The Opposite part 20

Harry:
Täytyi myöntää, ettei minun tehnyt mieli lähteä tutkimaan asioita joita meillä ei ollut lupaa tutkia. Joutuisimme kaikki pahoihin ongelmiin, eikä varsinkaan Jeanna pääsisi helpolla. Siinä oli jo yksi syy, miksi haluaisin vain viedä Jeannan pois. Muut syyt eivät liittyneet enää häneen.

"Meidän pitäisi päästä tutkimaan kirjastoa. Zacharias on tietenkin jo käynyt suurimman osan läpi, mutta ehkä voimme vielä löytää jotain" Niall ehdotti ja katseli meitä toiveikkaana.
"Minä voin lähteä sinne Simonin kanssa! Jeannan on ehkä parempi pysyä näkymättömänä" Lavinia sanoi ja hymyili hieman surumielisesti Jeannalle, joka kuitenkin nyökkäsi asiallisesti.
"Tottakai. Haluaisin kuitenkin nähdä vielä Zaynin. Onko se mahdollista?" Jeanna kysyi ja katsoi minua kuin lupaa kysyen.

Minun ei tehnyt mieli viedä Jeannaa takaisin Zaynin luo, varsinkaan kun olin tajunnut että heidän välillään oli pakko olla jotain. Se jos jokin sai vereni kiehumaan. Olin hyväksynyt sen tosiasian, että joku päivä Jeanna menisi naimisiin ihmismiehen kanssa ja perustaisi perheen. Mutta en hyväksyisi sitä, että Zayn puuttuisi minun ihmiseeni. Ainut enkeli joka saisi rakastaa Jeannaa oli minä.

"Voin viedä sinut sinne. Ehkä Zayn suostuu puhumaan enemmän sinun kanssasi" Niall vastasi ennen minua ja Jeanna kääntyi katsomaan häntä.
"Jos vain siitä ei ole liikaa vaivaa! Ehkä Zayn-"
"Niall" keskeytin Jeannan ja katsoin ystävääni kulmat kurtussa. "Ehkä meidän ei pitäisi mennä sinne. Kävimme siellä jo aikaisemmin ja jäimme melkein kiinni."
"Mennään kolmestaan. Minä voin jäädä vahtiin, niin mitään pahaa ei tapahdu." Niall vastasi ja sai Jeannan katsomaan minua taas, toiveikas ilme kasvoillaan.
Olin hiljaa, mutta muut tulkitsivat sen myöntäväksi vastaukseksi.
"Me lähdemme nyt. Jos näemme Zachariasta, saammeko kertoa hänelle mitä on meneillään?" Simon kysyi noustessaan Lavinian kanssa ylös.
"Varmaan on parempi ettette mainitse Jeannaa. Mutta voitte sanoa, että etsitte apukeinoa niin ehkä hän voi auttaa teitä" Niall sanoi ja nyökättyään Lavinia ja Simon lähtivät.

"Lähdemmekö mekin? Alkaa tulla ilta, eikä porukka ole enää liikkeellä" Niall kysyi taas ja sai minut huokaisemaan tyytymättömänä. Ilmeisesti asia oli jo päätetty, enkä voisi muuta kuin mennä mukaan.
"Mennään" tokaisin ja vannoin samalla, että tappaisin Niallin jos jäisimme kiinni.




Sori tää on lyhyt! Jouduin kirjottaa puolet kännykällä mikä todellakin alko ärsyttämään!xD mutta hyvää aikasta uutta vuotta kaikille kummiskin!!
Saatan ehkä kirjottaa jo huomenna lisää, mutta todennäkösesti torstaina sitte! Anteeks vielä kerran kun oon ollu lievästi sanottuna epäaktiivinen xD

The Opposite part 19

Harry:
Pysähdyimme kaikki kun Niall ja Simon pölähtivät varoittamatta sisään. Tämä tapahtui tietenkin juuri silloin kun olisin halunnut pitää Jeannan salaisuutena. Riitti, että pelkkä Lavinia tiesi, koska suurempi porukka aiheuttaisi vain ongelmia... Lisäksi en pitänyt edes pitänyt Simonista..
"Heii Lav! Olemme etsineet sinua kaikkialta!" Simon huudahti iloisesti ja astui peremmälle. Niall seurasi hiljaa perässä, tuijottaen Jeannaa silmät suurina.
"Simon... Nyt on vähän huono hetki" Lavinia vastasi ja nousi seisomaan. Minusta tuntui, että hän yritti vetää huomion pois Jeannasta mikä olikin hyvä idea. Paitsi, että se ei toiminut.
"Miten niin? Täällä sinä vaan istut Harryn ja-... No mutta kukas tämä on?" Simon sanoi ensin hieman tympääntyneen kuuloisena, mutta lopuksi hämmentyneenä huomatessaan Jeannan istuvan sängyllä.
"Meidän pitäisi mennä Simon" Niall sanoi yhtäkkiä, aivan kuin ymmärtäisi ongelmamme. Hän tarttui Simonin t-paidan hihaan ja vetäisi kevyesti. Simon ei kuitenkaan liikahtanutkaan vaan katsoi edelleen Jeannaa kulmat koholla.
"Ihminen... Okei haluan tietää mitä on tekeillä." Hän tokaisi ja risti käsivartensa itsepäisenä.
Huokaisin ärtyneenä ja nousin ylös. Näin sivusilmästä kuinka Jeanna katsoi minua vaivaantuneen näköisenä, mutta kiinnitin huomioni Simoniin. Onneksi olin pidempi kuin hän... Olisi noloa alkaa läksyttämään jota kuta pidempää.
"On parempi ettet tiedä. Mitäpä jos säästät meidät vaivalta ja lähdet nyt? Etkä kerro kenellekkään hänestä" Sanoin ja huitaisin kädelläni sängyllä istuvan Jeannan suuntaan.
"Ei! Minä haluan tietää mitä te salailette. Jos Lav on mukana niin minäkin haluan." Simon tokaisi päättäväisenä ja minun teki kovasti mieli tarttua häntä niskasta kiinni ja heittää ulos huoneestani.
"Harry, Simon voi olla hyödyksi." Lavinia sanoi varovaisesti takaani ja heti Simonin kasvoille nousi leveä hymy.
"Aivan. Selittäkää minulle mikä on homman nimi, niin voin ehkä auttaa jossain. Tähän täytyy olla vakavaa kun olette ihmisen tänne hommanneet" Hän sanoi ja katsoi Jeannaa hymynkare huulillaan.



Jeanna:
Olin jo aikaisemminkin katunut päätöstäni jäädä tänne aiheuttamaan ongelmia, eikä se tunne ollut lähtemässä. Tunsin oloni hyvin vaivaantuneeksi, kun istuin Harryn sängyllä katsomassa kuinka läsnäoloni aiheutti lisää huolta ja ongelmia muille.
Kaikille olisi helpompaa jos lähtisin valittamatta takaisin kotiin. En kuulunut tänne, eikä minusta olisi mitenkään hyötyä kenellekkään heille.
Mutta silti minulle tulisi todella paha olo, jos jättäisin Zaynin oman onnensa nojaan. Vaikka en edes tuntenut häntä hyvin, välitin hänestä enkä halunnut että hänet tuomittaisiin. Ja sitä paitsi Harry näyttäisi suostuvan auttamaan Zayniä vain koska minä haluan. Tietyllä tavalla käytin Harryä hyväkseni, jotta saisin Zaynin taas kuntoon. Minulla pitäisi varmaan olla huono omatunto, mutta tarkoitusperäni on kuitenkin hyvä. Ehkä Harryn ja Lavenian avulla saisimme parannuskeinon Zaynille.

Kuitenkin Niallin ja Simonin saapuminen vaikeutti asioita. Ensinnäkin Harry näytti pelottavan vihaiselta ja minusta tuntui, että hän saattaisi heittää Simonin ulos koska vaan. Toisekseen oli taas kaksi henkilöä lisää, jotka tiesivät minusta..
"Harry, annetaan heidän jäädä. Niall näyttää ainakin tuntevan Jeannan vai?" Lavinia sanoi ja katsoi hämmentyneen näköisenä seisovaa Niallia.
"Joo tunnen minä. Ja haluan kyllä myös mukaan tähän juttuun" Niall vastasi ja hymyili minulle ohimennen.

Kohotin katseeni Harryyn joka katsoi poikia kulmat kurtussa. En tiennyt mitä hän ajatteli, mutta toivoin että hän antaisi ainakin Niallin jäädä. Olisi mukava saada hänet lähelleni, koska olinhan tavannut hänet jo ennen Harryn tapaamista.
"Hyvä on sitten. Mutta tämä on sitten vain meidän välinen asia" Harry sanoi ja istui takaisin nojatuoliin.
Simon hymyili leveästi ja istui sängylle Lavinian viereen. Niall puolestaan pyöräytti  työpöydän tuolin ympäri ja istui sille.
"Joten, mikä on homman nimi?" Simon kysyi ja katsoi hymynkare huulillaan Harrya, joka katsoi takaisin ärtyneenä. Ilmeisesti tämän takia Lavinia alkoi kiireesti selittää mitä oli tapahtunut tänään.

"Demoni? Haluaako ihminen jäädä tänne koska Zaynistä tulee hirviö?" Simon tokaisi hämmentyneenä, kun Lavinia oli päässyt loppuun.
"Ehkä hänet voidaan parantaa!" Tokaisin ärtyneenä ja mulkaisin Simonia Lavinian takaa.
"Zacharias on jo yrittänyt etsiä keinoa, mutta ei sellaista ole" Niall sanoi, eikä kertomuksemme näyttänyt yllättävän häntä. Minusta tuntui, että hän oli tiennyt asiasta jo pidemmän aikaa.
"Auttaako Zayniä kukaan muu kuin Zacharias?" Kysyin ja käännyin Niallin puoleen.
"Eipä oikeastaan. Zacharias on ainoa "aikuinen" joka haluaa säästää hänet tuomioilta" Niall vastasi ja puri alahuultaan huolestuneen näköisenä.
"Eivätkö Zaynin vanhemmat auta Zachariasta etsimään hoitokeinoa?" Kysyin uteliaana.
Heti kysyttyäni kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua kulmat koholla.
"Vanhemmat? Ei meillä kenelläkään ole vanhempia" Lavinia vastasi ja katsoi minua kuin olisin päästäni vialla.
"Mitä? Miten te sitten... synnytte?"
"Me vain synnymme samaan aikaan kuin ihmisemme. Olemme vähän niin kuin heidän toinen puolikkaansa. Sitten meille määrätään opettaja, joka on yleensä neuvoston jäsen tai ainakin tosi vanha. Opettajat kasvattavat meidät ja neuvovat miten teemme työtämme ja niin edespäin." Niall selitti ja kaikki muut nyökkäilivät.
"Onko Zacharias Zaynin opettaja?" Selvensin epäuskoisesti. Koko homma kuulosti aika oudolle...
"Tottakai. Sen takia hän haluaakin auttaa" Harry vastasi yllätyksekseni.
"No meidänkin pitää auttaa Zayniä! Tehän olette hänen kavereitaan eikö niin?" Patistin tomerasti, vaikka minusta tuntui että oletin liikoja.
"Tottakai" Niall vastasi ennen kuin kukaan muu ehti avata suutaan. Harmikseni Harry näytti siltä, ettei olisi vastannut aivan samalla tavalla...





Joohh elikkäs tässä ois tää kuva musta niinku pyydettiin edellisessä osassa :D huomatkaa toki tyylikäs pyjaman paita.. xD

No mutta hyvää joulua kaikille vaikka oonki vähän myöhässä! Toivottavasti kaikilla suju päivä hyvin ja oli mukavaa!
Saitteko mitään erikoisen hyviä lahjoja? Itelläni paras oli Beyoncèn hajuvesi! Ja Louis Vuittonin käsikoru! Paitsi, että se ei mahu mun käteen... awkward xD

The Opposite part 18

Niall:
Meinasin tylsistyä kuoliaaksi omassa huoneessani, kun neuvosto piti kokoustaan. Yleensä kokouksien takia ei järjestetty liikkumiskieltoa, mutta tällä kertaa oli poikkeus. Olin kuitenkin sen verran onnekas, että tiesin mistä tällainen johtui. Tiesin, että Harry oli lähetetty hakemaan Jeannaa kuulusteluun ja siellä päätettäisiin mitä hänelle tehtäisiin. Toivoin, että Gideon ei hermostuisi tai antaisi Jeannalle rangaistusta... Minähän olin hänet tähän vetänyt.

Olin istunut sängynreunalla jo yli puoli tuntia, heitellen pientä palloa vastakkaiseen seinään. Olisin voinut tehdä jotain rakentavaa, mutta mielessäni pyöri liikaa asioita. Ensinnäkin olin huolissani Zaynistä. Gideon tai Morgan eivät kummatkaan suostuneet etsimään apukeinoja vaan lukitsivat hänet kellariin, pois muiden näkyvistä. Hänestä ei tiennytkään kuin muutama henkilö koko talossa. Gideon tahtoi pitää koko "sairauden" salassa, mikä oli järjetöntä. Jos kaikki tietäisivät, olisi helpompaa etsiä apukeinoa..
Tosin kukaan meistä ei ollut koskaan kuullut mistään Zaynin ongelman kaltaisesta. Oli varmaa, että hän oli enkeli. Eivätkä enkelit voi muuttua demoneiksi noin vain. Eikä demoneita pitäisi edes olla olemassa enää nykypäivänä.
Olin kuullut pienenä tarinoita kuinka "pahat enkelit" eli demonit oli tapettu viimeiseen asti. Siksi oli hullua, että Zayn alkoi näyttää ja käyttäytyä kuin sellainen..

Kesken syvien mietteideni huoneeni ovi tempaistiin auki. Hätkähdin rajusti yhtäkkistä ääntä ja heilautin siipiäni kuin olisin lähdössä lentoon. Tuloksena oli rikkoutunut kukkaruukku, joka oli ollut ikkunalaudalla...
Simon asteli sisään, välittämättä kukkaruukun särkymisestä.
"Mitä sinä täällä vielä istut? Morgan kuulutti jo, että kielto on poistettu" Hän sanoi hyvin tunnetulla redneck- aksentillaan. En voinut vieläkään ymmärtää miksi hänellä oli sellainen aksentti. Hän ei nimittäin ulkoapäin näyttänyt yhtään tyypilliseltä etelävaltiolaiselta juntilta. Hän oli ennemminkin "vastustamaton nörtti" kuten Lavinia oli julistanut..
"Kaijutin on rikki" Huokaisin ja potkin kukkaruukun sirpaleet sängyn alle. Ne olisivat huomisen ongelma.
"Voin pyytää Jacksonin korjaamaan sen. Mutta ala tulla, etsitään Lav ja keksitään tekemistä" Simon vastasi päättäväisesti ja katsoi minua vinosti hymyillen.
En oikeastaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin lähteä hillumaan heidän kanssaan mutta kait se oli parempi vaihtoehto kuin tylsistyä yksin.
"Hyvä on! Mutta etkö mene katsomaan Lizzyä?"
"Kävin jo aamulla. Hän oli menossa sukujuhliin tai johonkin sellaiseen" Simon vastasi olkiaan kohauttaen mutta lämpimästi hymyillen kun mainitsin ihmistytön.
Lähdimme yhtä matkaa etsimään Laviniaa muista kerroksista.


Jeanna:
Olimme noin kymmenen minuutin kuluttua selvinneet yläkertaan, Harryn huoneeseen. Olimme hiipineet käytäviä pitkin ja lähettäneet Lavinian menemään edeltä. Hänen tehtävänsä oli ollut varoittaa meitä lähestyvistä henkilöistä (en ollut varma voisinko sanoa ihmisistä..) viheltämällä. Selvisimme yllättävän hyvin vaikka yhtäkkiä käytäville ja portaisiin oli ilmestynyt paljon enkeleitä. Aikaisemmin koko paikka oli ollut autio..

En ollut aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta kaikki enkelit asuivat käytännössä hotellihuoneissa. Ilmeisesti jokaisella oli omansa, jota sai sisustaa mielensä mukaan. Minusta tuntui, että huoneita oli monta sataa. Päärakennuksessa oli yli kymmenen kerrosta ja jokaisessa oli haarautuvia käytäviä täynnä huoneita ja oleskelutiloja. Mieleeni tulivat yliopistojen kampukset.
Harryn huone oli melko iso, vaalea ja siisti. Se oli sisustettu vaalean ja ruskean sävyillä, mikä miellytti silmääni. Huoneessa oli valtava sänky, iso ikkuna ja tumma vaatekaappi. Kaikki näytti todella siistiltä, vaikka nojatuolin selkänojalla roikkuikin tummanharmaa t-paita ja lattialla oli muutama kenkä pari.

Istuin Lavinian kanssa Harryn sängylle ja Harry itse heittäytyi nojatuoliin. Hän näytti miettivän jotain, mutta ei ilmeisesti halunnut puhua siitä. Sen sijaan Lavinia oli äänessä.
"Eli siis, jos ymmärsin oikein, Jeanna haluaa jäädä tänne koska Zaynin tila on edelleen huono. Ja tämä on kiellettyä koska Gideon käski viedä hänet takaisin vai mitä?"
Nyökkäsin ja tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi. Halusin tottakai jäädä ja auttaa Zayniä jotenkin, mutta samalla aiheuttaisin vaivaa Harrylle ja Lavinialle. Joutuisimme epäilemättä isoihin ongelmiin jos joku saisi tietää..
"Siistiä! Vihdoinkin jotain toimintaa!" Lavinia naurahti ja heilutellen valkeita siipiään niin että hiukseni menivät sotkuun.
"Mikä Zayniä vaivaa? Tai siis... Eihän tuo ilmeisesti ole normaalia?" Kysyin ja toivoin että saisin vastauksia.
Lavinian hymy hyytyi ja hän katsoi mietiskellen Harryä.
"Emme tiedä. Mutta se ei todellakaan ole normaalia. Zacharias sanoi, että se voisi olla jonkinlainen myrkytys" Harry sanoi, katsellen minua ilmeettömänä.
"Tai ehkä hän on tullut hulluksi" Lavinia ehdotti ja katsoin häntä heti kulmat kurtussa. Olin varma, ettei Zayn ollut tullut hulluksi. Olin ennemmin myrkytyksen kannalla.
"Ehkä" Harry kohautti olkiaan ja mulkaisin häntäkin.
Olin jo avannut suuni, kun ovi tempaistiin yhtäkkiä auki ja kaksi poikaa tuli sisään. Toinen näytti Spidermaniltä. Tumman ruskeat hiukset, tummat silmät ja silmälasit. Kasvot olivat kapeat ja suu vääntynyt virneeseen.
Toinen poika oli Niall, jonka katse kääntyi heti minuun. Ilmeisesti hän ei odottanut minun olevan täällä.



Huhhh tässä taas kesti! On ollu vähä kiireitä jouluostosten kaa (ois helpompaa jos ois rahaa) ja näi!:D

Aattelin tällee vaa kysyy et miten te meikkaatte jos meikkaatte?:D
Itellä on sillee iha perus: piirrän kulmakarvat (älkää hermostuko, ei mulla oo semmosii käsittämättömii piirrustuksia silmien yläpuolella xD), teen rajaukset ylös ja alas (tosin vähemmän ku ylös) ja sitte vaa ripsaria kunnolla xD Meikki voiteita en oikeestaa ees käytä, puuteria vaa ihopakkelina!

Ja sitte, nyt vaa kaikki joilla on KIK tulkaa juttelee xD mätänen aina koulus ja tarviin tekemistä tunneille!:D vastaan kyllä ihan kaikille! -> susannaww98

The Opposite part 17

Jeanna:
Tunsin oloni hölmöksi, mutta siitä huolimatta tuijotin Zaynin varjoisia kasvoja silmät suurina. En ollut ihan varma mitä olin juuri kuullut, sillä se ei käynyt järkeen. Mitä Zayn muka tarkoitti demoniksi muuttumisella? Oliko sellaisia edes olemassa?
Pystyin juuri ja juuri käsittämään enkeleiden olemassa olon, mutta demoni kuulosti pelkästään tyhmälle.
"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyin ja jouduin heti kiroamaan ääntäni. Se värisi ja sai minut kuulostamaan pelokkaalta vaikka olin vain hämmentynyt! En halunnut Zaynin ajattelevan, että olin peloissani..
Zayn kohotti kulmiaan ja oli aikeissa vastata, mutta Harry keskeytti hänet.
"Jeanna, meidän pitää mennä nyt."
Harry oli ilmestynyt vierelleni niin hiljaa, etten ollut edes huomannut. Hän näytti ahdistuneelta ja vilkuili olkansa yli. Olin kuitenkin haluton lähtemään.
"Minä haluan tietää mikä häntä vaivaa!" Vastustin voimattomana, mutta Harry lähti vetämään minua mukaansa. Yritin tarrata sellin kalterista kiinni, mutta Harry puristi minut itseään vasten niin lujasti etten saanut itseäni irti.
"Päästä irti Harry!" Kivahdin, mutta Harry kiskoi minut pois sellikäytävästä. Olin aikeissa jatkaa valittamista, mutta Harry painoi kätensä suulleni. Sitten hän vetäisi minut kulman taakse ja pysähtyi.
Olimme yhdessä kellarin sivukäytävistä, lähellä portaikkoa joka johti takaisin päärakennuksen ykköskerrokseen. En yrittänyt riuhtoa Harryn kättä pois vaan kuuntelin. Ja tajusin miksi Harry oli käyttäytynyt kuin MM-tason idiootti.

Kevyet askeleet laskeutuivat portaita alas kellariin. Tajusin, että olimme täällä ilman lupaa, eikä siksi askeleet olleet hyvä merkki.
Painauduin seinää vasten ja yritin pitää hengitykseni tasaisena. Askeleet tulivat lähemmäs, kunnes ne alkoivat hitaasti kaikota sellikäytävän suuntaan. Joku oli ilmeisesti menossa Zaynin luo...
Harry katsoi minua silmiin ja pudisti äänettömästi päätään. Sitten hän otti kätensä pois suultani, luottaen siihen etten alkaisi huutamaan kuin typerys. Pidin suuni kiinni ja kuuntelin kuinka askeleet pysähtyivät.
"Hei." Naisen ääni sanoi epäselvästi, mikä saattoi johtua siitä että kellarissa kaikui..
"Nina" Zayn vastasi aivan yhtä oudolla äänellä.
"Toin sinulle ruokaa. Miten voit?" Ninaksi kutsuttu nainen kysyi ja äänistä päätellen laski jotain lattialle.
"Aika paskasti jos totta puhutaan." Zayn vastasi ja minua alkoi huolestuttaa entistä enemmän...
"Zacharias etsii parannuskeinoa aina kun voi. Kyllä se saadaan hoidettua" Nina vastasi lempeän kuuloisena.
Olin halunnut kuunnella lisää, mutta Harry kiinnitti huomioni heilauttamalla kättään. Sitten hän osoitti portaita ja lähti liikkeelle. Harry käveli äänettömästi ohi selliosaston käytävän ja jäi sitten odottamaan minua.
Converset eivät olleet kovin hyvät hiippailu kengät. Heti ensimmäisellä askeleella kuului pieni särähdys kun astuin kiven päälle. Harry kuitenkin nyökkäsi kulmat kurtussa joten jatkoin matkaa.
Ohittaessani selliosaston käytävän, minun oli pakko vilkaista sinne ohimennen. Näin tummahiuksisen enkelinaisen seisovan Zaynin sellin edessä ja kuulin muutaman sanan heidän keskustelustaan. Nina yritti ilmeisesti piristää Zayniä huonoin tuloksin... Toisaalta oli hyvä, että Ninan huomio oli suuntautunut muualle, eikä hän huomannut minun livahtavan käytävän ohi.

Nousimme Harryn kanssa portaat ylös, mutta pysähdyimme vasta kun olimme turvallisen välimatkan päässä kellarin ovesta.
"Anteeksi" Harry sanoi ja katsoi minua jostain syystä huolestuneen näköisenä.
Kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
"Kun vedin sinut mukaani" Harry selitti.
"Ai.. Ei se mitään.. Kiinni jääminen olisi ollut huono juttu vai mitä?"
"Joo. Mutta olin silti liian kovakourainen"
"Olen ihan kunnossa Harry!" Huokaisin ja pakotin itseni hymyilemään, vaikka olinkin huolissani Zaynistä.
"Hyvä... Minun pitää nyt viedä sinut takaisin ennen kuin-" Harry aloitti, mitta keskeytin hänet.
"En minä voi jättää Zayniä tuonne" Tokaisin ja ristin käsivarteni. Jos minut vietäisiin takaisin kotiin, en varmasti näkisi Zayniä enää. En saisi tietää mitä hänelle tehtäisiin jos edes joku löytäisi hoitokeinon!
Harryn hymy hyytyi ja hän huokaisi.
"Gideon ei salli sinun jäädä tänne" hän sanoi vakavana ja kohotti samantien katseensa.
Siniseen huppariin ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut enkeli ilmaantui kulman takaa eteemme. Tyttö näytti säikähtävän meitä, mutta hän hymyili kun tunnisti Harryn. Tytön vaalean ruskeat hiukset olivat perusponnarilla ja hänellä oli vain kevyesti meikkiä. Hän oli tietenkin todella nätti (mitä muuta enkelilta voi odottaa?) varsinkin kun hän hymyili. Epäilin, että tyttö oli minua vuoden verran nuorempi mutta en voinut olla varma.
"Harry! Mitäs sinä täällä?" Tyttö kysyi ja kääntyi katsomaan minua uteliaasti sinisillä silmillään.
"Tulimme juuri kokouksesta.." Harry vastasi vältellen.
"Ahaa. Hän on varmaankin sinun ihmisesi" Tyttö kysyi, välittämättä Harryn epäilyttävästä äänensävystä.
"Joo.. Jeanna tässä on Lavinia" Harry esitteli ja Lavinia ojensi kätensä. Kättelin häntä hieman kiusaantuneena, mutta Lavinia hymyili minulle ystävällisesti.
"Mukava tutustua! Aioitko viedä hänet takaisin maankamaralle?" Hän kysyi Harryltä. Odotin itsekkin tuohon kysymykseen vastausta joten katsoin Harrya toiveikkaana.
"En vielä.. Pystytkö pitämään sen omana tietonasi?" Harry sanoi hetken mietinnän jälkeen.
Olin iloinen kun Harry suostui uhmaamaan sääntöjä vuokseni. Se merkitsi minulle enemmän kuin hän arvasikaan.
"Tottakai! Saanhan tulla mukaan salaliittoon?" Lavinia kysyi ilkikurisesti hymyillen ja sai Harrynkin hymyilemään kuivasti.
"Jos sellaiseksi tätä kutsut niin kyllä"



Äää tässä kesti! Eikä oo mitää actionia mut kyllä se siitä xD hehheee mulla on iha hirveet joulufiilikset! Oon polttanu varmaa jo sata kynttilää ja ripustanu joka huoneeseen jouluvalot!

The Opposite part 16

Jeanna:
Hortoilimme käytävillä vain muutaman minuutin, mutta siitä huolimatta reitti tuntui mahdottomalta muistaa. Käännyimme kokoajan erilaisista risteyksistä ja nousimme portaita ylös. Taisin kuitenkin olla ainut joka ei tiennyt minne mennä.
Kävelimme Harryn ja Louisin kanssa muutamaa metriä Liamin takana, enkä voinut olla huomaamatta kuinka ärtyneen näköisenä hän vilkuili olkansa yli. Aivan kuin tämä koko juttu olisi minun vikani! Kukaan muu enkeli "ystävistäni" ei ollut noin kylmäkiskoinen. Olin innostunut, mutta silti epäileväinen. Oliko sittenkään fiksua tulla tänne? Entä jos neuvosto suhtautuisi minuun samallalailla kuin Liam?

Vihdoin Liam pysähtyi suuren, kullattujen pariovien eteen. Ovet olivat koristeltu minulle tuntemattomilla merkeillä ja kuvioilla, mutta ulkomuoto oli silti erittäin vaikuttava.
"Harry. Neuvosto käski sinun mennä hänen mukaansa" Liam sanoi ja katsoi minua rumasti. Vaikka en yleensä hermostunut ihmisille, nyt minun teki kovasti mieli räjähtää.
"Tottakai. Hänellä on muuten myös nimi" Harry sanoi melkein yhtä kylmästi kuin Liam ja tarttui minua olkapäästä. Sitten työnsimme yhdessä pariovet auki ja astuimme sisään.

Hetkellinen raivokohtaukseni unohtui heti kun näin mahtavan kokoisen huoneen. Se oli ympyrän muotoinen ja vitivalkoinen katto oli korkealla yläpuolellamme.
Kaarevia seiniä kiersi istumapaikkojen rivit, jotka olivat melkein kaikki täynnä. Minulle tuli näkymästä mieleen kansanedustajien kokoukset, joita olin nähnyt telkkarissa. Täälläkin oli iso puhujan pönttö, joka oli sijoitettu istumapenkkien keskelle, meistä katsottuna vastakkaiselle puolelle.
"Vihdoinkin" Kova ääni totesi ja kesti hetken ennen kuin tajusin puhujan olevan valkoiseen kaapuun pukeutunut enkeli, joka seisoi penkkirivien edessä lattialla. Mies oli ehkä viisikymppinen, minkä päättelin hänen mustista hiuksistaan joissa oli harmaita raitoja. Kasvoiltaan mies oli kuitenkin ankaran näköinen. Tummat kulmakarvat olivat kurtussa kirkkaiden silmien yllä ja siistin parran ympäröimä suu oli kääntynyt tyytymättömään ilmeeseen. Jos tämä mies olisi ihminen, hän olisi ollut pankinjohtaja tai joku muu pukumies...
"Anteeksi Gideon. Tulimme niin pian kuin pääsimme" Harry vastasi ja väläytti hurmaavan hymynsä. Gideonin ilme pysyi kuitenkin tuimana kun hän käänsi katseensa minuun.
Hänen kylmien silmiensä katse tuntui polttavan ja minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä halu juosta ja lujaa.
"Oletko varma, että vain tämä ihminen tietää tästä?" Gideon kysyi kääntämättä katsettaa minusta. Tuijotin takaisin vaikka se ei vaikuttanut kovin fiksulta vaihtoehdolta..
"Kyllä. Voitte laittaa Jeannan vannomaan valan ja se siitä" Harry vastasi ja tunsin kuinka hänen kätensä puristui tiukemmin olkapäähäni.
"Hmm... Aloitetaan sitten"

Minut asetettiin istumaan salin keskelle, pienelle tuolille joka olisi kovasti kaivannut pehmustetyynyä. Minulle tuli heti vaivaantunut oli kun monta kymmentä enkeliä tuijotti minua herkeämättä. Harrykin oli yksi heistä, vaikka hän näyttikin melkein yhtä hermostuneelta kuin minä.
Jokaisella paikalla olevalla enkelillä oli päällään valkoinen kaapu, eikä heitä erottanut toisistaan muuten kuin kasvoista. He näyttivät kaikki olevan yli kolmekymmentä vuotiaita, ainakin ulkoisesti. Miehiä ja naisia oli kaikkia tasapuolisesti, mikä oli yllättävää.
Gideon oli siirtynyt puhujan pönttöön ja katseli sieltä minua kulmiensa alta. Sitten hän aloitti kokouksen puhumalla minulle tuntematonta kieltä. Vaikka en pitänytkään miehestä erityisesti, hänen äänensä teki minuun vaikutuksen. Se oli vahva ja juuri sellainen mikä sai ihmiset uskomaan ja seuraamaan häntä. Ei ihme, että hän oli johtajan asemassa.
"Jeanna Thorne, oletko valmis vannomaan valan joka estää sinua kertomasta mistään näkemästäsi ihmiskansalle?" Gideonin ääni kysyi yhtäkkiä englanniksi ja jouduin taas kääntämään katseeni häneen. Olin myös kummissani siitä, että hän oli tiennyt nimeni vaikka en ollut kertonut kenellekkään.
En ollut ihan varma minkälaisesta valasta nyt puhuttiin, mutta heti ensimmäisenä mieleeni tuli se vala Harry Potterista jonka rikottuaan kuolisi. Ajatus ei oikein piristänyt olotilaani.
Mutta toisaalta minulla ei ollut mitään syytä kertoa kenellekkään joten vaikka vala olisikin samanlainen kuin Harry Potterissa, en kuolisi jos en rikkoisi sitä.
"Olen" vastasin mahdollisimman kohteliaasti, sillä Gideon ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä jonka tahtoisin suututtaa..
"Zacharias." Gideon kutsui ja yksi penkeillä istuvista miehistä nousi ylös. Hän oli pitkä ja tummaihoinen. Minulle tuli mieleen Samuel L.Jackson mikä todennäköisesti tarkoitti sitä, että katsoin liikaa leffoja..
Zacharias käveli pitkin askelein luokseni ja kumartui niin, että kasvomme olivat vain muutaman kymmenen sentin päässä toisistaan. Lähempää katsottuna huomasin kuinka hänen tummanruskeat silmänsä olivat lempeät ja kasvoissa oli paljon hymyryppyjä.
"Hei Jeanna. Minä teen sinulle pysyvän valan ja se sitoo sinua koko elämäsi. Tämä ei satu, lupaan sen" Zacharias sanoi syvällä, mutta pehmeällä äänellä ja tarttui sitten käteeni.
Istuin täysin paikallani ja odotin. Zacharias sulki silmänsä ja alkoi puhua hitaasti minulle vieraalla kielellä. Olin odottanut jotain ilotulitusten tai räjähdysten tapaista, mutta mitään ei tapahtunut. Koko neuvosto oli täysin hiljaa ja seurasimme kaikki Zachariaan toimia.
Hermostuneena katselin hänen valkoisia siipiään, jotka liikkuivat verkkaisesti. En tiedä liikuttiko hän niitä vai liikkuivatko ne itsekseen. Siinä olisi taas yksi uusi kysymys kysyttäväksi..
"Se on valmis" Zacharias vastasi yhtäkkiä, osoittaen sanansa neuvostolle. Hän päästi irti kädestäni, hymyili ohi mennen ja palasi sitten paikalleen.
Olin toivonut, että Gideon olisi rentoutunut, mutta kasvojen ilme oli edelleen sama kuin aikaisemmin.
"Selvä. Kokous on siis päättynyt ja ihminen viedään takaisin sinne mistä tuli" Gideon sanoi koleasti ja pamautti tuomarin nuijalla pöytään. Välittömästi neuvoston jäsenet alkoivat keskustella ja poistua salista.

Onneksi Harry ilmaantui luokseni, enkä joutunut harhailemaan yksikseni.
"Oliko se näin nopeaa?" Kysyin hämmästyneenä ja nousin tuolista häntäluu kankeana.
"Oli se kai. Neuvoston suurin ongelma sinun kohdallasi oli kaikki se mitä tiedät. Ilmeisesti valan vannominen oli helpoin ja yksinkertaisin keino" Harry vastasi kohauttaen olkiaan.
"Vietkö sinä sitten minut nyt kotiin?"
"Joo, ilmeisesti"
Kävelimme hiljaa neuvoston jäsenten kanssa ulos käytävälle. Liamia ja Louisia ei enää näkynyt, mutta Harry lähti johdattamaan minua takaisin päin. Hän taisi myös tietää tien ulko-ovelle.
Minulla oli hieman hölmö oli nyt kun kaikki oli näin helposti ohi. Luulin, että visiittini olisi kestänyt pidempään ja olisin saanut lisää vastauksia kysymyksiini...
Ajatteluni keskeytyi kun muistin yhtäkkiä Zaynin.
"Harry!" Tokaisin yhtäkkiä ja sain hänet hätkähtämään.
"Mitä?" Harry kysyi silmät suurina, kääntyen minuun päin.
"Minun pitää päästä tapaamaan Zayniä." Vaadin ja ihmeekseni huomasin Harryn ilmeen muuttuvan miettiväiseksi. Hänen kulmansa kurtistuivat ja hän katsoi olkansa yli.
"Se ei ole niin yksinkertaista.." Hän sanoi hiljaisemmalla äänellä, varmistettuaan että olimme yksin. Minusta kuitenkin tuntui, että hän ei vain halunnut viedä minua sinne.
"Vie minut hänen luoksensa! Ihan nopeasti, voimme lähteä heti sen jälkeen" pyysin melkein anellen. Harry näytti edelleen tyytymättömältä, mutta hän nyökkäsi. Sitten hän lähti viemään minua kohti portaikkoa.

Hetken kuluttua olimme tulleet johonkin kellarin tapaiseen. Siellä ei ollut yhtä puhdasta ja valkoista kuin muualla rakennuksessa vaan kaikki seinät olivat tumman harmaita. Seinissä oli myös putkia ja lattia oli täynnä omituisia laitteita ja laatikoita. Kellarikäytävä jakautui moniin pienempiin ja Harry ohjasi minut yhteen niistä. Siellä oli ihan pimeää, lukuunottamatta yhtä valoa joka vaikutti siltä, että se sammuisi koska vaan. Eikö enkeleillä muka ollut varaa kunnostaa kellaritilojaan??
En ensiksi huomannut sellejä käytävän vasemmalla puolella. Ne olivat valon kantaman ulkopuolella, joten ei ollut ihmekkään.
En ollut uskonut, että Zayniä pidettäisiin selleissä. Se oli uskomaton ajatus, enkä nähnyt siihen mitään syytä! Luulin, että häntä autettaisiin saamaan kontrollia niihin raivokohtauksiin..
Kävelin hitaasti sellien rivistön vieressä ja huomasin, ettei Harry seurannut minua. Hän oli jäänyt seisomaan ovelle, tutkimaton ilme silmissään.
Katselin selleihin sisälle ja tulin siihen tulokseen, että ne olivat melkein kaikki tyhjiä. En voinut kuitenkaan olla varma, sillä en edes nähnyt eteeni kunnolla.
"Zayn?" Kutsuin normaalilla äänelläni, mutta se kaikui kivikäytävässä kovana ja selkeänä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut heti.
Käännyin ympäri ja katsoi Harryä epäuskoisena. Oliko Zayn varmasti täällä?
Harry pudisti päätään melkein huomaamattomasti, mutta yhtäkkiä kuuluva ääni sai huomioni muualle.
"Jeanna?" Matala ja karhea ääni kysyi takaani. Käännyin heti ympäri ja paikansin äänen takanani olevaan selliin. Harpoin sen luo ja tartuin kaltereihin molemmilla käsilläni.
"Minä tässä... Oletko kunnossa?"
Pimeydestä kuului naurahdus, joka ei edes kuulostanut huvittuneelta.
"Kaukana siitä. Mutta älä sinä siitä murehdi" Zayn vastasi ja kuulin askelien lähestyvän. Tuijotin pimeyteen toiveikkaana.
Zayn ilmaantui kaltereiden toiselle puolelle ja näin heti jopa hämärässä että jokin oli pahasti pielessä. Zaynin kasvot olivat kolkot ja kylmän näköiset ja hänen tummina pilkehtivien silmiensä alla oli sinertävät pussit. Hän näytti sairaalle.
"Minä luulin... Luulin, että he hoitavat sinut kuntoon täällä" sanoin hiljaa, irroittamatta katsettani Zaynin muuttuneista kasvoista.
"Ei minua pystytä parantamaan Jeanna. Vetelen täällä vielä viimeisiäni" Hän vastasi käheästi, katsellen minua synkkä ilme pohjattomissa silmissään.
"Tottakai heillä on parannuskeino! Ehkä opit harjoittelemalla pitämään ne muuttumiskohtaukset hallinnassa!" Ehdotin toiveikkaasti, vaikka minusta tuntui ettei se olisi niin yksinkertaista.
Zayn hymähti ja käänsi katseensa pois.
"Muuttumiskohtaukset?" Hän kysyi, selvästi tavoitellen huvittunutta äänensävyä mutta se ei oikein onnistunut.
"No mitä se sitten on?" Tokaisin kärsimättömänä. Minulle ei kerrottu kaikkea ja tälläinen epätietoisuus alkoi tympiä.
"Minä muutun kokonaan. Ellen ole jo muuttunut" Zayn vastasi voipuneena ja katsoi minua kulmiensa alta. Katse ei ollut ystävällinen, pelkästään kylmä ja kaukainen.
"Muutut miksi?"
"Eikö se ole itsestään selvää? Demoniksi tietenkin"




Tässä osassa kesti tarpeettoman pitkään mut täällä ollaan! Kirjotin tän loppuun itseasiassa matikan palautus tunnilla xD sain muuten kokeesta vitosen, joten mut tapetaan kotona! Oli kiva tuntea teiät kaikki!!

The Opposite part 15

Jeanna:
Kun astuimme päärakennuksen sisään, en voinut muuta kuin katsella ympärilleni suu auki. Aula oli valtavan kokoinen ja katto oli monen kymmenen metrin korkeudessa yläpuolellamme. Katosta roikkui isoin kattokruunu jonka olin ikinä nähnyt ja sen kristallit (jotka olivat varmasti nyrkkini kokoisia) loivat koristelluille seinille kimallusta.
Aulan lattia oli valmistettu kokonaa vaaleasta kivestä, joka kiilsi puhtaana. Aulasta lähti käytäviä joka suuntaan ja suoraan ulko-ovea vastapäätä oli leveä puuportaikko. Se johti seuraavaan kerrokseen ja sieltä taas ylemmäs. Jokaiseen kerrokseen näki alhaalta, mikä oli minusta mahtavaa!

Käänsin katseeni takaisin alas ja näin, että Liam oli jo kävellyt aulan toiseen päähän. Louis ja Harry puolestaan odottivat minua muutaman metrin päässä.
"Meillä ei ole koko päivää aikaa!" Liam tokaisi ja käänsin katseeni häneen. Louis ja Harry tekivät samoin, mutta Harry vetäisi minut käsivarresta vierelleen.
"Älä nyt hermostu" Louis vastasi ja hymyili pilke silmäkulmassaan. Minusta tuntui, että Liam hermostuisi vain enemmän jos Louis jatkaisi tuota rataa... Olivatkohan he edes ystäviä?
Lähdimme seuraamaan Liamia joka kiipesi jo portaita ylös.


Niall:
"Zayn?" Huhuilin, seisoessani vankityrmän käytävällä. Edessäni oli hämärä selli ja vaikka en nähnyt mitään, tiesin Zaynin olevan siellä.
Astuin askeleen lähemmäs ja tartuin kalteriin. En kuullut liikettä, enkä mitään muutakaan ja aloin huolestua. Eikö hän halunnut puhua edes minulle?
"Olen huolissani, joten voisitko edes ilmoittaa kuuntelevasi?" Kysyin epätoivoisena. Kuului kevyt huokaus ja narinaa.
"Kuuntelen" Zayn vastasi, mutta huomasin heti että hänen äänensä oli erilainen. Se oli käheä ja matalampi kuin ennen aivan kuin hänellä olisi kurkku kipeänä.
"Oletko kunnossa?"
"Mitäs luulet? Se pahenee Niall..."
Olimme hiljaa ja yritin keksiä jotain piristävää. Helpommin sanottu kuin tehty...
"Neuvosto ei ole vielä päättänyt mitään. Parannuskeino löydetään vielä" sanoin mahdollisimman vakuuttavalla äänellä, mutta sain vastaukseksi kuivan naurahduksen.
"Älä viitsi. He tappavat minut heti kun saavat tilaisuuden! Huhu on levinnyt, eivätkä he voi jättää minua enää henkiin" Zayn ärähti pilkallisella äänellä, mutta ei vieläkään suostunut tulemaan näkyviin.
"Eivät he tee niin! Aivan varmasti on parannuskeinoja ja muutenkin porukka kapinoisi tuollaista brutaaliutta vastaan-"
"Turpa kiinni Niall. En pysty edes ajattelemaan selkeästi enää." Zayn keskeytti ja sai minut vaikenemaan. Tilanne oli pahentunut moninkertaisesti siitä kun hänet tuotiin tänne. Minusta hänen oloaan helpottaisi olla poissa sellistä, mutta ilmeisesti se oli varotoimi. Mutta se ei vaikuttanut Zayniin positiivisesti.
"Palaan pian taas. Pystyt kyllä vastustamaan sitä, minä luotan sinuun" sanoin ja käännyin kannoillani. Zayn ei enää vastannut joten lähdin kävelemään käytävän päähän, josta pääsin takaisin kellaritiloihin. Tiesin, että saisin kuulla kunniani kun olin mennyt tapaamaan Zayniä vaikka Gideon oli sen vastikään kieltänyt. Siitä huolimatta aioin tehdä sen heti huomenna uudestaan.




Tää oli lyhyt, mutta kirjottelin kuiteski! Älkää huoliko, laitan Jeannan kysymään siiitä tatuointiliikeestä sitten ku tilanne on sopiva!:D
Mulla piti taas olla jotain fiksua sanottavaa mut en muista sitä... Nuoruus iän dementia iskeeeeeeeeeeee