoi tympiä.
"Minä muutun kokonaan. Ellen ole jo muuttunut" Zayn vastasi voipuneena ja katsoi minua kulmiensa alta. Katse ei ollut ystävällinen, pelkästään kylmä ja kaukainen.
"Muutut miksi?"
"Eikö se ole itsestään selvää? Demoniksi tietenkin"
Tässä osassa kesti tarpeettoman pitkään mut täällä ollaan! Kirjotin tän loppuun itseasiassa matikan palautus tunnilla xD sain muuten kokeesta vitosen, joten mut tapetaan kotona! Oli kiva tuntea teiät kaikki!!
Hortoilimme käytävillä vain muutaman minuutin, mutta siitä huolimatta reitti tuntui mahdottomalta muistaa. Käännyimme kokoajan erilaisista risteyksistä ja nousimme portaita ylös. Taisin kuitenkin olla ainut joka ei tiennyt minne mennä.
Kävelimme Harryn ja Louisin kanssa muutamaa metriä Liamin takana, enkä voinut olla huomaamatta kuinka ärtyneen näköisenä hän vilkuili olkansa yli. Aivan kuin tämä koko juttu olisi minun vikani! Kukaan muu enkeli "ystävistäni" ei ollut noin kylmäkiskoinen. Olin innostunut, mutta silti epäileväinen. Oliko sittenkään fiksua tulla tänne? Entä jos neuvosto suhtautuisi minuun samallalailla kuin Liam?
Vihdoin Liam pysähtyi suuren, kullattujen pariovien eteen. Ovet olivat koristeltu minulle tuntemattomilla merkeillä ja kuvioilla, mutta ulkomuoto oli silti erittäin vaikuttava.
"Harry. Neuvosto käski sinun mennä hänen mukaansa" Liam sanoi ja katsoi minua rumasti. Vaikka en yleensä hermostunut ihmisille, nyt minun teki kovasti mieli räjähtää.
"Tottakai. Hänellä on muuten myös nimi" Harry sanoi melkein yhtä kylmästi kuin Liam ja tarttui minua olkapäästä. Sitten työnsimme yhdessä pariovet auki ja astuimme sisään.
Hetkellinen raivokohtaukseni unohtui heti kun näin mahtavan kokoisen huoneen. Se oli ympyrän muotoinen ja vitivalkoinen katto oli korkealla yläpuolellamme.
Kaarevia seiniä kiersi istumapaikkojen rivit, jotka olivat melkein kaikki täynnä. Minulle tuli näkymästä mieleen kansanedustajien kokoukset, joita olin nähnyt telkkarissa. Täälläkin oli iso puhujan pönttö, joka oli sijoitettu istumapenkkien keskelle, meistä katsottuna vastakkaiselle puolelle.
"Vihdoinkin" Kova ääni totesi ja kesti hetken ennen kuin tajusin puhujan olevan valkoiseen kaapuun pukeutunut enkeli, joka seisoi penkkirivien edessä lattialla. Mies oli ehkä viisikymppinen, minkä päättelin hänen mustista hiuksistaan joissa oli harmaita raitoja. Kasvoiltaan mies oli kuitenkin ankaran näköinen. Tummat kulmakarvat olivat kurtussa kirkkaiden silmien yllä ja siistin parran ympäröimä suu oli kääntynyt tyytymättömään ilmeeseen. Jos tämä mies olisi ihminen, hän olisi ollut pankinjohtaja tai joku muu pukumies...
"Anteeksi Gideon. Tulimme niin pian kuin pääsimme" Harry vastasi ja väläytti hurmaavan hymynsä. Gideonin ilme pysyi kuitenkin tuimana kun hän käänsi katseensa minuun.
Hänen kylmien silmiensä katse tuntui polttavan ja minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä halu juosta ja lujaa.
"Oletko varma, että vain tämä ihminen tietää tästä?" Gideon kysyi kääntämättä katsettaa minusta. Tuijotin takaisin vaikka se ei vaikuttanut kovin fiksulta vaihtoehdolta..
"Kyllä. Voitte laittaa Jeannan vannomaan valan ja se siitä" Harry vastasi ja tunsin kuinka hänen kätensä puristui tiukemmin olkapäähäni.
"Hmm... Aloitetaan sitten"
Minut asetettiin istumaan salin keskelle, pienelle tuolille joka olisi kovasti kaivannut pehmustetyynyä. Minulle tuli heti vaivaantunut oli kun monta kymmentä enkeliä tuijotti minua herkeämättä. Harrykin oli yksi heistä, vaikka hän näyttikin melkein yhtä hermostuneelta kuin minä.
Jokaisella paikalla olevalla enkelillä oli päällään valkoinen kaapu, eikä heitä erottanut toisistaan muuten kuin kasvoista. He näyttivät kaikki olevan yli kolmekymmentä vuotiaita, ainakin ulkoisesti. Miehiä ja naisia oli kaikkia tasapuolisesti, mikä oli yllättävää.
Gideon oli siirtynyt puhujan pönttöön ja katseli sieltä minua kulmiensa alta. Sitten hän aloitti kokouksen puhumalla minulle tuntematonta kieltä. Vaikka en pitänytkään miehestä erityisesti, hänen äänensä teki minuun vaikutuksen. Se oli vahva ja juuri sellainen mikä sai ihmiset uskomaan ja seuraamaan häntä. Ei ihme, että hän oli johtajan asemassa.
"Jeanna Thorne, oletko valmis vannomaan valan joka estää sinua kertomasta mistään näkemästäsi ihmiskansalle?" Gideonin ääni kysyi yhtäkkiä englanniksi ja jouduin taas kääntämään katseeni häneen. Olin myös kummissani siitä, että hän oli tiennyt nimeni vaikka en ollut kertonut kenellekkään.
En ollut ihan varma minkälaisesta valasta nyt puhuttiin, mutta heti ensimmäisenä mieleeni tuli se vala Harry Potterista jonka rikottuaan kuolisi. Ajatus ei oikein piristänyt olotilaani.
Mutta toisaalta minulla ei ollut mitään syytä kertoa kenellekkään joten vaikka vala olisikin samanlainen kuin Harry Potterissa, en kuolisi jos en rikkoisi sitä.
"Olen" vastasin mahdollisimman kohteliaasti, sillä Gideon ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä jonka tahtoisin suututtaa..
"Zacharias." Gideon kutsui ja yksi penkeillä istuvista miehistä nousi ylös. Hän oli pitkä ja tummaihoinen. Minulle tuli mieleen Samuel L.Jackson mikä todennäköisesti tarkoitti sitä, että katsoin liikaa leffoja..
Zacharias käveli pitkin askelein luokseni ja kumartui niin, että kasvomme olivat vain muutaman kymmenen sentin päässä toisistaan. Lähempää katsottuna huomasin kuinka hänen tummanruskeat silmänsä olivat lempeät ja kasvoissa oli paljon hymyryppyjä.
"Hei Jeanna. Minä teen sinulle pysyvän valan ja se sitoo sinua koko elämäsi. Tämä ei satu, lupaan sen" Zacharias sanoi syvällä, mutta pehmeällä äänellä ja tarttui sitten käteeni.
Istuin täysin paikallani ja odotin. Zacharias sulki silmänsä ja alkoi puhua hitaasti minulle vieraalla kielellä. Olin odottanut jotain ilotulitusten tai räjähdysten tapaista, mutta mitään ei tapahtunut. Koko neuvosto oli täysin hiljaa ja seurasimme kaikki Zachariaan toimia.
Hermostuneena katselin hänen valkoisia siipiään, jotka liikkuivat verkkaisesti. En tiedä liikuttiko hän niitä vai liikkuivatko ne itsekseen. Siinä olisi taas yksi uusi kysymys kysyttäväksi..
"Se on valmis" Zacharias vastasi yhtäkkiä, osoittaen sanansa neuvostolle. Hän päästi irti kädestäni, hymyili ohi mennen ja palasi sitten paikalleen.
Olin toivonut, että Gideon olisi rentoutunut, mutta kasvojen ilme oli edelleen sama kuin aikaisemmin.
"Selvä. Kokous on siis päättynyt ja ihminen viedään takaisin sinne mistä tuli" Gideon sanoi koleasti ja pamautti tuomarin nuijalla pöytään. Välittömästi neuvoston jäsenet alkoivat keskustella ja poistua salista.
Onneksi Harry ilmaantui luokseni, enkä joutunut harhailemaan yksikseni.
"Oliko se näin nopeaa?" Kysyin hämmästyneenä ja nousin tuolista häntäluu kankeana.
"Oli se kai. Neuvoston suurin ongelma sinun kohdallasi oli kaikki se mitä tiedät. Ilmeisesti valan vannominen oli helpoin ja yksinkertaisin keino" Harry vastasi kohauttaen olkiaan.
"Vietkö sinä sitten minut nyt kotiin?"
"Joo, ilmeisesti"
Kävelimme hiljaa neuvoston jäsenten kanssa ulos käytävälle. Liamia ja Louisia ei enää näkynyt, mutta Harry lähti johdattamaan minua takaisin päin. Hän taisi myös tietää tien ulko-ovelle.
Minulla oli hieman hölmö oli nyt kun kaikki oli näin helposti ohi. Luulin, että visiittini olisi kestänyt pidempään ja olisin saanut lisää vastauksia kysymyksiini...
Ajatteluni keskeytyi kun muistin yhtäkkiä Zaynin.
"Harry!" Tokaisin yhtäkkiä ja sain hänet hätkähtämään.
"Mitä?" Harry kysyi silmät suurina, kääntyen minuun päin.
"Minun pitää päästä tapaamaan Zayniä." Vaadin ja ihmeekseni huomasin Harryn ilmeen muuttuvan miettiväiseksi. Hänen kulmansa kurtistuivat ja hän katsoi olkansa yli.
"Se ei ole niin yksinkertaista.." Hän sanoi hiljaisemmalla äänellä, varmistettuaan että olimme yksin. Minusta kuitenkin tuntui, että hän ei vain halunnut viedä minua sinne.
"Vie minut hänen luoksensa! Ihan nopeasti, voimme lähteä heti sen jälkeen" pyysin melkein anellen. Harry näytti edelleen tyytymättömältä, mutta hän nyökkäsi. Sitten hän lähti viemään minua kohti portaikkoa.
Hetken kuluttua olimme tulleet johonkin kellarin tapaiseen. Siellä ei ollut yhtä puhdasta ja valkoista kuin muualla rakennuksessa vaan kaikki seinät olivat tumman harmaita. Seinissä oli myös putkia ja lattia oli täynnä omituisia laitteita ja laatikoita. Kellarikäytävä jakautui moniin pienempiin ja Harry ohjasi minut yhteen niistä. Siellä oli ihan pimeää, lukuunottamatta yhtä valoa joka vaikutti siltä, että se sammuisi koska vaan. Eikö enkeleillä muka ollut varaa kunnostaa kellaritilojaan??
En ensiksi huomannut sellejä käytävän vasemmalla puolella. Ne olivat valon kantaman ulkopuolella, joten ei ollut ihmekkään.
En ollut uskonut, että Zayniä pidettäisiin selleissä. Se oli uskomaton ajatus, enkä nähnyt siihen mitään syytä! Luulin, että häntä autettaisiin saamaan kontrollia niihin raivokohtauksiin..
Kävelin hitaasti sellien rivistön vieressä ja huomasin, ettei Harry seurannut minua. Hän oli jäänyt seisomaan ovelle, tutkimaton ilme silmissään.
Katselin selleihin sisälle ja tulin siihen tulokseen, että ne olivat melkein kaikki tyhjiä. En voinut kuitenkaan olla varma, sillä en edes nähnyt eteeni kunnolla.
"Zayn?" Kutsuin normaalilla äänelläni, mutta se kaikui kivikäytävässä kovana ja selkeänä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut heti.
Käännyin ympäri ja katsoi Harryä epäuskoisena. Oliko Zayn varmasti täällä?
Harry pudisti päätään melkein huomaamattomasti, mutta yhtäkkiä kuuluva ääni sai huomioni muualle.
"Jeanna?" Matala ja karhea ääni kysyi takaani. Käännyin heti ympäri ja paikansin äänen takanani olevaan selliin. Harpoin sen luo ja tartuin kaltereihin molemmilla käsilläni.
"Minä tässä... Oletko kunnossa?"
Pimeydestä kuului naurahdus, joka ei edes kuulostanut huvittuneelta.
"Kaukana siitä. Mutta älä sinä siitä murehdi" Zayn vastasi ja kuulin askelien lähestyvän. Tuijotin pimeyteen toiveikkaana.
Zayn ilmaantui kaltereiden toiselle puolelle ja näin heti jopa hämärässä että jokin oli pahasti pielessä. Zaynin kasvot olivat kolkot ja kylmän näköiset ja hänen tummina pilkehtivien silmiensä alla oli sinertävät pussit. Hän näytti sairaalle.
"Minä luulin... Luulin, että he hoitavat sinut kuntoon täällä" sanoin hiljaa, irroittamatta katsettani Zaynin muuttuneista kasvoista.
"Ei minua pystytä parantamaan Jeanna. Vetelen täällä vielä viimeisiäni" Hän vastasi käheästi, katsellen minua synkkä ilme pohjattomissa silmissään.
"Tottakai heillä on parannuskeino! Ehkä opit harjoittelemalla pitämään ne muuttumiskohtaukset hallinnassa!" Ehdotin toiveikkaasti, vaikka minusta tuntui ettei se olisi niin yksinkertaista.
Zayn hymähti ja käänsi katseensa pois.
"Muuttumiskohtaukset?" Hän kysyi, selvästi tavoitellen huvittunutta äänensävyä mutta se ei oikein onnistunut.
"No mitä se sitten on?" Tokaisin kärsimättömänä. Minulle ei kerrottu kaikkea ja tälläinen epätietoisuus alkoi tympiä.
"Minä muutun kokonaan. Ellen ole jo muuttunut" Zayn vastasi voipuneena ja katsoi minua kulmiensa alta. Katse ei ollut ystävällinen, pelkästään kylmä ja kaukainen.
"Muutut miksi?"
"Eikö se ole itsestään selvää? Demoniksi tietenkin"
Tässä osassa kesti tarpeettoman pitkään mut täällä ollaan! Kirjotin tän loppuun itseasiassa matikan palautus tunnilla xD sain muuten kokeesta vitosen, joten mut tapetaan kotona! Oli kiva tuntea teiät kaikki!!
tiistai 2. joulukuuta 2014
The Opposite part 15
Jeanna:
Kun astuimme päärakennuksen sisään, en voinut muuta kuin katsella ympärilleni suu auki. Aula oli valtavan kokoinen ja katto oli monen kymmenen metrin korkeudessa yläpuolellamme. Katosta roikkui isoin kattokruunu jonka olin ikinä nähnyt ja sen kristallit (jotka olivat varmasti nyrkkini kokoisia) loivat koristelluille seinille kimallusta.
Aulan lattia oli valmistettu kokonaa vaaleasta kivestä, joka kiilsi puhtaana. Aulasta lähti käytäviä joka suuntaan ja suoraan ulko-ovea vastapäätä oli leveä puuportaikko. Se johti seuraavaan kerrokseen ja sieltä taas ylemmäs. Jokaiseen kerrokseen näki alhaalta, mikä oli minusta mahtavaa!
Käänsin katseeni takaisin alas ja näin, että Liam oli jo kävellyt aulan toiseen päähän. Louis ja Harry puolestaan odottivat minua muutaman metrin päässä.
"Meillä ei ole koko päivää aikaa!" Liam tokaisi ja käänsin katseeni häneen. Louis ja Harry tekivät samoin, mutta Harry vetäisi minut käsivarresta vierelleen.
"Älä nyt hermostu" Louis vastasi ja hymyili pilke silmäkulmassaan. Minusta tuntui, että Liam hermostuisi vain enemmän jos Louis jatkaisi tuota rataa... Olivatkohan he edes ystäviä?
Lähdimme seuraamaan Liamia joka kiipesi jo portaita ylös.
Niall:
"Zayn?" Huhuilin, seisoessani vankityrmän käytävällä. Edessäni oli hämärä selli ja vaikka en nähnyt mitään, tiesin Zaynin olevan siellä.
Astuin askeleen lähemmäs ja tartuin kalteriin. En kuullut liikettä, enkä mitään muutakaan ja aloin huolestua. Eikö hän halunnut puhua edes minulle?
"Olen huolissani, joten voisitko edes ilmoittaa kuuntelevasi?" Kysyin epätoivoisena. Kuului kevyt huokaus ja narinaa.
"Kuuntelen" Zayn vastasi, mutta huomasin heti että hänen äänensä oli erilainen. Se oli käheä ja matalampi kuin ennen aivan kuin hänellä olisi kurkku kipeänä.
"Oletko kunnossa?"
"Mitäs luulet? Se pahenee Niall..."
Olimme hiljaa ja yritin keksiä jotain piristävää. Helpommin sanottu kuin tehty...
"Neuvosto ei ole vielä päättänyt mitään. Parannuskeino löydetään vielä" sanoin mahdollisimman vakuuttavalla äänellä, mutta sain vastaukseksi kuivan naurahduksen.
"Älä viitsi. He tappavat minut heti kun saavat tilaisuuden! Huhu on levinnyt, eivätkä he voi jättää minua enää henkiin" Zayn ärähti pilkallisella äänellä, mutta ei vieläkään suostunut tulemaan näkyviin.
"Eivät he tee niin! Aivan varmasti on parannuskeinoja ja muutenkin porukka kapinoisi tuollaista brutaaliutta vastaan-"
"Turpa kiinni Niall. En pysty edes ajattelemaan selkeästi enää." Zayn keskeytti ja sai minut vaikenemaan. Tilanne oli pahentunut moninkertaisesti siitä kun hänet tuotiin tänne. Minusta hänen oloaan helpottaisi olla poissa sellistä, mutta ilmeisesti se oli varotoimi. Mutta se ei vaikuttanut Zayniin positiivisesti.
"Palaan pian taas. Pystyt kyllä vastustamaan sitä, minä luotan sinuun" sanoin ja käännyin kannoillani. Zayn ei enää vastannut joten lähdin kävelemään käytävän päähän, josta pääsin takaisin kellaritiloihin. Tiesin, että saisin kuulla kunniani kun olin mennyt tapaamaan Zayniä vaikka Gideon oli sen vastikään kieltänyt. Siitä huolimatta aioin tehdä sen heti huomenna uudestaan.
Tää oli lyhyt, mutta kirjottelin kuiteski! Älkää huoliko, laitan Jeannan kysymään siiitä tatuointiliikeestä sitten ku tilanne on sopiva!:D
Mulla piti taas olla jotain fiksua sanottavaa mut en muista sitä... Nuoruus iän dementia iskeeeeeeeeeeee
Kun astuimme päärakennuksen sisään, en voinut muuta kuin katsella ympärilleni suu auki. Aula oli valtavan kokoinen ja katto oli monen kymmenen metrin korkeudessa yläpuolellamme. Katosta roikkui isoin kattokruunu jonka olin ikinä nähnyt ja sen kristallit (jotka olivat varmasti nyrkkini kokoisia) loivat koristelluille seinille kimallusta.
Aulan lattia oli valmistettu kokonaa vaaleasta kivestä, joka kiilsi puhtaana. Aulasta lähti käytäviä joka suuntaan ja suoraan ulko-ovea vastapäätä oli leveä puuportaikko. Se johti seuraavaan kerrokseen ja sieltä taas ylemmäs. Jokaiseen kerrokseen näki alhaalta, mikä oli minusta mahtavaa!
Käänsin katseeni takaisin alas ja näin, että Liam oli jo kävellyt aulan toiseen päähän. Louis ja Harry puolestaan odottivat minua muutaman metrin päässä.
"Meillä ei ole koko päivää aikaa!" Liam tokaisi ja käänsin katseeni häneen. Louis ja Harry tekivät samoin, mutta Harry vetäisi minut käsivarresta vierelleen.
"Älä nyt hermostu" Louis vastasi ja hymyili pilke silmäkulmassaan. Minusta tuntui, että Liam hermostuisi vain enemmän jos Louis jatkaisi tuota rataa... Olivatkohan he edes ystäviä?
Lähdimme seuraamaan Liamia joka kiipesi jo portaita ylös.
Niall:
"Zayn?" Huhuilin, seisoessani vankityrmän käytävällä. Edessäni oli hämärä selli ja vaikka en nähnyt mitään, tiesin Zaynin olevan siellä.
Astuin askeleen lähemmäs ja tartuin kalteriin. En kuullut liikettä, enkä mitään muutakaan ja aloin huolestua. Eikö hän halunnut puhua edes minulle?
"Olen huolissani, joten voisitko edes ilmoittaa kuuntelevasi?" Kysyin epätoivoisena. Kuului kevyt huokaus ja narinaa.
"Kuuntelen" Zayn vastasi, mutta huomasin heti että hänen äänensä oli erilainen. Se oli käheä ja matalampi kuin ennen aivan kuin hänellä olisi kurkku kipeänä.
"Oletko kunnossa?"
"Mitäs luulet? Se pahenee Niall..."
Olimme hiljaa ja yritin keksiä jotain piristävää. Helpommin sanottu kuin tehty...
"Neuvosto ei ole vielä päättänyt mitään. Parannuskeino löydetään vielä" sanoin mahdollisimman vakuuttavalla äänellä, mutta sain vastaukseksi kuivan naurahduksen.
"Älä viitsi. He tappavat minut heti kun saavat tilaisuuden! Huhu on levinnyt, eivätkä he voi jättää minua enää henkiin" Zayn ärähti pilkallisella äänellä, mutta ei vieläkään suostunut tulemaan näkyviin.
"Eivät he tee niin! Aivan varmasti on parannuskeinoja ja muutenkin porukka kapinoisi tuollaista brutaaliutta vastaan-"
"Turpa kiinni Niall. En pysty edes ajattelemaan selkeästi enää." Zayn keskeytti ja sai minut vaikenemaan. Tilanne oli pahentunut moninkertaisesti siitä kun hänet tuotiin tänne. Minusta hänen oloaan helpottaisi olla poissa sellistä, mutta ilmeisesti se oli varotoimi. Mutta se ei vaikuttanut Zayniin positiivisesti.
"Palaan pian taas. Pystyt kyllä vastustamaan sitä, minä luotan sinuun" sanoin ja käännyin kannoillani. Zayn ei enää vastannut joten lähdin kävelemään käytävän päähän, josta pääsin takaisin kellaritiloihin. Tiesin, että saisin kuulla kunniani kun olin mennyt tapaamaan Zayniä vaikka Gideon oli sen vastikään kieltänyt. Siitä huolimatta aioin tehdä sen heti huomenna uudestaan.
Tää oli lyhyt, mutta kirjottelin kuiteski! Älkää huoliko, laitan Jeannan kysymään siiitä tatuointiliikeestä sitten ku tilanne on sopiva!:D
Mulla piti taas olla jotain fiksua sanottavaa mut en muista sitä... Nuoruus iän dementia iskeeeeeeeeeeee
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
The Opposite part 14
Harry:
Olin tietenkin ihan täpinöissäni kun sain olla Jeannan kanssa ihan luvalla. Olihan se tietyllä tavalla hieman kiusallista, ainakin hänen puoleltaan. Minä tunsin hänet ja tiesin hänestä paljon, vaikka en ollut koskaan tavannutkaan häntä kasvokkain. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan kuullutkaan minusta (niin kuin oli tarkoituskin) joten oli varmasti tosi hämmentävää tavata oma suojelusenkelinsä..
Koko suojelusjutun ideahan oli siinä, että ihmiset saisivat elää omaa elämäänsä. Meidän tehtävämme ei ollut puuttua mihinkään normaaliin, vaan pelkästään sellaisiin tilanteisiin missä ihminen saattoi vahingoittua. Eikä kenenkään koskaan ollut tarkoitus tavata suojelijaansa, monesta syystä. Ensinnäkään harvat näkivät enkeleitä ja toisekseen ihminen olisi todennäköisesti onnellisempi kun ei tietänyt olevansa tarkkailun kohde..
Tiesin ettei minulla ollut mitään saumoja Jeannan kanssa, mutta en silti pystynyt olemaan normaalisti hänen seurassaan. En vain saanut silmiäni irti hänestä..
Lensin juuri vauhdilla pilviin ja vilkaisin alas. Jeanna oli painanut päänsä rintaani vasten ja hän piti silmiään tiukasti kiinni. Tummat hiukset hulmusivat joka suuntaan ja jouduin vastustamaan halua pyyhkäistä niitä pois Jeannan kasvoilta.
Hymyilin tyytyväisenä ja hidastin vauhtia. Aloimme olla jo lähellä ja päätin mennä pääsisäänkäynnin kautta sillä minusta tuntui ettei ollut kovin fiksua syöksyä ihmisen kanssa suoraan kokoontumis-saliin.
Jeanna:
Tunsin kuinka Harryn siipien rytmi alkoi hidastua ja siitä rohkaistuneena avasin silmäni. Olin jo ilmankosteudesta päätellyt meidän olevan korkealla, mutten uskonut meidän olevan keskellä vaalean harmaita pilviä.
Minne tahansa katsoinkin, en nähnyt mitään muuta. En ollut oikein ajatellut missä taivas olisi, mutta ilmeisesti se oli pilvien keskellä. Aivan kuin niissä lastenkirjoissa, joita olin lukenut pienenä..
Minua jännitti, mutta olin silti tavattoman utelias. Zaynin kertomukset ja kuvailut olivat pelkästään kasvattaneet tiedonhaluani ja nyt vain halusin nähdä kaiken omin silmin.
Katsoin ylös ja kohtasin Harryn vihreät silmät. Hän hymyili ja katsoi minua hämmentävän lempeän näköisenä. Hymyilin nolona hänellä takaisin, muistaen liian selvästi kuinka Zayn oli kertonut suojelusenkeleiden rakkaudesta omaa ihmistään kohtaan. Koko juttu hämmensi minua suunnattomasti paljon enemmän nyt kuin silloin.
Harry pysähtyi yhtäkkiä, jääden leijumaan ilmaan. Katselin ympärilleni hetken ajan, ennen kuin tajusin suuren, harmaan portin keskellä pilviä. Se näytti leijuvan keskellä ei mitään, mutta minusta tuntui ettei sen ohi päässyt muuten kuin menemällä siitä läpi. Portti näytti olevan valmistettu raudasta ja siihen oli tehty taitavasti kauniita kiekuroita ja muita kuvioita joita en osannut sanallisesti kuvailla.
"Oletko valmis?" Harry kysyi yhtäkkiä matalalla äänellä, aivan korvani vierestä. Säpsähdin rajusti ja vetäydyin hieman kauemmas samalla kun tunsin punan nousevan poskilleni. En ikinä punastunut ja nyt sitä tapahtui kokoajan...
"Enköhän.. Onko taivas todellakin pilven päällä?" Kysyin kiinnittäen huomion pois itsestäni. Harry suoristi selkänsä ja lähestyi hitaasti porttia.
"Periaatteessa joo. Ihmisillä on aika hyvä kuva siitä miltä se näyttää, kiitos kaikkien vanhojan tarinoiden" Harry vastasi ja kohotti kätensä. Hän kosketti portin pintaa keveästi ja sai portin avautumaan.
Sen sisältä paljastui näkymä mitä olin odottanutkin. Aivan kuin satukirjan sivulla, pilvien keskellä oli valtava rakennus. Se muistutti enemmän suurta kartanoa kuin linnaa, mutta silti se oli hienompi kuin mikään mitä olin aikaisemmin nähnyt. Rakennus oli varmasti yli kymmenen kerroksinen ja se tuntui jatkuvan silmän kantamattomiin joka suuntaan. Tuhansista erikokoisista ikkunoista loisti valoa, joka sai talon vitivalkoiset seinät hohtamaan.
Pelkkä rakennus oli jo upea, mutta sitä ympäröi myös kirkkaasti loistava puutarha. Joka puolella oli erilaisia ja erivärisiä kukkia ja köynnöksiä, jotka tuntuivat sopivan yhteen. Kaiken sen keskellä kiemurteli vaaleanruskeista kivilaatoista tehty polku, joka haarautui kymmeniin eri suuntiin.
Olin liian kiireinen tuijottamaan näkymään kun en huomannut Harryn lentävän lähemmäs. Vasta kun viinirypäleköynnös osui jalkaani sain taas itseni liikkeelle.
"Tämä on... ihan uskomaton paikka" henkäisin ja käännyin katsomaan Harryä leveästi hymyillen. Hän naurahti ja laskeutui kevyesti kivipolulle.
Kun jalkani koskettivat taas maata, minulla oli heti alkuun todella hutera olo. Aivan kuin maa jalkojeni alla olisi vino.
Horjahtelin askeleen eteenpäin ja olisin kaatunut suoraan kukkapuskaan, jos Harry ei olisi tarttunut käsivarrestani kiinni.
"Voin kyllä kantaa sinut perille asti jos haluat" Hän ehdotti, hymyillen niin että hänen hymykuoppansa näkyivät. Siinä oli taas yksi lisäys hänen hyviin piirteisiinsä..
"Ei tarvitse! Kyllä tämä tästä" Naurahdin kun aloin saada taas tasapainoani takaisin.
Lähdimme kävelemään rinnakkain kohti päärakennusta (huomasin nimittäin, että ison rakennuksen reunoilla oli muita pienempiä rakennuksia) ja katselin ympärilleni innokkaana. Yritin jopa tunnistaa kukkalajikkeita, mutta suurin osa niistä oli minulle täysin tuntemattomia.
Yhtäkkiä, kun olimme tulleet aukealle joka oli päärakennuksen edessä, Harry pysähtyi. Kohotin katseeni ruusuköynnöksestä ja huomasin heti mitä hän oli huomannut. Emme olleet nähneet ketään koko alueella, mutta nyt päärakennuksen valtavien ovien edessä seisoi kaksi miestä.
Kummatkin olivat ruskeahiuksisia ja pukeutuneet valkoisiin. Kummallakin heistä oli valkoiset siivet, mikä oli sanomattakin selvää.
"Harry. Olet myöhässä" Miehistä pidempi ja vakavampi sanoi. Hänen ruskeiden silmiensä katse siirtyi minuun, mutta ilme ei muuttunut.
"Älä viitsi. Eikö se ole pääasia, että tulimme?" Harry kysyi ja sai lyhyemmän miehen naurahtamaan.
"Siinäs kuulit Liam. Tuskin neuvosto-" Naurava mies sanoi, mutta Liamiksi kutsuttu keskeytti hänet.
"Neuvosto ei katso myöhästymistä hyvällä Louis"
Harry huokaisi, tarttui olkapäähäni ja ohjasi minut kohti isoa ovea. Kaksikko asettui eteemme ja Liam veti toisen ovista auki. Louis hymyili minulle leveästi ja antoi tietä, jotta pääsisimme menemään sisään.
Ohhhhhhh tajusin just et.... 65 lukijaaaaaaaa!!!!!!!
Btw aattelin et jos jotaki teistä on jääny jokin mietityttämään nii te voitte kommentoida kysymyksiä, joita mä voin laittaa Jeannan kysymään nii saatte vastauksen :D
Olin tietenkin ihan täpinöissäni kun sain olla Jeannan kanssa ihan luvalla. Olihan se tietyllä tavalla hieman kiusallista, ainakin hänen puoleltaan. Minä tunsin hänet ja tiesin hänestä paljon, vaikka en ollut koskaan tavannutkaan häntä kasvokkain. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan kuullutkaan minusta (niin kuin oli tarkoituskin) joten oli varmasti tosi hämmentävää tavata oma suojelusenkelinsä..
Koko suojelusjutun ideahan oli siinä, että ihmiset saisivat elää omaa elämäänsä. Meidän tehtävämme ei ollut puuttua mihinkään normaaliin, vaan pelkästään sellaisiin tilanteisiin missä ihminen saattoi vahingoittua. Eikä kenenkään koskaan ollut tarkoitus tavata suojelijaansa, monesta syystä. Ensinnäkään harvat näkivät enkeleitä ja toisekseen ihminen olisi todennäköisesti onnellisempi kun ei tietänyt olevansa tarkkailun kohde..
Tiesin ettei minulla ollut mitään saumoja Jeannan kanssa, mutta en silti pystynyt olemaan normaalisti hänen seurassaan. En vain saanut silmiäni irti hänestä..
Lensin juuri vauhdilla pilviin ja vilkaisin alas. Jeanna oli painanut päänsä rintaani vasten ja hän piti silmiään tiukasti kiinni. Tummat hiukset hulmusivat joka suuntaan ja jouduin vastustamaan halua pyyhkäistä niitä pois Jeannan kasvoilta.
Hymyilin tyytyväisenä ja hidastin vauhtia. Aloimme olla jo lähellä ja päätin mennä pääsisäänkäynnin kautta sillä minusta tuntui ettei ollut kovin fiksua syöksyä ihmisen kanssa suoraan kokoontumis-saliin.
Jeanna:
Tunsin kuinka Harryn siipien rytmi alkoi hidastua ja siitä rohkaistuneena avasin silmäni. Olin jo ilmankosteudesta päätellyt meidän olevan korkealla, mutten uskonut meidän olevan keskellä vaalean harmaita pilviä.
Minne tahansa katsoinkin, en nähnyt mitään muuta. En ollut oikein ajatellut missä taivas olisi, mutta ilmeisesti se oli pilvien keskellä. Aivan kuin niissä lastenkirjoissa, joita olin lukenut pienenä..
Minua jännitti, mutta olin silti tavattoman utelias. Zaynin kertomukset ja kuvailut olivat pelkästään kasvattaneet tiedonhaluani ja nyt vain halusin nähdä kaiken omin silmin.
Katsoin ylös ja kohtasin Harryn vihreät silmät. Hän hymyili ja katsoi minua hämmentävän lempeän näköisenä. Hymyilin nolona hänellä takaisin, muistaen liian selvästi kuinka Zayn oli kertonut suojelusenkeleiden rakkaudesta omaa ihmistään kohtaan. Koko juttu hämmensi minua suunnattomasti paljon enemmän nyt kuin silloin.
Harry pysähtyi yhtäkkiä, jääden leijumaan ilmaan. Katselin ympärilleni hetken ajan, ennen kuin tajusin suuren, harmaan portin keskellä pilviä. Se näytti leijuvan keskellä ei mitään, mutta minusta tuntui ettei sen ohi päässyt muuten kuin menemällä siitä läpi. Portti näytti olevan valmistettu raudasta ja siihen oli tehty taitavasti kauniita kiekuroita ja muita kuvioita joita en osannut sanallisesti kuvailla.
"Oletko valmis?" Harry kysyi yhtäkkiä matalalla äänellä, aivan korvani vierestä. Säpsähdin rajusti ja vetäydyin hieman kauemmas samalla kun tunsin punan nousevan poskilleni. En ikinä punastunut ja nyt sitä tapahtui kokoajan...
"Enköhän.. Onko taivas todellakin pilven päällä?" Kysyin kiinnittäen huomion pois itsestäni. Harry suoristi selkänsä ja lähestyi hitaasti porttia.
"Periaatteessa joo. Ihmisillä on aika hyvä kuva siitä miltä se näyttää, kiitos kaikkien vanhojan tarinoiden" Harry vastasi ja kohotti kätensä. Hän kosketti portin pintaa keveästi ja sai portin avautumaan.
Sen sisältä paljastui näkymä mitä olin odottanutkin. Aivan kuin satukirjan sivulla, pilvien keskellä oli valtava rakennus. Se muistutti enemmän suurta kartanoa kuin linnaa, mutta silti se oli hienompi kuin mikään mitä olin aikaisemmin nähnyt. Rakennus oli varmasti yli kymmenen kerroksinen ja se tuntui jatkuvan silmän kantamattomiin joka suuntaan. Tuhansista erikokoisista ikkunoista loisti valoa, joka sai talon vitivalkoiset seinät hohtamaan.
Pelkkä rakennus oli jo upea, mutta sitä ympäröi myös kirkkaasti loistava puutarha. Joka puolella oli erilaisia ja erivärisiä kukkia ja köynnöksiä, jotka tuntuivat sopivan yhteen. Kaiken sen keskellä kiemurteli vaaleanruskeista kivilaatoista tehty polku, joka haarautui kymmeniin eri suuntiin.
Olin liian kiireinen tuijottamaan näkymään kun en huomannut Harryn lentävän lähemmäs. Vasta kun viinirypäleköynnös osui jalkaani sain taas itseni liikkeelle.
"Tämä on... ihan uskomaton paikka" henkäisin ja käännyin katsomaan Harryä leveästi hymyillen. Hän naurahti ja laskeutui kevyesti kivipolulle.
Kun jalkani koskettivat taas maata, minulla oli heti alkuun todella hutera olo. Aivan kuin maa jalkojeni alla olisi vino.
Horjahtelin askeleen eteenpäin ja olisin kaatunut suoraan kukkapuskaan, jos Harry ei olisi tarttunut käsivarrestani kiinni.
"Voin kyllä kantaa sinut perille asti jos haluat" Hän ehdotti, hymyillen niin että hänen hymykuoppansa näkyivät. Siinä oli taas yksi lisäys hänen hyviin piirteisiinsä..
"Ei tarvitse! Kyllä tämä tästä" Naurahdin kun aloin saada taas tasapainoani takaisin.
Lähdimme kävelemään rinnakkain kohti päärakennusta (huomasin nimittäin, että ison rakennuksen reunoilla oli muita pienempiä rakennuksia) ja katselin ympärilleni innokkaana. Yritin jopa tunnistaa kukkalajikkeita, mutta suurin osa niistä oli minulle täysin tuntemattomia.
Yhtäkkiä, kun olimme tulleet aukealle joka oli päärakennuksen edessä, Harry pysähtyi. Kohotin katseeni ruusuköynnöksestä ja huomasin heti mitä hän oli huomannut. Emme olleet nähneet ketään koko alueella, mutta nyt päärakennuksen valtavien ovien edessä seisoi kaksi miestä.
Kummatkin olivat ruskeahiuksisia ja pukeutuneet valkoisiin. Kummallakin heistä oli valkoiset siivet, mikä oli sanomattakin selvää.
"Harry. Olet myöhässä" Miehistä pidempi ja vakavampi sanoi. Hänen ruskeiden silmiensä katse siirtyi minuun, mutta ilme ei muuttunut.
"Älä viitsi. Eikö se ole pääasia, että tulimme?" Harry kysyi ja sai lyhyemmän miehen naurahtamaan.
"Siinäs kuulit Liam. Tuskin neuvosto-" Naurava mies sanoi, mutta Liamiksi kutsuttu keskeytti hänet.
"Neuvosto ei katso myöhästymistä hyvällä Louis"
Harry huokaisi, tarttui olkapäähäni ja ohjasi minut kohti isoa ovea. Kaksikko asettui eteemme ja Liam veti toisen ovista auki. Louis hymyili minulle leveästi ja antoi tietä, jotta pääsisimme menemään sisään.
Ohhhhhhh tajusin just et.... 65 lukijaaaaaaaa!!!!!!!
Btw aattelin et jos jotaki teistä on jääny jokin mietityttämään nii te voitte kommentoida kysymyksiä, joita mä voin laittaa Jeannan kysymään nii saatte vastauksen :D
torstai 27. marraskuuta 2014
The Opposite part 13
Jeanna:
Nousin hitaasti istualleni ja varmistin, että peitto oli edelleen vartaloni peittona. Ei sillä, ettei minulla olisi ollut vaatteita..
"Harry... Mitä sinä teet täällä?" Kysyin hiljaa, purren hermostuneena huultani. Tämä oli toinen kerta kun tapasin hänet ja tällä kertaa olimme kaksin. Olin lievästi sanottuna hermostunut!
"Enkö saisi tulla tapaamaan sinua?" Harry kysyi viattoman näköisenä ja otti askeleen eteenpäin. Hänellä oli edelleen valkoiset vaatteet, tosin hieman erilaiset kuin viime kerralla. Tummat kiharat oli heitetty ylös rennosti ja vihreiden silmien katse oli kääntynyt minuun. Minua ihan ahdisti katsoa häntä, niin täydellisen näköinen hän oli. Juuri sellainen unelmamies kuin olin Mindylle kerran kuvaillut.
Vitivalkoisten siipien näkeminen sävähdytti minua vieläkin, enkä voinut muuta kuin tuijottaa tuhansien pienien sulkien väreilyä ja liikehdintää.
Yhtäkkiä kuitenkin tajusin, että olin unohtanut vastata ja tunsin poskieni kuumenevan.
"Kaipa sinä saat, mutta ennakkovaroitus olisi hyvä" mutisin ja hermostuneena pyyhkäisin takkuiset hiukset otsaltani. Minunhan piti juuri nyt olla vastaherännyt ja järkyttävän näköinen..
Harry naurahti matalalla äänellä ja katseli minua kiinnostuneen näköisenä. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä. Harryn läsnäolo hermostutti minua entistä enemmän viime tapaamisemme takia, joka ei ollut ihan näin rauhanomainen. Enkä ollut vieläkään sisäistänyt asiaa, että hän olisi suojelusenkelini..
"Oli minulla kuitenkin toinenkin syy tulla. Zayn haettiin takaisin yöllä" Harry sanoi hetken kuluttua, näyttäen jostain syystä tyytymättömältä.
"Ai... Joko hänellä on se... oikeudenkäynti?" Kysyin hapuillen.
"Kyllä. Eikä se ole ainoa hänen ongelmistaan" Harry huokaisi ja katsoi ikkunasta ulos, miettiväisen näköisenä.
"Kuinka niin? Mitä hänelle on tapahtunut?" Kysyin kummissani ja nousin istumaan ryhdikkäämmin. Minua huolestutti Zaynin puolesta ja Harry taisi huomata sen.
"Parempi antaa jonkun muun selittää" Hän vastasi, katsoen minua vakavana. Ja ehkä hieman surullisena?
"Milloin joku muu aikoo selittää?" Jatkoin kärsimättömänä, vaikka Harry näytti siltä ettei halunnut kertoa enempää. Olin ulkopuolinen näissä asioissa, mutta halusin silti tietää mitä Zaynille oli tapahtunut!
"Ihan pian. Sinun täytyy vain tulla mukaani"
"Mikset si- ... mitä?"
"Neuvoston mielestä olet sotkeutunut asioihin liikaa ja he haluavat sinut kuulusteltavaksi" Harry kertoi, naama peruslukemilla.
Jouduin miettimään hetken hänen sanojaan, ennen kuin tajusin ongelman.
"Täytyykö minun muka tulla taivaaseen?"
"Hmm... ilmeisesti"
"Eivät ihmiset osaa lentää. Enkä usko, että pääsemme taivaaseen jos sellaista ei löydy nyky teknologialla"
"Idea onkin siinä, että minä osaan lentää ja päästän sinut taivaaseen. Ei kukaan ihmisistä näekkään taivasta ilman että joku enkeli näyttää sen" Harry selitti ja katsoi minua pieni hymynkare huulillaan.
Hypistelin peiton reunaa käsissäni ja melkein kaduin, että olin sotkeutunut koko juttuun. Kaikkien näiden puheiden jälkeen, en halunnut tavata neuvostoa. Enkä todellakaan halunnut mennä enkelien sekaan. Olin pelkkä ihminen ja epäilemättä minua katsottaisiin pahasti. Ei taivaaseen varmaan kovin usein raahata ihmisiä...
"Onko tästä kunniasta mahdollista kieltäytyä?" Kysyin puoliksi leikillään. Toisaalta toivoin, että saisin myönteisen vastauksen..
"Ei tälläkertaa" Harry hymyili ja näytti siltä kuin koko juttu olisi vain hauskaa ajanvietettä. Sitä se varmaan oli hänelle.
"En minä voi lähteä. Mitä muka sanoisin vanhemmilleni?"
"Laita lappu, että menet Mindyn luokse muutamaksi yöksi" Harry vastasi sukkelasti ja sai minut kohottamaan kulmiani. Tiesikö hän muka ystävieni nimet?
Aloin miettiä kuinka paljon hän oli stalkannut minua näiden vuosien aikana... Olisi paljon helpompaa jos en olisi saanut tietää koko vartiointi jutusta mitään!
"Oletko varma, etteivät he kiellä sitä?"
"Jep" Harry tokaisi, poksauttaen huuliaan p:en kohdalla.
Idea ei ollut huono, mutta huomenna oli kuitenkin maanantai. En voisi olla poissa pitkään. Siis jos koko juttu edes toimisi!
Päätin kuitenkin kokeilla, sillä kerranhan me vain elämme. Harry näytti huomaavan myöntymiseni sillä hän hymyili leveästi ja ojensi minulle vihkon ja kynän.
Tunnin kuluttua kaikki oli valmiina. Olin pukenut (Harry oli poistunut ulos siksi aikaa), meikannut ja pakannut pieneen reppuun kaikkea tarpeellista kuten vaihtovaatteita ja hammasharjan. Olin myös hiipinyt alakertaan ja jättänyt kirjoittamani viestin keittiön pöydälle. Koko perhe nukkui vielä, mikä oli ihanteellista tässä tilanteessa!
"Miten ajattelimme mennä taivaaseen?" Kysyin epäileväisenä kun seisoimme Harryn kanssa etupihalla. Katselin ympärilleni autiolla kadulla ja värähdin kylmän tuulen puhaltaessa. Harryllä ei tosin näyttänyt olevan kylmä, vaikka hänellä oli vain ohut valkoinen t-paita..
"Minä kannan sinut tietenkin" Hän vastasi ja näytti tyytyväiseltä tilanteeseen. Itse en ollut kovin helpottunut.
Olin jo tarpeeksi vaivaantunut pelkästä hänen läsnäolostaan, joten kantaminen kuulosti painajaismaiselta. Ei sillä, ihan varmasti jokainen haluaisi olla noiden käsivarsien suojassa..
"Älä viitsi näyttää noin surkealta" Harry naurahti vilkaistuaan kasvojani. Hän ojensi kätensä ja kiskaisi minut takin kulmasta kiinni itseensä. Yllättyneenä haukoin henkeä kun painauduin Harryn lämmintä kylkeä vasten ja sain hänet hymyilemään leveästi.
Pääni oli hänen hartioidensa tasolla, joten hänen käsivartensa ylsi melkein luonnollisesti keirtymään ympärilleni.
"Valmiina?" Harry kysyin ja tiukensi otettaan vyötäröltäni. Päätin ottaa härkää sarvista ja nyökkäsin ponnekkaasti. Kietaisin sen enempiä miettimättä käsivarteni Harryn ympärille ja valmistauduin henkisesti. Minusta tuntui, ettei tämä ollut sama asia kuin lentää lentokoneella..
Harryn siivet avautuivat kuin valtava viuhka ja ne löivät tyhjää muutaman kerran, kuin keräten vauhtia. Jo ensimmäinen siiven isku sai kuitenkin hiukseni lentämään erisuuntiin, kuin myrskytuulessa.
Sitten lennähdimme ilmaan niin nopeasti, että vaistomaisesti kiristin otettani Harrystä. En edes ehtinyt ajatella asiaa, ennen kuin näin kotitaloni monen sadan metrin korkeudesta. Korvani menivät lukkoon ja vatsani tuntui kääntyvän väärinpäin..
En varsinaisesti pelännyt korkeita paikkoja, mutta tämä tuntui liian hurjalta. Puristin silmäni kiinni ja vain toivoin ettei Harry päästäisi irti.
Siipien liike tuntui joka iskulla käsivarsissani ja tuuli iski päin kasvojani kylmänä ja pistelevänä. En kuullut mitään kovan suhinan ja ulinan lisäksi. En ehkä heti ensimmäiseksi sanoisi tätä mukavaksi...
Heeiihhh tässä nyt pikkusen kesti!:D oli tarkotus kirjottaa eilen mut Elisan verkko kaatu perkele soikoon! Ilman nettiä olin niiiiin lähellä alkaa lukemaan kokeeseen, mutta keskityin sitte lakkaamaan kynsiä... Miksiköhän psykan koe meni huonosti?
Muuten! Huomasin just et on taas uus lukija! Jeeeeeeeeeeee!! Välkomma (?) Teretulemast (?????) Welcome ja tervetuloa!!!xD (huomatkaa huomattava kielitaitoni)
Nousin hitaasti istualleni ja varmistin, että peitto oli edelleen vartaloni peittona. Ei sillä, ettei minulla olisi ollut vaatteita..
"Harry... Mitä sinä teet täällä?" Kysyin hiljaa, purren hermostuneena huultani. Tämä oli toinen kerta kun tapasin hänet ja tällä kertaa olimme kaksin. Olin lievästi sanottuna hermostunut!
"Enkö saisi tulla tapaamaan sinua?" Harry kysyi viattoman näköisenä ja otti askeleen eteenpäin. Hänellä oli edelleen valkoiset vaatteet, tosin hieman erilaiset kuin viime kerralla. Tummat kiharat oli heitetty ylös rennosti ja vihreiden silmien katse oli kääntynyt minuun. Minua ihan ahdisti katsoa häntä, niin täydellisen näköinen hän oli. Juuri sellainen unelmamies kuin olin Mindylle kerran kuvaillut.
Vitivalkoisten siipien näkeminen sävähdytti minua vieläkin, enkä voinut muuta kuin tuijottaa tuhansien pienien sulkien väreilyä ja liikehdintää.
Yhtäkkiä kuitenkin tajusin, että olin unohtanut vastata ja tunsin poskieni kuumenevan.
"Kaipa sinä saat, mutta ennakkovaroitus olisi hyvä" mutisin ja hermostuneena pyyhkäisin takkuiset hiukset otsaltani. Minunhan piti juuri nyt olla vastaherännyt ja järkyttävän näköinen..
Harry naurahti matalalla äänellä ja katseli minua kiinnostuneen näköisenä. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä. Harryn läsnäolo hermostutti minua entistä enemmän viime tapaamisemme takia, joka ei ollut ihan näin rauhanomainen. Enkä ollut vieläkään sisäistänyt asiaa, että hän olisi suojelusenkelini..
"Oli minulla kuitenkin toinenkin syy tulla. Zayn haettiin takaisin yöllä" Harry sanoi hetken kuluttua, näyttäen jostain syystä tyytymättömältä.
"Ai... Joko hänellä on se... oikeudenkäynti?" Kysyin hapuillen.
"Kyllä. Eikä se ole ainoa hänen ongelmistaan" Harry huokaisi ja katsoi ikkunasta ulos, miettiväisen näköisenä.
"Kuinka niin? Mitä hänelle on tapahtunut?" Kysyin kummissani ja nousin istumaan ryhdikkäämmin. Minua huolestutti Zaynin puolesta ja Harry taisi huomata sen.
"Parempi antaa jonkun muun selittää" Hän vastasi, katsoen minua vakavana. Ja ehkä hieman surullisena?
"Milloin joku muu aikoo selittää?" Jatkoin kärsimättömänä, vaikka Harry näytti siltä ettei halunnut kertoa enempää. Olin ulkopuolinen näissä asioissa, mutta halusin silti tietää mitä Zaynille oli tapahtunut!
"Ihan pian. Sinun täytyy vain tulla mukaani"
"Mikset si- ... mitä?"
"Neuvoston mielestä olet sotkeutunut asioihin liikaa ja he haluavat sinut kuulusteltavaksi" Harry kertoi, naama peruslukemilla.
Jouduin miettimään hetken hänen sanojaan, ennen kuin tajusin ongelman.
"Täytyykö minun muka tulla taivaaseen?"
"Hmm... ilmeisesti"
"Eivät ihmiset osaa lentää. Enkä usko, että pääsemme taivaaseen jos sellaista ei löydy nyky teknologialla"
"Idea onkin siinä, että minä osaan lentää ja päästän sinut taivaaseen. Ei kukaan ihmisistä näekkään taivasta ilman että joku enkeli näyttää sen" Harry selitti ja katsoi minua pieni hymynkare huulillaan.
Hypistelin peiton reunaa käsissäni ja melkein kaduin, että olin sotkeutunut koko juttuun. Kaikkien näiden puheiden jälkeen, en halunnut tavata neuvostoa. Enkä todellakaan halunnut mennä enkelien sekaan. Olin pelkkä ihminen ja epäilemättä minua katsottaisiin pahasti. Ei taivaaseen varmaan kovin usein raahata ihmisiä...
"Onko tästä kunniasta mahdollista kieltäytyä?" Kysyin puoliksi leikillään. Toisaalta toivoin, että saisin myönteisen vastauksen..
"Ei tälläkertaa" Harry hymyili ja näytti siltä kuin koko juttu olisi vain hauskaa ajanvietettä. Sitä se varmaan oli hänelle.
"En minä voi lähteä. Mitä muka sanoisin vanhemmilleni?"
"Laita lappu, että menet Mindyn luokse muutamaksi yöksi" Harry vastasi sukkelasti ja sai minut kohottamaan kulmiani. Tiesikö hän muka ystävieni nimet?
Aloin miettiä kuinka paljon hän oli stalkannut minua näiden vuosien aikana... Olisi paljon helpompaa jos en olisi saanut tietää koko vartiointi jutusta mitään!
"Oletko varma, etteivät he kiellä sitä?"
"Jep" Harry tokaisi, poksauttaen huuliaan p:en kohdalla.
Idea ei ollut huono, mutta huomenna oli kuitenkin maanantai. En voisi olla poissa pitkään. Siis jos koko juttu edes toimisi!
Päätin kuitenkin kokeilla, sillä kerranhan me vain elämme. Harry näytti huomaavan myöntymiseni sillä hän hymyili leveästi ja ojensi minulle vihkon ja kynän.
Tunnin kuluttua kaikki oli valmiina. Olin pukenut (Harry oli poistunut ulos siksi aikaa), meikannut ja pakannut pieneen reppuun kaikkea tarpeellista kuten vaihtovaatteita ja hammasharjan. Olin myös hiipinyt alakertaan ja jättänyt kirjoittamani viestin keittiön pöydälle. Koko perhe nukkui vielä, mikä oli ihanteellista tässä tilanteessa!
"Miten ajattelimme mennä taivaaseen?" Kysyin epäileväisenä kun seisoimme Harryn kanssa etupihalla. Katselin ympärilleni autiolla kadulla ja värähdin kylmän tuulen puhaltaessa. Harryllä ei tosin näyttänyt olevan kylmä, vaikka hänellä oli vain ohut valkoinen t-paita..
"Minä kannan sinut tietenkin" Hän vastasi ja näytti tyytyväiseltä tilanteeseen. Itse en ollut kovin helpottunut.
Olin jo tarpeeksi vaivaantunut pelkästä hänen läsnäolostaan, joten kantaminen kuulosti painajaismaiselta. Ei sillä, ihan varmasti jokainen haluaisi olla noiden käsivarsien suojassa..
"Älä viitsi näyttää noin surkealta" Harry naurahti vilkaistuaan kasvojani. Hän ojensi kätensä ja kiskaisi minut takin kulmasta kiinni itseensä. Yllättyneenä haukoin henkeä kun painauduin Harryn lämmintä kylkeä vasten ja sain hänet hymyilemään leveästi.
Pääni oli hänen hartioidensa tasolla, joten hänen käsivartensa ylsi melkein luonnollisesti keirtymään ympärilleni.
"Valmiina?" Harry kysyin ja tiukensi otettaan vyötäröltäni. Päätin ottaa härkää sarvista ja nyökkäsin ponnekkaasti. Kietaisin sen enempiä miettimättä käsivarteni Harryn ympärille ja valmistauduin henkisesti. Minusta tuntui, ettei tämä ollut sama asia kuin lentää lentokoneella..
Harryn siivet avautuivat kuin valtava viuhka ja ne löivät tyhjää muutaman kerran, kuin keräten vauhtia. Jo ensimmäinen siiven isku sai kuitenkin hiukseni lentämään erisuuntiin, kuin myrskytuulessa.
Sitten lennähdimme ilmaan niin nopeasti, että vaistomaisesti kiristin otettani Harrystä. En edes ehtinyt ajatella asiaa, ennen kuin näin kotitaloni monen sadan metrin korkeudesta. Korvani menivät lukkoon ja vatsani tuntui kääntyvän väärinpäin..
En varsinaisesti pelännyt korkeita paikkoja, mutta tämä tuntui liian hurjalta. Puristin silmäni kiinni ja vain toivoin ettei Harry päästäisi irti.
Siipien liike tuntui joka iskulla käsivarsissani ja tuuli iski päin kasvojani kylmänä ja pistelevänä. En kuullut mitään kovan suhinan ja ulinan lisäksi. En ehkä heti ensimmäiseksi sanoisi tätä mukavaksi...
Heeiihhh tässä nyt pikkusen kesti!:D oli tarkotus kirjottaa eilen mut Elisan verkko kaatu perkele soikoon! Ilman nettiä olin niiiiin lähellä alkaa lukemaan kokeeseen, mutta keskityin sitte lakkaamaan kynsiä... Miksiköhän psykan koe meni huonosti?
Muuten! Huomasin just et on taas uus lukija! Jeeeeeeeeeeee!! Välkomma (?) Teretulemast (?????) Welcome ja tervetuloa!!!xD (huomatkaa huomattava kielitaitoni)
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
The Opposite part 12
Zayn:
Tietyllä tavalla tuntui hyvältä kertoa Jeannalle kaikki, mutta toisaalta en halunnut hänen säälivän minua. Catherinen kuolema oli tietenkin ottanut koville, enkä halunnut alkaa miettimään sitä uudestaan. Niall oli hokenut monesti, etten edes minä olisi pystynyt estämään kolaria tai siitä johtuvia kuolettavia vammoja.
"Ai... Olen pahoillani" Jeanna sanoi hiljaa ja tunsin hänen laskevan kätensä olkapäälleni.
"Ihan turhaan olet. Ihmisiä kuolee joka päivä, joten se on melkein tavallista että menetämme omamme" vastasin totuudenmukaisesti, enkä jostain syystä pannut pahakseni vaikka Jeanna piti edelleen kättään olkapäälläni.
"Ettekö te saa uutta ihmistä suojeltavaksenne?" Jeanna kysyi varovaisen kuuloisesti ja minusta tuntui, että häntä pelotti kysellä lisää. En minä tietenkään halunnut, että hän pelkäsi olla lähelläni mutta aikaisempi käytökseni taisi vaikuttaa asiaan aika vahvasti.
"Emme. Jos tai kun ihmisemme kuolee, keskitymme vain pysymään taivaassa ja hoitamaan muita hommia" vastasin olkiani kohauttaen.
"Kuten?"
"Hengailemme ja jotkut tekevät jotain hommia neuvostolle"
Välillemme tuli hiljaisuus, mitä en pannut pahakseni. Minua väsytti ja tarvitsin aikaa järjestelläkseni ajatuksiani. Ja kaiken lisäksi minun täytyisi saada puhua Niallille aikaisemmin tapahtuneesta..
"Haluatko nukkua? Voin säästää kysymyksiäni myöhempään" Jeanna sanoi yhtäkkiä, ilmeisesti tajuten mitä ajattelin.
"Joo. Haluatko edelleen sen reunan?" Kysyin hymähtäen ja viittasin seinään.
"Jos se ei sinua haittaa" Jeanna naurahti ja heittäytyi omalle puolelleen.
Jeanna:
Sammutettuani valot makasimme hiljaa varmasti yli puoli tuntia. En saanut nukuttua, sillä mietin Zaynin kertomia asioita. En ollut aikaisemmin ajatellut, että hänelläkin oli ollut ihminen mikä oli tietysti typerää. Tottakai hänelläkin oli ollut oma ihmisensä. Oli tosin ikävää kuulla, että hän oli kuollut. En ollut itse menettänyt ketään, en edes ketään isovanhemmistani joten en osannut kuvitellakkaan miltä Zaynistä tuntui.
Käännyin kyljelleni ja katselin Zaynin profiilia. Hän oli hereillä, muttei ilmeisesti huomannut minun katsovan häntä. Täytyi myöntää, että olin hermostunut. Vaikka hän näytti nyt rauhalliselta, pelkäsin hänen muuttuvan yhtäkkiä. Muuttuessaan uhkaavaksi Zayn näytti juuri siltä, että hän voisi repiä koko talon palasiksi..
Yhtäkkiä mieleeni tuli kysymys, jota en ollut aikaisemmin edes ajatellut.
"Zayn... Et ole syönyt yhtään" kuiskasin ja sain hänet kääntämään päätään hämmästyneen näköisenä.
"Mitäh?" Hän mumisi ja katsoi minua kulmat koholla.
"Olet ollut täällä jo kaksi päivää, etkä ole syönyt mitään" selitin hiljaisella äänellä. Zayn naurahti heti selitykseni jälkeen ja kääntyi taas makaamaan selälleen.
"Me emme syö ihmisruokaa. Emmekä me tarvitse ruokaa niin säännöllisesti kuin te" hän kertoi ja katsoi minua sivusilmällä.
"Ahaa... Oletko ihan varma ettei sinulla ole nälkä?"
"Olen! Mitäpä jos säästät kysymykset huomiselle ja nukut?" Zayn tokaisi, muttei kuulostanut vihaiselle. Se oli kyllä hyvä idea, vaikka mielummin olisin puhunut lisää. Käänsin kylkeä ja tunsin Zaynin tekevän samoin. Nukahdin muutaman minuutin kuluttua sen enempiä murehtimatta.
Heräsin tällä kertaa aikaisin, ainakin huoneen hämäryydestä päätellen. Kasvoni olivat jälleen päin seinää, mutta huomasin heti ettei Zayn ollut sängyssä. Tilaa tuntui olevan liian paljon, kun en tuntenut hänen olkapäätään selkääni vasten.
Käännyin vaivalloisesti ympäri ja yritin potkia jalkoihini sotkeutunutta peittoa irti samaan aikaan.
Jotenkin oletin, että Zayn olisi istumassa työpöytäni ääressä tai jotain mutta hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Hänen sijastaan muutaman metrin päässä minusta, ikkunan edessä, seisoi hahmo jota en olisi ensimmäisenä odottanut.
Jeeee oon ollu kipeenä koko viikonlopun! -.- mutta sain sentään tämän väkerrettyä ja jne :D mulla on tossa vielä pari noita kysymyksii joten vastaillaampa sitte niihin!
Iltalehti vai Iltasanomat?
●hummm... En oo varmaa koskaa lukenu Iltalehtee xD elikkä varmaa sitte Iltasanomat!
Ootko ikinä ratsastanu?
● joohh harrastin joskus 6- vuotiaana ratsastusta puol vuotta :D
Mielipide 5sos'ista?
● En luokittelis itteeni mitenkään faniks,mut tykkään kyllä jostain niiden kappaleista ja muutenki niiden tämmösestä "meiningistä" :D varsinki Amnesia on buenoooooo!
Siinäpäne tais olla xD
muuten kaikki jotka on käyny kattoo Matkijanärhen voi yhtyä mun kuolemaan koska Katnissin laulu ja Peeta aka hui saatana.
JOUDUN OOTTAA VIELÄ VUODEN SEURAAVAAN!
Vituttaa vielä enemmän ku tiiän mitä tulee tapahtumaan enkä halua nähä sitä!!xD
Tietyllä tavalla tuntui hyvältä kertoa Jeannalle kaikki, mutta toisaalta en halunnut hänen säälivän minua. Catherinen kuolema oli tietenkin ottanut koville, enkä halunnut alkaa miettimään sitä uudestaan. Niall oli hokenut monesti, etten edes minä olisi pystynyt estämään kolaria tai siitä johtuvia kuolettavia vammoja.
"Ai... Olen pahoillani" Jeanna sanoi hiljaa ja tunsin hänen laskevan kätensä olkapäälleni.
"Ihan turhaan olet. Ihmisiä kuolee joka päivä, joten se on melkein tavallista että menetämme omamme" vastasin totuudenmukaisesti, enkä jostain syystä pannut pahakseni vaikka Jeanna piti edelleen kättään olkapäälläni.
"Ettekö te saa uutta ihmistä suojeltavaksenne?" Jeanna kysyi varovaisen kuuloisesti ja minusta tuntui, että häntä pelotti kysellä lisää. En minä tietenkään halunnut, että hän pelkäsi olla lähelläni mutta aikaisempi käytökseni taisi vaikuttaa asiaan aika vahvasti.
"Emme. Jos tai kun ihmisemme kuolee, keskitymme vain pysymään taivaassa ja hoitamaan muita hommia" vastasin olkiani kohauttaen.
"Kuten?"
"Hengailemme ja jotkut tekevät jotain hommia neuvostolle"
Välillemme tuli hiljaisuus, mitä en pannut pahakseni. Minua väsytti ja tarvitsin aikaa järjestelläkseni ajatuksiani. Ja kaiken lisäksi minun täytyisi saada puhua Niallille aikaisemmin tapahtuneesta..
"Haluatko nukkua? Voin säästää kysymyksiäni myöhempään" Jeanna sanoi yhtäkkiä, ilmeisesti tajuten mitä ajattelin.
"Joo. Haluatko edelleen sen reunan?" Kysyin hymähtäen ja viittasin seinään.
"Jos se ei sinua haittaa" Jeanna naurahti ja heittäytyi omalle puolelleen.
Jeanna:
Sammutettuani valot makasimme hiljaa varmasti yli puoli tuntia. En saanut nukuttua, sillä mietin Zaynin kertomia asioita. En ollut aikaisemmin ajatellut, että hänelläkin oli ollut ihminen mikä oli tietysti typerää. Tottakai hänelläkin oli ollut oma ihmisensä. Oli tosin ikävää kuulla, että hän oli kuollut. En ollut itse menettänyt ketään, en edes ketään isovanhemmistani joten en osannut kuvitellakkaan miltä Zaynistä tuntui.
Käännyin kyljelleni ja katselin Zaynin profiilia. Hän oli hereillä, muttei ilmeisesti huomannut minun katsovan häntä. Täytyi myöntää, että olin hermostunut. Vaikka hän näytti nyt rauhalliselta, pelkäsin hänen muuttuvan yhtäkkiä. Muuttuessaan uhkaavaksi Zayn näytti juuri siltä, että hän voisi repiä koko talon palasiksi..
Yhtäkkiä mieleeni tuli kysymys, jota en ollut aikaisemmin edes ajatellut.
"Zayn... Et ole syönyt yhtään" kuiskasin ja sain hänet kääntämään päätään hämmästyneen näköisenä.
"Mitäh?" Hän mumisi ja katsoi minua kulmat koholla.
"Olet ollut täällä jo kaksi päivää, etkä ole syönyt mitään" selitin hiljaisella äänellä. Zayn naurahti heti selitykseni jälkeen ja kääntyi taas makaamaan selälleen.
"Me emme syö ihmisruokaa. Emmekä me tarvitse ruokaa niin säännöllisesti kuin te" hän kertoi ja katsoi minua sivusilmällä.
"Ahaa... Oletko ihan varma ettei sinulla ole nälkä?"
"Olen! Mitäpä jos säästät kysymykset huomiselle ja nukut?" Zayn tokaisi, muttei kuulostanut vihaiselle. Se oli kyllä hyvä idea, vaikka mielummin olisin puhunut lisää. Käänsin kylkeä ja tunsin Zaynin tekevän samoin. Nukahdin muutaman minuutin kuluttua sen enempiä murehtimatta.
Heräsin tällä kertaa aikaisin, ainakin huoneen hämäryydestä päätellen. Kasvoni olivat jälleen päin seinää, mutta huomasin heti ettei Zayn ollut sängyssä. Tilaa tuntui olevan liian paljon, kun en tuntenut hänen olkapäätään selkääni vasten.
Käännyin vaivalloisesti ympäri ja yritin potkia jalkoihini sotkeutunutta peittoa irti samaan aikaan.
Jotenkin oletin, että Zayn olisi istumassa työpöytäni ääressä tai jotain mutta hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Hänen sijastaan muutaman metrin päässä minusta, ikkunan edessä, seisoi hahmo jota en olisi ensimmäisenä odottanut.
Jeeee oon ollu kipeenä koko viikonlopun! -.- mutta sain sentään tämän väkerrettyä ja jne :D mulla on tossa vielä pari noita kysymyksii joten vastaillaampa sitte niihin!
Iltalehti vai Iltasanomat?
●hummm... En oo varmaa koskaa lukenu Iltalehtee xD elikkä varmaa sitte Iltasanomat!
Ootko ikinä ratsastanu?
● joohh harrastin joskus 6- vuotiaana ratsastusta puol vuotta :D
Mielipide 5sos'ista?
● En luokittelis itteeni mitenkään faniks,mut tykkään kyllä jostain niiden kappaleista ja muutenki niiden tämmösestä "meiningistä" :D varsinki Amnesia on buenoooooo!
Siinäpäne tais olla xD
muuten kaikki jotka on käyny kattoo Matkijanärhen voi yhtyä mun kuolemaan koska Katnissin laulu ja Peeta aka hui saatana.
JOUDUN OOTTAA VIELÄ VUODEN SEURAAVAAN!
Vituttaa vielä enemmän ku tiiän mitä tulee tapahtumaan enkä halua nähä sitä!!xD
torstai 20. marraskuuta 2014
The Opposite part 11
Zayn:
Säpsähdin ja yhtäkkiä näin taas eteeni. Viimeisin muistikuvani oli se kun lähdin juoksemaan metsään, mutta sen jälkeen kaikki pimeni. Nyt kuitenkin näin Jeannan aivan edessäni. Ehdin jopa miettiä mitä oli tekeillä ennen kuin tajusin suutelevani häntä.
Pomppasin nopeasti taaemmas, uskomatta silmiäni. Jeanna oli painautuneena seinää vasten ja hän katsoi minua hiljaisuuden vallitessa. En voinut käsittää miten tässä oli käynyt näin... Olin saanut ilmeisesti taas sellaisen raivokohtauksen, mutta miksi olin Jeannan kimpussa?!
"Zayn...?" Jeanna sanoi vaimeasti ja otti varovaisen askeleen lähemmäs. Katselin häntä arvioivasti, yrittäen tulkita hänen mietteitään. Oliko hän peloissaan? Olinko vahingoittanut häntä tiedostamatta tämän suutelemisen lisäksi?
"Mitä tapahtui?" Kysyin varovasti, kulmat kurtussa.
"En ole varma... Et ollut oma itsesi" Jeanna vastasi näyttäen hermostuneelta.
"Mitä minä tein? En muista mitään." Tivasin, melkein peloissani. Tuossa tilassa olin voinut tehdä mitä tahansa...
"Minä odotin sinua täällä, ja ilmaannuit metsästä. Sitten sinä... painoit minut seinää vasten ja suutelit minua" Jeanna kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hänen poskensa olivat punaiset, mutta hän katsoi minua tyynen näköisenä. Tai ehkä hän vain yritti näyttää siltä, etten huolestuisi.
"Sattuiko sinuun? Olen tosi pahoillani tuosta kaikesta" huokaisin ja käännyin katsomaan kadulle. En keksinyt mitään syytä, miksi olin tehnyt mitä olin tennyt. Ei sillä, kyllä Jeanna oli mukava ja kaunis mutta en ollut ajatellut häntä sillä tavalla..
"Ei, kaikki on hyvin. Muistatko mitä tapahtui ennen tätä?" Jeanna sanoi ja laski kätensä käsivarrelleni.
Käänsin päätäni ja katsoin häntä turhaantuneena. Ensinnäkin minua huolestutti oma tilani. Jotain oli pahasti pielessä, enkä voinut vaikuttaa siihen. Tiesin vain, että suuttuminen laukaisi tämän reaktion... Toisekseen minusta tuntui, että Jeanna sanoi noin vain koska ei halunnut huolestuttaa minua. Ehkä olin tehnyt vielä jotain, mutta hän ei tahtonut kertoa siitä..
"Olin puhumassa Niallin kanssa. Ja hän kertoi huonoja uutisia neuvostosta enkä muista sen jälkeisistä tapahtumista mitään." Kerroin vaimealla äänellä, kiinnitäen huomioni kadulla ajavaan autoon. Se ajoi nopeasti ohi ja sen jälkeen tuli taas hiljaista.
"Kerro kun olemme kotona. Olet ainakin polttanut" Jeanna naurahti kepeästi ja vetäisi minut mukanaan kävelemään.
"Haittaako se sinua?" Kysyin jo vähemmän ahdistuneena.
"Eipä oikeastaan. Eikös se ole aika seksikästä?"
Jeanna:
Totta puhuen olin todella hermostunut, mutta yritin vaihtaa puheenaihetta. Minua nolotti, kun hän ei itse muistanut mitään.
Kun Zayn suuteli minua, en yrittänyt vastustella vaikka hän oli melkein "hyökännyt" kimppuuni. Olin tietysti järkyttynyt itse suudelmasta sekä hänen olemuksestaan.
Zayn ei ollut kunnossa ja olin huolissani hänestä. Jos hän ei muistanut tapahtunutta, ei minulla ollut mitään syytä olla hänelle vihainen. Ei tuossa tosin ollut mitään suuttumisen aihetta...
Myöhemmin, kun olimme tulleet kotiin (Zayn oli kiivennyt paloportaita, sillä vanhempani olivat olleet olohuoneessa) ja käyneet suihkussa, istuskelimme sängylläni. Ajattelin, että nyt voisi olla aikaa kysellä lisää.
"Mitä Niall kertoi? Oliko huonoja uutisia?" Kysyin ja siirryin sängyn toiselle laidalle, jotta voisin nojata seinään. Zayn näytti mietteliäältä ja nojautui käsivarsiensa varaan.
"Neuvoston johtaja, Gideon kannattaa kuulemma kuolemantuomiota." Zayn kertoi, pitäen äänensä vakaana ja kasvonsa ilmeettöminä.
"Kuolematuomio? Mitä pitää tehdä, että ansaitsee kuolemantuomion?"
"Tappaa." Zayn totesi ja kohautti olkiaan. En ollut varma kannataisiko asiasta puhua, mutta olin liian utelias.
"Mitä oikeasti tapahtui?" Kysyin tarkkaillen Zaynin ilmettä. Se ei kuitenkaan muuttunut vihaiseksi kuten olin pelännyt.
"Haluatko kuulla totuuden? Hyvä on. Olin kiertelemässä neuvoston tiloissa kun huomasin yhden heidän jäsenistään, Javierin, menevän kivihuoneeseen-"
"Mikä on kivi?" Keskeytin ja sain ihmeekseni Zaynin hymyilemään kevyesti.
"Se on virallisesti nimeltään Valkeuden kivi, mutta se kuulostaa hölmöltä. Mutta se on kuitenkin enkeleiden voimanlähde. Se on periaatteessa pelkkä hohtavan valkoinen kivi isolla jalustalla."
"Mitä se sitten tekee?" Kysyin kiinnostuneena.
"Antaa meille 'voimaa ja toivoa suojella ihmisiä'. Sen kiven takia me haluamme suojella ja auttaa ihmisiä vaikka voisimme vain jättää teidät oman onnenne nojaan" Zayn selitti ja naurahti.
"Aahhh... No nyt voit jatkaa alkuperäistä tarinaa"
"Aivan. Eli siis näin Javierin menevän sinne, ja seurasin häntä. Tiesin, ettei hänellä ollut sinne mitään asiaa joten päätin ottaa selville mitä oli tekeillä. Javier yritti varastaa kiveä, niin vaikea kuin sitä on kuvitella. Kukaan ei koskaan ole yrittänyt viedä sitä joten olin ihan järkyttynyt. Yritin estää häntä ensin sanallisesti, mutta sitten jouduimme tappeluun. Hänellä oli garaze, se on eräänlainen puukko, ja hän yritti tappaa minut. Sain kuitenkin garazen itselleni ja sitten... Se oli puoliksi vahinko, mutta tapoin Javierin. Eikä neuvosto uskonut minua, vaan luuli minun yrittäneen viedä kiven. Koska Javier oli neuvoston jäsen, kukaan ei epäillyt häntä mistään" Zayn kertoi ja kuuntelin häntä hiljaa.
Aloin vihdoinkin ymmärtää tämän jutun. Ymmärsin miksi Zayn oli niin katkera. Olisin itsekkin ollut aivan yhtä vihainen kuin hän..
"Vau... Kiitos, että kerroit tuon" sanoin hiljaa. Minun teki mieli halata häntä, mutta se oli ehkä hieman liian läheisen oloista. Varsinkin tämän päiväisen jälkeen!
"Itseasiassa tuntui ihan hyvältä päästää se ulos. Minut haetaan todennäköisesti pian viimeiseen oikeudenkäyntiin" Zayn sanoi, muttei näyttänyt ollenkaan ärtyneeltä tai vihaiselta. Tai ehkä hän vain piti sen sisällään.
"Aivan varmasti neuvostossa on joku joka kuuntelee sinua. Se olisi uskomatonta, jos kukaan ei suostuisi kuuntelemaan sinun osaasi tästä. Eivätkö kaikki enkelit muka olekkaan rakastavaisia ja toiveikkaita?" Kysyin, katsellen Zaynin paljaita käsivarsia. Jostain syystä kuvittelisin hänet tatuoijaksi, ellei hän olisi enkeli..
"Kyllä joku minua kuuntelee, mutta Gideon on se joka tekee päätökset. He kaikki ovat mukavia sinulle, jos teet kuten he haluavat. Eihän siitä tulisi mitään jos johtajat eivät olisi tiukkoja" Zayn huokaisi ja katsoi minua kulmat koholla.
Olimme hetken verran hiljaa ja katselin ympärilleni miettien. Zaynin tilanne vaikutti aika hankalalta, mutta onneksi hänellä oli Niall. Olisin itsekkin halunnut olla avuksi, mutta ihmisestä ei tainnut olla mitään muuta kuin harmia heille.
Päätin kysyä asiasta, mikä oli ollut mielessäni jo pidemmän aikaa.
"Mutta miksi jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli?"
"Ensinnäkin etteivät niin monet ihmiset kuolisi typeriin vahinkoihin. Vaikka emme voi vaikuttaa mihinkään kovin suureen, pelastamme kumminkin joka päivä monien ihmisten hengen. Ja sen lisäksi olemme.. periaatteessa ainoita jotka rakastavat omaa ihmistään, tapahtui mitä tapahtui. Koska varsinkin nykyään ihmiset helposti ajattelevat ettei kukaan välitä tai ettei kukaan rakasta heitä. Mutta kuitenkin jokaisella on aina joku joka rakastaa ja suojelee heitä parhaansa mukaan" Zayn kertoi ja hymyili minulle melkein surumielisen näköisenä.
En ollut koskaan ollut masentunut, mutta tunsin joitain jotka olivat. Miltä mahtoi tuntua olla heidän suojelusenkelinsä? Enkeleiden täytyi vain katsoa vierestä, kun heidän rakastamansa ihminen luulee olevansa yksin ja hylätty. Varmasti kaikki enkelit haluaisivat näyttäytyä ja auttaa..
"Mahtaa olla tosi rankkaa" huokaisin, vedin polvet rintaani vasten ja kietaisin käsivarteni niiden ympärille.
"Niin se on." Zayn myönsi ja näytti hieman poissa olevalta.
"Missä sinun ihmisesi on?"
Zayn kääntyi katsomaan minua huultaan purren. Näin heti hänen silmistään, ettei minun olisi kannattanut kysyä..
"Hän kuoli kolme vuotta sitten autokolarissa"
Uhhh tuli kiire tän osan kanssa! En ehi nyt vastaamaan niihin kysymyksiin, mutta jatkan taas seuraavassa osassa!
Säpsähdin ja yhtäkkiä näin taas eteeni. Viimeisin muistikuvani oli se kun lähdin juoksemaan metsään, mutta sen jälkeen kaikki pimeni. Nyt kuitenkin näin Jeannan aivan edessäni. Ehdin jopa miettiä mitä oli tekeillä ennen kuin tajusin suutelevani häntä.
Pomppasin nopeasti taaemmas, uskomatta silmiäni. Jeanna oli painautuneena seinää vasten ja hän katsoi minua hiljaisuuden vallitessa. En voinut käsittää miten tässä oli käynyt näin... Olin saanut ilmeisesti taas sellaisen raivokohtauksen, mutta miksi olin Jeannan kimpussa?!
"Zayn...?" Jeanna sanoi vaimeasti ja otti varovaisen askeleen lähemmäs. Katselin häntä arvioivasti, yrittäen tulkita hänen mietteitään. Oliko hän peloissaan? Olinko vahingoittanut häntä tiedostamatta tämän suutelemisen lisäksi?
"Mitä tapahtui?" Kysyin varovasti, kulmat kurtussa.
"En ole varma... Et ollut oma itsesi" Jeanna vastasi näyttäen hermostuneelta.
"Mitä minä tein? En muista mitään." Tivasin, melkein peloissani. Tuossa tilassa olin voinut tehdä mitä tahansa...
"Minä odotin sinua täällä, ja ilmaannuit metsästä. Sitten sinä... painoit minut seinää vasten ja suutelit minua" Jeanna kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hänen poskensa olivat punaiset, mutta hän katsoi minua tyynen näköisenä. Tai ehkä hän vain yritti näyttää siltä, etten huolestuisi.
"Sattuiko sinuun? Olen tosi pahoillani tuosta kaikesta" huokaisin ja käännyin katsomaan kadulle. En keksinyt mitään syytä, miksi olin tehnyt mitä olin tennyt. Ei sillä, kyllä Jeanna oli mukava ja kaunis mutta en ollut ajatellut häntä sillä tavalla..
"Ei, kaikki on hyvin. Muistatko mitä tapahtui ennen tätä?" Jeanna sanoi ja laski kätensä käsivarrelleni.
Käänsin päätäni ja katsoin häntä turhaantuneena. Ensinnäkin minua huolestutti oma tilani. Jotain oli pahasti pielessä, enkä voinut vaikuttaa siihen. Tiesin vain, että suuttuminen laukaisi tämän reaktion... Toisekseen minusta tuntui, että Jeanna sanoi noin vain koska ei halunnut huolestuttaa minua. Ehkä olin tehnyt vielä jotain, mutta hän ei tahtonut kertoa siitä..
"Olin puhumassa Niallin kanssa. Ja hän kertoi huonoja uutisia neuvostosta enkä muista sen jälkeisistä tapahtumista mitään." Kerroin vaimealla äänellä, kiinnitäen huomioni kadulla ajavaan autoon. Se ajoi nopeasti ohi ja sen jälkeen tuli taas hiljaista.
"Kerro kun olemme kotona. Olet ainakin polttanut" Jeanna naurahti kepeästi ja vetäisi minut mukanaan kävelemään.
"Haittaako se sinua?" Kysyin jo vähemmän ahdistuneena.
"Eipä oikeastaan. Eikös se ole aika seksikästä?"
Jeanna:
Totta puhuen olin todella hermostunut, mutta yritin vaihtaa puheenaihetta. Minua nolotti, kun hän ei itse muistanut mitään.
Kun Zayn suuteli minua, en yrittänyt vastustella vaikka hän oli melkein "hyökännyt" kimppuuni. Olin tietysti järkyttynyt itse suudelmasta sekä hänen olemuksestaan.
Zayn ei ollut kunnossa ja olin huolissani hänestä. Jos hän ei muistanut tapahtunutta, ei minulla ollut mitään syytä olla hänelle vihainen. Ei tuossa tosin ollut mitään suuttumisen aihetta...
Myöhemmin, kun olimme tulleet kotiin (Zayn oli kiivennyt paloportaita, sillä vanhempani olivat olleet olohuoneessa) ja käyneet suihkussa, istuskelimme sängylläni. Ajattelin, että nyt voisi olla aikaa kysellä lisää.
"Mitä Niall kertoi? Oliko huonoja uutisia?" Kysyin ja siirryin sängyn toiselle laidalle, jotta voisin nojata seinään. Zayn näytti mietteliäältä ja nojautui käsivarsiensa varaan.
"Neuvoston johtaja, Gideon kannattaa kuulemma kuolemantuomiota." Zayn kertoi, pitäen äänensä vakaana ja kasvonsa ilmeettöminä.
"Kuolematuomio? Mitä pitää tehdä, että ansaitsee kuolemantuomion?"
"Tappaa." Zayn totesi ja kohautti olkiaan. En ollut varma kannataisiko asiasta puhua, mutta olin liian utelias.
"Mitä oikeasti tapahtui?" Kysyin tarkkaillen Zaynin ilmettä. Se ei kuitenkaan muuttunut vihaiseksi kuten olin pelännyt.
"Haluatko kuulla totuuden? Hyvä on. Olin kiertelemässä neuvoston tiloissa kun huomasin yhden heidän jäsenistään, Javierin, menevän kivihuoneeseen-"
"Mikä on kivi?" Keskeytin ja sain ihmeekseni Zaynin hymyilemään kevyesti.
"Se on virallisesti nimeltään Valkeuden kivi, mutta se kuulostaa hölmöltä. Mutta se on kuitenkin enkeleiden voimanlähde. Se on periaatteessa pelkkä hohtavan valkoinen kivi isolla jalustalla."
"Mitä se sitten tekee?" Kysyin kiinnostuneena.
"Antaa meille 'voimaa ja toivoa suojella ihmisiä'. Sen kiven takia me haluamme suojella ja auttaa ihmisiä vaikka voisimme vain jättää teidät oman onnenne nojaan" Zayn selitti ja naurahti.
"Aahhh... No nyt voit jatkaa alkuperäistä tarinaa"
"Aivan. Eli siis näin Javierin menevän sinne, ja seurasin häntä. Tiesin, ettei hänellä ollut sinne mitään asiaa joten päätin ottaa selville mitä oli tekeillä. Javier yritti varastaa kiveä, niin vaikea kuin sitä on kuvitella. Kukaan ei koskaan ole yrittänyt viedä sitä joten olin ihan järkyttynyt. Yritin estää häntä ensin sanallisesti, mutta sitten jouduimme tappeluun. Hänellä oli garaze, se on eräänlainen puukko, ja hän yritti tappaa minut. Sain kuitenkin garazen itselleni ja sitten... Se oli puoliksi vahinko, mutta tapoin Javierin. Eikä neuvosto uskonut minua, vaan luuli minun yrittäneen viedä kiven. Koska Javier oli neuvoston jäsen, kukaan ei epäillyt häntä mistään" Zayn kertoi ja kuuntelin häntä hiljaa.
Aloin vihdoinkin ymmärtää tämän jutun. Ymmärsin miksi Zayn oli niin katkera. Olisin itsekkin ollut aivan yhtä vihainen kuin hän..
"Vau... Kiitos, että kerroit tuon" sanoin hiljaa. Minun teki mieli halata häntä, mutta se oli ehkä hieman liian läheisen oloista. Varsinkin tämän päiväisen jälkeen!
"Itseasiassa tuntui ihan hyvältä päästää se ulos. Minut haetaan todennäköisesti pian viimeiseen oikeudenkäyntiin" Zayn sanoi, muttei näyttänyt ollenkaan ärtyneeltä tai vihaiselta. Tai ehkä hän vain piti sen sisällään.
"Aivan varmasti neuvostossa on joku joka kuuntelee sinua. Se olisi uskomatonta, jos kukaan ei suostuisi kuuntelemaan sinun osaasi tästä. Eivätkö kaikki enkelit muka olekkaan rakastavaisia ja toiveikkaita?" Kysyin, katsellen Zaynin paljaita käsivarsia. Jostain syystä kuvittelisin hänet tatuoijaksi, ellei hän olisi enkeli..
"Kyllä joku minua kuuntelee, mutta Gideon on se joka tekee päätökset. He kaikki ovat mukavia sinulle, jos teet kuten he haluavat. Eihän siitä tulisi mitään jos johtajat eivät olisi tiukkoja" Zayn huokaisi ja katsoi minua kulmat koholla.
Olimme hetken verran hiljaa ja katselin ympärilleni miettien. Zaynin tilanne vaikutti aika hankalalta, mutta onneksi hänellä oli Niall. Olisin itsekkin halunnut olla avuksi, mutta ihmisestä ei tainnut olla mitään muuta kuin harmia heille.
Päätin kysyä asiasta, mikä oli ollut mielessäni jo pidemmän aikaa.
"Mutta miksi jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli?"
"Ensinnäkin etteivät niin monet ihmiset kuolisi typeriin vahinkoihin. Vaikka emme voi vaikuttaa mihinkään kovin suureen, pelastamme kumminkin joka päivä monien ihmisten hengen. Ja sen lisäksi olemme.. periaatteessa ainoita jotka rakastavat omaa ihmistään, tapahtui mitä tapahtui. Koska varsinkin nykyään ihmiset helposti ajattelevat ettei kukaan välitä tai ettei kukaan rakasta heitä. Mutta kuitenkin jokaisella on aina joku joka rakastaa ja suojelee heitä parhaansa mukaan" Zayn kertoi ja hymyili minulle melkein surumielisen näköisenä.
En ollut koskaan ollut masentunut, mutta tunsin joitain jotka olivat. Miltä mahtoi tuntua olla heidän suojelusenkelinsä? Enkeleiden täytyi vain katsoa vierestä, kun heidän rakastamansa ihminen luulee olevansa yksin ja hylätty. Varmasti kaikki enkelit haluaisivat näyttäytyä ja auttaa..
"Mahtaa olla tosi rankkaa" huokaisin, vedin polvet rintaani vasten ja kietaisin käsivarteni niiden ympärille.
"Niin se on." Zayn myönsi ja näytti hieman poissa olevalta.
"Missä sinun ihmisesi on?"
Zayn kääntyi katsomaan minua huultaan purren. Näin heti hänen silmistään, ettei minun olisi kannattanut kysyä..
"Hän kuoli kolme vuotta sitten autokolarissa"
Uhhh tuli kiire tän osan kanssa! En ehi nyt vastaamaan niihin kysymyksiin, mutta jatkan taas seuraavassa osassa!
tiistai 18. marraskuuta 2014
The Opposite part 10
Jeanna:
Kun kahden tunnin balettinäytös loppui olin kuullut enemmän klassista pimputus musiikkia kuin koko elämäni aikana. Ei se varsinaisesti ollut epämiellyttävää, mutta melko korvia puuduttavaa. Kuitenkin pienet balettitytöt- ja pojat olivat tavattoman suloisia, joten kestin musiikin valittamatta!
"Heitänkö sinut kotiin? Mindy sanoi menevänsä kävellen Claran kanssa" Colin kysyi kun olimme selvinneet ihmisjoukon mukana ulos pimeälle kadulle. Ulkona puhalsi viileä tuuli joten kiedoin takkin tiukemmin ympärilleni.
"Joo, kiitos. Mutta jätä minut siihen lähi kaupalle. Äiti käski ostaa mehua" valehtelin sujuvasti ja lähdimme kävelemään parkkipaikalle.
"En voi vieläkään käsittää miten ne palosammuttimen kokoiset naperot venyivät kaikkiin niihin asentoihin! Itse en edes saa kiinni omista varpaistani!" Colin naureskeli ajaessaan katuvalojen raidoittamilla pikkukaduilla. Kumarruin laittamaan "perseenlämmittimen" päälle ja katsoin Colinia hymyillen.
"Ehkä meidän molempien pitäisi mennä alkeiskurssille, niin ehkä pystyisimme samaan kuin meitä 10 vuotta nuoremmat ipanat!" Tokaisin leikilläni ja sain Colinin innostumaan naurettavasta ideasta.
Hetken kuluttua Colin pysäytti kaupan eteen ja kääntyi katsomaan minua.
"Kauppa on tainnut mennä jo kiinni. Haluatko silti jäädä tässä?" Hän kysyi kulmat koholla, viitaten suljettu- kylttiin kaupan ovella. Mietin vain muutaman sekunnin ennen kuin vastasin.
"Joo, voin kyllä kävellä tästä yksin. Eikös raikas ulkoilma tee vain hyvää?" Naurahdin, avasin oven ja kiipesin ulos. Totta puhuen olisin ennemmin mennyt autolla, mutta Zayn oli nyt tärkeämpi. Toivottavasti hänen ei ollut tarvinnut odottaa täällä kovin pitkään!
"Selvä. Nähdäänkö viimeistään maanantaina?"
"Joo! Moikka!"
Työnsin oven kiinni ja lähdin kävelemään kävelytietä pitkin. Colin kaasutti ohitseni ja katosi kulman taakse muutamassa sekunnissa. Sitten tuli täysin hiljaista, lukuunottamatta tuulta ja askelieni ääniä.
Käännyin kaupan kulmalta kotikadulleni ja pysähdyin. Vastapäätä, tien toisella puolella oli metsikkö. Sen toisella puolella oli lapsuudestani tuttu leikkipuisto.
Katsoin kumpaankin suuntaan ja pettymykseni totesin, että olin yksin. Joutuisin siis odottamaan täällä kylmässä häntä! Ellei hän sitten ollut unohtanut ja mennyt kotiin omin nokkinensa...
Kesken tympääntyneiden ajatuksieni kuulin naksahduksen metsiköstä. Kohotin heti katseeni äänen suuntaan ja jähmetyin paikalleni.
En nähnyt kuin ensimmäiset puut selkeästi, enkä pystynyt sanomaan oliko joku niiden takana pimeässä. Ehkä se oli vain huojuva puu tai jotain...
Sitten kuitenkin näin liikettä ja minun teki heti mieli lähteä juoksemaan henkeni edestä. Tunnistin hahmon kuitenkin heti kun hän tuli katulamppujen valokeilaan.
"Zayn! Oliko sinun pakko hiippailla tuolla tavalla?" Puuskahdin, helpottuneena siitä ettei kukaan ollut tullut tappamaan minua.
Zayn ei kuitenkaan vastannut, vaan lähestyi minua määrätietoisesti. Hänessä oli jotakin pielessä, sen huomasi heti. Ensinnäkin hän näytti uhkaavalta kun lamput loivat mustia varjoja hänen jo valmiiksi selkeäpiirteisille kasvoilleen. Silmät näyttivät pelkille mustille aukoille, kun kulmat varjostivat niitä niin vahvasti. Suu oli kääntynyt melkein hymyyn, mutta se oli kaukana iloisesta.
"Hei? Kaikki kunnossa?" Kysyin varovaisesti ja otin askeleen taaksepäin. Zayn oli jo harpponut muutaman metrin päähän minusta eikä ollut vielä pysähtynyt.
Olin aikeissa kysyä uudestaan, mutta Zayn syöksähti yhtäkkiä eteenpäin niin nopeasti etten ehtinyt reagoida mitenkään.
Hänen kätensä tarttuivat hartioihini tiukasti kuin pihdit ja hän tyrkkäsi minut päin kaupan tiiliseinää. Ilma pakeni keuhkoistani iskun voimasta ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ajatukset pyörivät päässäni hullunlailla, mutten pystynyt sanomaan mitään ääneen. Tuijotin silmät suurina hymyilevään Zayniä, jonka kasvot olivat vain muutaman sentin päässä omistani. Sydämeni hakkasi ylinopeudella, enkä edes yrittänyt riuhtoa itseäni irti. Yritin vain ymmärtää mitä helvettiä oli juuri tapahtunut.
Zaynin hymy leveni yhtäkkiä ja huomasin lähietäisyydeltä hänen pikimustat, pohjattomat silmänsä.
Sitten hän painoi huulensa omilleni ja suuteli minua rajusti, painaen edelleen selkääni kiviseinään.
Tää oli vähän lyhyt nyt vaihteeks :D
Farkut vai lökärit?
● Kotona lökärit ehottomasti mut koulussa ja muualla ennemmin farkut :D
Sipsit vai karkit?
● Riippuu hetkestä xD yleensä ostan karkkeja, mut sitte tulee aina semmosii sipsihaluja! Leffaa kattoessa tykkään enemmä sipseistä!
Niall vai Harry?
● no voi herranjumala. Erittäin vaikee valinta,mut sanoisin et Harry, koska ahhhh. Mut Niall on myös jumala nii ottaisin kyllä senki jos vaa mahollista ;D
Mitä fanfic-blogeja luet?
● en mitää :D oon todennäkösesti outo, mut en tykkää lukea mitää muiden ficcejä samalla kun kirjotan omaa, koska sitte alan vertailla niitä ja näi! Enkä oikeestaan ikinä oo löytäny just semmosta ficciä mikä ois justiinsa mun makuun niihhh.. xD
Tykkäätkö Doctor Whosta?
● Ikävä tuottaa pettymys mut en oo koskaan kattonu sitä,joten ei oo oikeen mitään mielipidettä :D
Kun kahden tunnin balettinäytös loppui olin kuullut enemmän klassista pimputus musiikkia kuin koko elämäni aikana. Ei se varsinaisesti ollut epämiellyttävää, mutta melko korvia puuduttavaa. Kuitenkin pienet balettitytöt- ja pojat olivat tavattoman suloisia, joten kestin musiikin valittamatta!
"Heitänkö sinut kotiin? Mindy sanoi menevänsä kävellen Claran kanssa" Colin kysyi kun olimme selvinneet ihmisjoukon mukana ulos pimeälle kadulle. Ulkona puhalsi viileä tuuli joten kiedoin takkin tiukemmin ympärilleni.
"Joo, kiitos. Mutta jätä minut siihen lähi kaupalle. Äiti käski ostaa mehua" valehtelin sujuvasti ja lähdimme kävelemään parkkipaikalle.
"En voi vieläkään käsittää miten ne palosammuttimen kokoiset naperot venyivät kaikkiin niihin asentoihin! Itse en edes saa kiinni omista varpaistani!" Colin naureskeli ajaessaan katuvalojen raidoittamilla pikkukaduilla. Kumarruin laittamaan "perseenlämmittimen" päälle ja katsoin Colinia hymyillen.
"Ehkä meidän molempien pitäisi mennä alkeiskurssille, niin ehkä pystyisimme samaan kuin meitä 10 vuotta nuoremmat ipanat!" Tokaisin leikilläni ja sain Colinin innostumaan naurettavasta ideasta.
Hetken kuluttua Colin pysäytti kaupan eteen ja kääntyi katsomaan minua.
"Kauppa on tainnut mennä jo kiinni. Haluatko silti jäädä tässä?" Hän kysyi kulmat koholla, viitaten suljettu- kylttiin kaupan ovella. Mietin vain muutaman sekunnin ennen kuin vastasin.
"Joo, voin kyllä kävellä tästä yksin. Eikös raikas ulkoilma tee vain hyvää?" Naurahdin, avasin oven ja kiipesin ulos. Totta puhuen olisin ennemmin mennyt autolla, mutta Zayn oli nyt tärkeämpi. Toivottavasti hänen ei ollut tarvinnut odottaa täällä kovin pitkään!
"Selvä. Nähdäänkö viimeistään maanantaina?"
"Joo! Moikka!"
Työnsin oven kiinni ja lähdin kävelemään kävelytietä pitkin. Colin kaasutti ohitseni ja katosi kulman taakse muutamassa sekunnissa. Sitten tuli täysin hiljaista, lukuunottamatta tuulta ja askelieni ääniä.
Käännyin kaupan kulmalta kotikadulleni ja pysähdyin. Vastapäätä, tien toisella puolella oli metsikkö. Sen toisella puolella oli lapsuudestani tuttu leikkipuisto.
Katsoin kumpaankin suuntaan ja pettymykseni totesin, että olin yksin. Joutuisin siis odottamaan täällä kylmässä häntä! Ellei hän sitten ollut unohtanut ja mennyt kotiin omin nokkinensa...
Kesken tympääntyneiden ajatuksieni kuulin naksahduksen metsiköstä. Kohotin heti katseeni äänen suuntaan ja jähmetyin paikalleni.
En nähnyt kuin ensimmäiset puut selkeästi, enkä pystynyt sanomaan oliko joku niiden takana pimeässä. Ehkä se oli vain huojuva puu tai jotain...
Sitten kuitenkin näin liikettä ja minun teki heti mieli lähteä juoksemaan henkeni edestä. Tunnistin hahmon kuitenkin heti kun hän tuli katulamppujen valokeilaan.
"Zayn! Oliko sinun pakko hiippailla tuolla tavalla?" Puuskahdin, helpottuneena siitä ettei kukaan ollut tullut tappamaan minua.
Zayn ei kuitenkaan vastannut, vaan lähestyi minua määrätietoisesti. Hänessä oli jotakin pielessä, sen huomasi heti. Ensinnäkin hän näytti uhkaavalta kun lamput loivat mustia varjoja hänen jo valmiiksi selkeäpiirteisille kasvoilleen. Silmät näyttivät pelkille mustille aukoille, kun kulmat varjostivat niitä niin vahvasti. Suu oli kääntynyt melkein hymyyn, mutta se oli kaukana iloisesta.
"Hei? Kaikki kunnossa?" Kysyin varovaisesti ja otin askeleen taaksepäin. Zayn oli jo harpponut muutaman metrin päähän minusta eikä ollut vielä pysähtynyt.
Olin aikeissa kysyä uudestaan, mutta Zayn syöksähti yhtäkkiä eteenpäin niin nopeasti etten ehtinyt reagoida mitenkään.
Hänen kätensä tarttuivat hartioihini tiukasti kuin pihdit ja hän tyrkkäsi minut päin kaupan tiiliseinää. Ilma pakeni keuhkoistani iskun voimasta ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ajatukset pyörivät päässäni hullunlailla, mutten pystynyt sanomaan mitään ääneen. Tuijotin silmät suurina hymyilevään Zayniä, jonka kasvot olivat vain muutaman sentin päässä omistani. Sydämeni hakkasi ylinopeudella, enkä edes yrittänyt riuhtoa itseäni irti. Yritin vain ymmärtää mitä helvettiä oli juuri tapahtunut.
Zaynin hymy leveni yhtäkkiä ja huomasin lähietäisyydeltä hänen pikimustat, pohjattomat silmänsä.
Sitten hän painoi huulensa omilleni ja suuteli minua rajusti, painaen edelleen selkääni kiviseinään.
Tää oli vähän lyhyt nyt vaihteeks :D
Farkut vai lökärit?
● Kotona lökärit ehottomasti mut koulussa ja muualla ennemmin farkut :D
Sipsit vai karkit?
● Riippuu hetkestä xD yleensä ostan karkkeja, mut sitte tulee aina semmosii sipsihaluja! Leffaa kattoessa tykkään enemmä sipseistä!
Niall vai Harry?
● no voi herranjumala. Erittäin vaikee valinta,mut sanoisin et Harry, koska ahhhh. Mut Niall on myös jumala nii ottaisin kyllä senki jos vaa mahollista ;D
Mitä fanfic-blogeja luet?
● en mitää :D oon todennäkösesti outo, mut en tykkää lukea mitää muiden ficcejä samalla kun kirjotan omaa, koska sitte alan vertailla niitä ja näi! Enkä oikeestaan ikinä oo löytäny just semmosta ficciä mikä ois justiinsa mun makuun niihhh.. xD
Tykkäätkö Doctor Whosta?
● Ikävä tuottaa pettymys mut en oo koskaan kattonu sitä,joten ei oo oikeen mitään mielipidettä :D
maanantai 17. marraskuuta 2014
The Opposite part 9
Zayn:
Täytyi myöntää, että Jeannan ja hänen vanhempiensa keskustelu oli yksi hauskimmista jutuista minkä olin vähään aikaan kuullut. Olin tietenkin heti jäänyt keittiön ikkunan alle kuuntelemaan ja onnekseni se olikin raollaan. Kuulin joka sanan enkä voinut olla nauramatta.
Jeanna kuulosti niin vaivaantuneelta, että pystyin vain kuvittelemaan kuinka punainen hänen naamansa oli.
Minua ihmetytti, kun Jeanna ei alkanut kieltämään isänsä väitettä. Emmehän me mitään nukkumista ihmeellisempää olleet tehneet... Sääli.
Keskustelun päätyttyä kiipesin helposti paloportaat ylös ja heilautin itseni avonaisesta ikkunasta sisään. Heittäydyin sängylle ja kuuntelin kuinka Jeanna kiipesi portaita ylös. Hetken kuluttua hän ilmaantuikin ovelle, katsoen minua ärsyyntyneen näköisenä.
"Kiitos avusta!" Hän tokaisi ja istui sängyn jalkopäähän, tyrkättyään ensin jalkani sivummas.
"Pärjäsit hyvin ilmankin. Valehtelit paremmin kuin uskoinkaan! Ihan kuin olisit halunnut sen olevan totta" Vastasin kiusoitellen. Olihan minun pakko käyttää tilannetta hyväkseni. Olin kerrankin hyvällä tuulella, enkä edes muistellut eilistä. Tuntui aivan kuin olisin taas oma vanha itseni!
"Älä viitsi!" Jeanna tokaisi silmiään pyöritellen. Näin kuitenkin, että hän yritti pidätellä hymyä ja se sai minut naurahtamaan.
"Mitään suunnitelmia tälle päivälle?" Kysyin jättäen asian sikseen. Tällä menolla saisin paljon uusia syitä kiusata häntä.
"Ei... Eih on minulla!" Hän voihkaisi ja kurottautui ottamaan kännykkänsä pöydältä. Sitten hän syventyi selaamaan jotakin ja olimme hiljaa hetken ajan. En ollut koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset olivat niin riippuvaisia kännyköistään. Oliko se muka niin hauskaa tuijottaa pientä ruutua kokoajan?
"Kaverini pikkusiskolla on balettinäytös tänään ja lupasin mennä katsomaan sitä" Jeanna selitti hetken kuluttua ja laittoi hämmästyksekseni kännykkänsä pois.
"Baletti? Seeeelvä. Mene sinä sinne ja minä menen tapaamaan Niallia" vastasin ja vilkaisin kelloa. Se näytti vähän yli kahtatoista, eli vielä olisi muutama tunti aikaa.
"Jos niin haluat. Sovitaanko kuitenkin, että tullaan tänne takaisin yhtä matkaa?" Jeanna kysyi ja katsoi minua aivan kuin haluaisi painottaa asiaa jotenkin erikoisesti. En minä sentään niin tyhmä ollut!
"Juu, kerro vain missä nähdään"
Jeanna:
Zayn lähti jo puoli kahden maissa, kun olin kertonut hänelle tapaamispaikkamme. Sovimme, että odottaisimme toisiamme kotikatuni toisessa päässä, lähikaupan kulmalla. Voisimme sieltä kävellä kotiin yhdessä ja pystyisin varmistamaan ettei kukaan nähnyt Zaynin tulevan sisään!
Tuntui yllättävän hyvältä olla taas yksin, ilman että joutuisin miettimään missä ja miten vaihtaisin vaatteitani! Vaikka olinkin asunut Zaynin kanssa vain yhden päivän, oli ihanaa saada hetken verran omaa aikaa.
Meikkasin, vaihdoin vaatteet ja pakkasin laukkuni tunnin aikana ja lähdin sitten ulos odottamaan. Vanhempani olivat kumpikin lähteneet lenkille ja Joella oli kavereita kylässä. Hyvä, minun ei tarvinnut selitellä kenellekkään mitään. Eikä varsinkaan puhua isälle aamuisen keskustelumme jälkeen!
Tunnin kuluttua olimme koko porukalla isossa juhlasalissa, joka oli täynnä vanhempia. Taisimme olla ainoat teinit siellä, jos teiniäitejä ei laskettu.
"Clara on ollut ihan täpinöissään koko aamun!" Mindy naurahti vasemmalta puoleltani ja kumartui eteenpäin nähdäkseen meidät kaikki.
"Ei mikään ihme! Tämä taitaa olla asteen isompi esitys" Colin vastasi ja vilkaisi taakseen. Penkkirivejä oli varmasti yli kaksikymmentä, joten tämä oli varmasti iso juttu. Vaikka ajatukseni pyörivätkin Zaynissä, olin iloinen että tulin. Clara oli läheinen minulle, vaikka olinkin vain hänen siskonsa ystävä. Clara oli halunnut ehdottomasti meidän kaikkien tulevan, kun hänen vanhempansa eivät päässeet paikalle.
Mutta kuitenkin ajatukseni kääntyivät taas Zayniin. Niall tuli varmasti taas kertomaan uutisia ja toivoin todella, että ne olisivat kerrankin hyviä. Zayn oli näyttänyt ensimmäistä kertaa oikeasti iloiselta tänä aamuna (vaikka syy ei ollutkaan niin hauska!) ja halusin että se jatkuisi. Vaikka hän oli niin mysteerinen ja "pelottava", nauru sai hänet näyttämään enkeliltä ilman siipiäkin..
"J? Otatko sinä näitä karkkeja vai et?" Mindy tokaisi yhtäkkiä kovalla äänellä ja käänsin katseeni häneen hämmästyneen näköisenä. Ilmeisesti minua oli puhuteltu jo muutaman kerran!
"Hmm joo" vastasin ja otin tunnistamattoman karkkipussin Mindyn ojennetusta kädestä. Juuri silloin salin valot himmenivät ja balettinäytös alkoi.
Zayn:
Olin lähtenyt Jeannan luota etuajassa jotta sain kierrellä ympäriinsä. Ehkä olisin saanut tehdä niin ihan luvalla, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että Jeanna olisi kieltänyt sen. Vaikka ei hän kuulostanut niin tiukkapipoiselta.
Jeannan kodin lähellä oli ostoskeskus, jossa olin viettänyt aikaa. Ihmisten elintavat olivat mielenkiintoisia ja oli mieltä puhdistavaa tarkkailla heitä. Minusta oli hauskaa yrittää arvailla ihmisten ulkonäön perusteella, kuka heidän suojelusenkelinsä voisi olla.
Kävin itsekkin eräässä kaupassa ja Jeannan lompakosta viemilläni rahoilla ostin tupakkaa. Kun kerran olin lähempänä ihmistä kuin enkeliä, oli tätäkin pakko kokeilla.
Myöhemmin istuskelin lasten leikkipuiston reunalla, mustaksi maalatulla rautapenkillä. Kumma kyllä, yhtään lasta tai aikuista ei ollut lähettyvillä. Luulisi, että lauantaisin tällainen paikka olisi täynnä!
Kaivoin tupakka-askin nahkatakkini taskusta ja laitoin jo tottuneena yhden huulieni väliin. Samalla etsin käsiini sytkärin ja sytytin tupakan. Emme olleet Niallin kanssa sopineet tapaamispaikkaa, mutta kyllä hän löytäisi minut täältä. Ja toivottavasti hänellä olisi hyviä uutisia mukanaan!
"Vau, ihmisyys alkaa sopia sinulle" Niall tokaisi hetken kuluttua viereltäni, mihin hän oli laskeutunut äänettömästi. Epäilemättä hän tarkoitti polttamista, sillä puhalsin juuri savupilven huulieni välistä.
"Toivottavasti sinulla on hyviä uutisia" tokaisin, välittämättä hänen toteamuksestaan. Olisin silti mielummin enkeli, vaikka mukavaa oli tämäkin.
"Sekä että. Ensinnäkin Harry on paremmalla tuulella taas. Ja toisekseen Zacharias on ottanut juttusi käsittelyyn neuvostossa" Niall kertoi ja istui viereeni. Siipensä hän heilautti selkänojan toiselle puolelle, koska tiesin kokemuksesta kuinka ärsyttävältä tuntui nojata omiin siipiinsä.
"Entä huonot uutiset?"
"Tuhoat keuhkosi"
"Tiedän. Kerro nyt ne todelliset ongelmat"
"Selvä. Gideon ja Morgan haluavat sinulle kuolemantuomiota, ja he aikovat hakea sinut pian takaisin. Ja lisäksi he saivat tietää, että asut Jeannan luona. Minä, Harry ja sinä olemme kaikki kusessa nyt" Niall kertoi, näyttäen kärsivälliseltä. Minä kuuntelin koko selostuksen hiljaa ja jouduin keskittymään polttamiseen jotten olisi alkanut huutaa pelkästä turhautumisesta.
Minkä takia neuvoston johtajat eivät suostuneet kutsumaan minua takaisin jotta saisin kertoa oman puoleni tapahtuneesta?! Luulivatko he, että tapoin Javierin huvikseni?
"Joten he aikovat teloittaa minut koska tapoin vahingossa varkaan?" Kysyin hillityn viileästi. Koko tapahtumakin oli ihan järjetön. Minusta tehtiin pahis koska pelastin neuvoston arvokkaimman aarteen! Ja tein Javierille palveluksen. Hänet olisi varmasti teloitettu tai karkotettu rangaistuksena, joten minä vain nopeutin asiaa.
"Zacharias ajaa edelleen sinun asiaasi! Kyllä osaa heistä todella kiinnostaa mitä siellä tapahtui ja minusta tuntuu, että saat tilaisuuden kertoa katuvasi" Niall sanoi ilmeisesti yrittäen kuulostaa rauhoittavalta, mutta hänen viimeiset sanansa saivat sykkeeni kiihtymään.
"Pitäiskö minun kertoa kuinka kadun?! En kadu petturin tappamista" murahdin matalasti, tuntien taas kuinka aloin menettää itseni hallinnan. Pieni osa aivoistani käski minun rauhoittua ja suostua tekemään niin, mutta valtaosa oli sitä vastaan. Minä en alkaisi katumaan sitä, että pelastin Valkeuden kiven neuvoston oman jäsenen varkausyritykseltä! Heidän pitäisi kiittää minua!
Käsi täristen heitin tupakan maahan mihin se jäi savuamaan kevyesti. Niall katsoi minua kulmat kurtussa ja vaistosin kuinka varuillaan hän oli.
Mutta tälläkertaa en edes halunnut rauhoittua. Halusin vain päästä taivaaseen ja laittaa kaikki neuvoston jäsenet kärsimään tämän takia...
"Zayn.. Oletko kunnossa?"
En voinut vastata, vaan ponnahdin pystyyn. Metsikkö ympärillämme oli jo hämärä, mutta punertunut näkökenttäni sai sen näyttämään pimeältä.
Hengitin nopeasti ja tunsin kuinka raajani tärisivät. Tuntui kuin sisälläni olisi jotain paljon minua isompaa, joka pyrki ulos. En nähnyt Niallia, mutta jotenkin havaitsin hänen nousseen seisomaan takanani. Enkelit tai ihmiset eivät pystyneet havaitsemaan tuollaista..
"Zayn." Hän kutsui vaimeasti, mutta en pystynyt vastaamaan. Epäilin, että jos avaisin suuni ulos tulisi vain huutoa.
Varoittamatta lennähdin eteenpäin kun jalkani päättivät juosta. Juoksin suoraan metsikköön, osumatta tai kompastumatta yhteenkään puuhun, mikä tuntui uskomattomalle tällä vauhdilla. Se ei ollut enää ihmisen juoksuvauhtia vaan jotain paljon nopeampaa...
Tsiisus ei tässä menny ku melkei neljä tuntia! Nää on vähä tylsiä osia, mut en haluu rynnätä liian nopeesti sinne äksöniin xD
Lissää kysymyksiä!
Kui kaua oot tykänny kirjottaa?
● No hummm... ekan "tarinan" kirjotin kai 13v semmoseen vihkoon ja sitte tein sen facebook sivun (minkä osa varmaan tietääki) ja aattelin tehä siitä imagine-sivun :D mut sitte siitä tuli ihan vaa perus 1D sivu ja kaikki kirjottaminen vähä jäi! Sitte aloi kirjottaa fanficciä sinne sivulle ja joku ehotti että tekisin blogin josta sitä ois helpompi lukee. Ja about kaks vuotta sitte tein tän ja aloin kirjottaa sitte säännöllisesti (no melekein xD) eli n.3 vuotta!
Mikä siin on parasta?
● No varsinkin nyt kun oon oppinu kirjottamaan paremmin ja suunnittelemaan,niin parasta on se kun saa luoda omat hahmot ja persoonallisuudet niille. Sitte kun ne herää ficin aikana eloon, nii se on jännää xD ja tietysti seki on parasta, että joku lukee näitä! Aika turhaa se ois itelleen kirjotella! Heheeee te ootte parhaita ;)
Tekninen|kässä?
●hmmm mulla oli noita viimeks seiskalla eli kolme vuotta sitte xD vaikka en oo mikään kädentaito ihminen nii silti otan teknisen! Koska se oli paljon vapaampaa ja piti vaa leikkailla puun paloja ja tämmöstä xD kässässä meni hermot koska jäin aina jumiin johonki tyhmään ompelukonejuttuun eikä se ope ikinä ehtiny auttaa xD
Robin|Isac?
● Aikasemmin oisin sanonu Isac koska sain sen nimmarin ja näi (se oli tietty heti sen jälkeen ihku xD #endissaa) mut Robin! Koska se on a)paremman näkönen b)mukavempi persoona c)laulaa paremmin d)hienommat hiukset
Paras soitin?
● tähän ois kiva vastata jos osais soittaa jotain xD mut piano koska sitä ois kiva osata pimputtaa!
Harrastuksii(kirjottamisen lisäks)?
● oon laiska xD elikkä ei oikeestaan! Ennen leikkausta kävin lenkillä joskus kun tuli halu olla urheilullinen mutta ei mitää ihmeitä!
Tykkääks koulusta?
● ysillä tykkäsin, mut nykyään riippuu päivästä! Tykkään jos koulu alkaa 11:30 ja loppuu 14:20 ja ei oo lukuaineita ja on hyvää ruokaa. Muuten en erityisemmin xD
Herranjumala tää on pitkä xD
Täytyi myöntää, että Jeannan ja hänen vanhempiensa keskustelu oli yksi hauskimmista jutuista minkä olin vähään aikaan kuullut. Olin tietenkin heti jäänyt keittiön ikkunan alle kuuntelemaan ja onnekseni se olikin raollaan. Kuulin joka sanan enkä voinut olla nauramatta.
Jeanna kuulosti niin vaivaantuneelta, että pystyin vain kuvittelemaan kuinka punainen hänen naamansa oli.
Minua ihmetytti, kun Jeanna ei alkanut kieltämään isänsä väitettä. Emmehän me mitään nukkumista ihmeellisempää olleet tehneet... Sääli.
Keskustelun päätyttyä kiipesin helposti paloportaat ylös ja heilautin itseni avonaisesta ikkunasta sisään. Heittäydyin sängylle ja kuuntelin kuinka Jeanna kiipesi portaita ylös. Hetken kuluttua hän ilmaantuikin ovelle, katsoen minua ärsyyntyneen näköisenä.
"Kiitos avusta!" Hän tokaisi ja istui sängyn jalkopäähän, tyrkättyään ensin jalkani sivummas.
"Pärjäsit hyvin ilmankin. Valehtelit paremmin kuin uskoinkaan! Ihan kuin olisit halunnut sen olevan totta" Vastasin kiusoitellen. Olihan minun pakko käyttää tilannetta hyväkseni. Olin kerrankin hyvällä tuulella, enkä edes muistellut eilistä. Tuntui aivan kuin olisin taas oma vanha itseni!
"Älä viitsi!" Jeanna tokaisi silmiään pyöritellen. Näin kuitenkin, että hän yritti pidätellä hymyä ja se sai minut naurahtamaan.
"Mitään suunnitelmia tälle päivälle?" Kysyin jättäen asian sikseen. Tällä menolla saisin paljon uusia syitä kiusata häntä.
"Ei... Eih on minulla!" Hän voihkaisi ja kurottautui ottamaan kännykkänsä pöydältä. Sitten hän syventyi selaamaan jotakin ja olimme hiljaa hetken ajan. En ollut koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset olivat niin riippuvaisia kännyköistään. Oliko se muka niin hauskaa tuijottaa pientä ruutua kokoajan?
"Kaverini pikkusiskolla on balettinäytös tänään ja lupasin mennä katsomaan sitä" Jeanna selitti hetken kuluttua ja laittoi hämmästyksekseni kännykkänsä pois.
"Baletti? Seeeelvä. Mene sinä sinne ja minä menen tapaamaan Niallia" vastasin ja vilkaisin kelloa. Se näytti vähän yli kahtatoista, eli vielä olisi muutama tunti aikaa.
"Jos niin haluat. Sovitaanko kuitenkin, että tullaan tänne takaisin yhtä matkaa?" Jeanna kysyi ja katsoi minua aivan kuin haluaisi painottaa asiaa jotenkin erikoisesti. En minä sentään niin tyhmä ollut!
"Juu, kerro vain missä nähdään"
Jeanna:
Zayn lähti jo puoli kahden maissa, kun olin kertonut hänelle tapaamispaikkamme. Sovimme, että odottaisimme toisiamme kotikatuni toisessa päässä, lähikaupan kulmalla. Voisimme sieltä kävellä kotiin yhdessä ja pystyisin varmistamaan ettei kukaan nähnyt Zaynin tulevan sisään!
Tuntui yllättävän hyvältä olla taas yksin, ilman että joutuisin miettimään missä ja miten vaihtaisin vaatteitani! Vaikka olinkin asunut Zaynin kanssa vain yhden päivän, oli ihanaa saada hetken verran omaa aikaa.
Meikkasin, vaihdoin vaatteet ja pakkasin laukkuni tunnin aikana ja lähdin sitten ulos odottamaan. Vanhempani olivat kumpikin lähteneet lenkille ja Joella oli kavereita kylässä. Hyvä, minun ei tarvinnut selitellä kenellekkään mitään. Eikä varsinkaan puhua isälle aamuisen keskustelumme jälkeen!
Tunnin kuluttua olimme koko porukalla isossa juhlasalissa, joka oli täynnä vanhempia. Taisimme olla ainoat teinit siellä, jos teiniäitejä ei laskettu.
"Clara on ollut ihan täpinöissään koko aamun!" Mindy naurahti vasemmalta puoleltani ja kumartui eteenpäin nähdäkseen meidät kaikki.
"Ei mikään ihme! Tämä taitaa olla asteen isompi esitys" Colin vastasi ja vilkaisi taakseen. Penkkirivejä oli varmasti yli kaksikymmentä, joten tämä oli varmasti iso juttu. Vaikka ajatukseni pyörivätkin Zaynissä, olin iloinen että tulin. Clara oli läheinen minulle, vaikka olinkin vain hänen siskonsa ystävä. Clara oli halunnut ehdottomasti meidän kaikkien tulevan, kun hänen vanhempansa eivät päässeet paikalle.
Mutta kuitenkin ajatukseni kääntyivät taas Zayniin. Niall tuli varmasti taas kertomaan uutisia ja toivoin todella, että ne olisivat kerrankin hyviä. Zayn oli näyttänyt ensimmäistä kertaa oikeasti iloiselta tänä aamuna (vaikka syy ei ollutkaan niin hauska!) ja halusin että se jatkuisi. Vaikka hän oli niin mysteerinen ja "pelottava", nauru sai hänet näyttämään enkeliltä ilman siipiäkin..
"J? Otatko sinä näitä karkkeja vai et?" Mindy tokaisi yhtäkkiä kovalla äänellä ja käänsin katseeni häneen hämmästyneen näköisenä. Ilmeisesti minua oli puhuteltu jo muutaman kerran!
"Hmm joo" vastasin ja otin tunnistamattoman karkkipussin Mindyn ojennetusta kädestä. Juuri silloin salin valot himmenivät ja balettinäytös alkoi.
Zayn:
Olin lähtenyt Jeannan luota etuajassa jotta sain kierrellä ympäriinsä. Ehkä olisin saanut tehdä niin ihan luvalla, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että Jeanna olisi kieltänyt sen. Vaikka ei hän kuulostanut niin tiukkapipoiselta.
Jeannan kodin lähellä oli ostoskeskus, jossa olin viettänyt aikaa. Ihmisten elintavat olivat mielenkiintoisia ja oli mieltä puhdistavaa tarkkailla heitä. Minusta oli hauskaa yrittää arvailla ihmisten ulkonäön perusteella, kuka heidän suojelusenkelinsä voisi olla.
Kävin itsekkin eräässä kaupassa ja Jeannan lompakosta viemilläni rahoilla ostin tupakkaa. Kun kerran olin lähempänä ihmistä kuin enkeliä, oli tätäkin pakko kokeilla.
Myöhemmin istuskelin lasten leikkipuiston reunalla, mustaksi maalatulla rautapenkillä. Kumma kyllä, yhtään lasta tai aikuista ei ollut lähettyvillä. Luulisi, että lauantaisin tällainen paikka olisi täynnä!
Kaivoin tupakka-askin nahkatakkini taskusta ja laitoin jo tottuneena yhden huulieni väliin. Samalla etsin käsiini sytkärin ja sytytin tupakan. Emme olleet Niallin kanssa sopineet tapaamispaikkaa, mutta kyllä hän löytäisi minut täältä. Ja toivottavasti hänellä olisi hyviä uutisia mukanaan!
"Vau, ihmisyys alkaa sopia sinulle" Niall tokaisi hetken kuluttua viereltäni, mihin hän oli laskeutunut äänettömästi. Epäilemättä hän tarkoitti polttamista, sillä puhalsin juuri savupilven huulieni välistä.
"Toivottavasti sinulla on hyviä uutisia" tokaisin, välittämättä hänen toteamuksestaan. Olisin silti mielummin enkeli, vaikka mukavaa oli tämäkin.
"Sekä että. Ensinnäkin Harry on paremmalla tuulella taas. Ja toisekseen Zacharias on ottanut juttusi käsittelyyn neuvostossa" Niall kertoi ja istui viereeni. Siipensä hän heilautti selkänojan toiselle puolelle, koska tiesin kokemuksesta kuinka ärsyttävältä tuntui nojata omiin siipiinsä.
"Entä huonot uutiset?"
"Tuhoat keuhkosi"
"Tiedän. Kerro nyt ne todelliset ongelmat"
"Selvä. Gideon ja Morgan haluavat sinulle kuolemantuomiota, ja he aikovat hakea sinut pian takaisin. Ja lisäksi he saivat tietää, että asut Jeannan luona. Minä, Harry ja sinä olemme kaikki kusessa nyt" Niall kertoi, näyttäen kärsivälliseltä. Minä kuuntelin koko selostuksen hiljaa ja jouduin keskittymään polttamiseen jotten olisi alkanut huutaa pelkästä turhautumisesta.
Minkä takia neuvoston johtajat eivät suostuneet kutsumaan minua takaisin jotta saisin kertoa oman puoleni tapahtuneesta?! Luulivatko he, että tapoin Javierin huvikseni?
"Joten he aikovat teloittaa minut koska tapoin vahingossa varkaan?" Kysyin hillityn viileästi. Koko tapahtumakin oli ihan järjetön. Minusta tehtiin pahis koska pelastin neuvoston arvokkaimman aarteen! Ja tein Javierille palveluksen. Hänet olisi varmasti teloitettu tai karkotettu rangaistuksena, joten minä vain nopeutin asiaa.
"Zacharias ajaa edelleen sinun asiaasi! Kyllä osaa heistä todella kiinnostaa mitä siellä tapahtui ja minusta tuntuu, että saat tilaisuuden kertoa katuvasi" Niall sanoi ilmeisesti yrittäen kuulostaa rauhoittavalta, mutta hänen viimeiset sanansa saivat sykkeeni kiihtymään.
"Pitäiskö minun kertoa kuinka kadun?! En kadu petturin tappamista" murahdin matalasti, tuntien taas kuinka aloin menettää itseni hallinnan. Pieni osa aivoistani käski minun rauhoittua ja suostua tekemään niin, mutta valtaosa oli sitä vastaan. Minä en alkaisi katumaan sitä, että pelastin Valkeuden kiven neuvoston oman jäsenen varkausyritykseltä! Heidän pitäisi kiittää minua!
Käsi täristen heitin tupakan maahan mihin se jäi savuamaan kevyesti. Niall katsoi minua kulmat kurtussa ja vaistosin kuinka varuillaan hän oli.
Mutta tälläkertaa en edes halunnut rauhoittua. Halusin vain päästä taivaaseen ja laittaa kaikki neuvoston jäsenet kärsimään tämän takia...
"Zayn.. Oletko kunnossa?"
En voinut vastata, vaan ponnahdin pystyyn. Metsikkö ympärillämme oli jo hämärä, mutta punertunut näkökenttäni sai sen näyttämään pimeältä.
Hengitin nopeasti ja tunsin kuinka raajani tärisivät. Tuntui kuin sisälläni olisi jotain paljon minua isompaa, joka pyrki ulos. En nähnyt Niallia, mutta jotenkin havaitsin hänen nousseen seisomaan takanani. Enkelit tai ihmiset eivät pystyneet havaitsemaan tuollaista..
"Zayn." Hän kutsui vaimeasti, mutta en pystynyt vastaamaan. Epäilin, että jos avaisin suuni ulos tulisi vain huutoa.
Varoittamatta lennähdin eteenpäin kun jalkani päättivät juosta. Juoksin suoraan metsikköön, osumatta tai kompastumatta yhteenkään puuhun, mikä tuntui uskomattomalle tällä vauhdilla. Se ei ollut enää ihmisen juoksuvauhtia vaan jotain paljon nopeampaa...
Tsiisus ei tässä menny ku melkei neljä tuntia! Nää on vähä tylsiä osia, mut en haluu rynnätä liian nopeesti sinne äksöniin xD
Lissää kysymyksiä!
Kui kaua oot tykänny kirjottaa?
● No hummm... ekan "tarinan" kirjotin kai 13v semmoseen vihkoon ja sitte tein sen facebook sivun (minkä osa varmaan tietääki) ja aattelin tehä siitä imagine-sivun :D mut sitte siitä tuli ihan vaa perus 1D sivu ja kaikki kirjottaminen vähä jäi! Sitte aloi kirjottaa fanficciä sinne sivulle ja joku ehotti että tekisin blogin josta sitä ois helpompi lukee. Ja about kaks vuotta sitte tein tän ja aloin kirjottaa sitte säännöllisesti (no melekein xD) eli n.3 vuotta!
Mikä siin on parasta?
● No varsinkin nyt kun oon oppinu kirjottamaan paremmin ja suunnittelemaan,niin parasta on se kun saa luoda omat hahmot ja persoonallisuudet niille. Sitte kun ne herää ficin aikana eloon, nii se on jännää xD ja tietysti seki on parasta, että joku lukee näitä! Aika turhaa se ois itelleen kirjotella! Heheeee te ootte parhaita ;)
Tekninen|kässä?
●hmmm mulla oli noita viimeks seiskalla eli kolme vuotta sitte xD vaikka en oo mikään kädentaito ihminen nii silti otan teknisen! Koska se oli paljon vapaampaa ja piti vaa leikkailla puun paloja ja tämmöstä xD kässässä meni hermot koska jäin aina jumiin johonki tyhmään ompelukonejuttuun eikä se ope ikinä ehtiny auttaa xD
Robin|Isac?
● Aikasemmin oisin sanonu Isac koska sain sen nimmarin ja näi (se oli tietty heti sen jälkeen ihku xD #endissaa) mut Robin! Koska se on a)paremman näkönen b)mukavempi persoona c)laulaa paremmin d)hienommat hiukset
Paras soitin?
● tähän ois kiva vastata jos osais soittaa jotain xD mut piano koska sitä ois kiva osata pimputtaa!
Harrastuksii(kirjottamisen lisäks)?
● oon laiska xD elikkä ei oikeestaan! Ennen leikkausta kävin lenkillä joskus kun tuli halu olla urheilullinen mutta ei mitää ihmeitä!
Tykkääks koulusta?
● ysillä tykkäsin, mut nykyään riippuu päivästä! Tykkään jos koulu alkaa 11:30 ja loppuu 14:20 ja ei oo lukuaineita ja on hyvää ruokaa. Muuten en erityisemmin xD
Herranjumala tää on pitkä xD
lauantai 15. marraskuuta 2014
The Opposite part 8
Jeanna:
Kun heräsin aamulla aurinko oli jo korkealla. Verhojen raosta osui kirkas säde suoraan silmiini ja jouduin voihkaisten kääntymään selälleni. Räpyttelin verkkaisesti silmiäni ja ojensin käteni automaattisesti tavoittelemaan kännykkääni yöpöydältä. Käteni kuitenkin törmäsi johonkin lämpimään.
Hätkähtäen kohottauduin toisen kyynerpääni varaan ja käännyin katsomaan Zayniä, jonka rintaan olin juuri kädelläni törmännyt. Ensin vain tuijotin, silmät suurina. Minkä helvetin takia minulla oli paidaton mies sängyssäni?!
Sitten vastaheränneet aivoni alkoivat taas pyörittää eilistä mielessäni ja puuskahtaen mätkähdin takaisin selälleni. Onneksi Zayn nukkui vielä..
Käännyin mahdollisimman hitaasti kyljelleni ja katselin hänen rentoutuneita kasvojaan. Tuntui väärältä sanoa näin miehestä, mutta hän oli kaunis. Levollinen ilme sopi hänen kasvoilleen ja sai hänet näyttämään nuorelle ja... enkelimäiselle? Pikimustat ripset olivat varmasti pidemmät ja tuuheammat kuin omani ja suorastaan kadehdin hänen poskipäitään. En ollut ikinä ollut kateellinen miehen ulkonäöstä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ehkä kaikki enkelit olivat noin täydellisen näköisiä.
Kesken stalkkaukseni kuulin askeleita portaista. Askeleet olivat varmasti isän, niin raskaat ne olivat. Joen askeleilla ei saanut ylintä porrasta narahtamaan tuolla tavalla. Aikaa oli niin vähän etten kerennyt (tai älynnyt) tehdä mitään. Isä koputti kerran ja häpeilemättä avasi oven.
Harmaaseen oloasuun pukeutunut isä astui sisään, kahvikuppi kädessään.
"Huuuomenta! Mitenkäs pitkään-" hän aloitti ennen kuin hänen katseensa osui paidattomaan Zayniin.
Tuli syvä hiljaisuus, enkä voinut muuta kuin tuijottaa. Tästä en pääsisi ihan helpolla pois, vaikka yritinkin keksiä tekosyitä. Mutta mikään niistä ei saisi tätä näyttämää joltain, minkä isä voisi hyväksyä hymyssä suin.
"Meillä taitaa olla jotain keskusteltavaa nuori neiti" isä sanoi ja katsoi minua kulmiensa alta. Nielaisin hermostuneena ja nousin hitaasti istumaan. Onneksi sentään minulla oli vaatteet päällä...
Yhtäkkiä Zayn liikahti. Hän ojensi pitkät käsivartensa ja venytteli ensin silmät kiinni. Isä ja minä tuijotimme häntä, odottaen. Toivoin henkeni edestä, että Zayn sanoisi nyt jotain tätä asiaa helpottavaa...
Hetken kuluttua Zayn avasi silmänsä ja katsoi ensiksi minuun. Voi miksi hänen piti hymyillä juuri nyt?! Hän laittoi rennosti kummatkin kätensä päänsä taakse ja kohottautui hieman.
Vilkaisin huulta purren isää, joka näytti melkein murhanhimoiselta. Zayn huomasi tämän ja käänsi katseensa ovelle. Hänen silmänsä laajenivat ja ensi kertaa hän näytti todella yllättyneeltä.
"Huomenta. Näyttää uni maistuvan" isä totesi niin sarkastisesti, että se melkein särki korviin. Yritin luoda Zayniin varoittavaa katsetta, mutta hän katsoi isääni.
"Hyvää huomenta. Maistuu kyllä, kiitos kysymästä" Zayn vastasi, hymyillen omahyväisesti. Ja minä kun luulin, että hänestä olisi jotain apua..
Isä kääntyi katsomaan minua ja tiesin, että minut tapettaisiin.
"Nähdään alakerrassa. Parempi olisi kummankin pukeutua" Isä tokaisi, kääntyi ympäri ja läimäytti oven kiinni.
"Zayn..."
"Nohh?"
"Tajuatko mitä juuri sanoit?"
"Juu. Olisiko pitänyt valehdella?"
Zayn näytti niin omahyväiseltä, etten voinut edes vastata. Hänestä oli ilmeisesti hauskaa aiheuttaa minulle ongelmia! Eikä tämä ollut mikään ihan pieni ongelma!
"Hän luuli että me... varmaan tajuat kyllä" mumisin, tuntien itseni taas vaihteeksi noloksi..
"Harrastimme seksiä? Vai niin" Zayn totesi ja sulki silmänsä uudestaan. Katsoin häntä kulmat kurtussa. Pitkät unet näyttivät parantaneen hänen mielialaansa huomattavasti. Sinänsä se oli hyvä uutinen mutta minulla oli muuta ajateltavaa.
"Ala tulla. Minun täytyy heittää sinut ulos, mutta voit kiivetä paloportaita takaisin ylös." Sanoin mietittyäni suunnitelman mielessäni. Eiköhän Zayn pystyisi heilauttamaan itsensä portailta ikkunani luo. Tottapuhuen minun olisi viisainta vain heittää hänet ulos, mutta olin kuitenkin päättäväinen ihminen. Hoitaisin tämän vaikka henki menisi. Niin kuin todennäköisesti kohta menisikin..
Hyvästeltyäni Zaynin ulko-ovella (isän katsoessa vihaisesti takaani) menin keittiöön ja istuin pöydän ääreen. Isä ja äiti istuivat toisella puolella, äiti kuitenkin enemmän hämmentyneen näköisenä kuin vihaisena.
"Mitenkäs ajattelit selittää tämän?" Isä kysyi ja katsoi minua kuin rikollista. Tilanne olisi ollut hauska, jos veljeni olisi ollut pulassa enkä minä. Isän vihainen katse ei sopinut rentoon harmaaseen oloasuun ollenkaan, eikä äitikään näyttänyt kovin hehkeältä papiljotit päässään.
En ollut oikeastaan miettinyt mitä sanoa, mutta ehkä minun ei kannattaisi kieltää. Kukaan ei uskoisi jos sanoisin, että vain nukuimme..
"Hmm... Ei tässä kait ole mitään selittämistä" sanoin vaimeasti, hypistellen valkoisen t-paitani helmaa.
"Olihan teillä-... Huolehdittehan te ehkäisystä?" Äiti kysyi, hieman nolon kuuloisena mutta yrittäen näyttää asialliselta.
Lehahdin punaiseksi ja minun teki mieli paeta huoneesta välittömästi. Ehkä olisi ollut vain parempi kieltää kaikki... Tämä oli pahempaa kuin luulin.
"Tottakai..." mumisin, tuijottaen tiukasti pöydän pintaa. Toivoin vain ettei Zayn kuullut tätä keskustelua..
"Michael, älä viitsi. Hän on teini! Jos vain sovitaan ettei tällaista ala tapahtua joka viikko" äiti sanoi isälle, joka oli edelleen vihainen.
"Ei todellakaan tule tapahtumaan" kannustin ja yritin näyttää katuvalta.
"Hyvä on... Mutta pidän sinua silmällä!" Isä murahti ja nousi pöydästä mumisten jotain vastuuttomuudesta.
"Muistakkin aina ehkäisy! Mutta ei siinä mitään, komea poikahan hän on" Äiti vinkkasi ja nousi myös pöydästä. Olisin voinut itkeä helpotuksesta kun selvisin näin vähällä. Täytyisi olla varovaisempi tästä edespäin.. Ja sanoa muutama sana Zaynille!!
Huhhuhh kirjotin tätä kolme tuntia xD koska meinasin kuolla koska Pan kuoli enkä kestä. Ne jotka kattoo Olipa Kertaa ymmärtää mun tuskan. Mun badass tapettiin perkele.
Nohhhh täällä ois lisää sitte näitä kysymyksiä xD
Missä kuussa oot syntyny?
● Heinäkuussa! 21.7! Kymmenen päivää nii oisin syntyny samana päivänä ku Harry Potter...sniff..
Missäpäin suomea asut?
● Kuopiossa! Jos on samiksii nii heeeeiiii!xD
Montako henkeä sun perheessä on?
● Ihan oikeessa perheessä on neljä henkeä! Äiti, isi (hih) pikkusisko ja minä! Sitte ku mun vanhemmat on siis eronnu nii isillä on uus vaimo, jolla on kolme lasta! Eli joka toinen viikko mulla on kans pikkuveli ja kaks isosiskoo :D
Minkälaiset on sun huoneen seinät?
● no tota semmoset ihan perus xD isin luona ei oo mitää julisteita enää ku jouduin ottaa ne yhessä vaiheessa pois, mut siel on semmonen graffitti seinässä! (Voisin ehkä ottaa kuvia mut en osaa, enkä jaksa xD) ja äitillä on semmonen kämänen tapetti, mut mulla on sillee hienosti julisteita sängyn yläpuolella ja sitte jtn random kuvia muilla seinillä!:D ei tainnu olla yhtäkää pistettä tossa tekstissä...
Mikä on sun paras kouluaine?
● Enkku todennäkösesti :D tai ehkä terveystieto!
Entä huonoin?
● matikka. Ei lisättävää.
Jos saisit yhden toiveen, mitä toivoisit?
● kymmenen lisätoivetta! Hummm... Oon outo mut toivoisin leffoista ja kirjoista hahmoja oikeeseen elämään xD jos siis puhutaan tämmösistä fantasiatoiveista! Mut jos pitäis olla normaali toive nii toivoisin rahaa koska #köyhyys xD
Jos saisit valita poistaisitko maailmasta epätasa-arvon vai kiusaamisen?
● oon miettiny tätä siitä lähtien kun luin nää kysymykset xD mutta poistaisin epätasa-arvon koska musta tuntuu, että jos ihmiset olis kaikki samanarvoisia nii ei varmaan ois nii paljo syitä kiusata. Tai siis että ketään ei syrjittäis tai mitään jos ois tasa-arvosta, mutta kummiski tuntuu et jostain löydettäisiin aina jotain kiusaamisen aihetta! Eli tää oli vaikee, mutta silti ottaisin epätasa-arvon pois!
Lisää vastauksia seuraavassa osassa!:D
Kun heräsin aamulla aurinko oli jo korkealla. Verhojen raosta osui kirkas säde suoraan silmiini ja jouduin voihkaisten kääntymään selälleni. Räpyttelin verkkaisesti silmiäni ja ojensin käteni automaattisesti tavoittelemaan kännykkääni yöpöydältä. Käteni kuitenkin törmäsi johonkin lämpimään.
Hätkähtäen kohottauduin toisen kyynerpääni varaan ja käännyin katsomaan Zayniä, jonka rintaan olin juuri kädelläni törmännyt. Ensin vain tuijotin, silmät suurina. Minkä helvetin takia minulla oli paidaton mies sängyssäni?!
Sitten vastaheränneet aivoni alkoivat taas pyörittää eilistä mielessäni ja puuskahtaen mätkähdin takaisin selälleni. Onneksi Zayn nukkui vielä..
Käännyin mahdollisimman hitaasti kyljelleni ja katselin hänen rentoutuneita kasvojaan. Tuntui väärältä sanoa näin miehestä, mutta hän oli kaunis. Levollinen ilme sopi hänen kasvoilleen ja sai hänet näyttämään nuorelle ja... enkelimäiselle? Pikimustat ripset olivat varmasti pidemmät ja tuuheammat kuin omani ja suorastaan kadehdin hänen poskipäitään. En ollut ikinä ollut kateellinen miehen ulkonäöstä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ehkä kaikki enkelit olivat noin täydellisen näköisiä.
Kesken stalkkaukseni kuulin askeleita portaista. Askeleet olivat varmasti isän, niin raskaat ne olivat. Joen askeleilla ei saanut ylintä porrasta narahtamaan tuolla tavalla. Aikaa oli niin vähän etten kerennyt (tai älynnyt) tehdä mitään. Isä koputti kerran ja häpeilemättä avasi oven.
Harmaaseen oloasuun pukeutunut isä astui sisään, kahvikuppi kädessään.
"Huuuomenta! Mitenkäs pitkään-" hän aloitti ennen kuin hänen katseensa osui paidattomaan Zayniin.
Tuli syvä hiljaisuus, enkä voinut muuta kuin tuijottaa. Tästä en pääsisi ihan helpolla pois, vaikka yritinkin keksiä tekosyitä. Mutta mikään niistä ei saisi tätä näyttämää joltain, minkä isä voisi hyväksyä hymyssä suin.
"Meillä taitaa olla jotain keskusteltavaa nuori neiti" isä sanoi ja katsoi minua kulmiensa alta. Nielaisin hermostuneena ja nousin hitaasti istumaan. Onneksi sentään minulla oli vaatteet päällä...
Yhtäkkiä Zayn liikahti. Hän ojensi pitkät käsivartensa ja venytteli ensin silmät kiinni. Isä ja minä tuijotimme häntä, odottaen. Toivoin henkeni edestä, että Zayn sanoisi nyt jotain tätä asiaa helpottavaa...
Hetken kuluttua Zayn avasi silmänsä ja katsoi ensiksi minuun. Voi miksi hänen piti hymyillä juuri nyt?! Hän laittoi rennosti kummatkin kätensä päänsä taakse ja kohottautui hieman.
Vilkaisin huulta purren isää, joka näytti melkein murhanhimoiselta. Zayn huomasi tämän ja käänsi katseensa ovelle. Hänen silmänsä laajenivat ja ensi kertaa hän näytti todella yllättyneeltä.
"Huomenta. Näyttää uni maistuvan" isä totesi niin sarkastisesti, että se melkein särki korviin. Yritin luoda Zayniin varoittavaa katsetta, mutta hän katsoi isääni.
"Hyvää huomenta. Maistuu kyllä, kiitos kysymästä" Zayn vastasi, hymyillen omahyväisesti. Ja minä kun luulin, että hänestä olisi jotain apua..
Isä kääntyi katsomaan minua ja tiesin, että minut tapettaisiin.
"Nähdään alakerrassa. Parempi olisi kummankin pukeutua" Isä tokaisi, kääntyi ympäri ja läimäytti oven kiinni.
"Zayn..."
"Nohh?"
"Tajuatko mitä juuri sanoit?"
"Juu. Olisiko pitänyt valehdella?"
Zayn näytti niin omahyväiseltä, etten voinut edes vastata. Hänestä oli ilmeisesti hauskaa aiheuttaa minulle ongelmia! Eikä tämä ollut mikään ihan pieni ongelma!
"Hän luuli että me... varmaan tajuat kyllä" mumisin, tuntien itseni taas vaihteeksi noloksi..
"Harrastimme seksiä? Vai niin" Zayn totesi ja sulki silmänsä uudestaan. Katsoin häntä kulmat kurtussa. Pitkät unet näyttivät parantaneen hänen mielialaansa huomattavasti. Sinänsä se oli hyvä uutinen mutta minulla oli muuta ajateltavaa.
"Ala tulla. Minun täytyy heittää sinut ulos, mutta voit kiivetä paloportaita takaisin ylös." Sanoin mietittyäni suunnitelman mielessäni. Eiköhän Zayn pystyisi heilauttamaan itsensä portailta ikkunani luo. Tottapuhuen minun olisi viisainta vain heittää hänet ulos, mutta olin kuitenkin päättäväinen ihminen. Hoitaisin tämän vaikka henki menisi. Niin kuin todennäköisesti kohta menisikin..
Hyvästeltyäni Zaynin ulko-ovella (isän katsoessa vihaisesti takaani) menin keittiöön ja istuin pöydän ääreen. Isä ja äiti istuivat toisella puolella, äiti kuitenkin enemmän hämmentyneen näköisenä kuin vihaisena.
"Mitenkäs ajattelit selittää tämän?" Isä kysyi ja katsoi minua kuin rikollista. Tilanne olisi ollut hauska, jos veljeni olisi ollut pulassa enkä minä. Isän vihainen katse ei sopinut rentoon harmaaseen oloasuun ollenkaan, eikä äitikään näyttänyt kovin hehkeältä papiljotit päässään.
En ollut oikeastaan miettinyt mitä sanoa, mutta ehkä minun ei kannattaisi kieltää. Kukaan ei uskoisi jos sanoisin, että vain nukuimme..
"Hmm... Ei tässä kait ole mitään selittämistä" sanoin vaimeasti, hypistellen valkoisen t-paitani helmaa.
"Olihan teillä-... Huolehdittehan te ehkäisystä?" Äiti kysyi, hieman nolon kuuloisena mutta yrittäen näyttää asialliselta.
Lehahdin punaiseksi ja minun teki mieli paeta huoneesta välittömästi. Ehkä olisi ollut vain parempi kieltää kaikki... Tämä oli pahempaa kuin luulin.
"Tottakai..." mumisin, tuijottaen tiukasti pöydän pintaa. Toivoin vain ettei Zayn kuullut tätä keskustelua..
"Michael, älä viitsi. Hän on teini! Jos vain sovitaan ettei tällaista ala tapahtua joka viikko" äiti sanoi isälle, joka oli edelleen vihainen.
"Ei todellakaan tule tapahtumaan" kannustin ja yritin näyttää katuvalta.
"Hyvä on... Mutta pidän sinua silmällä!" Isä murahti ja nousi pöydästä mumisten jotain vastuuttomuudesta.
"Muistakkin aina ehkäisy! Mutta ei siinä mitään, komea poikahan hän on" Äiti vinkkasi ja nousi myös pöydästä. Olisin voinut itkeä helpotuksesta kun selvisin näin vähällä. Täytyisi olla varovaisempi tästä edespäin.. Ja sanoa muutama sana Zaynille!!
Huhhuhh kirjotin tätä kolme tuntia xD koska meinasin kuolla koska Pan kuoli enkä kestä. Ne jotka kattoo Olipa Kertaa ymmärtää mun tuskan. Mun badass tapettiin perkele.
Nohhhh täällä ois lisää sitte näitä kysymyksiä xD
Missä kuussa oot syntyny?
● Heinäkuussa! 21.7! Kymmenen päivää nii oisin syntyny samana päivänä ku Harry Potter...sniff..
Missäpäin suomea asut?
● Kuopiossa! Jos on samiksii nii heeeeiiii!xD
Montako henkeä sun perheessä on?
● Ihan oikeessa perheessä on neljä henkeä! Äiti, isi (hih) pikkusisko ja minä! Sitte ku mun vanhemmat on siis eronnu nii isillä on uus vaimo, jolla on kolme lasta! Eli joka toinen viikko mulla on kans pikkuveli ja kaks isosiskoo :D
Minkälaiset on sun huoneen seinät?
● no tota semmoset ihan perus xD isin luona ei oo mitää julisteita enää ku jouduin ottaa ne yhessä vaiheessa pois, mut siel on semmonen graffitti seinässä! (Voisin ehkä ottaa kuvia mut en osaa, enkä jaksa xD) ja äitillä on semmonen kämänen tapetti, mut mulla on sillee hienosti julisteita sängyn yläpuolella ja sitte jtn random kuvia muilla seinillä!:D ei tainnu olla yhtäkää pistettä tossa tekstissä...
Mikä on sun paras kouluaine?
● Enkku todennäkösesti :D tai ehkä terveystieto!
Entä huonoin?
● matikka. Ei lisättävää.
Jos saisit yhden toiveen, mitä toivoisit?
● kymmenen lisätoivetta! Hummm... Oon outo mut toivoisin leffoista ja kirjoista hahmoja oikeeseen elämään xD jos siis puhutaan tämmösistä fantasiatoiveista! Mut jos pitäis olla normaali toive nii toivoisin rahaa koska #köyhyys xD
Jos saisit valita poistaisitko maailmasta epätasa-arvon vai kiusaamisen?
● oon miettiny tätä siitä lähtien kun luin nää kysymykset xD mutta poistaisin epätasa-arvon koska musta tuntuu, että jos ihmiset olis kaikki samanarvoisia nii ei varmaan ois nii paljo syitä kiusata. Tai siis että ketään ei syrjittäis tai mitään jos ois tasa-arvosta, mutta kummiski tuntuu et jostain löydettäisiin aina jotain kiusaamisen aihetta! Eli tää oli vaikee, mutta silti ottaisin epätasa-arvon pois!
Lisää vastauksia seuraavassa osassa!:D
torstai 13. marraskuuta 2014
The Opposite part 7
Jeanna:
Olin kuvitellut, että samassa sängyssä nukkuminen olisi noloa, mutta nyt kun makasin pimeässä Zayn vieressäni se ei tuntunut mitenkään oudolle. Aluksi olin tosin panikoinut koko iltatoimieni ajan. Vaikka olinkin ennen nukkunut pojan kanssa, tämä ei ollut täysin sama asia...
Ennen kuin menin huoneeseeni, kävin sanomassa alakerrassa telkkaria katsoville vanhemmilleni hyvää yötä. Lisäksi jouduin valehtelemaan, että Zayn oli lähtenyt jo aikoja sitten. Onneksi he eivät kyselleet siitä sen enempää..
Silmäni alkoivat hitaasti tottua pimeyteen ja erotin Zaynin profiilin. Hän makasi selällään, silmät auki. Hänen paljas rintakehänsä näytti vitivalkoiselta kuun valossa ja mustat tatuoinnit erottuivat selkeästi. Aloinkin heti miettiä montako tatuointiliikettä taivaassa oli...
Vaikka sänkyni oli vain hieman isompi kuin normaali yksin nukuttava sänky, pystyin makaamaan kyljelläni koskettamatta Zaynin käsivartta.
Käperryin syvemmälle peiton sisälle, mutta pidin katseeni Zaynissä. Jos joku oli salaperäinen niin hän. Tämä saattoi johtua siitä, etten tuntenut häntä kunnolla enkä tiennyt hänen tilannettaan, mutta tiesin että Zayn ei paljastanut minulle kaikkea. Lisäksi tuntui aivan kuin hän suuttuessaan muuttuisi aivan toiseksi henkilöksi... Halusin kuollakseni tietää hänestä lisää.
Zayn:
Luulisi, että minua olisi väsyttänyt tälläisen päivän jälkeen mutta hädin tuskin pystyin sulkemaan silmiäni. Liikaa asioita mietittävänä..
Olin jo todennut sen, että minussa oli jotain vikana. Suutun yhtäkkiä ja tuntuu etten pysty hallitsemaan vartaloani. Se ei todellakaan ollut normaalia enkeleille. Enkä uskonut, että kaikille langenneille kävisi näin.
Pienestä pitäen meitä oli opetettu käyttäytymään kuin enkelit. Pysymään toiveikkaina ja antamaan anteeksi vaikka mikä olisi. Se oli tietenkin helppoa: kaikki enkelit ovat luonnostaan sellaisia.
Nyt kun aloin ajatella asiaa, muistin olleeni erilainen jo pienenä. En ollut antanut anteeksi kun eräs jätkä tiputti maalia siipiini. Olin uhmakas ja murjotin pitkään, mutta se hiipui ajanmittaan eikä kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Vanhempana olin jatkanut samaa rataa. Olin aivan kuten kaikki muut, mutta kun jokin suututti, en saanut sitä pois päästäni...
Vasta nyt kun huomasin tosissani muuttuvani minun oli pakko kiinnittää siihen huomiota. Mistä se johtui? Osaisiko neuvosto auttaa kun he kutsuvat minut takaisin kuulusteluun?
Kaduin heti ajatusta neuvostosta, sillä pulssini kiihtyi. Vetäisin järkyttyneenä henkeä ja yritin nopeasti ajatella kaikkea muuta. Mutta neuvoston jäsenten tyytyväiset kasvot ilmaantuivat mieleeni, eikä pulssini hidastunut lainkaan. He tuomitsivat minut syyttömänä, eivätkä edes kuunnelleet minua... Näköpiirini Jeannan huoneeseen alkoi punertaa ja muuttua tummaksi.
Käännyin nopeasti kyljelleni ja kohtasin Jeannan arvioivan katseen. Hän makasi liikkumatta sängyn reunalla, seinää vasten. Epäilemättä hän oli tarkkaillut minua kokoajan...
Tuijotimme toisiamme hetken ajan ja keskityin hengittämään. En voinut edes kuvitella, mitä Jeanna mietti...
Helpotuksekseni maailma alkoi muuttui normaalin väriseksi ja rauhoituin. Suljin silmäni ja yritin saada nukutuksi. Mutta mielessäni pyöri sekasortoisia kuvia neuvoston jäsenistä ja siitä kuinka he näyttivät kärsivän. Ja jostain järkyttävästä syystä toinen puoli minusta tuntui nauttivan näystä.
Huomenna on perjantaaaiiiiii!! En muuten tiiä miks sanotaan semmosta yksin nukuttavaa sänkyä niin... xD
Noita kysymyksiä tuli ihan reippaasti nii vastaan ensimmäisiin tässä ja muihin sitte seuraavissa osissa!:D
Millon susta tuli directioner?
● hmmm olisko noin 3 vuotta sitte!:D
Kuka on sun lemppari pojista ja miks?
● Louis ja Zayn! Tässä on tämmönen battle xD mut Louis oli ekana! Kaikkihan alko siitä kun kaveri näytti mulle niitä vanhoja videopäiväkirjoja! Ja sitte siinä yhessä Louis huutaa sen klassisen SUPERMAAAAN jutskan ja se oli sitte rakkautta ensisilmäyksellä! Emt, mä oikeestaa vaan tykkään niin paljon huumorintajusista jätkistä nii se iski ja kovaa xD oon tosin kuullu, et oon itekki aika louismainen mutta niihhhh.. :D
5 suosikkibiisiä 1D:ltä?
● Moments, Over Again, Half a heart, Right now ja Little white lies!! + SMG xD
Kuunteletko mitä muuta 1D:n lisäks?
● paljonki muuta! En oo sinänsä niin hulluna mihinkään muuhu artistiin mut kuuntelen aikalailla kaikkee! Yleensä kaikkee uutta (esim mitä Loopilla soitetaan) (Im an albatraoz on huvaaaaa!!) en osaa oikee tarkemmin sanoo xD
Mikä on sun paras keskiarvo?
● mä nyt oletan että tää tarkottaa koulua!:D hummm viimeks oli 7.9 mut muistan hämärästi että joskus seiskalla mulla oli joku 8.3! Sitä aikasempia en oikee muista joten todennäkösesti toi!:D
Lempinäyttelijä?
● JLaw, Colin O'Donoghue, Tom Hiddleston, Orlando Bloom, Emma Watson, Tom Felton, Kevin Zegers ja Dakota Fanning! On niitä varmaa muitaki mut nuo tuli nopeesti mieleen!:D
Lempielokuva?
● no niihhh.... Kaikki Potterit, Nälkäpelit, Snowpiercer, Evil Dead, Kirottu, Hobitit, As Above So Below (kiljuin), Annabelle (yöllä pelottaa edelleen) ja Star Wars koska Darth Vader on seksikäs.
Lempikirja?
● Potterit, Aamunkoi, The Mortal Instruments - ne kaikki (pakko sanoo enkuks kun suomeks kuulostaa hölmölle xD), Percy Jacksonit ja ..... en tiiä xD
Ootko käyny ulkomailla?
● Kaks kertaa Tukholmassa, Pietarissa ja sitte varmaa kymmenen kertaa Norjassa siellä ihan ylhäällä xD porukat aina vei meitä pienenä rajan yli lähimpää kylään chillailee xD
Tykkääks suklaasta?
● Onko tää ees kysymys?xD
Tiiätkö bändin The Fooo?
● Juu, sain niiden mainoksen käteen ruotsin keikalla xD ja itseasissa aattelin, et damnnnn löysin uuen fandomin mut en jaksanu tutkia niitä sen enempää xD
Miten rentoudut?
● nukun. Ja syön. Ja luen ja kuuntelen musiikkia xD ja oon kavereiden kanssa! Koska nykyää kaikki mun yli 10-vuoden kaverit on eri lukiois nii se on oikeesti iha onni olla niiden kaa pitkästä aikaa! Ja joskus myös kirjotan!
Mitä kieliä osaat?
● suomea (uskokaa tai älkää) enkkua ja ruotsia! Tosin ruotsia en niin mahtavasti koska murrr xD ja espanjaa pikkusen! Buenos días bitches. Ja osasin kaks sanaa venäjää mut unohin ne xD
Saimpas vastattua! Toivottavasti osasin selventää selvästi (?) mielipiteeni xD
Olin kuvitellut, että samassa sängyssä nukkuminen olisi noloa, mutta nyt kun makasin pimeässä Zayn vieressäni se ei tuntunut mitenkään oudolle. Aluksi olin tosin panikoinut koko iltatoimieni ajan. Vaikka olinkin ennen nukkunut pojan kanssa, tämä ei ollut täysin sama asia...
Ennen kuin menin huoneeseeni, kävin sanomassa alakerrassa telkkaria katsoville vanhemmilleni hyvää yötä. Lisäksi jouduin valehtelemaan, että Zayn oli lähtenyt jo aikoja sitten. Onneksi he eivät kyselleet siitä sen enempää..
Silmäni alkoivat hitaasti tottua pimeyteen ja erotin Zaynin profiilin. Hän makasi selällään, silmät auki. Hänen paljas rintakehänsä näytti vitivalkoiselta kuun valossa ja mustat tatuoinnit erottuivat selkeästi. Aloinkin heti miettiä montako tatuointiliikettä taivaassa oli...
Vaikka sänkyni oli vain hieman isompi kuin normaali yksin nukuttava sänky, pystyin makaamaan kyljelläni koskettamatta Zaynin käsivartta.
Käperryin syvemmälle peiton sisälle, mutta pidin katseeni Zaynissä. Jos joku oli salaperäinen niin hän. Tämä saattoi johtua siitä, etten tuntenut häntä kunnolla enkä tiennyt hänen tilannettaan, mutta tiesin että Zayn ei paljastanut minulle kaikkea. Lisäksi tuntui aivan kuin hän suuttuessaan muuttuisi aivan toiseksi henkilöksi... Halusin kuollakseni tietää hänestä lisää.
Zayn:
Luulisi, että minua olisi väsyttänyt tälläisen päivän jälkeen mutta hädin tuskin pystyin sulkemaan silmiäni. Liikaa asioita mietittävänä..
Olin jo todennut sen, että minussa oli jotain vikana. Suutun yhtäkkiä ja tuntuu etten pysty hallitsemaan vartaloani. Se ei todellakaan ollut normaalia enkeleille. Enkä uskonut, että kaikille langenneille kävisi näin.
Pienestä pitäen meitä oli opetettu käyttäytymään kuin enkelit. Pysymään toiveikkaina ja antamaan anteeksi vaikka mikä olisi. Se oli tietenkin helppoa: kaikki enkelit ovat luonnostaan sellaisia.
Nyt kun aloin ajatella asiaa, muistin olleeni erilainen jo pienenä. En ollut antanut anteeksi kun eräs jätkä tiputti maalia siipiini. Olin uhmakas ja murjotin pitkään, mutta se hiipui ajanmittaan eikä kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Vanhempana olin jatkanut samaa rataa. Olin aivan kuten kaikki muut, mutta kun jokin suututti, en saanut sitä pois päästäni...
Vasta nyt kun huomasin tosissani muuttuvani minun oli pakko kiinnittää siihen huomiota. Mistä se johtui? Osaisiko neuvosto auttaa kun he kutsuvat minut takaisin kuulusteluun?
Kaduin heti ajatusta neuvostosta, sillä pulssini kiihtyi. Vetäisin järkyttyneenä henkeä ja yritin nopeasti ajatella kaikkea muuta. Mutta neuvoston jäsenten tyytyväiset kasvot ilmaantuivat mieleeni, eikä pulssini hidastunut lainkaan. He tuomitsivat minut syyttömänä, eivätkä edes kuunnelleet minua... Näköpiirini Jeannan huoneeseen alkoi punertaa ja muuttua tummaksi.
Käännyin nopeasti kyljelleni ja kohtasin Jeannan arvioivan katseen. Hän makasi liikkumatta sängyn reunalla, seinää vasten. Epäilemättä hän oli tarkkaillut minua kokoajan...
Tuijotimme toisiamme hetken ajan ja keskityin hengittämään. En voinut edes kuvitella, mitä Jeanna mietti...
Helpotuksekseni maailma alkoi muuttui normaalin väriseksi ja rauhoituin. Suljin silmäni ja yritin saada nukutuksi. Mutta mielessäni pyöri sekasortoisia kuvia neuvoston jäsenistä ja siitä kuinka he näyttivät kärsivän. Ja jostain järkyttävästä syystä toinen puoli minusta tuntui nauttivan näystä.
Huomenna on perjantaaaiiiiii!! En muuten tiiä miks sanotaan semmosta yksin nukuttavaa sänkyä niin... xD
Noita kysymyksiä tuli ihan reippaasti nii vastaan ensimmäisiin tässä ja muihin sitte seuraavissa osissa!:D
Millon susta tuli directioner?
● hmmm olisko noin 3 vuotta sitte!:D
Kuka on sun lemppari pojista ja miks?
● Louis ja Zayn! Tässä on tämmönen battle xD mut Louis oli ekana! Kaikkihan alko siitä kun kaveri näytti mulle niitä vanhoja videopäiväkirjoja! Ja sitte siinä yhessä Louis huutaa sen klassisen SUPERMAAAAN jutskan ja se oli sitte rakkautta ensisilmäyksellä! Emt, mä oikeestaa vaan tykkään niin paljon huumorintajusista jätkistä nii se iski ja kovaa xD oon tosin kuullu, et oon itekki aika louismainen mutta niihhhh.. :D
5 suosikkibiisiä 1D:ltä?
● Moments, Over Again, Half a heart, Right now ja Little white lies!! + SMG xD
Kuunteletko mitä muuta 1D:n lisäks?
● paljonki muuta! En oo sinänsä niin hulluna mihinkään muuhu artistiin mut kuuntelen aikalailla kaikkee! Yleensä kaikkee uutta (esim mitä Loopilla soitetaan) (Im an albatraoz on huvaaaaa!!) en osaa oikee tarkemmin sanoo xD
Mikä on sun paras keskiarvo?
● mä nyt oletan että tää tarkottaa koulua!:D hummm viimeks oli 7.9 mut muistan hämärästi että joskus seiskalla mulla oli joku 8.3! Sitä aikasempia en oikee muista joten todennäkösesti toi!:D
Lempinäyttelijä?
● JLaw, Colin O'Donoghue, Tom Hiddleston, Orlando Bloom, Emma Watson, Tom Felton, Kevin Zegers ja Dakota Fanning! On niitä varmaa muitaki mut nuo tuli nopeesti mieleen!:D
Lempielokuva?
● no niihhh.... Kaikki Potterit, Nälkäpelit, Snowpiercer, Evil Dead, Kirottu, Hobitit, As Above So Below (kiljuin), Annabelle (yöllä pelottaa edelleen) ja Star Wars koska Darth Vader on seksikäs.
Lempikirja?
● Potterit, Aamunkoi, The Mortal Instruments - ne kaikki (pakko sanoo enkuks kun suomeks kuulostaa hölmölle xD), Percy Jacksonit ja ..... en tiiä xD
Ootko käyny ulkomailla?
● Kaks kertaa Tukholmassa, Pietarissa ja sitte varmaa kymmenen kertaa Norjassa siellä ihan ylhäällä xD porukat aina vei meitä pienenä rajan yli lähimpää kylään chillailee xD
Tykkääks suklaasta?
● Onko tää ees kysymys?xD
Tiiätkö bändin The Fooo?
● Juu, sain niiden mainoksen käteen ruotsin keikalla xD ja itseasissa aattelin, et damnnnn löysin uuen fandomin mut en jaksanu tutkia niitä sen enempää xD
Miten rentoudut?
● nukun. Ja syön. Ja luen ja kuuntelen musiikkia xD ja oon kavereiden kanssa! Koska nykyää kaikki mun yli 10-vuoden kaverit on eri lukiois nii se on oikeesti iha onni olla niiden kaa pitkästä aikaa! Ja joskus myös kirjotan!
Mitä kieliä osaat?
● suomea (uskokaa tai älkää) enkkua ja ruotsia! Tosin ruotsia en niin mahtavasti koska murrr xD ja espanjaa pikkusen! Buenos días bitches. Ja osasin kaks sanaa venäjää mut unohin ne xD
Saimpas vastattua! Toivottavasti osasin selventää selvästi (?) mielipiteeni xD
tiistai 11. marraskuuta 2014
The Opposite part 6
Jeanna:
Harryn sanat jäivät leijumaan ilmaan kun kukaan ei sanonut mitään. Tuntui täysin järjettömälle, että joku minulle täysin tuntematon sanoi jotain tuollaista...
Käännyin katsomaan Zayniä, joka puolestaan katsoi Harryä ja Niallia. Harry oli edelleen jähmettyneenä ikkunan luo, Niallin puristaessa hänen käsivarttaan erittäin ahdistuneen näköisenä.
"Kyllä minä tiedän.. Luuletko tosissasi, että yrittäisin jotain? Hän on ihminen kaiken kaikkiaan" Zayn sanoi tyynesti ja sai Harryn kääntämään intensiivisen katseensa minusta itseensä.
"Sinä asut hänen luonaan..."
"Vain koska Niall pakotti" Zayn ärähti ja sain kulmien kohotuksen Niallilta.
"No anteeksi, että yritän pitää sinut hengissä!" Hän tokaisi Zaynille loukkaantuneen näköisenä.
"Miksi juuri hän?" Harry mumisi, kääntäen katseensa lattiaan. Hän näytti tyytymättömältä ja minusta alkoi tuntua, ettei tästä tulisi mitään... He puhuivat aivan kuin en olisi itse paikalla!
"No hän sattui juuri paikalle! Ja sitäpaitsi hän näkee aivan kuten tiedät" Zayn tokaisi, kyllästyneen kuuloisena.
Harry avasi turhautuneena suunsa, mutta päätin ottaa ohjat käsiini.
"Voitteko kaikki pitää turpanne kiinni hetken verran?!" Ärähdin ja kaikki kääntyivät taas katsomaan minua, aivan kuin olisivat unohtaneet olemassa oloni. Harry näytti yksinomaan hämmentyneeltä, Zayn risti käsivartensa ja katsoi muualle ja Niall hymyili minulle helpottuneen näköisenä.
"Zayn vain on täällä vähän aikaa. Piste. Ei tässä mitään muuta ole." Sanoin tyytyväisenä hiljaisuuteen. Kerrankin he kuuntelivat.. En jaksanut kuunnella tuota kinastelua enää pidempää! Vanhempani olivat jo varmasti kuulleet jotakin!
"No ei todellakaan! En minä hullu ole" Zayn tokaisi Harrylle ja sai tämän kääntämään katseensa pois. Minä sen sijaan tuijotin Zayniä.
En tietenkään mitään suhdetta odottanutkaan, mutta noin ehdoton kieltäminen kyllä kirpaisi. Vau... En tiennyt olevani niin ruma, että täytyi olla hullu ryhtyäkseen seurustelemaan kanssani! On tässäkin hieno kiitos siitä, että annan hänen asua huoneessani!
"Minähän sanoin. Nyt mennään Harry" Niall naurahti helpottuneen kuuloisena ja sai kerrankin Harryn liikkeelle. He avasivat ikkunani ja loikkasivat kumpikin ulos. Kumma kyllä he saivat siipensä mahdutettua melko pienestä ikkunastani. Näytti jo, että Harryllä teki tiukkaa ilman siipiäänkin..
Pimeällä taivaalla näin vain muutaman valkoisen välähdyksen, joka kertoi etteivät he olleet mäjähtäneet maahan ikkunani alapuolelle. Sitten he olivat poissa.
Hiljaisuuden vallitessa Zayn nappasi mustan t-paitansa sängyltäni ja puki sen päälleen. Seisoin metrin päässä ja katsoin häntä kulmat kurtussa.
"Mitä nyt?" Zayn kysyi ja huolettoman näköisenä pyyhkäisi mustat hiuksensa ylöspäin. Olin hetken hiljaa ja mietin vielä. Eräs oivallus oli iskenyt minuun juuri äsken.
"Onko Harry suojelusenkelini?" Kysyin kädet puuskassa. Zayn istuin sänkyni reunalle ja katsoi minua kulmat koholla.
"Eikö se ole selvää? Miksi hän muuten olisi hermostunut noin paljon?" Hän vastasi.
"Suuttuiko hän siitä, että asut täällä?"
"Tottakai. Minäkin suuttuisin jos elämäni rakkauden talossa asuisi toinen enkeli, saati sitten langennut sellainen" hän vastasi kohauttaen olkapäitään.
Olin hiljaa ja mietin kuulemaani. Eli siis Harry oli rakastunut minuun. Olin hänen tyyppiään ja hän minun. Kait..
Nyt kun koko suojelusenkeli asia oli täysin konkreettinen, se tuntui oudolle. Stalkkasiko Harry minua aika ajoin? Ja oliko hän todella rakastunut minuun, vaikka en edes tiennyt hänestä? Minua alkoi hieman säälittää...
"Mistä hän tiesi? Että asut täällä?" Kysyin ja istuin Zaynin vierelle.
"Niall epäilemättä kertoi. Hän ei tainnut tajuta kuinka Harry reagoisi" Zayn hymähti vakavana ja keskittyin räpläämään hopeista käsikoruaan. Katselin korua hiljaa ja täytyi myöntää, että pidin siitä. Koru oli valmistettu hopeisista neliön muotoisista laatoista, joihin jokaiseen oli piiretty erilaisia kuvioita mustalla.
"Tämä on ainut asia jonka sain pitää tuomion jälkeen." Zayn selitti hengettömällä äänellä ja minusta tuntui, ettei minun kannattanut kysellä enempää. Vaikka tottakai pääni oli täynnä kysymyksiä..
"Haluatko nukkua jo?" Kysyin sen sijaan vilkaistuani kelloa. Se oli vain hieman yli yhdeksän, mutta olin itse jo aivan uuvuksissa.
"Vaikka" hän vastasi ja nousi ylös. Tein samoin ja suuntasin askeleeni ovelle.
"Minne menet?"
"Hakemaan patjaa?"
"Miksi?"
Käännyin ympäri kulmat koholla. Zayn katsoi minua hymynkare huulillaan.
"Missäs sinä sitten nukut?" Kysyin epäileväisenä, käsi oven kahvalla.
"Sängyssä?"
"No sitten haen patjan itselleni"
"Kyllä tuossa on tilaa kahdelle"
Oliko hän tosissaan..?!
Noniihh kun se kysymysidea sai ihan positiivista vastaanottoa niin saatte nyt kaikki kommentoida ihan minkälaisia kysymyksiä vaa! Otan ne sitte paperille/screenshottaan ja vastaan kaikkiin xD
btw oon armahtanu Isacin koska näin mite jotkut on laittanu sille tappouhkauksii ja se on musta ihan turhaa pelkän kappaleen takia! Ja jos pojat ei sitä kappaletta halunnu, levy-yhtiö myi sen jollekki joka sen halus. Ehkä meiän pitäis olla iha ylpeitä, että niinkin hyvä kappale myytiin suomalaiselle! Silti alkuperänen on parempi mut en dissaa ketää!
Harryn sanat jäivät leijumaan ilmaan kun kukaan ei sanonut mitään. Tuntui täysin järjettömälle, että joku minulle täysin tuntematon sanoi jotain tuollaista...
Käännyin katsomaan Zayniä, joka puolestaan katsoi Harryä ja Niallia. Harry oli edelleen jähmettyneenä ikkunan luo, Niallin puristaessa hänen käsivarttaan erittäin ahdistuneen näköisenä.
"Kyllä minä tiedän.. Luuletko tosissasi, että yrittäisin jotain? Hän on ihminen kaiken kaikkiaan" Zayn sanoi tyynesti ja sai Harryn kääntämään intensiivisen katseensa minusta itseensä.
"Sinä asut hänen luonaan..."
"Vain koska Niall pakotti" Zayn ärähti ja sain kulmien kohotuksen Niallilta.
"No anteeksi, että yritän pitää sinut hengissä!" Hän tokaisi Zaynille loukkaantuneen näköisenä.
"Miksi juuri hän?" Harry mumisi, kääntäen katseensa lattiaan. Hän näytti tyytymättömältä ja minusta alkoi tuntua, ettei tästä tulisi mitään... He puhuivat aivan kuin en olisi itse paikalla!
"No hän sattui juuri paikalle! Ja sitäpaitsi hän näkee aivan kuten tiedät" Zayn tokaisi, kyllästyneen kuuloisena.
Harry avasi turhautuneena suunsa, mutta päätin ottaa ohjat käsiini.
"Voitteko kaikki pitää turpanne kiinni hetken verran?!" Ärähdin ja kaikki kääntyivät taas katsomaan minua, aivan kuin olisivat unohtaneet olemassa oloni. Harry näytti yksinomaan hämmentyneeltä, Zayn risti käsivartensa ja katsoi muualle ja Niall hymyili minulle helpottuneen näköisenä.
"Zayn vain on täällä vähän aikaa. Piste. Ei tässä mitään muuta ole." Sanoin tyytyväisenä hiljaisuuteen. Kerrankin he kuuntelivat.. En jaksanut kuunnella tuota kinastelua enää pidempää! Vanhempani olivat jo varmasti kuulleet jotakin!
"No ei todellakaan! En minä hullu ole" Zayn tokaisi Harrylle ja sai tämän kääntämään katseensa pois. Minä sen sijaan tuijotin Zayniä.
En tietenkään mitään suhdetta odottanutkaan, mutta noin ehdoton kieltäminen kyllä kirpaisi. Vau... En tiennyt olevani niin ruma, että täytyi olla hullu ryhtyäkseen seurustelemaan kanssani! On tässäkin hieno kiitos siitä, että annan hänen asua huoneessani!
"Minähän sanoin. Nyt mennään Harry" Niall naurahti helpottuneen kuuloisena ja sai kerrankin Harryn liikkeelle. He avasivat ikkunani ja loikkasivat kumpikin ulos. Kumma kyllä he saivat siipensä mahdutettua melko pienestä ikkunastani. Näytti jo, että Harryllä teki tiukkaa ilman siipiäänkin..
Pimeällä taivaalla näin vain muutaman valkoisen välähdyksen, joka kertoi etteivät he olleet mäjähtäneet maahan ikkunani alapuolelle. Sitten he olivat poissa.
Hiljaisuuden vallitessa Zayn nappasi mustan t-paitansa sängyltäni ja puki sen päälleen. Seisoin metrin päässä ja katsoin häntä kulmat kurtussa.
"Mitä nyt?" Zayn kysyi ja huolettoman näköisenä pyyhkäisi mustat hiuksensa ylöspäin. Olin hetken hiljaa ja mietin vielä. Eräs oivallus oli iskenyt minuun juuri äsken.
"Onko Harry suojelusenkelini?" Kysyin kädet puuskassa. Zayn istuin sänkyni reunalle ja katsoi minua kulmat koholla.
"Eikö se ole selvää? Miksi hän muuten olisi hermostunut noin paljon?" Hän vastasi.
"Suuttuiko hän siitä, että asut täällä?"
"Tottakai. Minäkin suuttuisin jos elämäni rakkauden talossa asuisi toinen enkeli, saati sitten langennut sellainen" hän vastasi kohauttaen olkapäitään.
Olin hiljaa ja mietin kuulemaani. Eli siis Harry oli rakastunut minuun. Olin hänen tyyppiään ja hän minun. Kait..
Nyt kun koko suojelusenkeli asia oli täysin konkreettinen, se tuntui oudolle. Stalkkasiko Harry minua aika ajoin? Ja oliko hän todella rakastunut minuun, vaikka en edes tiennyt hänestä? Minua alkoi hieman säälittää...
"Mistä hän tiesi? Että asut täällä?" Kysyin ja istuin Zaynin vierelle.
"Niall epäilemättä kertoi. Hän ei tainnut tajuta kuinka Harry reagoisi" Zayn hymähti vakavana ja keskittyin räpläämään hopeista käsikoruaan. Katselin korua hiljaa ja täytyi myöntää, että pidin siitä. Koru oli valmistettu hopeisista neliön muotoisista laatoista, joihin jokaiseen oli piiretty erilaisia kuvioita mustalla.
"Tämä on ainut asia jonka sain pitää tuomion jälkeen." Zayn selitti hengettömällä äänellä ja minusta tuntui, ettei minun kannattanut kysellä enempää. Vaikka tottakai pääni oli täynnä kysymyksiä..
"Haluatko nukkua jo?" Kysyin sen sijaan vilkaistuani kelloa. Se oli vain hieman yli yhdeksän, mutta olin itse jo aivan uuvuksissa.
"Vaikka" hän vastasi ja nousi ylös. Tein samoin ja suuntasin askeleeni ovelle.
"Minne menet?"
"Hakemaan patjaa?"
"Miksi?"
Käännyin ympäri kulmat koholla. Zayn katsoi minua hymynkare huulillaan.
"Missäs sinä sitten nukut?" Kysyin epäileväisenä, käsi oven kahvalla.
"Sängyssä?"
"No sitten haen patjan itselleni"
"Kyllä tuossa on tilaa kahdelle"
Oliko hän tosissaan..?!
Noniihh kun se kysymysidea sai ihan positiivista vastaanottoa niin saatte nyt kaikki kommentoida ihan minkälaisia kysymyksiä vaa! Otan ne sitte paperille/screenshottaan ja vastaan kaikkiin xD
btw oon armahtanu Isacin koska näin mite jotkut on laittanu sille tappouhkauksii ja se on musta ihan turhaa pelkän kappaleen takia! Ja jos pojat ei sitä kappaletta halunnu, levy-yhtiö myi sen jollekki joka sen halus. Ehkä meiän pitäis olla iha ylpeitä, että niinkin hyvä kappale myytiin suomalaiselle! Silti alkuperänen on parempi mut en dissaa ketää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)