The Opposite part 10

Jeanna:
Kun kahden tunnin balettinäytös loppui olin kuullut enemmän klassista pimputus musiikkia kuin koko elämäni aikana. Ei se varsinaisesti ollut epämiellyttävää, mutta melko korvia puuduttavaa. Kuitenkin pienet balettitytöt- ja pojat olivat tavattoman suloisia, joten kestin musiikin valittamatta!
"Heitänkö sinut kotiin? Mindy sanoi menevänsä kävellen Claran kanssa" Colin kysyi kun olimme selvinneet ihmisjoukon mukana ulos pimeälle kadulle. Ulkona puhalsi viileä tuuli joten kiedoin takkin tiukemmin ympärilleni.
"Joo, kiitos. Mutta jätä minut siihen lähi kaupalle. Äiti käski ostaa mehua" valehtelin sujuvasti ja lähdimme kävelemään parkkipaikalle.

"En voi vieläkään käsittää miten ne palosammuttimen kokoiset naperot venyivät kaikkiin niihin asentoihin! Itse en edes saa kiinni omista varpaistani!" Colin naureskeli ajaessaan katuvalojen raidoittamilla pikkukaduilla. Kumarruin laittamaan "perseenlämmittimen" päälle ja katsoin Colinia hymyillen.
"Ehkä meidän molempien pitäisi mennä alkeiskurssille, niin ehkä pystyisimme samaan kuin meitä 10 vuotta nuoremmat ipanat!" Tokaisin leikilläni ja sain Colinin innostumaan naurettavasta ideasta.
Hetken kuluttua Colin pysäytti kaupan eteen ja kääntyi katsomaan minua.
"Kauppa on tainnut mennä jo kiinni. Haluatko silti jäädä tässä?" Hän kysyi kulmat koholla, viitaten suljettu- kylttiin kaupan ovella. Mietin vain muutaman sekunnin ennen kuin vastasin.
"Joo, voin kyllä kävellä tästä yksin. Eikös raikas ulkoilma tee vain hyvää?" Naurahdin, avasin oven ja kiipesin ulos. Totta puhuen olisin ennemmin mennyt autolla, mutta Zayn oli nyt tärkeämpi. Toivottavasti hänen ei ollut tarvinnut odottaa täällä kovin pitkään!
"Selvä. Nähdäänkö viimeistään maanantaina?"
"Joo! Moikka!"
Työnsin oven kiinni ja lähdin kävelemään kävelytietä pitkin. Colin kaasutti ohitseni ja katosi kulman taakse muutamassa sekunnissa. Sitten tuli täysin hiljaista, lukuunottamatta tuulta ja askelieni ääniä.
Käännyin kaupan kulmalta kotikadulleni ja pysähdyin. Vastapäätä, tien toisella puolella oli metsikkö. Sen toisella puolella oli lapsuudestani tuttu leikkipuisto.
Katsoin kumpaankin suuntaan ja pettymykseni totesin, että olin yksin. Joutuisin siis odottamaan täällä kylmässä häntä! Ellei hän sitten ollut unohtanut ja mennyt kotiin omin nokkinensa...
Kesken tympääntyneiden ajatuksieni kuulin naksahduksen metsiköstä. Kohotin heti katseeni äänen suuntaan ja jähmetyin paikalleni.
En nähnyt kuin ensimmäiset puut selkeästi, enkä pystynyt sanomaan oliko joku niiden takana pimeässä. Ehkä se oli vain huojuva puu tai jotain...
Sitten kuitenkin näin liikettä ja minun teki heti mieli lähteä juoksemaan henkeni edestä. Tunnistin hahmon kuitenkin heti kun hän tuli katulamppujen valokeilaan.

"Zayn! Oliko sinun pakko hiippailla tuolla tavalla?" Puuskahdin, helpottuneena siitä ettei kukaan ollut tullut tappamaan minua.
Zayn ei kuitenkaan vastannut, vaan lähestyi minua määrätietoisesti. Hänessä oli jotakin pielessä, sen huomasi heti. Ensinnäkin hän näytti uhkaavalta kun lamput loivat mustia varjoja hänen jo valmiiksi selkeäpiirteisille kasvoilleen. Silmät näyttivät pelkille mustille aukoille, kun kulmat varjostivat niitä niin vahvasti. Suu oli kääntynyt melkein hymyyn, mutta se oli kaukana iloisesta.
"Hei? Kaikki kunnossa?" Kysyin varovaisesti ja otin askeleen taaksepäin. Zayn oli jo harpponut muutaman metrin päähän minusta eikä ollut vielä pysähtynyt.
Olin aikeissa kysyä uudestaan, mutta Zayn syöksähti yhtäkkiä eteenpäin niin nopeasti etten ehtinyt reagoida mitenkään.
Hänen kätensä tarttuivat hartioihini tiukasti kuin pihdit ja hän tyrkkäsi minut päin kaupan tiiliseinää. Ilma pakeni keuhkoistani iskun voimasta ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ajatukset pyörivät päässäni hullunlailla, mutten pystynyt sanomaan mitään ääneen. Tuijotin silmät suurina hymyilevään Zayniä, jonka kasvot olivat vain muutaman sentin päässä omistani. Sydämeni hakkasi ylinopeudella, enkä edes yrittänyt riuhtoa itseäni irti. Yritin vain ymmärtää mitä helvettiä oli juuri tapahtunut.
Zaynin hymy leveni yhtäkkiä ja huomasin lähietäisyydeltä hänen pikimustat, pohjattomat silmänsä.
Sitten hän painoi huulensa omilleni ja suuteli minua rajusti, painaen edelleen selkääni kiviseinään.




Tää oli vähän lyhyt nyt vaihteeks :D

Farkut vai lökärit?
● Kotona lökärit ehottomasti mut koulussa ja muualla ennemmin farkut :D

Sipsit vai karkit?
● Riippuu hetkestä xD yleensä ostan karkkeja, mut sitte tulee aina semmosii sipsihaluja! Leffaa kattoessa tykkään enemmä sipseistä!

Niall vai Harry?
● no voi herranjumala. Erittäin vaikee valinta,mut sanoisin et Harry, koska ahhhh. Mut Niall on myös jumala nii ottaisin kyllä senki jos vaa mahollista ;D

Mitä fanfic-blogeja luet?
● en mitää :D oon todennäkösesti outo, mut en tykkää lukea mitää muiden ficcejä samalla kun kirjotan omaa, koska sitte alan vertailla niitä ja näi! Enkä oikeestaan ikinä oo löytäny just semmosta ficciä mikä ois justiinsa mun makuun niihhh.. xD

Tykkäätkö Doctor Whosta?
● Ikävä tuottaa pettymys mut en oo koskaan kattonu sitä,joten ei oo oikeen mitään mielipidettä :D