The Opposite part 4

Jeanna:
Kun tulimme kotiin, näin heti ensimmäiseksi äidin auton parkissa. Metsässä oli selvästi kulunut niin kauan, että hän oli jo ehtinyt tulla kotiin.
Pysähdyin miettimään tien toiselle puolelle, katsellen taloa kulmat kurtussa. Jos minun täytyy olla Zaynin kanssa pidempäänkin, miten pystyisin salaamaan sen vanhemmiltani? Joutuisinko piilottelemaan ihmistä (tai mikä hän ikinä olikaan) huoneessani vai sanoisinko suoraan, että Zayn yöpyisi luonani? Mutta siihen vanhempani eivät tietenkään suostuisi...
"Hmm.. Anteeksi, että olin tyly aikaisemmin" Zayn sanoi yhtäkkiä takaani matalalla äänellä. Käännyin hämmentyneenä ympäri ja kohtasin hänen vaisusti hymyilevät kasvonsa. Hän näytti vain paremmalle hymyillessään. Se poisti hänen ulkonäkönsä uhkaavuutta huomattavasti.
"Ai.. Ei se mitään. Olen muuten Jeanna" sanoin ja hymyilin, tyytyväisenä siitä että hiljaisuus oli rikkoutunut hyvissä merkeissä.
"Nätti nimi" Hän vastasi hymähtäen ja ojensi kätensä. Kättelimme nopeasti, eikä se oikeastaan tuntunut niin oudolta kuin olin ensin ajatellut.
"Asut siis täällä?" Zayn kysyi ja kohotti katseensa talooni. Asuin kohtuullisen isossa omakotitalossa jossa oli kaksi kerrosta. Ulkoapäin se oli aivan samanlainen kuin muut kadun talot, mutta sisällä oli aika sotkuista...
En tiennyt missä Zayn itse asui, mutta toivoin ettei se olisi mikään lukaali. Muuten hän varmaan kuolisi tänne..
"Joo.. Vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa" kerroin ja seisoimme hetken katselemassa taloa. Samalla päätin esitellä Zaynin koulukaverina, joka tulisi tekemään projektia. Miettisin lopun myöhemmin.
Tuuli puhalsi autiolla kadulla ja sai minut värisemään. Olin edelleen litimärkä ja kuuma suihku tuntuisi nyt unelmalta. Täytyi myöntää, että minua ärsytti kun meikkini olivat levinneet niin pahanpäiväisesti... Juuri silloin kuin mysteerinen enkeli osuu tielleni..

Kävelimme etuovelle ja nousimme muutaman portaan. Olin pyytänyt Zayniä pysymään jutussa mukana ja nyt vain toivoin, ettei äiti alkaisi utelemaan liiaksi.
Heti kun avasin oven äiti kurkisti keittiön ovelta.
"No moi! Minä jo ehdin ihmetellä minne olit jäänyt. Aikamoinen rankkasade olikin! Kai sinulla oli sateenvarjo?" Hän kyseli kiireiseen tapaansa ja tuli eteiseen laittaen samalla essua päälleensä.
"Näytänkö siltä, että minulla oli sateenvarjo?" Kysyin huokaisten ja potkaisin nihkeät tennarit jalastani. Eteinen oli sen verran pieni, että selkäni osui Zayniin kokoajan kun riisuin takkini... Takanani hän riisui kohteliaasti omat kenkänsä ja jäi odottamaan taka-alalle. Äiti katseli minua ensin huolestuneena, mutta kohotti sitten katseensa Zayniin.
"Jaa kukas tämä on?" Hän kysyi kohottaen tummia kulmiaan arvioivan näköisenä.
"Zayn. Meillä on yhteinen... Uskonnon esitelmä ja meitä käskettiin jatkamaan sitä kotona" selitin ja tein parhaani yrittäessäni kuulostaa uskottavalle. Osasin valehdella ihan kiitettävästi, mutta ajan mittaan äiti on jo alkanut epäillä sanojani.
"Aijaa.. Noh ainakin tulee käytettyä aikaa johonkin fiksuun!" Hän naurahti ja käveli hyräillen takaisin keittiöön.
Käännyin katsomaan Zayniä kulmat koholla. En ollut uskonut, että juttu menisi noin helposti läpi, eikä ollut Zaynkään ainakaan ilmeen perusteella.

Kävelimme nopeasti käytävän läpi, jossa oli kummallakin puolella ovia muihin huoneisiin. Vilkaisin ohimennen olohuoneeseen ja näin pikkuveljeni löhöävän sohvalla katsoen telkkaria. Hän ei edes kohottanut katsettaan kun hiippailimme Zaynin kanssa oviaukon ohi portaisiin.

Yläkerrassa oli vain minun ja veljeni huoneet, sekä yksi yhteinen kylppäri. Ohjasin Zaynin omaan huoneeseeni ja helpottuneena suljin oven.
"Ole kuin kotonasi" toivotin ja laskin reppuni lattialle. Zayn katseli ympärilleen ja istuutui sitten sängylleni.
"Kiitos muuten siitä, että suostuit tähän. Kyllä minä varmaan yksikseni pärjäisin, mutta kokemuksesta tiedän Niallin yleensä olevan oikeassa" hän hymähti ja katseli minua pieni hymynkare huulillaan. Minusta tuntui paljon mukavammalle nyt kun hän oli paremmalla tuulella! Ehkä hän ei oikeasti ollutkaan niin pelottava kuin aluksi antoi ymmärtää!
Jostain syystä huomasin myös kuinka hänen silmiensä väri oli muuttunut. Luonnottoman musta oli muuttunut enemmän ruskeaksi, mikä sopi hänen piirteisiinsä. Ehkä se oli joku enkeli juttu, tai sitten se johtui vain valosta.
"Ei mitään. Toivottavasti viihdyt täällä. Eihän tämä mikään viiden tähden hotelli ole" naurahdin ja sain Zaynin hymyilemään uudestaan.
"Ihan hyvä tämä on... Sinun muuten kannattaisi vaihtaa vaatteet niin et vilustu"


Zayn:
Odottelin Jeannan huoneessa kun hän kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteet. Makoilin hänen sängyllään ja laskeskelin tähtiä hänen kattoonsa maalatusta taivaasta. En ollut koskaan aikaisemmin ollut näin pitkään ihmisasunnossa joten oli mielenkiintoista tarkkailla huonetta. Se oli ehkä keskikokoinen ja näytti juuri siltä miltä teinien huoneet ilmeisesti näyttivät. Perushuonekalut olivat aseteltu järkevästi huoneen reunoille ja keskellä oli punainen karvamatto. Seinille oli teipattu muutama juliste, mutta tunnistin vain yhden ihmisen niistä. Beyoncè oli yksi niistä harvoista ihmisjulkkiksista josta olin joskus kuullut..
"Heii.. Haluatko sinäkin käydä suihkussa?" Jeanna kysyi yhtäkkiä ovelta, pukeutuneena pyjamanhousuihin ja huppariin.
"Voin käydä ehkä myöhemmin. Sopiihan se?" Vastasin ja nousin istumaan. Saattoi olla hieman epäkohteliasta vallata toisen sänky tällätavoin..
"Tottakai" Jeanna vastasi ja hymyili. Hän istuuutui viereeni ja olimme kummatkin hetken hiljaa. Täytyi myöntää, että ihmiseksi hän oli kaunis. Nyt kun hän oli pessyt levinneet meikkinsä pois, hän näytti heti muutamaan vuotta nuoremmalle. Eikä se ollut mitenkään huonon näköistä.
"Ajattelin, että sinä pystyisit vastaamaan muutamiin kysymyksiin. Enke- siis Niall ei kertonut paljoakaan" Jeanna sanoi ja kääntyi katsomaan minua avoimen uteliaana.
"Kai minä pystyn. Onhan sinulla oikeus tietää mitä haluat" vastasin mietittyäni hetken. Neuvosto ei varmastikkaan pitäisi ajatuksesta, että kerron salaisuuksia ihmiselle mutta eipä sillä ollut enää väliä..
"Oletko oikeasti enkeli? Onko niitä ihan oikeasti olemassa?"
"Jos on ihmisiä niin pitää olla myös enkeleitä. Ja olen edelleen yksi heistä vaikka en ehkä näytä siltä"
"Miksi täytyy olla enkeleitä?" Jeanna kysyi kiinnostuneen näköisenä.
"Me olemme... vähän niinkuin suojelusenkeleitä. Jokaisella ihmisellä on oma enkeli, joka aina välillä tarkkailee häntä ja yrittää auttaa parhaansa mukaan" selitin, miettien samalla miten saisin kerrottua kaiken yksinkertaisesti. Ihmisen oli ehkä hieman vaikea ymmärtää tätä.
"Onko minullakin suojelusenkeli?"
"Tottakai. En tosin tiedä kuka hän on. Mutta jokaisen oma suojelusenkeli on aina sen näköinen mikä miellyttää hänen ihmistään eniten. Esimerkiksi jos tykkäät blondeista ja iloisista jätkistä, Niall olisi suojelusenkelisi" kerroin ja huomasin rentoutuvani. Minun oli taas kohtuullisen hyvä olla, kun se ahdistava vihantunne oli laantunut. Aloin taas muistuttaa oikeaa itseäni.
Jeanna oli hetken hiljaa ja tiesin hänen miettivän minkälaisista miehistä hän piti.
"Eli on myös olemassa naisenkeleitä?" Hän kysyi hetken mietinnän päätyttyä.
"Duhh.. Eivät kaikki maailman miehet ole homoja"
"Eli siis kaikkien omat suojelusenkelit lentelevät täällä ympäriinsä ja tekevät mitä?" Jeanna jatkoi, välittämättä sarkastisesta vastauksesta.
"Yrittävät auttaa. Meidän elämäntehtävämme on pitää oma ihmisemme turvassa, mutta emme voi vaikuttaa kaikkeen. Yleensä jos vaikka jotain pahaa tapahtuu ja ihminen selviää siitä silkalla tuurilla, on kyse enkelistä." Selitin ja minusta tuntui että sain koko jutun kuulostamaan epäuskottavalle. Ei se oikeasti ollut näin typerän kuuloista...
"Eli enkeli ei ole aina paikalla eikö niin?"
"Ei, ihmisen täytyy osata selvitä yksin. Olisi järjetöntä jos kenellekkään ei kävisi ikinä mitään. Käymme aina välillä tarkastamassa ja jos satumme oikeaan aikaan paikalle, voimme auttaa"
"Välitättekö te omasta ihmisestänne?" Jeanna kysyi edelleen hurjan kiinnostuneen näköisenä. Hän ei tainnut koskaan saada tarpeeksi tietoa.
"Tottakai. Yleensä enkeli on rakastunut omaan ihmiseensä. Se johtuu yleensä siitä, että oma ihminen on myös juuri sellainen kuin mikä enkeli silmää miellyttää. Mutta aika raskasta se on. Vain noin yksi tuhannesta voi nähdä enkelit, joten se on aikalailla yksipuolista rakkautta. Ja sitäpaitsi suhteet ihmisiin on kielletty" kerroin muistellen sääntökirjaa, joka meidän oli pienenä pitänyt opetella ulkoa. Se oli silloin ärsyttänyt todella...
"Wow... Ja minä kun luulin, että enkelinä elämä olisi mahtavaa" Jeanna mumisi, kääntäen katseensa kattoon.
"Niin, aika perseestä tämä on." Myönsin ja ajatukseni harhailivat takaisin kotiin. Kaipasin varmasti siipiäni kaikista eniten..
"Miksi sinä olet täällä? Tämä tilanne ei ilmeisesti ole normaali?"
Kysymyksestä seurasi hieman pidempi hiljaisuus. Tapahtuma palasi mieleeni ja sain pääni polttelemaan. Viha alkoi taas mustata mieltäni, mutta päätin vastata.
"Minut tuomittiin langenneeksi enkeliksi koska tapoin enkeleiden neuvoston jäsenen"



Nyt kesti vähän mutta täällä taas!!
Muuten, tajusin vasta äsken etten kertonu tossa edellisessä ficissä, että Liam teki oikeesti itsarin siinä alussa! Se siis meni tarkotukselle sinne veteen ja yritti hukuttaa ittensä koska se oli pahoissa veloissa kaikille diilereille sun muille! Jos on vielä kysyttävää nii saa kysyä xD
en keksi mitään hienoa kysymystä nii näillä mennää xD