~Just me and you~ Part 5

Liam:
Oli tosi surullista kuulla Katin perheestä.. Minusta oli kuitenkin mukava että hän näytti viihtyvän seurassamme. Tulimme Lontooseen ja ajoimme mahdollisimman keskustaan. Liikkeellä ei ollut paljoakaan ihmisiä mikä oli hyvä koska nähtävyyksiin ei tarvisi jonottaa. Kapusimme pois autosta ja erityisesti Kat ja Niall valittivat kuinka heidän jalkansa olivat kangistuneet. He näyttivät tulevan hyvin toimeen! "No minnes mennään?" Harry kysyi kun seisoimme kävelytiellä. Kaikki katselivat hetken ympärilleen. "Mennäänkö käymään vahakabinetissa?" Louis ehdotti. Se kuulosti tosi mahtavalle sille itse olin vain nähnyt kuvia siitä! "Joo mennään!!" Kat innostui ja yksissä tuumin lähdimme kävelemään kabitettia päin.
Katherine:
Vahakabinetti rakennus oli hieno! Menimme kaikki innoissamme sisään ja heti näyttelysaliin.  "Tuolla on Obama!!" Zayn huusi ja me kaikki ryntäsimme nuken luo. "Paul ota kuva!" Minä huusin ja menin antamaan nukelle poskipusun. Ennen kuin Paul ehti ottaa kuvan, pojat tulivat myös. Harry laittoi meni antamaan toiselle poskelle pusua, Zayn laittoi kätensä Obaman pään taakse ja teki hänelle sarvet, Niall sukelsi lattialle hänen jalkojensa väliin ja Liam meni nuken eteen polvilleen palvomaan. Paul nauroi ja otti salamalla kuvan. Kuulimme yhtäkkiä kipakan naisäänen sanovan:"Teidän pitää olla varovaisia! Nuket ovat herkkiä!". Käännyimme ja puhuja oli kassanainen. Yritimme pitää pokkaa . "Kyllä tottakai neiti! Olemme oikein varovaisia!" Louis sanoi teeskennellyn kohteliaasti. Nainen katsoi meihin tiukasti ja sitte tuhahtaen lähti pois. Purskahdimme kaikki heti nauruun.
Niall:
Minulla oli tosi hauskaa! En muistanut milloin olin nauranut näin paljon! Jätimme Obaman ja menimme Michael Jacksonin luo. Poseerasimme hänenkin kanssaan ja kiertelimme vähitellen kaikki nuket. Huomasin että jäin tuiottamaan Katia välillä. Käänsin äkkiä katseeni pois ennen kuin kukaan ehti nähdä. Hän oli tosi mukava ja pidin hänestä.. Mutta enhän minä ole ihminen.. En minä voisi olla hänen kanssaan.. Olin täysin ajatuksissani kun tunsin jonkun nykäisevän käsivarttani. "Huhuu? Olet ihan muissa maailmoissa!" Kat nauroi ja huomasin kaikkien muiden odottavan meitä kahta ulko-ovella. Lähdimme heidän mukaansa ja päätimme mennä syömään.
Harry:
Me huomasimme heti kuinka Niall jäi tuiottamaan Katia!! Oli aivan selvä että hän oli aivan jossain muualla kuin nykyhetkessä. Minusta se oli hyvä koska jos Niallin piti oppia itsehillintää, kiinnostus ihmiseen oli hyödyksi! Menimme sisälle ravintolaan ja päätimme kaikki ottaa samanlaista pizzaa. Tilasimme kaksin kappalein ananas tonnikala pizzaa.Perhekokona tottakai! Menimme istumaan pitkään pöytään. Järjestelimme Niallin ja Katin vierekkäin aivan tahallamme. He eivät edes huomanneet koska puhuivat keskenään elokuvista. Kuitenkin yhtäkkiä Niall lakkasi nauramasta. Hänen päänsä kohosi ja hänen normaalisti siniset silmät tummuivat ja alkoivat punertua. Naapuripöydän mies juuri huudahti:"Auts! Tämä veitsi on kamalan terävä!". Niall käännähti hänen suuntaansa salamannopeasti ja minä pomppasin ylös. "Mitä nyt?" Kat kysyi mutta kukaan ei vastannut. Nappasin Niallin hartiasta kiinni ja kovakouraisesti vedin hänet mukaani. Hän pisti hieman vastaan ja hänen katseensa oli niin synkkä että luulin hänen hyökkäävän kimppuuni. Vedin hänet miesten vessaan ja tyrkkäsin seinää vasten. "Niall!! Siellä on viattomia ihmisiä! Rauhoitu ja keskity tähän hetkeen!" Käskin häntä ja tuiotin häntä tiukasti silmiin. Hänen ilmeensä valahti vihaisesta ja järkyttyneeksi. Silmät vaalenivat taas normaaleiksi ja tiesin että hän on kunnossa. Päästin irti ja hän kyykistyi lattialle. "Harry..En halua olla tälläinen.." Hän kuiskasi. Olin itsekkin kokenut sen hirveän pakon päästä veren luo.. Mutta siitä pääsee yli.. "Sinun pitää aina yrittää muistaa kuka olet ja missä olet.. Ajattele olisit voinut satuttaa Katia.." Sanoin ja toivoin että tytön nimi saisi häntä motivoitua. Niall nosti salamana katseensa ja kauhu paistoi hänen silmistään. "Ei.. En halua tämän tapahtuvan kun hän on lähellä!" Hän sanoi kauhuissaan. "Ajattele että jos hillintäsi pettää hän on vaarassa." Sanoin ja se näytti tepsivän. Hän nyökkäsi. Yhtäkkiä vessan ovi lennähti auki ja Kat seisoi ovella. "Mitä tapahtui?" Kysyi välittämättä siitä että oli juuri tullut miesten vessaan. Niall nousi lattialta ja katsoi minuun. "Kerromme sen myöhemmin.. Aivan varmasti." Lupasin ja Kat näytti miettivältä. "Lupaatte sitten." Hän sanoi ja lähdimme yhdessä takaisin saliin. Muut pojat katsoivat meitä huolissaan,mutta nyökkäsin heille. Kaikki oli hyvin. "Mitä jos otetaan pizzat mukaan ja lähdetään kotiin?" Kysyin ja kaikki suostuivat heti. Lähdimme takaisin autolle ja koko ajomatka oli hiljainen. Kun olimme illan hämärtyessä kotona menimme heti kaikki olohuoneeseen. "Noniin" Kat sanoi merkitsevästi ja katsoi minuun. Huokaisin ja istuin nojatuoliin. "Tämä on todella tyhmän kuuloista mutta.. Me olemme vampyyreja.."

~Just me and you~ Part 4

Niall:
Heräsin aamulla siihen kun Liam tökki minua. En ollut mikään aamuihminen mutta kohotin silti päätäni ja katsoin häneen silmiäni siristellen. "Heräsithän sinä viimein! Ajattelin että lähtisimme kaikki tänään yhdessä jonnekkin!" Liam sanoi ja meni avaamaan verhot. Auringon valo häikäisi koko huoneen ja haukotellen hieroin kasvojani. "Minne ajattelit?" Kysyin vaimeasti. Minua ei huvittanut lähteä minnekkään.. Pelkäsin että itsehillintäni pettäisi taas. En pysty tekemään mitään kun haistoin veren.. Ruumiini toimii itsekseen ja minulle tulee hirveä olo jos en silloin saa juodakseni.. "Ajattelin että menisimme vaikka Lontooseen" hän vastasi ja näytti hetken miettivältä. "Mitä nyt?" Kysyin kummissani ja nousin istumaan. "Muistat varmaan sen tytön sieltä kujalta eilen..?" Hän kysyi vältellen. En ollut aivan varma mitä eilen tapahtui mutta hämärästi muistin tummahiuksisen tytön makaamassa verisena kujalla... Kurtistin kulmiani. "Suurinpiirtein..kuinka niin?". "No minä toin hänet tänne ja me hoidimme hänen haavansa.. Ajattelin että hän voisi tulla mukaan." Liam selitti ja istuin vierelleni sänkyyn. "Pidätkö sinä hänestä?" Kysyi uteliaana. Liam katsoi minua hymyillen ja vastasi:"En, hän on kyllä mukava mutta en sillä tavalla". "Nojaa kyllä minulle varmaan käy.." Vastasin mutisten. Tyttö oli ihminen.. Ja jos hän saa pienenkin haavan.. Pelkäsin mitä saisin aikaan.. "No hyvä. Mennään alakertaan, kaikki muut ovat jo heränneet!" Liam tokaisi ja lähti ovelle.
Katherine:
Kun heräsin tänä aamuna, huomasin että vaatteeni näyttivät hirveiltä. Toppini oli rispaantunut, samoin uudet farkkuni.. Mutta onneksi Paul oli antanut minun lainata heidän vaatteitaan. Olin sonnustautunut vaaleisiin farkkuihin ja raidakkaaseen pitkähihaiseen. Vaatteet olivat kyllä liian isot mutta eipä sillä ollut niin väliä. Olin syönyt alakerrassa Paulin kanssa pekonia ja kananmunia. Hän oli loistava kokki! Muut pojat lukuunottamatta Niallia olivat nousseet hieman myöhemmin ja tulivat olohuoneeseen luokseni. Kun Liam ehdotti retkeä Lontooseen, epäröin hetken.. Olin tuntemattomien luona.. Mutta kaikki vakuuttivat ettei mitään tapahtuisi niin suostuin. Katselimme telkkaria kun kuulin askelia portaista. Liam ja Niall tulivat alakertaan. Niall näytti täysin erilaiselta kuin eilen illalla. Hän hymyili hieman ja vähän ujosti katsoi alas. "Niall tässä on Kat" Liam esitteli ja tervehdimme toisimme. "No mutta nyt kun kaikki tuntevat toisensa me voimme lähteä!" Harry ilmoitti ja pomppasi ylös nojatuolistaan. "Paul! Eikös se seitsemän hengen auto ole autotallissa?" Louis kysyi huutaen ovelta. Paul nyökkäsi ja Louis katosi ulos. Me muut lähdimme pakkaamaan tarpeellisia tavaroita kuten lompakkoja. "Kat! Haluatko ihan naisten farkut?" Harry kysyi nauraen kun olimme eteisessä. Katsoin alas ja sitte häntä. "Onko teillä sellaisia?" Kysyin kummissani. "Ei normaalisti, mutta Gemma unohti tänne yhdet. Hän on siskoni" Harry selitti ja lähti hakemaan niitä yläkerrasta. Farkut olivat vaalean siniset ja istuivat melkein täydellisesti päälleni. Louis tööttäsi pihalla ja me kaikki tulimme ulos. "Jos minä ajan ja Liam tulee etupenkille" Paul ehdotti ja se kävi meille kaikille. Autossa oli takakontissa vielä kaksi penkkiä joten mahduimme sopivasti. "Mitä jos Kat ja Niall menisivät lyhyinpinä takakontti penkeille?" Harry ehdotti. Katsahdin vaivihkaa Nialliin. Hän nyökkäsi hiljaa. "Kyllä se käy" vastasin ja me kaikki pakkauduimme kyytiin. Takakontti oli tosi ahdas ja polveni osuivat takapenkkien selkään. Niall oli vain viiden sentin päässä käsivarresta. Minä hieman jännitin hänen seurassaan.. En vieläkään tiennyt mitä tapahtui viime yönä.. Mitä hän oikein meinasi kujalla? Onneksi automatka ei ollut pitkä ja se sujui nopeasti kun nauroimme Louisin ja Harryn vitseille. He kaikki olivat tosi mukavia ja viihdyin heidän kansaaan. Niallkin alkoi piristyä ja hän kysyi perheestäni. Se ei ollut lempiaiheitani mutta päätin kertoa." Asun setäni kanssa koska vanhempani ovat kuolleet. Olimme kaikki autokolarissa ja vain minä selvisin.." Kerroin ja näin Niallin hymyn hiipuvan."Olen pahoillani" hän mutisi. En minä paljoakaan heitä muistanut mutta silti kertominen tuntui pahalta. "Ei se mitään. Olisin itsekkin kuollut jos en olisi nukkunut tyynyäni vasten.. Lasin sirut olisivat tulleet päähäni jos tyynyä ei olisi ollut "Aika hurjaa.." Louis sanoi. Hän, Zayn, Harry ja Liam olivat kääntyneet taaksepäin ja kuuntelivat. Nyökkäsin ja hymyilin hieman. Olin ollut kolarin tapahtuessa seitsemän.. Olin aika onnekas että setäni otti minut omakseen.. Olisin kai muuten orpokodissa. Loppumatkan aikana emme palanneet enää aiheeseen vaan lörpöttelimme niitä näitä. "Heiii!! Me ollaan perillä!" Liam huusi kun näimme kyltin: Lontoo 5 mailia.

~Just me and you~ Part 3

Harry:
Saimme Zaynin kanssa raahattua Niallin kämpällemme. Hän ei vastustellut enää, murjotti vihaisena. Niall muuttuu hyvin erilaiseksi kun menettää itsehillintänsä.. Asuimme kaksikerroksisessa talossa keskellä metsää mikä oli hyvä. Kiipesimme kuistin portaat ylös ja menimme sisään. Paul nousi heti ylös nojatuolista ja tuli meitä vastaan. "Hei, mikä on?" Hän kysyi katsoen kummissaan kun Niall tempaisi itsensä irti otteistamme ja rymisteli yläkertaan. "Hän lankesi taas.." Zayn huokaisi ja väsyneenä hieroi kasvojaan. "Eikai taas? Tämä pitää saada loppumaan.." Paul vastasi myös huolestuneena ja me istuimme olohuoneen sohville. "Hän tietää että sen on loputtava.." Valitin ja tuiottelin kattoa. "Niinpä.. Se on hankalaa mutta hän oli jo niin pitkällä ennen kuin repsahti taas.." Zayn mutisi. Istuimme hiljaa kunnes muistin sen tytön kujalta. "Missä Liam on? Ja Louis. Hän jäi sen tytön luo.." Mietin ääneen ja Zayn kohotti myöskin katseensa lattiasta. "Hetkonen.. He taitavat olla tulossa" hän vastasi ja minäkin kuuntelin. Auto oli juuri pysähtynyt kuistin eteen.
Louis:
Odotin innolla miten Liam selittäisi muille miksi tyttö raahattiin mukaan.. Nousinme autosta ja tökimme hänet hereille. "Missä olemme?" Kat kysyi unisesti ja varovaisesti nousi autosta. "Meidän kämpällämme.. Mennään sisään" Liam vastasi ja kiipesimme portaat ylös. Eteisessä meitä olikin vastassa Paul, Zayn ja Harry. Kaikki tuiottivat Katia.. "Liam?" Harry kysyi merkitsevällä äänellä. "Öh.. Tässä on Kat" Liam esitteli ja Harryn ilme muuttui kummastuneeksi. "Cat?" Hän kysyi. "Ei kun Kat.. Hmm.. Katherine" Kat vastasi itse ja Harryn ilme palasi ärtyneeseen. "Saat selittää paljonkin Liam" Zayn sanoi ja Liam nyökkäsi hieman hymyillen. Minulla ei ollut asiaan minkäänlaista kantaa.. Olin vähän muissa maailmoissa ja keikuin kantapäilläni. Paul astui lähemmäs Katia ja pyysi häntä tulemaan mukaansa. He lähtivät keittiöön ilmeisesti hoitamaan hänen haavojaan. Heti heidän mentyään Harry kääntyi Liamiin päin.
Liam:
Olin jo valmistautunut heidän kysymyksiinsä. Menin heidän ohitseen ja istuin nojatuoliin. "Mitä sinä meinaat?" Harry kysyi ja seurasi minua. He istuivat sohvalle ja tuiottivat minua. "En voinut jättää häntä kadulle! Ja minulla on idea.." Vastasin hymyillen vähän. Harry kurtisti kulmiaan. "Minkälainen idea?" Zayn kysyi kiinnostuneena. "Me voimme saada Niallin parantumaan! Kat voi auttaa! Ajattelin että jos Niall oppisi itsehillintää kun eläisi ihmisen kanssa!" Selitin. Kaikki kolme katsoivat minua ihmeissään. "Suostuuko hän muka asumaan täällä? Jättämään perheensä?" Louis kysyi. "En tiedä.. Hänen setänsä on Skotlannissa joten hän nyt ainakin nyt yksin." Vastasin.
Katherine:
Paul oli tosi kiltti kun auttoi minua sitomaan kyynerpääni ja poskeni. Juttelimme niitä näitä. "Sattuuko enää?" Hän kysyi kiinnittäesään viimeisen laastarin. "Ei" vastasin ja hymyilin. Olin tosi kiitollinen siitä että ventovieraat auttoivat ja ottivat minut kotiinsa. En ollut nähnyt yhtään naista talossa joten ihmettelin talon siisteyttä. Menin Paulin kanssa takaisin olohuoneeseen ja muut olivat siellä. Liam esitteli minulle Harryn ja Zaynin. He tervehtivät ja hymyilivät minulle. Istuin sohvalle heidän viereensä. Kuulin yhtäkkiä ryminää yläkerrasta. Meidän kaikkien päät kääntyivät heti äänen suuntaan ja Paul huokaisi. "Siinä taisi mennä uusi televisio". Käännyin häneen päin kummissani. "Asuuko täällä vielä joku muu?" Kysyin. Paul katsahti Liamiin ja vastasi sitten. "Täällä asuu myös Niall.. Hän.. Tuota.. Hänellä on välillä hermot kireällä" hän sanoi vältellen. Niall oli siis se vaalea ja punasilmäinen.. Kummallista.. "Öh.. Selvä.. Minun pitäisi varmaan lähteä kotiin" sanoin ja nousin ylös. "Kyllä sinä voit tänne jäädä! Meillä on vierashuone jossa saat olla aivan rauhassa" Liam ehdotti. Ei kummoisempi ajatus! Minua ei huvittanut olla yksin kotona.. "No jos siitä ei ole vaivaa" vastasin ja hymyilin. Kaikki pudistivat päätään ja Harry kertoi minulle missä vierashuone sijaitsi. Lähdin yksin yläkertaan. Ylhäällä oli pitkä käytävä jonka reunassa oli viisi ovea. Vierashuone oli kuulemma perimmäinen. Menin käytävää pitkin ja yksi ovista oli raollaan. Varovasti kurkistin sisään. Niall istui selin minuun sängyllä, pää käsien varassa. Lattia oli lasinsiruissa ja muissa television paloissa. Hiljaa peräännyin ja jatkoin matkaani omaan huoneeseeni. Mikä Niallia vaivasi? Hän oli kummallinen.. Vierashuone oli mukavan kokoinen ja valoisa. Siellä oli sänky, vaatekaappi, televisio pöytä ja suuri peili. Istuin sängylle. Minua väsytti kamalasti joten nukahdin taas kesken kaiken..

~Just me and you~ Part 2

Katherine:
En tiennyt kuka juuri äsken huusi mutta kuulin askelten töminää. Vaalehiuksinen mies, ilmeisesti Niall oli nyt aivan liian lähellä. Tajusin etten ollut yrittänyt paeta. Yritin nostaa käsivarsiani ja työntää häntä kauemmas mutta en pystynyt.. Kuin näkymättömät kahleet olisivat sitoneet minut maahan. Tunsin kuinka Niallin viileät huulet hipoivat veristä poskeani..
Niall:
Aivoni kävivät ylikierroksilla. En välittänyt enää mistään. Ainoa asia mikä oli selkeänä mielessäni oli veri.. Hämärästi kuulin poikien olevan tulossa mutta en yrittänytkään hillitä itseäni. Olin juuri aikeissa upottaa hampaani tytön kaulaan kun Liam tönäisi minua kylkeen. Lensin maahan ja kurkustani pääsi matala ärähdys. Zayn ja Harry kiskoivat minut pystyyn ja retuuttivat kummastakin kädestä pitäen kauemmas. "Niall!! Hillitse itsesi!!" Zayn käski kun rajut puistatukset vyöryivät vartaloni läpi. Kurkkuani poltteli veren haju ja tarvitsin sitä. Riuhdoin heitä vastaan ja halusin päästä tytön luo. "Liam! Niall pitää viedä pois!" Harry huusi ja ohimennen näin Liamin nyökkäävän hieman pettyneenä. Minut retuutettiin metsään.
Liam:
Kyykistyin tytön viereen ja varovasti pyyhin verta hänen kasvoiltaan. Minulle veri ei aiheuttanut pakottavaa tappamisen tunnetta enää.. Niall oli meistä edelleen ainoa jolle itsehillintä oli liikaa. "Kuuletko sinä minua?" Kysyin hiljaa ja rauhallisesti. Tytön silmäluomet värisivät ja lopulta raottuivat. "K..kuka olet?" Hän kysyi käheästi ja hieman peloissaan. "Olen Liam.. En aio satuttaa sinua.." Vastasin ja varovasti yritin oikaista tytön vääntyneen käden. Hän sävähti kivusta ja katsoi minuun silmät suurina. "Mikä on nimesi?" Kysyi yrittäen viedä hänen ajatuksensa muualle. "Kat.. Tai Katherine.." Hän vastasi ja rentoutui enemmän huomatessaan kivun helpottuvan. Nostin varovasti hänet istumaan. "No Kat.. Miltä tuntuu?" Kysyin. Kat hengitti varovasti muutaman kerran sisään ja ulos ennen kuin vastasi:" käteeni sattuu ja kirvelee..mutta ei muualle ainakaan pahemmin". Yhtäkkiä hän katsahti minuun suoraan. "Niall.. Eikö hän ollut se vaalea?" Hän kysyi hieman pelokkaana taas. "Kyllä.." Vastasin hitaasti miettien mitä sanoisin. "Miksi hänellä oli punaiset silmät? Oliko se joku pilajuttu vai?" Kat kysyi viitaten myös selvästi Niallin verenjuonti yritykseen. "Nojaa.. En usko että uskot tätä joten ehkä jätän sen myöhemmälle."vastasin vältellen.
Katherine:
En oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.. Aivan kuin tämä Niall olisi näytellyt jotain vampyyriä mikä tietysti kuulostaa aika lapselliselle..mutta miksi hänet raahattiin metsään? Kipu ei tuntunut selässä tai päässä enää yhtä voimakkaasti ja haparoiden nousin seisomaan. Liam tuki minua selästä. Hänellä oli aivan koiranpentumaiset ruskeat silmät ja lyhyeksi leikatut tummat hiukset. Kumma juttu  että hän ja ne kaksi muuta miestä olivat ilmestyneet yhtäkkiä. "Minä kyllä pärjään.. Kotini on aika lähellä.." Mutisin mutta huomasin heti etten pystynyt kävelemään kunnolla yksikseni. "Asutko yksin?" Liam kysyi. "En, asun setäni kanssa mutta hän on Skotlannissa" vastasin. "Et voi mennä yksin kotiisi. Tule meidän luoksemme" hän ehdotti. Minun ehkä olisi pitänyt kieltäytyä kun tuntematon mies kutsuu kylään mutta hän oli niin mukava ja rauhallinen.. Enkä sitä paitsi ollut varma miten saisin hoidettua vammojani. "Hyvä on.. Missä asutte?" Kysyin ja varovasti painoin toisella kädelläni vieläkin verta vuotavaa kyynerpäätäni. "Tuossa kaupungin ulkopuolella. Ystäväni on tässä lähistöllä, hän voi hakea meidät" Liam vastasi, otti kännykkänsä ja soitti jollekkin. "Lou, tule tänne baarin viereiselle kujalle.. Joo hän meni Zaynin ja Harryn kanssa.. Selitän sitten.." Liam puhui nopeasti ja sammutti puhelun. Hänen tukemanaan haparoimme kujan päähän tien viereen. Siellä odotti vaalea citymaasturi. Liam auttoi minut takapenkille ja kiipesi itse eteen. "Kat, tämä on Louis. Louis, tässä on Kat" Liam esitteli pikaisesti. Louis oli sinisilmäinen ja hänen ruskea tukkansa oli sotkettu huolettomasti. Hän hymyili minulle ja tervehdimme. Autossa oli mukavan lämmin eikä minua kumma kyllä pelottanut tuntemattomien seurassa. Huokaisten nojauduin ikkunaa vasten ja ennen kuin huomasinkaan olin vaipunut uneen.

~Just me and you~ Part 1

 Katherine:
"Laita ulko-ovi aina lukkoon!" Setäni Jack muistutti ainakin viidennen kerran. Hän etsiskeli vielä kuumeisesti avaimiaan eteisen lipastosta. Istuin keittiön pöydän ääressä ja huokaisin. "Joo joo en minä ole viisi vuotias.."vastasin. Jack naurahti, hyvästeli minut ja lähti. Olin tottunut jo tällaiseen. Jack oli mennyt ostamaan valtavan tontin Skotlannista ja hänen oli käytävä siellä vahtimassa kunnostustöitä säännöllisesti. No mutta ei yksin olo minua haitannut.. Olinhan 18-vuotias. Nousin pöydästä ja kiipesin yläkertaan omaan huoneeseeni. Minulla oli suunnitelmia tälle illalle mutta en ollut varma vielä.. Vivian oli kutsunut minut bileisiinsä mikä oli kummallista. Olimme puhuneet vain kahdesti joten en ymmärtänyt miksi hän halusi minut mukaan. Vivian oli koulun suosituin tyttö ja hänen bileensä olivat aina vuoden kohokohta. Päätin kuitenkin lähteä.. Kyllä pärjään siellä jos otan parhaan kaverini Maceyn mukaan. Tuskastelin ainakin puoli tuntia vaatekaappini edessä ennenkuin päädyin pukeutumaan mustiin pillifarkkuihin ja hopeiseen kapeaolkaimiseen toppiin. Ne saisivat kelvata.. Ajattelin kihartaa pitkät, tummanruskeat hiukseni mutta kiharrin ei vain suostunut yhteistyöhön! Luovuin ajatuksesta ja tein normaalin päivä meikkini. Olin vetämässä kenkiä jalkaani kun kuulin kännykkäni viesti äänen. 'Missä oot?? Dan ja Brandon on täällä myös!!!!' Macey lähetti. Tyypillistä häntä.. Hän oli varsinainen ilopilleri ja aina roikkumassa Danin perässä. 'Tulossa ollaan, älä hiuksias revi!' Vastasin hänelle ja lukitsin ulko-oven. Vivian asui noin kilometrin päässä minusta, lähempänä keskustaa. Kävelin reippaasti laukku olkapäälläni. Kello oli melkein kahdeksan illalla ja alkoi olla hämärä. En yhtään yllättynyt kun kuulin musiikin jytinän parinkin talon päähän. Vivianin vanhemmat olivat rikkaita ja hän sai tehdä mitä ikinä tahtoi..Menin etu-ovelle ja koputin. Kukaan ei kuullut mitään, kuten en itsekkään kuullut omia ajatuksiani. Menin siis omin luvin sisälle. Talo oli pimennetty ja huoneet välkkyivät kirkkaiden bile valojen välkkyessä. Lattia tärähteli musiikin tahtiin ja reilusti yli viisikymmentä ihmistä nauroi ja tanssi. En ollut mikään bilehile joten tunsit oloni typeräksi seisoessani ovella. Missä Macey oikein oli? Tutkiskelin katseellani väkijoukkoa ja yhtäkkiä silmiini osui tuttu punainen hiuspehko. Säntäsin heti Maceyn luokse. Hän nojasi Daniin ja nauroi hervottomasti jollekkin. Dan joi olutta pullosta ja he kummatkin olivat selvästi kännissä. "Macey?" Kysyin hieman ärtyneenä. "Kukas sä oot?? Kat?" Macey sammalsi ja nojautui lähemmäs minua. "Miten voit vetää kännit näin aikaisin??" Kysyin ja yritin tukea häntä jottei hän kaatuisi. "En mä oo kännissä! Me vaan..vaan ollaan" hän nauroi ja veti Danin mukanaan ihmisjoukon sekaan. Seisoin siinä taas yksikseen. Ehkä minun olisi parasta lähteä.. En ollut muutenkaan juhlatuulella. Lähdin takaisin kadulle. Katulamput toivat valoa muuten täysin pimeään ja pilviseen yöhön. Hengitykseni nousi höyrynä ilmaan. Päätin oikaista pienen kujan poikki päästäkseni mahdollisimman nopeasti kotiin ja lämpimään suihkuun. Kuja oli pimeä ja hermostuneena kävelin nopeammin. Yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni ja säikähtäen käännyin ympäri. Edessäni oli pitkä, harteikas mies joka hymyili karkeasti. "Miten sinä yksin tähän aikaan vaeltelet?" Hän kysyi roheasti. Yritin perääntyä mutta hän puristi olkapäätäni tiukasti. "Se ei kuulu sinulle" vastasin ja yritin kuulostaa pelottomalle vaikka pelkäsin kauheasti. "No jaa, eihän se oikeastaan minua kiinnosta" mies totesi ja hänen vierelleen ilmaantui toinen, hieman laihempi mies. Lihaksikas mies piti minusta edelleen kiinni ja laiheliini tempaisi laukun kädestäni. Kovakouraisesti hän käänsi sen ympäri ja etsi selvästi jotain arvokasta. No voi voi.. Huono tuuri. Minulla oli mukana vain kaksikymppinen. Kuulin yhtäkkiä keskustelun ääniä lähimmältä kadulta ja aloin huutaa apua. Lihasmies painoi välittömästi kätensä suuni eteen ja tukahdutti ääneni. "Mitä jos hoidellaan tämä neiti tästä?" Laiheliini kysyi hymyillen typerästi. Pelko valtasi minut ja yritin räpistellä itseni irti. Bodari nosti minut rinnuksista ilmaan ja tömäytti päin lähimmän talon tiiliseinää. Ilma pakeni keuhkoistani ja selkääni sattui. "Mielihyvin voimme hoitaa hänet" lihasmies vastasi ja painoi kätensä kurkulleni. Hän puristi kovasti enkä saanut henkeä. Keuhkojani ja kurkkuani poltti ja yritin saada hänen otteensa löystymään. Bodari kuitenkin paiskasi minut suin päin asfalttiin ja löin pääni maahan. Oikeaa käsivarttani kirveli ja pääni tuntui sumealta. En voinut huutaa kuristamisen jälkeen. Sumeasti näin kun laiheliini kumartui ylleni taskuveitsen kanssa. Oikea käteni vuosi runsaasti verta ja vasen käsi oli taittunut kipeästi selkäni alle. Laiheliini viilsi poskeeni veitsellään. Minuun sattui niin paljon että toivoin että he vain tappaisivat minut. Kirkaisin yhtäkkiä kun ääneni palasi ja välittömästi laiheliini löi minua kasvoille. Maistoin veren suussani. "Ken, jötetään homma kesken. Selvitköön jos selviää." Laiheliini sanoi vaimeasti. Kuulin heidän nauravab ja kähtevän. Makasin yksin, kummallisesti vääntyneenä ja verisenä kujalla. En jaksanut huutaa.. Tajuntani heikkeni koko ajan.. Olin sulkenut silmäni ja vain odotin. Yhtäkkiä kuulin omituisen tömähdykseb ja raotin silmiäni. Näin yläpuolellani seisovan miehen. Hänen hiuksensa loistivat vaaleina katulampun valossa. Katsoin hänen kasvojaan. Kuvittelenko minä? Miehellä oli kirkkaan pinaiset silmät ja hän tuiotti minua kuin transsissa. Varovasti avasin suuni. "Auta..minua.." Anelin kähisteb ja mies laskeutui kyykkyyn pääni viereen. Hän kumartui koko ajan lähemmäs minua, aivan kuin hän aikoisi suudella minua! Hänen huulensa olivat muutaman sentin päässä verisestä poskestani kun kuulin huudon:"Niall!! Älä tee sitä!!"