The Opposite part 5

Jeanna:
Tuijotin Zaynin ilmeettömiä kasvoja ja jouduin hetken miettimään hänen sanojaan. Olin mielessäni kuvitellut tämän neuvoston samanlaiseksi kuin ihmisten hallitus. Ilmeisesti taivaassakin oli jonkinlainen johtaja. Mutta olisihan se täälläkin paha homma tappaa joku hallituksen jäsen..
"Miksi?" Kysyin, vaikka Zayn näyttikin siltä ettei haluaisi puhua asiasta. Olin tarkkaillut häntä keskustelumme aikana ja olin huomannut hänen muuttuvan rennommaksi kokoajan. Nyt hän kuitenkin istui tiukasti paikallaan ja katsoi ohitseni kulmat kurtussa. Hänen silmänsä näyttivät taas olevan lähempänä mustaa kuin ruskeaa..
"Se oli vahinko.. Hän yritti varastaa kiveä" Zayn vastasi ja käänsi hitaasti katseensa minuun. Katse ei ollut enää ystävällinen vaan se porautui suoraan silmiini. Mustat iirikset näyttivät pohjattoman syville ja minulle alkoi tulla ahdistunut olo. Päässäni alkoi siristä kimeästi, eikä se loppunut vaikka hädissäni käänsin katseeni.

Olin aikeissa kysyä mitä tapahtui, kun huoneeni ovi avattiin ja pikkuveljeni tuli sisään. Joen pyöreille kasvoille tuli hämmennys kun hän näki Zaynin ja minut. Ääni ja ahdistus katosivat heti kun Joe ilmaantui ja kohotin katseeni nopeasti katsomaan Zayniä. Hän näytti tyyneltä, ja katseli Joeta täysin normaalin näköisenä.
"Kuka tuo on?" Joe kysyi lapsekkaalla 12-vuotiaan äänellään. Hänen vihreät silmänsä liikkuivat meidän välillämme, selvästi etsien selitystä.
"Zayn. Hän on yksi kaveri koulusta" vastasin ehkä hieman myöhässä, mutta veljeni ei huomannut sitä.
"Mitä te teette?"
"Koulutehtävää. Annatko tuon vihkon tuosta penkiltä?" Kysyin ja sain tottelevaisen Joen liikkeelle. Hän katseli Zayniä edelleen vaaleiden kulmiensa alta, ojentaessaan vihkon minulle.
"Äiti käski sanoa, että ruoka on valmis"
"Joo, tulen ihan kohta"
Ovi meni kiinni Joen lähtiessä ja laskin puuskahtaen vihkon sängylle.
"Olette aika samannäköisiä" Zayn totesi, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ennen Joen tuloa. Käännyin katsomaan häntä kulmat kurtussa.
"Mitä sinä äsken teit?"
"Miten niin? Vastasin kysymykseesi?"
Hän ei ilmeisesti tiedostanut asiaa, mutta jokin hänessä muuttui kun puhuimme tappamisesta..


"Mitenkäs meni koulupäivä?" Isä kysyi kun istuimme koko perhe ruokapöydän ääressä. Zayn oli kohteliaasti kieltäytynyt, joten ehkä minun ei tarvitsisi esitellä häntä isälleni. Hän ei ollut yhtä rento kuin äiti..
"Hyvin. Se iltapäivän sade pääsi vain yllättämään" vastasin ja keskityin taas syömään pastaani. Vieressäni Joe hotki minkä kerkesi ja otti toisen annoksen. En käsittänyt miten hän silti oli niin laiha vaikka söi kolme kertaa enemmän kuin muut tässä talossa..
"Sepä vasta olikin sade! Billy sanoi, että hänen vaimonsa serkku on meterologi, eikä hän koskaan ollut nähnyt noin yhtäkkistä sadetta! Ja se oli sitäpaitsi vain pienellä alueella. Ei kai missään ollut ikkunat auki Mary?" Isä lörpötteli ja kääntyi puhumaan äidille.
Nousin heti syötyäni pöydästä, huuhtelin lautaseni ja laitoin sen tiskikoneeseen. Samalla mietin mitä Zayn teki. Hän oli sanonut menevänsä tällävälin suihkuun, mikä oli hyvä koska suihkun ääni ei kuuluisi ruokapöytä keskusteluiden yli. Mutta oliko hän jo ehtinyt tehdä sen? En haluaisi rynnätä huoneeseen kun hän on vielä puoli pukeissa...
"Kiitos!" Huikkasin keittiön ovelta ja suunnistin askeeleni portaisiin. Suihkun ääntä ei kuulunut edes yläkerran tasanteella, joten oletin hänen olevan jo valmis. Menin siis suoraan omaan huoneeseeni ja kohtasin näkymän mitä en ihan heti uskonut.

Zayn seisoi lähimpänä minua, ilman paitaa mikä paljasti runsaat tatuoinnit hänen hartioissaan ja käsivarsissaan. Niiden lisäksi lapaluiden kohdalla kulki kaksi pikimustaa, leveää viivaa..
Seuraavaksi katseeni osui kahteen muuhun huoneessa olijaan. Toinen oli Niall, joka näytti aivan samalta kuin aikaisemmin. Valkoiset siivet saivat hänen valkoiset vaatteensa melkein hohtamaan. Niallin ilme oli kuitenkin arvioiva.
Toinen mies oli myöskin enkeli. Hänellä oli aivan samanlaiset valkeat siivet kuin Niallilla. Vaatteet olivat myöskin valkoiset, mutta hänellä oli runsaat ruskeat kiharat ja vihreät silmät. Mies nojasi ikkunan karmiin ja näytti vihaiselta.

Kaikki kolme kuitenkin huomasivat minut heti kun astuin sisään. He näyttivät hämmästyneiltä, mutta jostain syystä vihreäsilmäinen enkeli tuijotti minua silmät suurina.
"Ahh.. Ehkä meidän pitäisi mennä" Niall totesi, hymyili minulle ja tarttui sitten toista enkeliä hartiasta. Mutta mies ei kääntänyt katsettaan.
"Zayn... mitä tapahtuu?" Kysyin ja suljin hitaasti oven takanani.
"Niall tuli kertomaan uutisia neuvostolta" Zayn vastasi tyynesti, mutta ei kääntänyt katsettaan ikkunan luona olevasta kaksikosta.
"Aivan. Ja ne on jo kerrottu joten meidän on aika mennä Harry" Niall sanoi ja vetäisi Harryksi kutsutta enkeliä liikkeelle.
"Kerroitko sinä hänelle?" Harry kysyin syvällä äänellä, avaten suunsa ensi kertaa. Nyt olin minun vuoroni tuijottaa häntä. Olin varma etten koskaan ollut tavannut häntä, mutta silti hän veti minua puoleensa..
"Tottakai kerroin. Hän näkee ja suostui piilottelemaan minua täällä" Zayn tokaisi ja kuulosti hieman epäkohteliaalta. Ehkä hän ei pitänyt Harrystä?
"Asutko sinä hänen kanssaan?!" Harry älähti, tummat kulmat kurtussa.
"Rauhoitutaampas nyt..." Niall mumisi hänen takanaan, näyttäen hieman vaivaantuneelta. Vaikka Harryssä olikin jotain, minua ärsytti hänen tapansa tiuskia Zaynille.
"Mitä sitten jos hän asuukin?!" Tiuskaisin takaisin ja sain koko porukan hiljaiseksi. Zayn kääntyi katsomaan minua näyttäen hieman vaivaantuneelta. En käsittänyt mikä ongelma tässä nyt muka oli...
"Hän on minun!" Harry ärähti vihaisena ja sai Zaynin pyöräyttämään silmiään.



Jeee hyvää isänpäivää! Vaikka tuskin tätä kukaan isä lukeekaa.. xD mä vaa mietin täs et tekisinkö semmosen et saatte kaikki vaa laukoo jtn random kysymyksii ja sitte mä vastaan niihin kaikkiin sitte jonku ficin lopussa?


JA MISTÄ LÄHTIEN JUST CAN'T LET HER GO ON OLLU ISAC ELLIOTIN KAPPALE.