The Opposite part 2

Jeanna:
En ollut ihan varma mitä näin. Joko tuo hahmo (joka ilmeisesti oli mies) oli joku eksynyt cosplay-harrastaja tai sitten olin sekoamassa. Nuo siivet eivät kyllä näyttäneet sellaisilta pahvilärpäkkeiltä joita harrastelijat valmistivat. Ne nimittäin liikkuivat lakkaamatta.
Tilanne alkoi olla jopa turhan omituinen minulle. Ehkä minä vain palaisin takaisin polulle ja jatkaisin matkaani? Sade oli tosin laantunut, mutta pilvet roikkuivat silti uhkaavasti alhaalla...
Kuulin kuinka tummiin pukeutunut hahmo huusi siivekkäälle miehelle ja minun oli pakko jäädä kuuntelemaan. Toivoin vain, ettei minkäänlaista tappelua syntyisi...

Hivuttauduin hitaasti lähemmäs aukean reunaa, puun taakse. Pyyhin kärsimättömämä märät hiukset pois otsaltani ja siristin silmiäni. Tumma hahmo kiipesi pois kraaterista ja jäi seisomaan vaaleapukuisen viereen. He puhuivat toisilleen hetken (tummiin pukeutunut tosin huusi), ennen kuin vaalean katse kääntyi hitaasti minua kohti.


Niall:
Zayn katsoi minua uhmakkaasti ja nousi pois kraaterin pohjalta. Minua alkoi nyt tosissaan huolestuttaa kun näin hänen silmänsä läheltä. Kirkas sininen oli muuttunut melkein mustaksi. En ollut ihan varma kävikö niin kaikille langeneille..
"Zayn.. Tämä ei ole niin paha kuin luulet. Viimeiseen tuomioon on vielä hetki aikaa, he voivat vielä muuttaa mielipiteensä" sanoin hiljaa, yrittäen saada ystävääni rauhoittumaan. Zayn kuitenkin katsoi minua melkein julman näköisesti kulmiensa alta.
"He juuri repivät siipeni irti Niall! Minut heitettiin juuri taivaasta alas helvetti soikoon!" Hän ärähti ja minua alkoi jopa pelottamaan hänen raivonsa. Minusta tuntui, ettei se ollut normaalia meidän kaltaisillemme.
Käänsin katseeni ja huokaisin. Olin tullut tänne salaa auttamaan häntä, mutta en todennäköisesti pystyisi tekemään mitään hänen hyväkseen.
Katseeni kiinnittyi havaitsemaani liikkeeseen aukean toisella laidalla. Sieltä minua tuijotti takaisin järkyttyneen näköinen ihmistyttö.

"Zayn..." sanoin ja hän kääntyi myös katsomaan. Tyttö oli hätääntyneen näköinen ja hän lähti perääntymään.
"Mitäh... Hän näkee sinut?!" Zayn älähti, unohtaen hetkeksi vihansa. Selvästikin tyttö näki minut. Ja sain siitä idean.
"Odota tässä!" Huudahdin ja ponkaisin yhdellä, harjaantuneella loikalla ilmaan. Hohtavan valkoiset siivet avautuivat vaivattomasti ja lennähdin voimalla ilman läpi. Olin aukean toisella reunalla muutamassa sekunnissa ja näin tytön kompastelevan karkuun.
Puikkelehdin hitaalla vauhdilla puiden lomassa, lähestyen hitaasti etenevää tyttöä.
"Hei" tokaisin kuuluvasti ja sain tytön kääntymään ympäri.
Tummat hiukset kehystivät kulmikkaita, persoonallisen näköisiä kasvoja ja vihreät silmät katsoivat minua. Mustat meikki valui pitkin poskia ja kulmakarvat olivat melkein hiusrajassa kiinni.
Saatuani hänet pysähtymään, laskeuduin harkitusti muutaman metrin päähän hänestä.
"Onko tämä jotain pilaa?" Tyttö kysyi ja hämmästyin sitä, että hän ylipäätänsä avasi suunsa.
"Eii.. Sinähän näet minut?"
Tyttö nyökkäsi. Hyvä..
"Entä näetkö siivet selässäni?"
Toinen nyökkäys.
"Yritän selittää tämän yksinkertaisesti. Ei ole monia ihmisiä tässä maailmassa jotka pystyvät näkemään minut. Ja sen takia tarvitsisin sinua apuasi nyt. Tämä varmasti kuulostaa hullulle, mutta pidä huolta Zaynistä. En voi kertoa miksi, mutta sinä olet varmasti ainut joka ymmärtää." Yritin puhua mahdollisimman rauhoittavalla äänellä, mutta tyttö ei näyttänyt kovin helpottuneelta.
"Ai... siitä tummapukuisesta? Sen takia, että näen sinulla siivet?" Hän kysyi, vakaalla äänellä. Hän otti jopa askeleen lähemmäs.
"Niin.. Vain vähän aikaa!"
"Onko hän normaali?"
"Kait..." minun oli pakko myöntää, etten tiennyt. Zayn oli enkeli, aivan kuten minäkin, mutta hän oli jo menettänyt siipensä lankeamuksen takia. Ehkä hän oli nyt lähempänä ihmistä.
"Mutta vain pari päivää! Vie hänet kotiin ja katso, että hän pysyy siellä" lisäsin nopeasti ja vilkaisin olkani yli. Zayn käveli kulmat kurtussa meitä kohti. Tietenkään hän ei malttanut pysyä poissa...
"En minä voi ottaa täysin tuntematonta ihmistä kotiini!" Tyttö älähti, katse Zaynin uhkaavassa ulkonäössä.
"Hän ei aiheuta ongelmia! Pidä hänet vain sisällä" melkein anelin. Tämä oli ainut vaihtoehto pitää Zayn edes jonkinlaisessa vakaassa paikassa. Kaduilla hän keräisi vain lisää ongelmia.
Zayn pysähtyi viereeni ja katseli tyttöä kulmat koholla. Tyttö katsoi takaisin epäuskoisen näköisenä. Ei tämä tainnut olla mikään tavanomainen tapahtuma..
"Hyvä on! Mutta haluan tietää jossain vaiheessa mistä on kyse" tyttö tokaisi, muttei kääntänyt katsettaan Zaynistä.
"Hienoa! Zayn, soitan sinulle kun saan lisätietoa neuvostosta!" Hihkaisin ja ponkaisin jälleen kerran ilmaan, kohoten puiden lomasta taivaalle. Olisimpa itse voinut jäädä huolehtimaan Zaynistä. Nyt jouduin vain toivomaan, että tyttö oli luotettava ja pitäisi Zaynin kunnossa viimeiseen tuomioon asti.


Se tunne kun tajuut, että oot saanu yhen uuden lukijan xD en oo varma millon niin kävi mutta JEEEEE!:D ja muuten huomasin, että mun vanhat ficit on noloja xD varsinkin ne ihan ekat! Niissä on melkein kaikki pielessä, enkä tajuu miten pystyin kirjottamaan niitä, saati että joku oikeesti lukee niitä!:D mut ainaski oon kehittynyt tässä matkan aikana!

Jalkapallo vai jääkiekko?
- jääkiekko koska suomi