Darcia:
"Mistä te puhutte??" Kivahdin kun mies vetäisi hämmästyneen Niallin ylös ja käänsi hänet seinää vasten. Kuulin kuinka käsiraudat napsahtivat kiinni ja pomppasin pystyyn.
"Älä huoli, sinut toimitetaan hoitoon ja kotiin isäsi luokse mahdollisimman pian" mies sanoi hymyillen minulle ja kutsui sen jälkeen kaksi muuta vartijaa paikalle.
"Mitä... Hei ei tässä ole tapahtunut mitään kidnappausta!" Kivahdin ja yritin lähestyä Niallia, mutta vartija astui väliimme.
"Rauhoituppas.. Et ole oma itsesi tällä hetkellä, joten anna meidän auttaa sinua. Me viemme tämän rikollisen poliisille ja sinä pääset taas kotiin" mies muka rauhoitteli ja käänsi minut olkapäistä toiseen suuntaan. Olin totaalisen pihalla siitä mitä tapahtui!! Miksi en muka olisi ollut oma itseni? Mistä tämä kaikki juttu on tullut!?
"Päästä irti! Niall ei ole tehnyt mitään väärin! Ei ole mitään kidnappausta!" Ärähdin kovaäänisesti ja tempauduin miehen otteesta irti. Käännyin katsomaan Niallia, joka seisoi kädet selän takana kahden vartijan välissä. Hän näytti kertakaikkisen hämmästyneeltä.
"Päästäkää hänet irti!" Kivahdin kahdelle vartijalle, mutta he vain kiskaisivat Niallin kauemmas. Kolmas vartija ilmaantui taas taakseni ja vetäisi minut voimakkaasti taakseppäin ja pakotti käteni selän taakse.
"Jos et rauhoitu, joudumme tainnuttamaan sinut. Sinun pitää nyt tulla mukaamme niin saamme sinut takaisin normaaliksi" mies ärähti, ilmeisesti ärsyyntyneenä temppuiluuni. Mutta en käsittänyt mitä tapahtui! Koko juttu alkoi aivan yhtäkkiä, eikä Niall näyttänyt tietävän asiasta yhtään enempää kuin minäkään! Mutta oudoin asia jutussa oli se, että isä oli ilmeisesti ilmoittanut kidnappauksesta... En ikinä uskoisi sitä todeksi. Hän ei ikinä olisi jaksanut tutkia katoamistani. Ei häntä kiinnostanut tippaakaan.
Kun en enää kiljunut vastalauseita, vartija mies alkoi taluttaa minua ihmisjoukon läpi pois päin. Ihmiset supattivat ja monet lapset osoittelivat meitä suut apposen auki. Se oli todella inhottavan tuntuista. Melkein jo tuntui, että olisin tehnyt jotain.
Menimme henkilökunnan ovesta sisään ja mies jätti minut aika tylysti yksin koruttomaan huoneeseen. Siellä oli vain yksi valkoinen pöytä ja tuoli...
Minne Niall oli viety? Mitä nyt tapahtuisi? Vastauksettomat kysymykset pyörivät päässäni ja tuntui siltä, että haluaisin itkeä. En käsittänyt mitä oli juuri tapahtunut! Kaikki oli menossa niin hyvin!
Niall:
Vartijat tyrkkäsivät minut harmaaseen kuulustelu huoneeseen ja sulkivat oven. En voinut käsittää mistä he olivat puhuneet! En ollut siepannut ketään! Darcian houkuttelua ei laskettu sellaiseksi! Mutta silti joku oli ilmoittanut kidnappauksesta! Ja vaikutti siltä, että vartijat luulivat minun huumanneet Darcian jotenkin! Ihan mielettömän tyhmiä väitteitä...
Ovi takanani tempaistiin yhtäkkiä auki ja musta pukuinen ikämies tuli sisään. Hänen ilmeestä oli niin tyly, että minun teki mieli alkaa anella anteeksi pyyntöä heti.
"Istu. Ole hyvä" mies tokaisi ja istui kuulustelupöydän toiselle puolelle. Hitaasti, miestä tarkkaillen istuin tuoliin. Asento oli epämukava, sillä käsiraudat väänsivät käsivarteni ikävästi seläntaakse.
"Oletko Niall James Horan?" Mies kysyi koleasti ja katsoi minua silmälasiensa yli. Hänellä oli kivenharmaat silmät joiden tuijotus tuntui läpivalaisevan minua.
"Kyllä... Mutta tuota, mitä tässä on oikeen tapahtunut?" Kysyi vaimeasti, väistellen miehen katsetta. Kaikki hänessä teki oloni epämukavaksi.. Mutta ehkä se on kuulustelijan tarkoitus..
"Turha esittää tyhmää Herra Horan. Tiedätte täsmälleen mistä on kyse. Te sieppasitte Darcia Nicole Claythornen kolme päivää sitten hänen kotoaan täältä. Neiti Claythornen isän kertomuksen mukaan sinä huumasit tytön ja sait hänet hyökkäämään isänsä kimppuun. Sinut on etsintäkuulutettu kaikilla lentokentillä" Mies kertoi yhteen putkeen, tuijottaen minua kokoajan. Täytyi myöntää, että tuo oli sekopäisin tarina minkä olin ikinä kuullut. Olin ihan järkyttynyt. Eikö Darcian isän pitänyt asua Lontoossa? Miksi mies sanoi, että sieppasin Darcian kotoaan täältä?
"Tässä on nyt aikamoinen väärinkäsitys! Darcia ei ole huumattu enkä minä ole kidnapannut häntä!" Älähdin ja nojauduin lähemmäs kivisilmä-miestä. Hänen kasvoilleen levisi jäinen hymy.
"Herra Horan. Luuletteko, että Herra Claythorne valehtelee? Hän sanoi, että murtauduitte katon kautta hänen kotiinsa ja raiskasitte hänen tyttärensä. Kuka valehtelisi tuollaisesta?"
"Minä tein mitä!? Te olette ihan väärässä!! Minä en ikinä tekisi sellaista!" Huusin ja tuntui kuin miehen sanat olisivat syöpyneet aivoihini. Miten noin sairaita valheita voi keksiä!? Olin raivoissani ja minun teki mieli rikkoa ovi ja juosta.. Mutta sitten aloin miettiä... "Hän sanoi, että murtauduitte katon kautta hänen kotiinsa..." Oli vain yksi katto jolla olin ollut lähiaikoina...
Vihdoinkin!!xD yritän nyt kirjotella vähän useemmin!
perjantai 31. tammikuuta 2014
tiistai 28. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 18
Darcia:
"Pitäisikö meidän lentää Lontooseen?" Kysyin kummissani kun istuimme koko porukka keittiössä aamupalalla. Olin käynyt suihkussa ja saanut Perrieltä vaihtovaatteita. Sömme yhdessä pekonia ja munia.
"Minusta se olisi hyvä.. Tai siis Alec kyllä lähtee etsimään meitä molempia. Ei hän ensimmäiseksi älyäisi lähteä Lontooseen" Niall selitti ja ahmi samaanaikaan kolmatta pekoni annostaan.
"Minä kannatan ideaa.. En oikeen tiedä missä ongelmissa olette, mutta teidät löytettäisiin täältä heti" Perrie sanoi huulta purren. Zayn oli hiljaa mutta nyökkäsi kuitenkin. Minäkin olin kyllä samaa mieltä.. Lontoo oli kyllä turvallisempi vaihtoehto. En aikonut jäädä enää Alecin käsiin!
"Lähdetään heti jollain pikalennolla. Parempi ettei viivytellä täällä" Niall sanoi ja alkoi selata heti lentokone firman sivuja Zaynin läppärillä.
Kolme tuntia myöhemmin olimmekin jo terminaalissa. Perrie oli antanut minulle kaikkea mitä nyt nainen mahtoi tarvita matkalle, ja minusta se oli tosi kilttiä vaikka tapasimme vasta. Laukkuni oli jäänyt Alecille, joten onneksi en joutunut matkustamaan tyhjin käsin.
"Darcia.." Niall kutsui kun istuimme penkeillä ja odottelimme.
"No?" Kysyin ja käännyin katsomaan häntä. Niall oli vakavana ja hän näytti tyytymättömälle.
"Minä olen ihan tosissani pahoillani tästä kaikesta.. Siitä, että houkuttelin sinut tänne ja että jouduit Alecin käsiin.." Hän sanoi hiljaisella äänellä, katsoen minua suoraan silmiin. Tiesin todella, että hän puhui totta. Olin antanut hänelle jo aikaisemmin anteeksi tämän kaiken, mutta asia näytti edelleen vaivaavan häntä.
"Ei se mitään.. Minä tajusin millainen Alec on. Hän osaa huijata ja manipuloida joten en syytä sinua.. Tai siis no, suostuithan sinä mutta.." Selitin ja takeltelin lopussa sanoissani. Olihan osa syystä tietenkin Niallin. Hänelle luvattiin rahaa tästä..
"Minusta tuntuu, että tämä varmasti oli yksi hirveimpiä kokemuksiasi" Niall huokaisi ja siirsi katseensa lattiaan.
"Ei nyt sentään! Ihan totta tämä on ollut tosi ihana kokemus!" Möläytin ennen kuin ehdin tajuta mitä sanoin. Niall nosti katseensa ja kurtisti kulmiaan.
"Ihana?" Hän kysyi arveluttavasti.
"Ööh... Tai siis.. No olen tutustunut sinuun! Ja Zayniin ja Perriehen!" Korjasin ja yritin olla paljastamatta, että tarkoitin ihanalla juuri häntä..
"Ahaa.. No en voi väittää ettenkö olisi myös nauttinut tästä" Niall naurahti, haroi hiuksiaan ja katsoi minua virnistäen. Lehahdin punaiseksi ja käänsin äkkiä katseeni lattiaan.
"Olet todella suloinen kun punastut" Niall sanoi ja tuntui, että niskani naksahti kun käännyin katsomaan häntä niin nopeasti. Vitsailiko hän!? Ihme kyllä Niall vain hymyili lempeästi ja katseli minua.
"Anteeksi" joku sanoi yhtäkkiä, keskeyttäen hiljaisen tuiottamisemme. Käännyttyäni näin edessämme seisovan lentokenttä vartijan.
"Minun täytyy ottaa teidät mukaani. Teitä epäillään rikoksesta" Mies sanoi pokkana, kääntyen sanomaan lopun Niallille. Leukani loksahti auki kun yritin miettiä mitä me olinme muka tehneet.
"Haluaisiko herra selittää mistä on kyse?" Niall kysyi ärhäkästi, katse tiukasti miehessä.
"Sinua epäillään kidnappaamisesta. Olkaa hyvät ja siirtykää sivuun kädet näkyvillä." Mies tokaisi ja heilautti kättään käytävän suuntaan. En voinut käsittää mihin me nyt olimme muka sotkeutuneet!?
Kesti taas ja on aika lyhyt mutta ei oo valitettavasti ollu kovin paljoo aikaa kirjotella!:(
"Pitäisikö meidän lentää Lontooseen?" Kysyin kummissani kun istuimme koko porukka keittiössä aamupalalla. Olin käynyt suihkussa ja saanut Perrieltä vaihtovaatteita. Sömme yhdessä pekonia ja munia.
"Minusta se olisi hyvä.. Tai siis Alec kyllä lähtee etsimään meitä molempia. Ei hän ensimmäiseksi älyäisi lähteä Lontooseen" Niall selitti ja ahmi samaanaikaan kolmatta pekoni annostaan.
"Minä kannatan ideaa.. En oikeen tiedä missä ongelmissa olette, mutta teidät löytettäisiin täältä heti" Perrie sanoi huulta purren. Zayn oli hiljaa mutta nyökkäsi kuitenkin. Minäkin olin kyllä samaa mieltä.. Lontoo oli kyllä turvallisempi vaihtoehto. En aikonut jäädä enää Alecin käsiin!
"Lähdetään heti jollain pikalennolla. Parempi ettei viivytellä täällä" Niall sanoi ja alkoi selata heti lentokone firman sivuja Zaynin läppärillä.
Kolme tuntia myöhemmin olimmekin jo terminaalissa. Perrie oli antanut minulle kaikkea mitä nyt nainen mahtoi tarvita matkalle, ja minusta se oli tosi kilttiä vaikka tapasimme vasta. Laukkuni oli jäänyt Alecille, joten onneksi en joutunut matkustamaan tyhjin käsin.
"Darcia.." Niall kutsui kun istuimme penkeillä ja odottelimme.
"No?" Kysyin ja käännyin katsomaan häntä. Niall oli vakavana ja hän näytti tyytymättömälle.
"Minä olen ihan tosissani pahoillani tästä kaikesta.. Siitä, että houkuttelin sinut tänne ja että jouduit Alecin käsiin.." Hän sanoi hiljaisella äänellä, katsoen minua suoraan silmiin. Tiesin todella, että hän puhui totta. Olin antanut hänelle jo aikaisemmin anteeksi tämän kaiken, mutta asia näytti edelleen vaivaavan häntä.
"Ei se mitään.. Minä tajusin millainen Alec on. Hän osaa huijata ja manipuloida joten en syytä sinua.. Tai siis no, suostuithan sinä mutta.." Selitin ja takeltelin lopussa sanoissani. Olihan osa syystä tietenkin Niallin. Hänelle luvattiin rahaa tästä..
"Minusta tuntuu, että tämä varmasti oli yksi hirveimpiä kokemuksiasi" Niall huokaisi ja siirsi katseensa lattiaan.
"Ei nyt sentään! Ihan totta tämä on ollut tosi ihana kokemus!" Möläytin ennen kuin ehdin tajuta mitä sanoin. Niall nosti katseensa ja kurtisti kulmiaan.
"Ihana?" Hän kysyi arveluttavasti.
"Ööh... Tai siis.. No olen tutustunut sinuun! Ja Zayniin ja Perriehen!" Korjasin ja yritin olla paljastamatta, että tarkoitin ihanalla juuri häntä..
"Ahaa.. No en voi väittää ettenkö olisi myös nauttinut tästä" Niall naurahti, haroi hiuksiaan ja katsoi minua virnistäen. Lehahdin punaiseksi ja käänsin äkkiä katseeni lattiaan.
"Olet todella suloinen kun punastut" Niall sanoi ja tuntui, että niskani naksahti kun käännyin katsomaan häntä niin nopeasti. Vitsailiko hän!? Ihme kyllä Niall vain hymyili lempeästi ja katseli minua.
"Anteeksi" joku sanoi yhtäkkiä, keskeyttäen hiljaisen tuiottamisemme. Käännyttyäni näin edessämme seisovan lentokenttä vartijan.
"Minun täytyy ottaa teidät mukaani. Teitä epäillään rikoksesta" Mies sanoi pokkana, kääntyen sanomaan lopun Niallille. Leukani loksahti auki kun yritin miettiä mitä me olinme muka tehneet.
"Haluaisiko herra selittää mistä on kyse?" Niall kysyi ärhäkästi, katse tiukasti miehessä.
"Sinua epäillään kidnappaamisesta. Olkaa hyvät ja siirtykää sivuun kädet näkyvillä." Mies tokaisi ja heilautti kättään käytävän suuntaan. En voinut käsittää mihin me nyt olimme muka sotkeutuneet!?
Kesti taas ja on aika lyhyt mutta ei oo valitettavasti ollu kovin paljoo aikaa kirjotella!:(
perjantai 24. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 17
Darcia:
"Käykö, että nukutte kummatkin tällä sohvalla? Olisi meillä kyllä toinen patjakin mutta Zayn on tunkenut sen jonnekkin yläkertaan piiloon!" Perrie kysyi ja katsoi minua hymyillen. Vilkaisin parisängyksi levitettyä sohvaa ja nyökkäsin.
"Eiköhän me tuohon sovita" vastasin ja autoin Perrietä levittämään lakanaa.
Minnekköhän Niall ja Zayn katosivat? Toivottavasti Niall selittäisi tilanteen tai jotain. Muuten vaikuttaisi aika oudolta, että hän pölähtää ovelle keskiyöllä minun kanssani..
"Oletteko te muuten pari?" Perrie kysyi yhtäkkiä ja ojensi samalla minulle tyynyliinan laitettavakseni. Katsahdin häntä nopeasti ja hymähdin.
"Ei.. Ystäviä nyt ainakin" vastasin vaikka toivoin , että olisin voinut vastata toisin.. Vaikka Niall oli valehdellut, tunteeni eivät olleet sammuneet. Hän ei ollut tehnyt niitä asioita joista Alec valehteli. Hän teki virheen, mutta korjasi tilanteen vielä kun pystyi.
"Aijaa... Minä kun luulin, että te olitte! Kyllä sen huomaa kuinka Niall katsoo sinua kun et huomaa!" Perrie sanoi ja katsoi minua tietäväisesti. Tunsin punastuvani ja keskityin äkkiä taas tyynyn asetteluun.
Puhuiko Perrie totta? Katsoiko Niall minua tosiaan jotenkin erikoisesti?! Minua, pelkkää luuseria joka ei pystynyt pitämään elämäänsä koossa?
Saimme sängyn valmiiksi ja Niall ja Zayn ilmestyivät keittiöstä luoksemme. Melkein teki mieli tuiottaa Niallia, mutta se olisi ollut jo niin inhottavaa.
"Voitte nukkua täällä ainakin tämän yön. Öitä" Zayn sanoi ja hän katosi yläkertaan Perrien kanssa. Tuli hiljaisuus.
"Saatiinhan me petipaikka järjestettyä!" Niall naurahti ja käveli sohvan luo. Samalla hän kiskaisi paitansa pois päältä. Vetäisin henkeä yhtäkkiä ja siitä syntynyt henkäisyn ääni nolotti minua kauheasti. Täytyi myöntää, että ihmettelin miksi hän ei ollut mallin töissä. Hänen hartiansa olivat miehekkään ja lihaksikkaat. Vatsalihakset erotti erinomaisesti myös hämärässä, mikä sai minut punastumaan.
"Mitä nyt?" Niall kysyi ja katsahti minuun hymyillen. Käänsin heti katseeni hänen kropastaan ja lähdin seiniä katsellen kohti sohvaa.
"Ei mitään.. Ota sinä vaan se puoli" Ehdotin ja jäin toiselle puolelle. En viitsinyt ottaa mitään vaatteitani pois. Vaikka minulla oli aika kuuma peiton alla, vedin sen leukaani asti. Tunsin kuinka Niall kääntyi kyljelleen, pois päin minusta.
"Muuten" hän sanoi yhtäkkiä pimeydestä.
"No?"
"Minä näin."
"Mitä sinä näit?"
"Kun katsoit minua" Niall sanoi ja voisin vannoa, että hän virnuili.
"..."
"Meilläpäin on semmoinen sääntö, ettei tarvitse tyytyä vain katsomiseen" Niall sanoi matalalla äänellä. Tuntui, että kasvojani kuumotti kovemmin kuin koskaan. Minulla oli aika vaivaantunut ja nolo olo siinä hänen vieressään.
"Haha älä nyt ujostele! Se oli vitsi" Niall naurahti ja tunsin kuinka hän kääntyi selälleen. Olkapäämme olivat ihan muutaman sentin päässä toisistaan ja tunsin hänen olkapäänsä lämmön hehkuvan.
"En minä ujostele" protestoin ja käänsin päätäni katsoakseni häntä. Ihmeekseni Niall katsoi minua jo takaisin. Hän hymyili leveästi ja ojensi kättään pyyhkäistäkseen hius suortuvan pois otsaltani. Hänen kosketuksensa tuntui niin lempeältä ja hellältä, että olisin voinut pyörtyä samantien.
"Öitä" hän toivotti, hymyili vielä ja käänsi sitten kylkeä.
"Eh.. Öitä" vinkaisin takaisin hetken kestäneen hengenhaukkomisen jälkeen.
Ääää nyt kesti kauheen kauan!! Anteeks hirveesti! Oon kipeenä niin on ollu vähä energiasta puutetta!:D
"Käykö, että nukutte kummatkin tällä sohvalla? Olisi meillä kyllä toinen patjakin mutta Zayn on tunkenut sen jonnekkin yläkertaan piiloon!" Perrie kysyi ja katsoi minua hymyillen. Vilkaisin parisängyksi levitettyä sohvaa ja nyökkäsin.
"Eiköhän me tuohon sovita" vastasin ja autoin Perrietä levittämään lakanaa.
Minnekköhän Niall ja Zayn katosivat? Toivottavasti Niall selittäisi tilanteen tai jotain. Muuten vaikuttaisi aika oudolta, että hän pölähtää ovelle keskiyöllä minun kanssani..
"Oletteko te muuten pari?" Perrie kysyi yhtäkkiä ja ojensi samalla minulle tyynyliinan laitettavakseni. Katsahdin häntä nopeasti ja hymähdin.
"Ei.. Ystäviä nyt ainakin" vastasin vaikka toivoin , että olisin voinut vastata toisin.. Vaikka Niall oli valehdellut, tunteeni eivät olleet sammuneet. Hän ei ollut tehnyt niitä asioita joista Alec valehteli. Hän teki virheen, mutta korjasi tilanteen vielä kun pystyi.
"Aijaa... Minä kun luulin, että te olitte! Kyllä sen huomaa kuinka Niall katsoo sinua kun et huomaa!" Perrie sanoi ja katsoi minua tietäväisesti. Tunsin punastuvani ja keskityin äkkiä taas tyynyn asetteluun.
Puhuiko Perrie totta? Katsoiko Niall minua tosiaan jotenkin erikoisesti?! Minua, pelkkää luuseria joka ei pystynyt pitämään elämäänsä koossa?
Saimme sängyn valmiiksi ja Niall ja Zayn ilmestyivät keittiöstä luoksemme. Melkein teki mieli tuiottaa Niallia, mutta se olisi ollut jo niin inhottavaa.
"Voitte nukkua täällä ainakin tämän yön. Öitä" Zayn sanoi ja hän katosi yläkertaan Perrien kanssa. Tuli hiljaisuus.
"Saatiinhan me petipaikka järjestettyä!" Niall naurahti ja käveli sohvan luo. Samalla hän kiskaisi paitansa pois päältä. Vetäisin henkeä yhtäkkiä ja siitä syntynyt henkäisyn ääni nolotti minua kauheasti. Täytyi myöntää, että ihmettelin miksi hän ei ollut mallin töissä. Hänen hartiansa olivat miehekkään ja lihaksikkaat. Vatsalihakset erotti erinomaisesti myös hämärässä, mikä sai minut punastumaan.
"Mitä nyt?" Niall kysyi ja katsahti minuun hymyillen. Käänsin heti katseeni hänen kropastaan ja lähdin seiniä katsellen kohti sohvaa.
"Ei mitään.. Ota sinä vaan se puoli" Ehdotin ja jäin toiselle puolelle. En viitsinyt ottaa mitään vaatteitani pois. Vaikka minulla oli aika kuuma peiton alla, vedin sen leukaani asti. Tunsin kuinka Niall kääntyi kyljelleen, pois päin minusta.
"Muuten" hän sanoi yhtäkkiä pimeydestä.
"No?"
"Minä näin."
"Mitä sinä näit?"
"Kun katsoit minua" Niall sanoi ja voisin vannoa, että hän virnuili.
"..."
"Meilläpäin on semmoinen sääntö, ettei tarvitse tyytyä vain katsomiseen" Niall sanoi matalalla äänellä. Tuntui, että kasvojani kuumotti kovemmin kuin koskaan. Minulla oli aika vaivaantunut ja nolo olo siinä hänen vieressään.
"Haha älä nyt ujostele! Se oli vitsi" Niall naurahti ja tunsin kuinka hän kääntyi selälleen. Olkapäämme olivat ihan muutaman sentin päässä toisistaan ja tunsin hänen olkapäänsä lämmön hehkuvan.
"En minä ujostele" protestoin ja käänsin päätäni katsoakseni häntä. Ihmeekseni Niall katsoi minua jo takaisin. Hän hymyili leveästi ja ojensi kättään pyyhkäistäkseen hius suortuvan pois otsaltani. Hänen kosketuksensa tuntui niin lempeältä ja hellältä, että olisin voinut pyörtyä samantien.
"Öitä" hän toivotti, hymyili vielä ja käänsi sitten kylkeä.
"Eh.. Öitä" vinkaisin takaisin hetken kestäneen hengenhaukkomisen jälkeen.
Ääää nyt kesti kauheen kauan!! Anteeks hirveesti! Oon kipeenä niin on ollu vähä energiasta puutetta!:D
tiistai 21. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 16
Niall:
Darcian reaktio oli ollut järkytys. Alec oli tosiaan valehdellut hänelle kauheita asioita minusta, mikä teki oloni hirveäksi. Mitäköhän Darcia oli ajatellut!? Olin tottakai tietoisesti hommannut hänet tänne, mutten tiennyt mitä tapahtuisi ja aloin katua koko juttua melkein heti... Onneksi ainakin nyt vaikutti, ettei Darcia aikonut tyrkätä minua katolta alas.
"Ne portaat voivat olla vähän liukkaat.. Mutta autoni on ihan siinä vieressä" sanoin Darcialle, joka seisoi nyt katon reunalla.
"Joo.." Hän vastasi mumisten ja alkoi sitten hitaasti laskeutua paloportaita alaspäin. Odotin, että hän ehti mennä pidemmälle ensin ennen kuin lähdin itse perässä. Rautaportaat tuntuivat polttavan kylmyydellään käsiäni, ja hengityksi nousi höyrynä ilmaan.. Keli oli tosiaan kylmentynyt nopeasti..
"Olen alhaalla!" Darcia hihkaisi ja hetken päästä tunsinkin jo omien jalkojeni koskevan maata.
"Sehän meni paremmin kuin hyvin! Nyt häivytää täältä!" Naurahdin helpottuneena. Kun oli suunnitellut tätä, pelkäsin että jäisimme kiinni. Mutta Alec näytti olevan niin itsevarma, ettei laittanut vahtia Darcian ovelle. Sain kiittää häntä siitä.
"Huhuh.. Haluan pois täältä äkkiä" Darcia sanoi ja vilkaisi taloa inhoten.
"Hmm.. Minusta tuntuu, että luonani ei ole enää kovin turvallista. He huomaavat heti, että olet kadonnut.." Mumisin samalla kun lähdin Darcia kintereilläni kävelemään kohti puiden takana odottavaa autoani.
"Hetkonen! Joo, mennään Zaynin luo." Huudahdin yhtäkkiä tajuttuani vastauksen.
"Ai sen ystäväsi luo?" Darcia kysyi ja kiipesi pelkääjän paikalle. Nyökkäsin ja kaasutin pikavauhtia hiekkatielle ja kauemmaksi talosta ja Alecista.
"Hän on minulle palveluksen velkaa, joten emmeköhän pääse sinne yhdeksi yöksi!"
Zayn:
Olin sikeässä unessa kun heräsin äänekkääseen oven pimpotukseen. Silmät sumeina käännyin ympäri ja näin, että Perrie istui sängyssä pelästyneen näköisenä.
"Kuka siellä voi tähän aikaan olla!? Sain melkein sydänkohtauksen!" Hän tokaisi ja nousi sängystä äkäisen oloisena. Pomppasin itsekkin ylös ja ja lähdin haukotellen hänen perässään alakertaan.
Perrie avasi ulko-oven ja me molemmat hätkähdimme aika tavalla.
"Tere. Olisko täällä tarjota yöpaikkaa?" Niall kysyi hymyillen vekkulisti, aikaisemmin näkemäni tyttö kainalossaan.
"Mitä sinä täällä?? Oletko jostain tytönkin löytänyt?" Perrie kysyi ja teki heille tilaa. Niall naurahti ja pudisti sitten päätään.
"Tämä on vähän niinkuin hätätilanne.. Ja itseasissa kyllä olen löytänyt. Tässä on Darcia. Darcia tämä on Perrie" Niall esitteli huolettomasti ja riisui takkinsa samalla kun Perrie ja Darcia moikkasivat.
"Mitä jos Perrie menisit Darcian kanssa laittamaan petejä? Minulla olisi Niallille asiaa" ehdotin ja heilautin kättäni keittiön suuntaan. Olkiaan kohauttaen Niall seurasi minua ja istui sitten keittiön pöydän ääreen.
"Mitä on tapahtunut? Sinunhan piti antaa tyttö Alecille?" Kysyin epäuskoisena.
"Se on vähän pidempi juttu, mutta muutin mieleni. Hain hänet takaisin"
"Miksi?"
"Koska... Alec oli myymässä häntä Intiaan.."
"Mitä helvettiä!? Ja sinä et tiennyt siitä!?" Älähdin ja istuin pöytään häntä vastapäätä. Niall näytti vaivaantuneelta ja haroi hiuksiaan.
"En.. Siksi hainkin hänet takaisin"
"Ethän sinä ole koskaan välittänyt tuollaisista asioista" Sanoin ja kohotin kulmiani. Niall hymähti hermostuneena ja vilkaisi olohuoneeseen. Perrie ja Darcia eivät kuulleet keskusteluamme..
"Minä.. Saatan ehkä välittää hänestä enemmän kuin kenestäkään" Niall myönsi ja katsoi maahan posket punehtuen.
Tänään tuli semmonen mind blow ettei mitään rajaa!! Sain tietää että 'ennenkuin' kirjotetaan oikeesti erikseen!!!! Oon kirjottanu sen aina väärin!
Darcian reaktio oli ollut järkytys. Alec oli tosiaan valehdellut hänelle kauheita asioita minusta, mikä teki oloni hirveäksi. Mitäköhän Darcia oli ajatellut!? Olin tottakai tietoisesti hommannut hänet tänne, mutten tiennyt mitä tapahtuisi ja aloin katua koko juttua melkein heti... Onneksi ainakin nyt vaikutti, ettei Darcia aikonut tyrkätä minua katolta alas.
"Ne portaat voivat olla vähän liukkaat.. Mutta autoni on ihan siinä vieressä" sanoin Darcialle, joka seisoi nyt katon reunalla.
"Joo.." Hän vastasi mumisten ja alkoi sitten hitaasti laskeutua paloportaita alaspäin. Odotin, että hän ehti mennä pidemmälle ensin ennen kuin lähdin itse perässä. Rautaportaat tuntuivat polttavan kylmyydellään käsiäni, ja hengityksi nousi höyrynä ilmaan.. Keli oli tosiaan kylmentynyt nopeasti..
"Olen alhaalla!" Darcia hihkaisi ja hetken päästä tunsinkin jo omien jalkojeni koskevan maata.
"Sehän meni paremmin kuin hyvin! Nyt häivytää täältä!" Naurahdin helpottuneena. Kun oli suunnitellut tätä, pelkäsin että jäisimme kiinni. Mutta Alec näytti olevan niin itsevarma, ettei laittanut vahtia Darcian ovelle. Sain kiittää häntä siitä.
"Huhuh.. Haluan pois täältä äkkiä" Darcia sanoi ja vilkaisi taloa inhoten.
"Hmm.. Minusta tuntuu, että luonani ei ole enää kovin turvallista. He huomaavat heti, että olet kadonnut.." Mumisin samalla kun lähdin Darcia kintereilläni kävelemään kohti puiden takana odottavaa autoani.
"Hetkonen! Joo, mennään Zaynin luo." Huudahdin yhtäkkiä tajuttuani vastauksen.
"Ai sen ystäväsi luo?" Darcia kysyi ja kiipesi pelkääjän paikalle. Nyökkäsin ja kaasutin pikavauhtia hiekkatielle ja kauemmaksi talosta ja Alecista.
"Hän on minulle palveluksen velkaa, joten emmeköhän pääse sinne yhdeksi yöksi!"
Zayn:
Olin sikeässä unessa kun heräsin äänekkääseen oven pimpotukseen. Silmät sumeina käännyin ympäri ja näin, että Perrie istui sängyssä pelästyneen näköisenä.
"Kuka siellä voi tähän aikaan olla!? Sain melkein sydänkohtauksen!" Hän tokaisi ja nousi sängystä äkäisen oloisena. Pomppasin itsekkin ylös ja ja lähdin haukotellen hänen perässään alakertaan.
Perrie avasi ulko-oven ja me molemmat hätkähdimme aika tavalla.
"Tere. Olisko täällä tarjota yöpaikkaa?" Niall kysyi hymyillen vekkulisti, aikaisemmin näkemäni tyttö kainalossaan.
"Mitä sinä täällä?? Oletko jostain tytönkin löytänyt?" Perrie kysyi ja teki heille tilaa. Niall naurahti ja pudisti sitten päätään.
"Tämä on vähän niinkuin hätätilanne.. Ja itseasissa kyllä olen löytänyt. Tässä on Darcia. Darcia tämä on Perrie" Niall esitteli huolettomasti ja riisui takkinsa samalla kun Perrie ja Darcia moikkasivat.
"Mitä jos Perrie menisit Darcian kanssa laittamaan petejä? Minulla olisi Niallille asiaa" ehdotin ja heilautin kättäni keittiön suuntaan. Olkiaan kohauttaen Niall seurasi minua ja istui sitten keittiön pöydän ääreen.
"Mitä on tapahtunut? Sinunhan piti antaa tyttö Alecille?" Kysyin epäuskoisena.
"Se on vähän pidempi juttu, mutta muutin mieleni. Hain hänet takaisin"
"Miksi?"
"Koska... Alec oli myymässä häntä Intiaan.."
"Mitä helvettiä!? Ja sinä et tiennyt siitä!?" Älähdin ja istuin pöytään häntä vastapäätä. Niall näytti vaivaantuneelta ja haroi hiuksiaan.
"En.. Siksi hainkin hänet takaisin"
"Ethän sinä ole koskaan välittänyt tuollaisista asioista" Sanoin ja kohotin kulmiani. Niall hymähti hermostuneena ja vilkaisi olohuoneeseen. Perrie ja Darcia eivät kuulleet keskusteluamme..
"Minä.. Saatan ehkä välittää hänestä enemmän kuin kenestäkään" Niall myönsi ja katsoi maahan posket punehtuen.
Tänään tuli semmonen mind blow ettei mitään rajaa!! Sain tietää että 'ennenkuin' kirjotetaan oikeesti erikseen!!!! Oon kirjottanu sen aina väärin!
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 15
Darcia:
"Mit-!!" Ehdin aloittaa ennenkuin mies harppasi lähemmäs ja painoi kätensä suuni eteen. Paniikissa yritin peruuttaa kauemmaksi, mutta nopeasti mies tempaisi minut itseään vasten ja lukitsi minut siihen.
"Shh, minä tässä" Mies kuiskasi ja tunnistin hänet vasta silloin. Tempaisin samantien itseni irti hänen otteestaan ja löin häntä suoraan poskelle.
"Miten kehtaat edes tulla tänne enää!?" Inahdin ja peräännyin kauemmas raivoissani. Pidin ääneni matalana vain Alecin takia. Muuten olisin kiljunut hänelle päin naamaa!
Hämärässä näin kuinka Niall pysähtyi ja välillemme tuli hiljaisuus. Päässäni jyskytti. Minua inhotti, kuinka olin luottanut häneen. Ja nyt hän ilmaantuu tänne, luullen että mikään ei ole pielessä!
"Darcia.. Minä.. En tiedä mitä he ovat sinulle sanoneet, mutta ihan oikeasti en tiennyt mitä tapahtuisi.." Niall sanoi hiljaa hetken kuluttua.
"Sinä keksit koko homman! Alec kertoi kuinka olit uhkaillut hänen perhettään! Ja kuinka jättäisit hänet tekemään likaisen työn!" Kivahdin hänelle.
"Mitäh!? Hän valehtelee! Luuletko, että voisin tehdä jotain tällaistä tiedostaen sen!? En tiennyt tästä mitään ja ajattelin vain, että kaikki on hyvin!" Niall vastasi, hätäännys äänessään. Ristin käsivarteni ja tuiotin häntä. Tai sitä tummaa hahmoa jonka vain näin pimeässä.
Enhän minä tietysti voinut varmasti tietää mikä oli totta. Niall oli minut tänne hommannut, sehän oli selvä, mutta en tiennyt puhuiko hän totta.
"Minä tiedän ettei minun olisi pitänyt tuoda sinua tänne. Tai ottaa edes koko hommaa hoidettavakseni! Ei minulla ollut mitään aavistusta siitä, että sinut myytäisiin! Olen niin pahoillani tästä kaikesta" Niall sanoi hiljaa ja otti varovaisen askeleen kohti minua. Pysyin paikallani. Ketä minun nyt pitäisi uskoa!? Oliko Niall sittenkin vain tietämätön apuri? Oliko Alec tämän kaiken takana ja halusi nyt vierittää syyn Niallin niskoille...? Täytyi kyllä myöntää, että en olisi uskonut Niallin uhakailleen perheen tappamisella..
"En voi uskoa mitään nyt.. En ole varma pitäiskö minun luottaa sinuun! Haluan vain täältä pois" vastasin ja kuulin kuinka viha oli häipynyt äänestäni, vaikka olin vielä puolustus kannalla.
"No siinä tapauksessa sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin luottaa minuun." Niall vastasi ehkä hieman liian tyytyväisen ja viattoman kuuloisesti.
"Miten ajattelit päästä täältä!? Katolla kävely ei kuulosta kovin hiljaiselle!"
"Ei se ehkä olekkaan, mutta jos haluat mennä sisäkautta ja jäädä kiinni, niin eihän siinä mitään!" Niall vastasi ja pidätteli äänen perusteella nauruaan.
Minun täytyisi luottaa häneen. Minusta tuntui, että Alec oli ainut joka valehteli mutten halunnut antautua täysin. Saatoin olla väärässä, enkä halunnut pettyä uudelleen.
"Jos täältä pääsee kerran pois niin mennään sitten!" Tokaisin ja menin Niallin vierelle. Hän hymyili minulle ja lähti sitten ikkunan luo.
"Meidän pitää mennä katon läpi toiselle reunalle ja laskeutua paloportaita alas! Autoni on siellä" Niall selitti ja avasi ikkunan, varoen ettei se narahtaisi. Menin ikkunan luo ja kurkkasin pimeään yöhön. Katto oli loiva ja se kiilsi liukkaana yö ilman kosteudesta.
"Tuo on kyllä itsemurha" sanoin mittaillessani kattoa katseellani.
"Pitäähän sitä riskejä ottaa" Niall sanoi reippaasti ja luikahti ohitseni katolle.
"Ihan hyvin täällä pysyy. Mennään nyt niin ehditään ennenkuin kuu menee pilvien taakse. Silloin ei nää eteensä" Niall rohkaisi ja ojensi kätensä minua kohti. Mietin vain hetken. Tässä ei ollut mitään parempaa vaihtoehtoa, joten tartuin hänen käteensä. Hymyillen Niall kiskaisi minut viereensä. Se hymy toi minulle ihanan tunteen. Ihan kuin sydämeen olisi levinnyt lämpöä..
"Voit mennä edeltä." Niall kehotti ja osoitti vasemmalle. Lähdin kävelemään hitaasti, varoen askeleitani.
"Entä jos liukastun ja tipun?" Kysyin väristen yön viileydessä. Kuulin takaani Niallin naurahtavan.
"Luulitko, että antaisin sinun tippua?" Hän kysyi ja tarttui minua kädestä.
Nuo sanat tuntuivat yllättävän voimakkaille. Eikö hän todella antaisi minun tippua?
Hymynkare huulillani puristin Niallin lämmintä kättä ja jatkoin matkaani.
Olen palannut :D Leiri oli toooosi hyvä, vaikka unet jäiki vähiin xD taidan sitte jatkaa huomenna illan puolella!
Sain muute iha oudon idean: "fanfic" tai ennemminki tarina siitä että järjestetää Nälkäpeli julkkiksien kesken! Että nii ku siel on 24 suosituinta julkkista jotka sitte yrittää selvitä Nälkäpeli ykkösen maastossa! Et kirjottais kaikkien eri julkkujen näkökulmasta! Sitte jotka sitä lukis päättäis kenen on aika "kuolla" tai siis että ketkä selviää eteenpäi. Eihän tää ny mikää dissaus olis, vähä niinku vaa äänestys kuka tippuis sillee. Toi tuli kyllä iha puun takaa xD
"Mit-!!" Ehdin aloittaa ennenkuin mies harppasi lähemmäs ja painoi kätensä suuni eteen. Paniikissa yritin peruuttaa kauemmaksi, mutta nopeasti mies tempaisi minut itseään vasten ja lukitsi minut siihen.
"Shh, minä tässä" Mies kuiskasi ja tunnistin hänet vasta silloin. Tempaisin samantien itseni irti hänen otteestaan ja löin häntä suoraan poskelle.
"Miten kehtaat edes tulla tänne enää!?" Inahdin ja peräännyin kauemmas raivoissani. Pidin ääneni matalana vain Alecin takia. Muuten olisin kiljunut hänelle päin naamaa!
Hämärässä näin kuinka Niall pysähtyi ja välillemme tuli hiljaisuus. Päässäni jyskytti. Minua inhotti, kuinka olin luottanut häneen. Ja nyt hän ilmaantuu tänne, luullen että mikään ei ole pielessä!
"Darcia.. Minä.. En tiedä mitä he ovat sinulle sanoneet, mutta ihan oikeasti en tiennyt mitä tapahtuisi.." Niall sanoi hiljaa hetken kuluttua.
"Sinä keksit koko homman! Alec kertoi kuinka olit uhkaillut hänen perhettään! Ja kuinka jättäisit hänet tekemään likaisen työn!" Kivahdin hänelle.
"Mitäh!? Hän valehtelee! Luuletko, että voisin tehdä jotain tällaistä tiedostaen sen!? En tiennyt tästä mitään ja ajattelin vain, että kaikki on hyvin!" Niall vastasi, hätäännys äänessään. Ristin käsivarteni ja tuiotin häntä. Tai sitä tummaa hahmoa jonka vain näin pimeässä.
Enhän minä tietysti voinut varmasti tietää mikä oli totta. Niall oli minut tänne hommannut, sehän oli selvä, mutta en tiennyt puhuiko hän totta.
"Minä tiedän ettei minun olisi pitänyt tuoda sinua tänne. Tai ottaa edes koko hommaa hoidettavakseni! Ei minulla ollut mitään aavistusta siitä, että sinut myytäisiin! Olen niin pahoillani tästä kaikesta" Niall sanoi hiljaa ja otti varovaisen askeleen kohti minua. Pysyin paikallani. Ketä minun nyt pitäisi uskoa!? Oliko Niall sittenkin vain tietämätön apuri? Oliko Alec tämän kaiken takana ja halusi nyt vierittää syyn Niallin niskoille...? Täytyi kyllä myöntää, että en olisi uskonut Niallin uhakailleen perheen tappamisella..
"En voi uskoa mitään nyt.. En ole varma pitäiskö minun luottaa sinuun! Haluan vain täältä pois" vastasin ja kuulin kuinka viha oli häipynyt äänestäni, vaikka olin vielä puolustus kannalla.
"No siinä tapauksessa sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin luottaa minuun." Niall vastasi ehkä hieman liian tyytyväisen ja viattoman kuuloisesti.
"Miten ajattelit päästä täältä!? Katolla kävely ei kuulosta kovin hiljaiselle!"
"Ei se ehkä olekkaan, mutta jos haluat mennä sisäkautta ja jäädä kiinni, niin eihän siinä mitään!" Niall vastasi ja pidätteli äänen perusteella nauruaan.
Minun täytyisi luottaa häneen. Minusta tuntui, että Alec oli ainut joka valehteli mutten halunnut antautua täysin. Saatoin olla väärässä, enkä halunnut pettyä uudelleen.
"Jos täältä pääsee kerran pois niin mennään sitten!" Tokaisin ja menin Niallin vierelle. Hän hymyili minulle ja lähti sitten ikkunan luo.
"Meidän pitää mennä katon läpi toiselle reunalle ja laskeutua paloportaita alas! Autoni on siellä" Niall selitti ja avasi ikkunan, varoen ettei se narahtaisi. Menin ikkunan luo ja kurkkasin pimeään yöhön. Katto oli loiva ja se kiilsi liukkaana yö ilman kosteudesta.
"Tuo on kyllä itsemurha" sanoin mittaillessani kattoa katseellani.
"Pitäähän sitä riskejä ottaa" Niall sanoi reippaasti ja luikahti ohitseni katolle.
"Ihan hyvin täällä pysyy. Mennään nyt niin ehditään ennenkuin kuu menee pilvien taakse. Silloin ei nää eteensä" Niall rohkaisi ja ojensi kätensä minua kohti. Mietin vain hetken. Tässä ei ollut mitään parempaa vaihtoehtoa, joten tartuin hänen käteensä. Hymyillen Niall kiskaisi minut viereensä. Se hymy toi minulle ihanan tunteen. Ihan kuin sydämeen olisi levinnyt lämpöä..
"Voit mennä edeltä." Niall kehotti ja osoitti vasemmalle. Lähdin kävelemään hitaasti, varoen askeleitani.
"Entä jos liukastun ja tipun?" Kysyin väristen yön viileydessä. Kuulin takaani Niallin naurahtavan.
"Luulitko, että antaisin sinun tippua?" Hän kysyi ja tarttui minua kädestä.
Nuo sanat tuntuivat yllättävän voimakkaille. Eikö hän todella antaisi minun tippua?
Hymynkare huulillani puristin Niallin lämmintä kättä ja jatkoin matkaani.
Olen palannut :D Leiri oli toooosi hyvä, vaikka unet jäiki vähiin xD taidan sitte jatkaa huomenna illan puolella!
Sain muute iha oudon idean: "fanfic" tai ennemminki tarina siitä että järjestetää Nälkäpeli julkkiksien kesken! Että nii ku siel on 24 suosituinta julkkista jotka sitte yrittää selvitä Nälkäpeli ykkösen maastossa! Et kirjottais kaikkien eri julkkujen näkökulmasta! Sitte jotka sitä lukis päättäis kenen on aika "kuolla" tai siis että ketkä selviää eteenpäi. Eihän tää ny mikää dissaus olis, vähä niinku vaa äänestys kuka tippuis sillee. Toi tuli kyllä iha puun takaa xD
torstai 16. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 14
Darcia:
En oikein tiennyt mitä tehdä. Ovi oli lukossa. Tarkistin sen ja ikkunat jo aikoja sitten. Istuin vain sängyllä ja tuiottelin seinää. Naputtelin hiljaisuudessa sormella reittäni. Olin niin maassa etten pystynyt edes itkemään. En välittänyt mitä tapahtuisi seuraavaksi.
En tiennyt kuinka kauan aikaa oli mennyt, mutta heräsin yhtäkkiä äänekkäisiin askeliin portaissa. Pomppasin istualleni ja ehdin juuri ja juuri kohottaa katseeni kun ovi aukaistiin.
Alec tuli sisään tarjottimen kanssa.
"Terve. Ajattelin, että sinulla olisi nälkä" hän totesi ja laski tarjottimen pöydälle ja jäi seisomaab sängyn viereen. Katsoin häntä hieman altakulmien. En ollut itseasissa nälkäinen. Saattoi ehkä johtua siitä, että ensirakkauteni petti minut pari tuntia sitten.
"Tiedän, että tämä tuntuu pahalta. Niall kehitteli koko jutun selkäsi takana. Hän halusi myydä tyttöjä Intiaan ja palkkasi minut siihen työhön. Hän vain ottaa rahat ja häipyy.." Alec huokaisi ja näytti tuohtuneelta.
"Yritätkö saada minut vieläkin huonovointisemmaksi?" Kysyin ärtymys äänessäni. En halunnut kuulla Niallista enää sanallakaan! Alec hymyili kuitenkin minulle.
"Pitäähän sinun totuus tietää. Estäisin tämän jos voisin. Mutta Niall uhkaa tappaa perheeni jos en tee kuten hän sanoo" Alec jatkoi ja näytti yhtäkkiä murheelliselta. Pystyisikö Niall tekemään niin!? En olisi ikinä uskonut hänestä sellaista! Mutta kuitenkin... Olinhan minä tuntenut hänet vain hetken. Jos hän oli huijannut koko ajan, en ollut varmastikkaan nähnyt hänen todellista sisimpäänsä.
Alec häipyi huoneesta sanomatta enää mitään. Kuullessani lukon napsahduksen, tunsin turhautumista. Olin tosiaankin täällä jumissa.. Enkä tiennyt kuinka pitkään..
Olin taas nukahtanut. Mutta tälläkertaa heräsin pimeydessä. Ja ääni kuului ulkoa. Nousin sängystä ja yritin tihrustaa eteeni. Ainoa valo tuli kuusta, joka pilkotti ikkunasta. Ja minut herättänyt ääni kuului juuri ikkunan luota. Olin parin metrin päästä siitä kun kuun valo peittyi. Sitä vasten näkyi tumma hahmo, suoraan ikkunan edessä. Painoin käden suuni eteen etten vain kiljuisi. En haluaisi Alecin tulevan tänne... Mutta entä jos tuo oli murtovaras!?
Peräännyin varovasti kauemmas ikkunasta kun hahmo alkoi avata sitä hitaasti. Näköjään täälläpäin ei ikkunoissa ollut minkäänlaisia lukkoja!! Ei mennyt hetkeäkään kun tuntematon hahmo seisoi jo parin metrin päässä ja vilkuili ympärilleen. Samantien hän katsoi suoraan minuun ja kutsui minua nimeltä.
"Darcia.."
En oikein tiennyt mitä tehdä. Ovi oli lukossa. Tarkistin sen ja ikkunat jo aikoja sitten. Istuin vain sängyllä ja tuiottelin seinää. Naputtelin hiljaisuudessa sormella reittäni. Olin niin maassa etten pystynyt edes itkemään. En välittänyt mitä tapahtuisi seuraavaksi.
En tiennyt kuinka kauan aikaa oli mennyt, mutta heräsin yhtäkkiä äänekkäisiin askeliin portaissa. Pomppasin istualleni ja ehdin juuri ja juuri kohottaa katseeni kun ovi aukaistiin.
Alec tuli sisään tarjottimen kanssa.
"Terve. Ajattelin, että sinulla olisi nälkä" hän totesi ja laski tarjottimen pöydälle ja jäi seisomaab sängyn viereen. Katsoin häntä hieman altakulmien. En ollut itseasissa nälkäinen. Saattoi ehkä johtua siitä, että ensirakkauteni petti minut pari tuntia sitten.
"Tiedän, että tämä tuntuu pahalta. Niall kehitteli koko jutun selkäsi takana. Hän halusi myydä tyttöjä Intiaan ja palkkasi minut siihen työhön. Hän vain ottaa rahat ja häipyy.." Alec huokaisi ja näytti tuohtuneelta.
"Yritätkö saada minut vieläkin huonovointisemmaksi?" Kysyin ärtymys äänessäni. En halunnut kuulla Niallista enää sanallakaan! Alec hymyili kuitenkin minulle.
"Pitäähän sinun totuus tietää. Estäisin tämän jos voisin. Mutta Niall uhkaa tappaa perheeni jos en tee kuten hän sanoo" Alec jatkoi ja näytti yhtäkkiä murheelliselta. Pystyisikö Niall tekemään niin!? En olisi ikinä uskonut hänestä sellaista! Mutta kuitenkin... Olinhan minä tuntenut hänet vain hetken. Jos hän oli huijannut koko ajan, en ollut varmastikkaan nähnyt hänen todellista sisimpäänsä.
Alec häipyi huoneesta sanomatta enää mitään. Kuullessani lukon napsahduksen, tunsin turhautumista. Olin tosiaankin täällä jumissa.. Enkä tiennyt kuinka pitkään..
Olin taas nukahtanut. Mutta tälläkertaa heräsin pimeydessä. Ja ääni kuului ulkoa. Nousin sängystä ja yritin tihrustaa eteeni. Ainoa valo tuli kuusta, joka pilkotti ikkunasta. Ja minut herättänyt ääni kuului juuri ikkunan luota. Olin parin metrin päästä siitä kun kuun valo peittyi. Sitä vasten näkyi tumma hahmo, suoraan ikkunan edessä. Painoin käden suuni eteen etten vain kiljuisi. En haluaisi Alecin tulevan tänne... Mutta entä jos tuo oli murtovaras!?
Peräännyin varovasti kauemmas ikkunasta kun hahmo alkoi avata sitä hitaasti. Näköjään täälläpäin ei ikkunoissa ollut minkäänlaisia lukkoja!! Ei mennyt hetkeäkään kun tuntematon hahmo seisoi jo parin metrin päässä ja vilkuili ympärilleen. Samantien hän katsoi suoraan minuun ja kutsui minua nimeltä.
"Darcia.."
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 13
Darcia:
Tajusin vasta isossa, hallin näköisessä olohuoneessa ettei Niall ollut mukana.
"Eh, Alec, minne Niall jäi? Eikö hänen pitänyt tulla mukaan?" Kysyin varovaisesti. Alec kääntyi ympäri ja näytti niin kylmän oloiselta, että hätkähdin. Mikä hänelle yhtäkkiä tuli!?
"Etkö tiennyt? Hän toi sinut tänne rahan takia." Alec vastasi hymyillen koleasti.
Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt... Puhuiko Alec totta? Oliko Niall puhunut kanssani vain rahan takia!? Oliko hän houkutellut ja maksanut matkani tänne vain tämän takia!?
En pystynyt vastaamaan mitään. Seisoin vain ja tuiotin eteeni. En halunnut uskoa tätä... Ainut ihminen jolle olin koskaan kertonut kaiken. Ainut ihminen johon olin oikeasti tukeutunut. Hän petti minut... Se tuntui sata kertaa pahemmalta kuin mikään muu.
"Ikävää eikö vain? No mutta älä huoli, olet arvokas. Rikkaat intialaismiehet maksavat sinusta paljon!" Alec sanoi yhtäkkiä ja kohotin katseeni häneen. Ilmeeni ei värähtänytkään. En reagoinut enää mitenkään.
Vaivuin takaisin siihen kuoreen missä oli ollut. Olin taas yksin, pahemmassa tilanteessa kuin ikinä. Minut myytäisiin. Olin kuullut siitä uutisissa, mutten voinut uskoa että sitä tapahtuisi todella..
"George, vie tyttö ullakolle"
Vahva käsi varttui minuun ja kiskoi mukaansa. En vastustellut. Miksi olisin niin tehnytkään? Minulla ei ollut ketään kenen puolesta haluaisin pysyä täällä. Kotona elämä oli aivan yhtä hirveää..
Vahvarakenteinen mies, George, kuljetti minut kapeita portaita pitkin ullakolle. Siellä oli pieni huone, jossa oli vain yksinkertaiset perus huonekalut.
Mies istutti minut sängylle ja häipyi. Täytyi myöntää, että masentumisen tilalle oli alkanut hiipiä viha. Miten Niall pystyi tekemään sen minulle!? Minä todella luotin häneen! En antaisi tätä hänelle anteeksi! Jos edes sattuisin tapaamaan häntä enää...
Niall:
Kun köriläs oli vetänyt aseen esiin, minun oli pakko lähteä. En voinut uskoa, että Alec oli kaavaillut ihmiskauppaa kokoajan! Kaiken maailman pervothan ostavat nuoria tyttöä orjiksi itselleen! Se on käytännössä murhaa joutua siihen tilanteeseen! Ja minä olin juuri aiheuttanut sellaisen... Minua kadutti hirveästi. Kumpa en olisi ikinä tavannutkaan Alecia! Olisin säästynyt niin monilta ongelmilta! Vaikka täytyy myöntää että tämä oli niistä pahin! En halunnut Darcialle sellaista kohtaloa, kuin mikä häntä odotti. Minun täytyi saada hänet pois sieltä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Talo oli vartioitu, sen jo tiesin. Enkä tiennyt milloin tai miten Darcia vietäisiin pois maasta!
Saavuttuani Alecin talolle johtavan metsätien päähän pysäytin auton. En aikonut jättää Darciaa sinne. Hänet täytyisi saada ulos sieltä niin nopeasti kuin mahdollista. Tiesiköhän hän itse mitä oli tekeillä?
Tajusin vasta isossa, hallin näköisessä olohuoneessa ettei Niall ollut mukana.
"Eh, Alec, minne Niall jäi? Eikö hänen pitänyt tulla mukaan?" Kysyin varovaisesti. Alec kääntyi ympäri ja näytti niin kylmän oloiselta, että hätkähdin. Mikä hänelle yhtäkkiä tuli!?
"Etkö tiennyt? Hän toi sinut tänne rahan takia." Alec vastasi hymyillen koleasti.
Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt... Puhuiko Alec totta? Oliko Niall puhunut kanssani vain rahan takia!? Oliko hän houkutellut ja maksanut matkani tänne vain tämän takia!?
En pystynyt vastaamaan mitään. Seisoin vain ja tuiotin eteeni. En halunnut uskoa tätä... Ainut ihminen jolle olin koskaan kertonut kaiken. Ainut ihminen johon olin oikeasti tukeutunut. Hän petti minut... Se tuntui sata kertaa pahemmalta kuin mikään muu.
"Ikävää eikö vain? No mutta älä huoli, olet arvokas. Rikkaat intialaismiehet maksavat sinusta paljon!" Alec sanoi yhtäkkiä ja kohotin katseeni häneen. Ilmeeni ei värähtänytkään. En reagoinut enää mitenkään.
Vaivuin takaisin siihen kuoreen missä oli ollut. Olin taas yksin, pahemmassa tilanteessa kuin ikinä. Minut myytäisiin. Olin kuullut siitä uutisissa, mutten voinut uskoa että sitä tapahtuisi todella..
"George, vie tyttö ullakolle"
Vahva käsi varttui minuun ja kiskoi mukaansa. En vastustellut. Miksi olisin niin tehnytkään? Minulla ei ollut ketään kenen puolesta haluaisin pysyä täällä. Kotona elämä oli aivan yhtä hirveää..
Vahvarakenteinen mies, George, kuljetti minut kapeita portaita pitkin ullakolle. Siellä oli pieni huone, jossa oli vain yksinkertaiset perus huonekalut.
Mies istutti minut sängylle ja häipyi. Täytyi myöntää, että masentumisen tilalle oli alkanut hiipiä viha. Miten Niall pystyi tekemään sen minulle!? Minä todella luotin häneen! En antaisi tätä hänelle anteeksi! Jos edes sattuisin tapaamaan häntä enää...
Niall:
Kun köriläs oli vetänyt aseen esiin, minun oli pakko lähteä. En voinut uskoa, että Alec oli kaavaillut ihmiskauppaa kokoajan! Kaiken maailman pervothan ostavat nuoria tyttöä orjiksi itselleen! Se on käytännössä murhaa joutua siihen tilanteeseen! Ja minä olin juuri aiheuttanut sellaisen... Minua kadutti hirveästi. Kumpa en olisi ikinä tavannutkaan Alecia! Olisin säästynyt niin monilta ongelmilta! Vaikka täytyy myöntää että tämä oli niistä pahin! En halunnut Darcialle sellaista kohtaloa, kuin mikä häntä odotti. Minun täytyi saada hänet pois sieltä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Talo oli vartioitu, sen jo tiesin. Enkä tiennyt milloin tai miten Darcia vietäisiin pois maasta!
Saavuttuani Alecin talolle johtavan metsätien päähän pysäytin auton. En aikonut jättää Darciaa sinne. Hänet täytyisi saada ulos sieltä niin nopeasti kuin mahdollista. Tiesiköhän hän itse mitä oli tekeillä?
tiistai 14. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 12
Darcia:
Autossa oli hieman painostava tunnelma. Istuin takapenkillä jättikokoisen miehen vieressä. Niall istui etupenkillä ja naputteli oven karmia hermostuneena. Hänen veljensä puolestaan ajoi vaiteliaana. Minun teki mieli puhua, mutten halunnut keskeyttää hiljaisuutta. Tuijottelin ikkunasta ulos. Miksi tunnelma oli tällainen vaikka olettavasti Niall ja Alec olivat läheisiä...
En ollut ihan varma kuinka paljon aikaa oli mennyt kun Alec kääntyi pienemmälle tielle. Ajoimme metsikössä eikä missään näkynyt muista autoja. Minun oli pakko rikkoa hiljaisuus.
"Eh.. Alec, asutko sinä täällä? Keskellä metsää?" Kysyin yhtäkkiä, ja minusta tuntui heti että kaikki olivat odottaneet jonkun rikkovan hiljaisuuden.
"Kyllä vain. Minulla on sen verran iso tontti ettei semmoinen kaupunkiin mahtuisi!" Alec vastasi ja hymyili minulle taustapeilin kautta. Mutta hänen hymynsä ei kuitenkaan yltänyt tummiin silmiin asti. Hänen katseensa oli kylmä... Jokin tässä oli pielessä..
Näin kuinka Niall vilkaisi nopeasti Aleciin. Hän näytti pelkäävän tätä. Miksi hän pelkäisi omaa veljeään!?
Niall:
Olin miettinyt pääni puhki vaihtoehtoja. Eikä mikään niistä kuulostanut järkevälle! Alec veisi meidät talollensa tapahtui mitä tapahtui. En saisi Darciaa pois täältä... Enkä itseänikään..
Loppumatka sujui taas hiljaisuudessa. Se tuntui inhottavan painostavalta.
"Perillä ollaan!" Alec toitotti ja pysäköi autonsa kookkaan, monikerroksisen talonsa eteen. Olin ollut siellä ennenkin, mutta muistot eivät olleet hyviä.
"Wow.. Aika hieno paikka" Darcia kehui ja nousi autosta. Seurasimme esimerkkiä. Hakeuduin heti Darcian viereen. En halunnut, että Alec erottaisi meidät. Ties mitä sitten tapahtuisi!
"Mennään sisään. Voitte olla kuin kotonanne" Alec sanoi ja hymyili inhottavasti meille. En edes yrittänyt näytellä vaan tuijotin häntä raivoissani.
Darcia hymyili ja lähti Alecin perässä sisään.
Olin juuri aikeissa lähteä heidän mukaansa kun yhtäkkiä valtaisa käsi käsi tarttui minua olkapäästä. Köriläs seisoi takanani ja riuhtaisi minut itseensä päin heti kun Alec ja Darcia olivat kadonneet ovesta sisään.
"Sinä et ole menossa sisään. Joko lähdet itse tai palautan sinut kotiisi palasina" mies ärähti ja kovakouraisesti tyrkkäsi minut kauemmaksi talosta.
"Älä viitsi!! Sinä tiedät mitä hänelle aiotaan tehdä!" Ärähdin miehelle.
"Tottakai tiedän." Mies naurahti minulle ja asettui minun ja talon väliin.
"Viitsitkö mainita minullekkin?!" Kysyin vihaisena. En tiennyt yhtään mihin soppaan olin Darcian laittanut.. Mies katsoi minua hetken ja hymyili sitten. Kun hän vastasi minulle, ääni oli melkein iloinen.
"Ihmiskauppa Intiaan on suosittua nykyään.."
Autossa oli hieman painostava tunnelma. Istuin takapenkillä jättikokoisen miehen vieressä. Niall istui etupenkillä ja naputteli oven karmia hermostuneena. Hänen veljensä puolestaan ajoi vaiteliaana. Minun teki mieli puhua, mutten halunnut keskeyttää hiljaisuutta. Tuijottelin ikkunasta ulos. Miksi tunnelma oli tällainen vaikka olettavasti Niall ja Alec olivat läheisiä...
En ollut ihan varma kuinka paljon aikaa oli mennyt kun Alec kääntyi pienemmälle tielle. Ajoimme metsikössä eikä missään näkynyt muista autoja. Minun oli pakko rikkoa hiljaisuus.
"Eh.. Alec, asutko sinä täällä? Keskellä metsää?" Kysyin yhtäkkiä, ja minusta tuntui heti että kaikki olivat odottaneet jonkun rikkovan hiljaisuuden.
"Kyllä vain. Minulla on sen verran iso tontti ettei semmoinen kaupunkiin mahtuisi!" Alec vastasi ja hymyili minulle taustapeilin kautta. Mutta hänen hymynsä ei kuitenkaan yltänyt tummiin silmiin asti. Hänen katseensa oli kylmä... Jokin tässä oli pielessä..
Näin kuinka Niall vilkaisi nopeasti Aleciin. Hän näytti pelkäävän tätä. Miksi hän pelkäisi omaa veljeään!?
Niall:
Olin miettinyt pääni puhki vaihtoehtoja. Eikä mikään niistä kuulostanut järkevälle! Alec veisi meidät talollensa tapahtui mitä tapahtui. En saisi Darciaa pois täältä... Enkä itseänikään..
Loppumatka sujui taas hiljaisuudessa. Se tuntui inhottavan painostavalta.
"Perillä ollaan!" Alec toitotti ja pysäköi autonsa kookkaan, monikerroksisen talonsa eteen. Olin ollut siellä ennenkin, mutta muistot eivät olleet hyviä.
"Wow.. Aika hieno paikka" Darcia kehui ja nousi autosta. Seurasimme esimerkkiä. Hakeuduin heti Darcian viereen. En halunnut, että Alec erottaisi meidät. Ties mitä sitten tapahtuisi!
"Mennään sisään. Voitte olla kuin kotonanne" Alec sanoi ja hymyili inhottavasti meille. En edes yrittänyt näytellä vaan tuijotin häntä raivoissani.
Darcia hymyili ja lähti Alecin perässä sisään.
Olin juuri aikeissa lähteä heidän mukaansa kun yhtäkkiä valtaisa käsi käsi tarttui minua olkapäästä. Köriläs seisoi takanani ja riuhtaisi minut itseensä päin heti kun Alec ja Darcia olivat kadonneet ovesta sisään.
"Sinä et ole menossa sisään. Joko lähdet itse tai palautan sinut kotiisi palasina" mies ärähti ja kovakouraisesti tyrkkäsi minut kauemmaksi talosta.
"Älä viitsi!! Sinä tiedät mitä hänelle aiotaan tehdä!" Ärähdin miehelle.
"Tottakai tiedän." Mies naurahti minulle ja asettui minun ja talon väliin.
"Viitsitkö mainita minullekkin?!" Kysyin vihaisena. En tiennyt yhtään mihin soppaan olin Darcian laittanut.. Mies katsoi minua hetken ja hymyili sitten. Kun hän vastasi minulle, ääni oli melkein iloinen.
"Ihmiskauppa Intiaan on suosittua nykyään.."
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 11
Niall:
PAM PAM PAM!
Säpsähdin hereille kuullessani kovan jyskytyksen. Tajusin, että olin nukahtanut sohvalle. Ja Darcia oli käpertyneenä viereeni. Siristelin silmiäni auringon valossa.. Paljonko kello oli?
PAM PAM PAM!
Kuka ihme oli tähän aikaan tulossa?? Zayn pälkähti ensin mieleeni mutta tajusin pian mitä oli tekeillä.
Nopeasti mutta varovasti nousin sohvalta, jättäen Darcian paikalleen. Juoksin ovelle ja tempaisin sen auki. Heti joku tempaisi minut hartioista ulos ja niittasi ulkoseinään. Ilma lähti keuhkoistani kun kova kiviseinä painoi selkääni.
"Mitä peliä sinä oikein pelaat?" Alec kysyi ja tuli lähemmäs. Hänen kaksimetrinen 'ystävänsä' piteli minua paikallaan mutta käänsin pääni hänen suuntaansa. En ollut odottanut tätä.
"Älä viitsi. Olin aikeissa tuota tytön" valehtelin. Alecin tummat silmät kohtasivat omani ja tuntui kuin hänen katseensa olisi läpivalaissut minut.
"Tunnen sinut. Turha valehdella."
"En minä valehtele! En tiennyt että asialla oli niin kiire!" Vastustin. Tiesin, että tämä oli turhaa mutta mitä muutakaan tekisin!?
"Kyllä sinä tiesit, että tällä oli kiire!!" Alec ärähti ja tarttui minua uhkaavasti paitani rinnuksesta.
Hiljainen ääni kuitenkin keskeytti meidät.
"Niall? Keitä nämä ovat?"
Alec ja minä käänsimme päämme yhtä aikaa ovelle. Darcia seisoi siellä, unisena ja hämmentyneenä.
Pysyin hiljaa. En osaisi valehdella mitään tästä tilanteesta!
"Ai jaa, sinulla oli nais-seuraa!" Alec naurahti yhtäkkiä ja päästi irti paidastani. Käännyin katsomaan häntä silmät suurina. Mitä helvettiä hän meinasi!?
"Anteeksi jos herätimme. Olen Niallin veli Alec" Alec sanoi melkein hyytävän herttaisella äänellä ja ojentautui kättelemään kummastunutta Darciaa.
"Ai jaa.. En tiennyt, että sinulla oli veli!" Darcia sanoi ja kääntyi katsomaan minua kulmat kurtussa.
"En muistanut mainita" naurahdin ja taputin Alecin olkaa. Minusta kyllä tuntui, että Alec olisi ennemmin ryhtynyt perhepäivähoitajaksi kuin antanut minut taputtaa itseään olalle niin tuttavallisesti.
"Niall, meidän pitäisi mennä! Ollaan jo valmiiksi myöhässä!" Alec tokaisi yhtäkkiä ja heilautti kättään. Köriläs lähti kävelemään mustaa maasturia kohti, joka oli parkeerattu keskelle jalkakäytävää.
"Minne te olette menossa?" Darcia kysyi.
"Sovimme jo viime kuussa, että Niall tulee katsomaan baseballia luokseni! Sinä voit tottakai tulla myös!" Alec selitti ja hymyili sen jälkeen Darcialle. Se teki minut melkein huonovointiseksi. Mutta vaihtoehtoja ei ollut.
"Sehän on hyvä idea! Porukalla aina parempi" tokaisin ja yritin hymyillä, mutta olin niin hermostunut että näytin varmasti hirveälle. Darcia katsahti minuun hymyillen ja riensi hakemaan tavaroitaan.
Jää nyt kyllä lyhyeks!!! Ärsyttää ku en osaa ottaa aikaa tälle!! Mut Happy Birthday Zen!! XD
PAM PAM PAM!
Säpsähdin hereille kuullessani kovan jyskytyksen. Tajusin, että olin nukahtanut sohvalle. Ja Darcia oli käpertyneenä viereeni. Siristelin silmiäni auringon valossa.. Paljonko kello oli?
PAM PAM PAM!
Kuka ihme oli tähän aikaan tulossa?? Zayn pälkähti ensin mieleeni mutta tajusin pian mitä oli tekeillä.
Nopeasti mutta varovasti nousin sohvalta, jättäen Darcian paikalleen. Juoksin ovelle ja tempaisin sen auki. Heti joku tempaisi minut hartioista ulos ja niittasi ulkoseinään. Ilma lähti keuhkoistani kun kova kiviseinä painoi selkääni.
"Mitä peliä sinä oikein pelaat?" Alec kysyi ja tuli lähemmäs. Hänen kaksimetrinen 'ystävänsä' piteli minua paikallaan mutta käänsin pääni hänen suuntaansa. En ollut odottanut tätä.
"Älä viitsi. Olin aikeissa tuota tytön" valehtelin. Alecin tummat silmät kohtasivat omani ja tuntui kuin hänen katseensa olisi läpivalaissut minut.
"Tunnen sinut. Turha valehdella."
"En minä valehtele! En tiennyt että asialla oli niin kiire!" Vastustin. Tiesin, että tämä oli turhaa mutta mitä muutakaan tekisin!?
"Kyllä sinä tiesit, että tällä oli kiire!!" Alec ärähti ja tarttui minua uhkaavasti paitani rinnuksesta.
Hiljainen ääni kuitenkin keskeytti meidät.
"Niall? Keitä nämä ovat?"
Alec ja minä käänsimme päämme yhtä aikaa ovelle. Darcia seisoi siellä, unisena ja hämmentyneenä.
Pysyin hiljaa. En osaisi valehdella mitään tästä tilanteesta!
"Ai jaa, sinulla oli nais-seuraa!" Alec naurahti yhtäkkiä ja päästi irti paidastani. Käännyin katsomaan häntä silmät suurina. Mitä helvettiä hän meinasi!?
"Anteeksi jos herätimme. Olen Niallin veli Alec" Alec sanoi melkein hyytävän herttaisella äänellä ja ojentautui kättelemään kummastunutta Darciaa.
"Ai jaa.. En tiennyt, että sinulla oli veli!" Darcia sanoi ja kääntyi katsomaan minua kulmat kurtussa.
"En muistanut mainita" naurahdin ja taputin Alecin olkaa. Minusta kyllä tuntui, että Alec olisi ennemmin ryhtynyt perhepäivähoitajaksi kuin antanut minut taputtaa itseään olalle niin tuttavallisesti.
"Niall, meidän pitäisi mennä! Ollaan jo valmiiksi myöhässä!" Alec tokaisi yhtäkkiä ja heilautti kättään. Köriläs lähti kävelemään mustaa maasturia kohti, joka oli parkeerattu keskelle jalkakäytävää.
"Minne te olette menossa?" Darcia kysyi.
"Sovimme jo viime kuussa, että Niall tulee katsomaan baseballia luokseni! Sinä voit tottakai tulla myös!" Alec selitti ja hymyili sen jälkeen Darcialle. Se teki minut melkein huonovointiseksi. Mutta vaihtoehtoja ei ollut.
"Sehän on hyvä idea! Porukalla aina parempi" tokaisin ja yritin hymyillä, mutta olin niin hermostunut että näytin varmasti hirveälle. Darcia katsahti minuun hymyillen ja riensi hakemaan tavaroitaan.
Jää nyt kyllä lyhyeks!!! Ärsyttää ku en osaa ottaa aikaa tälle!! Mut Happy Birthday Zen!! XD
perjantai 10. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 10
Darcia:
Kun puin Niallin tuomaa jumppinia päälleni, katseeni kiinnittyi vaaleisiin arpiin käsivarressani. Kerrankin haavat olivat saaneet aikaa parantua.
Päätin tehdä lupauksen. En viiltelisi enää. Se ei auttanut mihinkään ja vain pahensi oloani. Halusin jättää menneet taakseni! Tälläkertaa antaisin haavojen umpeutua kokonaan!!
Paljon paremmalla mielellä lähdin kylppäristä ja hipsin takaisin olkkariin. Siellä oli hämärää lukuunottamatta telkkarin välkkyvää valoa.
"Niall..?" Kutsuin hiljaa ja katselin ympärilleni. Minne hän olisi ehtinyt kadota?
"Täällähän minä" Niall vastasi yhtäkkiä takaani ja ilmaantui vierelleni.
"Tahallasiko sinä piileskelit?" Naurahdin ja istahdimme sohvalle.
"Kävin keittiössä enkä jaksanut laittaa valoja" Niall selitti ja hymyili. Mutta siinä oli jotain epäaitoa.
Jäin katsomaan häntä kummissani. Niall vaikutti hermostuneelta ja jotenkin ahdistuneelta. Vaikka hän yrittikin peittää sen.
"Onko jokin vikana?" Kysyin.
"Mitä? Aii eeeii, kunhan väsyttää" Niall vastasi huolettomasti ja laski päänsä sohvan selkänojaa vasten. Tiesin, että hän valehteli. Mutta jos hän ei itse halunnut kertoa, mikä oli vikana , en aikonut udella.
"Niin kyllä minuakin!" Myönsin ja haukottelin.
"Haluatko, että haen sinulle patjan?" Niall kysyi ja katsahti minuun.
"Etkö voisi jäädä siihen? Ajattelin juuri kysyä, että voisinko nojata sinuun" myönsin ja tunsin, kuinka poskeni punehtuivat vaikka en olisi sitä halunnut. Niall katsoi minuun hetken ja hymyili sitten. Hän kohotti toista kättään ja tarjosi paikkaa vieressään. Kiitollisena käperryin hänen viereensä. Minulle tuli mukavan lämmin ja turvallinen olo.
Ja minun oli pakko myöntää eräs asia itselleni. Pidin Niallista enemmän kuin kenestäkään muusta. Minä rakastin häntä.
Nyt on kauheen lyhyt mut yritän jatkaa pian!!
Kun puin Niallin tuomaa jumppinia päälleni, katseeni kiinnittyi vaaleisiin arpiin käsivarressani. Kerrankin haavat olivat saaneet aikaa parantua.
Päätin tehdä lupauksen. En viiltelisi enää. Se ei auttanut mihinkään ja vain pahensi oloani. Halusin jättää menneet taakseni! Tälläkertaa antaisin haavojen umpeutua kokonaan!!
Paljon paremmalla mielellä lähdin kylppäristä ja hipsin takaisin olkkariin. Siellä oli hämärää lukuunottamatta telkkarin välkkyvää valoa.
"Niall..?" Kutsuin hiljaa ja katselin ympärilleni. Minne hän olisi ehtinyt kadota?
"Täällähän minä" Niall vastasi yhtäkkiä takaani ja ilmaantui vierelleni.
"Tahallasiko sinä piileskelit?" Naurahdin ja istahdimme sohvalle.
"Kävin keittiössä enkä jaksanut laittaa valoja" Niall selitti ja hymyili. Mutta siinä oli jotain epäaitoa.
Jäin katsomaan häntä kummissani. Niall vaikutti hermostuneelta ja jotenkin ahdistuneelta. Vaikka hän yrittikin peittää sen.
"Onko jokin vikana?" Kysyin.
"Mitä? Aii eeeii, kunhan väsyttää" Niall vastasi huolettomasti ja laski päänsä sohvan selkänojaa vasten. Tiesin, että hän valehteli. Mutta jos hän ei itse halunnut kertoa, mikä oli vikana , en aikonut udella.
"Niin kyllä minuakin!" Myönsin ja haukottelin.
"Haluatko, että haen sinulle patjan?" Niall kysyi ja katsahti minuun.
"Etkö voisi jäädä siihen? Ajattelin juuri kysyä, että voisinko nojata sinuun" myönsin ja tunsin, kuinka poskeni punehtuivat vaikka en olisi sitä halunnut. Niall katsoi minuun hetken ja hymyili sitten. Hän kohotti toista kättään ja tarjosi paikkaa vieressään. Kiitollisena käperryin hänen viereensä. Minulle tuli mukavan lämmin ja turvallinen olo.
Ja minun oli pakko myöntää eräs asia itselleni. Pidin Niallista enemmän kuin kenestäkään muusta. Minä rakastin häntä.
Nyt on kauheen lyhyt mut yritän jatkaa pian!!
tiistai 7. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 9
Niall:
"Niall... Minne me olemme menossa?" Darcia kysyi hiljaa kun istuimme autossa ja olimme jo moottoritiellä. Täytyi myöntää, että en voinut vastata. Tiesin täsmälleen, että minun pitäisi viedä hänet Alecille tänään kuten oli sovittu, mutten enää halunnutkaan. Halusin pitää Darcian itselläni. Hän tuntui täyttävän tyhjän paikan elämässäni. Hän oli mukava ja tulimme juttuun niin hyvin, että ei tuntunut siltä että olisimme tavanneet ensimmäisen kerran vasta tänään! Mutta tämän kaiken myöntäminen ei ollut hyvä asia minulle. En saisi tuntea näin..
Kun tapasin Alecin ensimmäisen kerran, kun olin 15, hän tarjosi minulle työtä. Olin nuori, ja kun Alec lupasi rahaa ja runsaasti laittomuuksia, minä suostuin. Varastelu ja muut hommat olivat olleet jännittäviä ja olin saanut niistä hyvää oloa. Mutta nyt ensikertaa minusta tuntui, että todella tein väärin. Darcia merkitsi minulle jo nyt paljon...
"Hmm.. Ajattelin, että kävisimme hakemassa pizzat! Meinasin jo unohtaa aiemmin!" Vastasin vähän ehkä myöhässä ja vilkaisin Darciaa. Hänen entiseltään epäilevä katseensa pehmeni ja hän hymyili minulle.
"Suunnittelit tämän jo aikaisemmin!?" Hän kysyi ja tökkäsi minua leikillään olkapäähän. Paha oli rinnassani vain kiristyi kun hän hymyili niin tietämättömänä. Pakottauduin kuitenkin hymyilemään.
"Pitihän sitä jotain miettiä! Tykkäätkö sinä edes pizzasta?" Naurahdin ja käännyin risteyksessä kohti keskustaa. Vastakkaiseen suuntaan siitä, missä Alec majaili...
"Tottakai!"
Myöhemmin illalla:
Olimme syöneet pizzamme aikoja sitten ja sen jälkeen Darcia oli lähtenyt suihkuun. Lainasin hänelle pyyhkeen ja nyt istuin sohvalla yksikseni. Telkkari oli auki, mutten keskittynyt siihen.
Tiesin, etten voisi paeta Darcian kanssa Alecia. Alec oli vaikutusvaltainen jengipiireissä, ja jotkut saisivat meidät kiinni.. Olin kerran yrittänyt väittää Alecille vastaan (sen jälkeen kun hän oli lakannut olemasta niin mukava minulle) niin hän ja hänen 'muut apurinsa' hakkasivat minut niin pahasti, että jouduin piilottelemaan kotona monta päivää ettei kukaan saisi tietää. Sen jälkeen en ollut valittanut mistään..
"Niall! Heittäisitkö sen pinkin jumppinin tänne minulle?" Darcia huusi yhtäkkiä kylppärin oven takaa.
"Ai pinkki? Onko tässä isossa taskussa?" Kysyin samalla kun avasin hänen matkalaukkunsa ja tutkin sisältöä.
"Niin! Siinä keskellä pitäisi olla!"
"Juu tässä se on. Onko OK että tuon sen vai satutko olemaan täysin alasti?" Kysyin samalla kun lähdin kävelemään kylppäriä kohti.
"Älä huoli kuule, onhan minulla pyyhe!" Darcia nauroi ja avasi oven ottaakseen jumppinin minulta. Ojensin sen hänelle ja vaistomaisesti katseeni liikkui hänen vartalollaan.
Darcia kietaisi pyyhettä tiukemmin ympärilleen ja punastui.
"Ok Ok minä menen" nauroin ja häivyin takaisin olkkariin.
Miksi Darcia muuttui kokoajan vain ihanemmaksi!? Hänellä oli loistava huumorin taju, ja hän oli uskomattoman kaunis vaikka ei tainnut tajuta sitä...
Yhtäkkiä puhelimeni värisi ja nappasin sen matkalla pöydältä käteeni. Yksi saapunut viesti tuntemattomasta numerosta...
"Tytön on parempi olla täällä huomenna tai tiedät miten huonosti sinulle käy. A"
Nyt vasta olinkin pulassa.
"Niall... Minne me olemme menossa?" Darcia kysyi hiljaa kun istuimme autossa ja olimme jo moottoritiellä. Täytyi myöntää, että en voinut vastata. Tiesin täsmälleen, että minun pitäisi viedä hänet Alecille tänään kuten oli sovittu, mutten enää halunnutkaan. Halusin pitää Darcian itselläni. Hän tuntui täyttävän tyhjän paikan elämässäni. Hän oli mukava ja tulimme juttuun niin hyvin, että ei tuntunut siltä että olisimme tavanneet ensimmäisen kerran vasta tänään! Mutta tämän kaiken myöntäminen ei ollut hyvä asia minulle. En saisi tuntea näin..
Kun tapasin Alecin ensimmäisen kerran, kun olin 15, hän tarjosi minulle työtä. Olin nuori, ja kun Alec lupasi rahaa ja runsaasti laittomuuksia, minä suostuin. Varastelu ja muut hommat olivat olleet jännittäviä ja olin saanut niistä hyvää oloa. Mutta nyt ensikertaa minusta tuntui, että todella tein väärin. Darcia merkitsi minulle jo nyt paljon...
"Hmm.. Ajattelin, että kävisimme hakemassa pizzat! Meinasin jo unohtaa aiemmin!" Vastasin vähän ehkä myöhässä ja vilkaisin Darciaa. Hänen entiseltään epäilevä katseensa pehmeni ja hän hymyili minulle.
"Suunnittelit tämän jo aikaisemmin!?" Hän kysyi ja tökkäsi minua leikillään olkapäähän. Paha oli rinnassani vain kiristyi kun hän hymyili niin tietämättömänä. Pakottauduin kuitenkin hymyilemään.
"Pitihän sitä jotain miettiä! Tykkäätkö sinä edes pizzasta?" Naurahdin ja käännyin risteyksessä kohti keskustaa. Vastakkaiseen suuntaan siitä, missä Alec majaili...
"Tottakai!"
Myöhemmin illalla:
Olimme syöneet pizzamme aikoja sitten ja sen jälkeen Darcia oli lähtenyt suihkuun. Lainasin hänelle pyyhkeen ja nyt istuin sohvalla yksikseni. Telkkari oli auki, mutten keskittynyt siihen.
Tiesin, etten voisi paeta Darcian kanssa Alecia. Alec oli vaikutusvaltainen jengipiireissä, ja jotkut saisivat meidät kiinni.. Olin kerran yrittänyt väittää Alecille vastaan (sen jälkeen kun hän oli lakannut olemasta niin mukava minulle) niin hän ja hänen 'muut apurinsa' hakkasivat minut niin pahasti, että jouduin piilottelemaan kotona monta päivää ettei kukaan saisi tietää. Sen jälkeen en ollut valittanut mistään..
"Niall! Heittäisitkö sen pinkin jumppinin tänne minulle?" Darcia huusi yhtäkkiä kylppärin oven takaa.
"Ai pinkki? Onko tässä isossa taskussa?" Kysyin samalla kun avasin hänen matkalaukkunsa ja tutkin sisältöä.
"Niin! Siinä keskellä pitäisi olla!"
"Juu tässä se on. Onko OK että tuon sen vai satutko olemaan täysin alasti?" Kysyin samalla kun lähdin kävelemään kylppäriä kohti.
"Älä huoli kuule, onhan minulla pyyhe!" Darcia nauroi ja avasi oven ottaakseen jumppinin minulta. Ojensin sen hänelle ja vaistomaisesti katseeni liikkui hänen vartalollaan.
Darcia kietaisi pyyhettä tiukemmin ympärilleen ja punastui.
"Ok Ok minä menen" nauroin ja häivyin takaisin olkkariin.
Miksi Darcia muuttui kokoajan vain ihanemmaksi!? Hänellä oli loistava huumorin taju, ja hän oli uskomattoman kaunis vaikka ei tainnut tajuta sitä...
Yhtäkkiä puhelimeni värisi ja nappasin sen matkalla pöydältä käteeni. Yksi saapunut viesti tuntemattomasta numerosta...
"Tytön on parempi olla täällä huomenna tai tiedät miten huonosti sinulle käy. A"
Nyt vasta olinkin pulassa.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 9
Zayn:
"Liam, onko tuo Niallin auto?" Kysyin ja pysäytin Liamin kävelytiellä. Kyseisestä autosta nousi tumma hiuksinen tyttö, jota en ollut ennen nähnyt.
"Kyllä kai.." Liam totesi tiiraillessaan kuskin paikalle. Hän oli oikeassa, sillä hetken kuluttua Niall hyppäsi ulos ja meni ottamaan matkalaukun takakontista.
"Kuka tuo tyttö on?" Liam kysyi ja vilkaisi minuun päin. Tajusin silloin sen vast silloin. Tyttön oli pakko olla Darcia. Niall oli siis kuunnellut Alecia ennemmin kuin minua! En voinut uskoa, että Niall tosiaan hommasi pahaa-aavistamattoman tytön tänne!
"Ööh.. En tiedä. Mennään selvittämään" naurahdin ja peitin ärsymykseni Liamilta.
Niall ei tietänyt mitä Alec haluaisi tuosta tytöstä! Hän vain aikoi antaa täysin viattoman tytön tuntemattomalle miehelle!
"Niall!" Liam huusi kun tulimme talon pihaan. Ovea avaamassa oleva Niall käännähti ympäri ja huiskautti kättää.
"Moi! Mitä te täällä?" Hän kysyi ja Darcia kääntyi hänen sanojensa seuraksena katsomaan meitä. Täytyi myöntää, että hän oli kaunis. Tummat, keskipitkät hiukset, suloisen pyöreät kasvot ja siniset silmät.
Menimme heidän luokseen.
"Oltiin tuossa menossa keskustaan kun nähtiin, että tulitte tänne. Kukas on vieraasi?" Liam kysyi ja hymyili ilkikurisesti Niallille.
"Tässä on Darcia! Hän tuli Lontoosta asti tänne!" Niall kertoi ja Darcia moikkasi meitä hieman ujon oloisesti.
Katsahdin Nialliin vaivihkaan. Hän ei katsonut minuun vaan Darciaan. Hänellä oli kummallinen ilme. En ollut ennen nähnyt sellaista. Niall katsoi Darciaa hellästi. Siinä oli jotain mitä ei voinut sanoin kuvailla.
Darcia:
Niallin kaverit vaikuttivat ihan mukavilta. Niall esitteli heidät Liamiksi ja Zayniksi. He juttelivat hetken niitä näitä ja minä vain kuuntelin. Huomasin kyllä kuinka Zayn katsoi Niallia välillä jotenkin kummastuneen näköisenä. Ehkä jotain oli tapahtunut heidän välillään?
"No mutta me lähdetään menemään! Nähdään joku päivä!" Zayn sanoi hetken kuluttua, katsahti vielä Nialliin ja lähti sitten Liamin kanssa pois. Käännyin heti Niallin puoleen.
"Miksi Zayn katsoi sinua aina välillä kummallisesti? Onko jotain tapahtunut?" Kysyin samalla kun menimme sisälle. Niall katsoi minua hetken ja mietti ennen kuin vastasi.
"Meillä oli riitaa yhdestä asiasta vähän aika sitten, mutta kaikki on ihan hyvin!"
"Ahaa.. Oho! Sinulla on iso kämppä!" Huudahdin kun tulin avaraan olohuoneeseen. Siellä oli jättikokoinen telkkari, iso mukavan näköinen sohva ja biljardi pöytä. Vilkaisin myös keittiöön ja näin valkoiset työtasot ja valtavan harmaan jääkaapin.
"Ahtaus tuntuu minusta inhottavalle, joten hommasin kerralla parhaan kämpän!" Niall naurahti ja jätti matkalaukkuni sohvalle.
"Tosi mahtava juttu, että pääsin tulemaan tänne! Ihan oikeasti en tiedä mitä olisin tehnyt jos emme olisi tavanneet!" Hymyilin ja käännyin katsomaan Niallia. Ihmeekseni hän ei hymyillyt minulle takaisin vaan näytti melkein synkältä. Miksi hän yhtäkkiä näytti tuolta? Olinko minä tehnyt jotain väärin!?
Mutta juuri kun olin kysymässä syytä, hän väläytti hymyn takaisin.
"Tiedän! Tosi hyvä että minusta on ollut jotain hyötyäkin" hän sanoi ja hymyili leveästi. Mutta jokin jäi häiritsemään minua. Salasiko Niall jotain?
"Ainiin! Meidän täytyy käydä yhdessä paikassa!" Niall huudahti yhtäkkiä näyttäen hieman hermostuneelta, mutta yritti peittää sen hymyllä... Mitä oli tekeillä?
"Liam, onko tuo Niallin auto?" Kysyin ja pysäytin Liamin kävelytiellä. Kyseisestä autosta nousi tumma hiuksinen tyttö, jota en ollut ennen nähnyt.
"Kyllä kai.." Liam totesi tiiraillessaan kuskin paikalle. Hän oli oikeassa, sillä hetken kuluttua Niall hyppäsi ulos ja meni ottamaan matkalaukun takakontista.
"Kuka tuo tyttö on?" Liam kysyi ja vilkaisi minuun päin. Tajusin silloin sen vast silloin. Tyttön oli pakko olla Darcia. Niall oli siis kuunnellut Alecia ennemmin kuin minua! En voinut uskoa, että Niall tosiaan hommasi pahaa-aavistamattoman tytön tänne!
"Ööh.. En tiedä. Mennään selvittämään" naurahdin ja peitin ärsymykseni Liamilta.
Niall ei tietänyt mitä Alec haluaisi tuosta tytöstä! Hän vain aikoi antaa täysin viattoman tytön tuntemattomalle miehelle!
"Niall!" Liam huusi kun tulimme talon pihaan. Ovea avaamassa oleva Niall käännähti ympäri ja huiskautti kättää.
"Moi! Mitä te täällä?" Hän kysyi ja Darcia kääntyi hänen sanojensa seuraksena katsomaan meitä. Täytyi myöntää, että hän oli kaunis. Tummat, keskipitkät hiukset, suloisen pyöreät kasvot ja siniset silmät.
Menimme heidän luokseen.
"Oltiin tuossa menossa keskustaan kun nähtiin, että tulitte tänne. Kukas on vieraasi?" Liam kysyi ja hymyili ilkikurisesti Niallille.
"Tässä on Darcia! Hän tuli Lontoosta asti tänne!" Niall kertoi ja Darcia moikkasi meitä hieman ujon oloisesti.
Katsahdin Nialliin vaivihkaan. Hän ei katsonut minuun vaan Darciaan. Hänellä oli kummallinen ilme. En ollut ennen nähnyt sellaista. Niall katsoi Darciaa hellästi. Siinä oli jotain mitä ei voinut sanoin kuvailla.
Darcia:
Niallin kaverit vaikuttivat ihan mukavilta. Niall esitteli heidät Liamiksi ja Zayniksi. He juttelivat hetken niitä näitä ja minä vain kuuntelin. Huomasin kyllä kuinka Zayn katsoi Niallia välillä jotenkin kummastuneen näköisenä. Ehkä jotain oli tapahtunut heidän välillään?
"No mutta me lähdetään menemään! Nähdään joku päivä!" Zayn sanoi hetken kuluttua, katsahti vielä Nialliin ja lähti sitten Liamin kanssa pois. Käännyin heti Niallin puoleen.
"Miksi Zayn katsoi sinua aina välillä kummallisesti? Onko jotain tapahtunut?" Kysyin samalla kun menimme sisälle. Niall katsoi minua hetken ja mietti ennen kuin vastasi.
"Meillä oli riitaa yhdestä asiasta vähän aika sitten, mutta kaikki on ihan hyvin!"
"Ahaa.. Oho! Sinulla on iso kämppä!" Huudahdin kun tulin avaraan olohuoneeseen. Siellä oli jättikokoinen telkkari, iso mukavan näköinen sohva ja biljardi pöytä. Vilkaisin myös keittiöön ja näin valkoiset työtasot ja valtavan harmaan jääkaapin.
"Ahtaus tuntuu minusta inhottavalle, joten hommasin kerralla parhaan kämpän!" Niall naurahti ja jätti matkalaukkuni sohvalle.
"Tosi mahtava juttu, että pääsin tulemaan tänne! Ihan oikeasti en tiedä mitä olisin tehnyt jos emme olisi tavanneet!" Hymyilin ja käännyin katsomaan Niallia. Ihmeekseni hän ei hymyillyt minulle takaisin vaan näytti melkein synkältä. Miksi hän yhtäkkiä näytti tuolta? Olinko minä tehnyt jotain väärin!?
Mutta juuri kun olin kysymässä syytä, hän väläytti hymyn takaisin.
"Tiedän! Tosi hyvä että minusta on ollut jotain hyötyäkin" hän sanoi ja hymyili leveästi. Mutta jokin jäi häiritsemään minua. Salasiko Niall jotain?
"Ainiin! Meidän täytyy käydä yhdessä paikassa!" Niall huudahti yhtäkkiä näyttäen hieman hermostuneelta, mutta yritti peittää sen hymyllä... Mitä oli tekeillä?
lauantai 4. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 8
Darcia:
"Oletko nyt ihan varma!? En ole ennen ajanut autoa oikealla tiellä!" Kysyin silmät suurina, kun Niall työnsi minut hymyillen kuskin paikalle. Olin vain pari kertaa pienenä ajanut jonkun tutun autonrämällä isän sylissä istuen...
"Joo joo! Minä sanon mitä teet niin kaikki menee hyvin!" Niall nauroi ja laittoi turvavyönsä kiinni. Tein samoin ja jäin tuijottamaan rattia.
Sata varmasti ajaisin ojaan ja tuhoaisin Niallin auton!!
"Nonii paina aluksi varovasti kaasua ja pidä auto tällä kaistalla! Tämä on automaattivaihteinen joten yksi ongelma vähemmän!" Niall käski ja kosketti oikeaa jalkaani osoittaakseen kumman jalan alla on kaasu.
Tartuin rattiin tiukasti kaksin käsin ja keskityin tiehen. En halunnut pilata tätä heti!
Painoin kaasu poljinta sentin alemmas ja auto lähti matelemaan eteenpäin.
"Hyvä! Jos tuntuu siltä, että auto on hallinnassa niin voit lisätä kaasua!" Niall kehotti. Olin jo nyt innoissani kun olin pysynyt tiellä kaksikymmentä metriä!!
Lisäsin kaasua vähän reippaammin ja vauhti kiihtyi kolmeenkymppiin. Auton hallitseminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Kaarsin hitaasti kurviin ja suoristin auton taas kun tuli suoraa.
"Tämähän sujuu hyvin! Lisää vain vauhtia!"
"Syytän sinua jos me kuollaan!" Tuhahdin Niallille joka vain nauroi vastaukseksi.
Vauhtimme oli nyt jo melkein kuudenkympin tienoilla ja pystyin jo herpaannuttamaan keskittymistäni. Katselin pikaisesti ympärillemme ja huomasin, että olimme leveällä, vähän syrjäisen näköisellä tiellä. Vastaan tuli vain muutama auto.. Mikä oli kyllä hyvä koska en ollut vielä mikään mestari ajaja!!
Huomaamattani aloin nostaa vauhtia. Nopeustaulun viisari kohosi jo lähelle satasta, kun kuulin Niallin nauravan. Vilkaisin häntä kummissani.
"Etkö muka ole ajanut ennen!? Menet jo satasta ekalla kerralla!" Hän nauroi ja minun oli pakko hymyillä. En pärjännyt koulussa tai urheilussa mutta sentään osasin ajaa autoa!
Yhtäkkiä takaamme alkoi kuulua sireenien ulvontaa. Vilkaisin taustapeiliä ja näin poliisiauton vilkut päällä.
"Mitä ihmettä!? Pitääkö meidän pysähtyä!?" Huudahdin ja vilkaisin epäuskoisena Nialliin. Hän nyökkäsi, mutta näytti siltä ettei asia häirinnyt häntä.
Jarrutin hitaasti ja pysähdyin tien reunaan. Poliisiauto pysähtyi taaksemme ja sammutti vilkkunsa.
"Mitä jos ne kysyy ajokorttia!? Ei minulla ole sellaista!" Inahdin Niallille joka jostain kumman syystä hymyili.
"Ota tästä tämä minun. Rekisteriote on hansikaslokerossa" Niall sanoi ja ojensi korttinsa minulle.
"Mitä!?"
"Kuuntele nyt. Sinä olet käynyt sukupuolen vaihdos leikkauksessa koska halusit olla nainen. Olet siis minä, kuten kortissa lukee, mutta nyt kun olet naisen näköinen, et ole vielä ehtinyt hankkia uutta ajokorttia! Ja minä olen isäsi!" Niall selitti pikavauhdilla ja hymyillen laittoi aurinkolasit ja hupun päähänsä.
Koko idea tuntui niin järjettömältä, että se voisi toimiakkin..
En ehtinyt miettiä mitä sanoisin, ennen kuin poliisi koputti ikkunaan ja jouduin avaamaan sen nappia painamalla.
"Iltaa.. Taisi olla vähän turhan herkkä kaasujalka neidillä.. Satasta kuudenkympin alueella" viiksekäs poliisi sanoi ja heilautti kättään tien suuntaan.
"No joo, vähän sitä aina innostuu" naurahdin vähän hermostuneena, mutta hymyilin leveästi.
"Niinhän sitä tekee.. No löytyisikö ajokorttia ja rekisteriotetta?"
"Tottahan toki" vastasin ja kumarruin Niallin ohi ottamaan rekisteriotteen hansikaslokerosta. Ojensin sen ja Niallin ajokortin poliisille.
Sydämeni syke kiihtyi kun mies käänsi ajokortin oikein päin ja katsoi sitä.
"Niall James Horan... Taitaa olla väärät paperit" mies totesi ja katsoi minua silmiin.
"Kyllä tämä tässä on minun poikani!" Niall kähähti ja laittoi kätensä harteilleni. Tartuin juttuun välittömästi.
"Iskä! Me sovittiin ettet kutsu minua enää pojaksi! Olen nykyisin tytär!!" Kivahdin ja pyöräytin silmiäni.
"Anteeksi mussukka!" Niall vinkaisi ja kääntyi poliisin puoleen.
"Tuota.. Tyttäreni oli ennen toista sukupuolta, mutta kävi.. Tuota noin.. Juuri sellaisessa leikkauksessa! Emme ole ehtineet hankkia uutta korttia tai hänen uutta nimeään noihin papereihin! Tarvitsisimme uudet kuvat ja kaikki! Katsokaa nyt mikä kirurgian ihme hän on! Miehestä.. Anteeksi Rose.. Kröh noin upeaksi naiseksi! Olisimpa vain itse yhtä nuori niin tekisin samoin!" Niall selitti ja sönkötti poliisille joka näytti täysin pöllämystyneeltä.
"Tuollaisia tarinoita kuulee aika harvoin! No.. Ei tuolle kyllä mitään voi.. Pääsette nyt jatkamaan sillä ehdolla että hommaatte uudet kuvat ja ajokortit, sekä että kaasujalka pysyy hitaampana!" Mies käski, palautti paperit ja lähti.
"Sehän meni paremmin kuin hyvin!" Niall nauroi ja otti hupun ja lasit pois.
"Huhuh.. Ihme juttu että se meni läpi!!" Naurahdin ja varmistin samalla että poliisi oli häipynyt.
"Harvoin tuollaista tulee vastaan!" Niall totesi ja virnisti. Ihan uskomatonta että hän oli keksinyt noin hyvän idean, niin lyhyessä ajassa!
"Mitä jos vaihdetaan paikkoja? Yksi poliisi on tarpeeksi tälle matkalle!" Hymähdin ja Niall nyökkäsi hymyillen.
"Oletko nyt ihan varma!? En ole ennen ajanut autoa oikealla tiellä!" Kysyin silmät suurina, kun Niall työnsi minut hymyillen kuskin paikalle. Olin vain pari kertaa pienenä ajanut jonkun tutun autonrämällä isän sylissä istuen...
"Joo joo! Minä sanon mitä teet niin kaikki menee hyvin!" Niall nauroi ja laittoi turvavyönsä kiinni. Tein samoin ja jäin tuijottamaan rattia.
Sata varmasti ajaisin ojaan ja tuhoaisin Niallin auton!!
"Nonii paina aluksi varovasti kaasua ja pidä auto tällä kaistalla! Tämä on automaattivaihteinen joten yksi ongelma vähemmän!" Niall käski ja kosketti oikeaa jalkaani osoittaakseen kumman jalan alla on kaasu.
Tartuin rattiin tiukasti kaksin käsin ja keskityin tiehen. En halunnut pilata tätä heti!
Painoin kaasu poljinta sentin alemmas ja auto lähti matelemaan eteenpäin.
"Hyvä! Jos tuntuu siltä, että auto on hallinnassa niin voit lisätä kaasua!" Niall kehotti. Olin jo nyt innoissani kun olin pysynyt tiellä kaksikymmentä metriä!!
Lisäsin kaasua vähän reippaammin ja vauhti kiihtyi kolmeenkymppiin. Auton hallitseminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Kaarsin hitaasti kurviin ja suoristin auton taas kun tuli suoraa.
"Tämähän sujuu hyvin! Lisää vain vauhtia!"
"Syytän sinua jos me kuollaan!" Tuhahdin Niallille joka vain nauroi vastaukseksi.
Vauhtimme oli nyt jo melkein kuudenkympin tienoilla ja pystyin jo herpaannuttamaan keskittymistäni. Katselin pikaisesti ympärillemme ja huomasin, että olimme leveällä, vähän syrjäisen näköisellä tiellä. Vastaan tuli vain muutama auto.. Mikä oli kyllä hyvä koska en ollut vielä mikään mestari ajaja!!
Huomaamattani aloin nostaa vauhtia. Nopeustaulun viisari kohosi jo lähelle satasta, kun kuulin Niallin nauravan. Vilkaisin häntä kummissani.
"Etkö muka ole ajanut ennen!? Menet jo satasta ekalla kerralla!" Hän nauroi ja minun oli pakko hymyillä. En pärjännyt koulussa tai urheilussa mutta sentään osasin ajaa autoa!
Yhtäkkiä takaamme alkoi kuulua sireenien ulvontaa. Vilkaisin taustapeiliä ja näin poliisiauton vilkut päällä.
"Mitä ihmettä!? Pitääkö meidän pysähtyä!?" Huudahdin ja vilkaisin epäuskoisena Nialliin. Hän nyökkäsi, mutta näytti siltä ettei asia häirinnyt häntä.
Jarrutin hitaasti ja pysähdyin tien reunaan. Poliisiauto pysähtyi taaksemme ja sammutti vilkkunsa.
"Mitä jos ne kysyy ajokorttia!? Ei minulla ole sellaista!" Inahdin Niallille joka jostain kumman syystä hymyili.
"Ota tästä tämä minun. Rekisteriote on hansikaslokerossa" Niall sanoi ja ojensi korttinsa minulle.
"Mitä!?"
"Kuuntele nyt. Sinä olet käynyt sukupuolen vaihdos leikkauksessa koska halusit olla nainen. Olet siis minä, kuten kortissa lukee, mutta nyt kun olet naisen näköinen, et ole vielä ehtinyt hankkia uutta ajokorttia! Ja minä olen isäsi!" Niall selitti pikavauhdilla ja hymyillen laittoi aurinkolasit ja hupun päähänsä.
Koko idea tuntui niin järjettömältä, että se voisi toimiakkin..
En ehtinyt miettiä mitä sanoisin, ennen kuin poliisi koputti ikkunaan ja jouduin avaamaan sen nappia painamalla.
"Iltaa.. Taisi olla vähän turhan herkkä kaasujalka neidillä.. Satasta kuudenkympin alueella" viiksekäs poliisi sanoi ja heilautti kättään tien suuntaan.
"No joo, vähän sitä aina innostuu" naurahdin vähän hermostuneena, mutta hymyilin leveästi.
"Niinhän sitä tekee.. No löytyisikö ajokorttia ja rekisteriotetta?"
"Tottahan toki" vastasin ja kumarruin Niallin ohi ottamaan rekisteriotteen hansikaslokerosta. Ojensin sen ja Niallin ajokortin poliisille.
Sydämeni syke kiihtyi kun mies käänsi ajokortin oikein päin ja katsoi sitä.
"Niall James Horan... Taitaa olla väärät paperit" mies totesi ja katsoi minua silmiin.
"Kyllä tämä tässä on minun poikani!" Niall kähähti ja laittoi kätensä harteilleni. Tartuin juttuun välittömästi.
"Iskä! Me sovittiin ettet kutsu minua enää pojaksi! Olen nykyisin tytär!!" Kivahdin ja pyöräytin silmiäni.
"Anteeksi mussukka!" Niall vinkaisi ja kääntyi poliisin puoleen.
"Tuota.. Tyttäreni oli ennen toista sukupuolta, mutta kävi.. Tuota noin.. Juuri sellaisessa leikkauksessa! Emme ole ehtineet hankkia uutta korttia tai hänen uutta nimeään noihin papereihin! Tarvitsisimme uudet kuvat ja kaikki! Katsokaa nyt mikä kirurgian ihme hän on! Miehestä.. Anteeksi Rose.. Kröh noin upeaksi naiseksi! Olisimpa vain itse yhtä nuori niin tekisin samoin!" Niall selitti ja sönkötti poliisille joka näytti täysin pöllämystyneeltä.
"Tuollaisia tarinoita kuulee aika harvoin! No.. Ei tuolle kyllä mitään voi.. Pääsette nyt jatkamaan sillä ehdolla että hommaatte uudet kuvat ja ajokortit, sekä että kaasujalka pysyy hitaampana!" Mies käski, palautti paperit ja lähti.
"Sehän meni paremmin kuin hyvin!" Niall nauroi ja otti hupun ja lasit pois.
"Huhuh.. Ihme juttu että se meni läpi!!" Naurahdin ja varmistin samalla että poliisi oli häipynyt.
"Harvoin tuollaista tulee vastaan!" Niall totesi ja virnisti. Ihan uskomatonta että hän oli keksinyt noin hyvän idean, niin lyhyessä ajassa!
"Mitä jos vaihdetaan paikkoja? Yksi poliisi on tarpeeksi tälle matkalle!" Hymähdin ja Niall nyökkäsi hymyillen.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
~Never Give Up~ Part 7
Darcia:
Lentokoneen laskeutuessa jännitykseni tuntui vain kasvavan! Matka oli mennyt tosi nopeasti, ja nyt olikin jo Irlannissa! Niall oli luvannut tulla minua vastaan kentälle, joten näkisin hänet aivan pian!!
"Hyvät matkustajat. Olemme laskeutuneet Dubliniin. Pyydämme teitä poistumaan koneesta rauhallisesti! Hyvää päivän jatkoa!" Lentoemäntä toivotti ja matkustajat nousivat paikoiltaan ja alkoivat etsiä käsimatkatavaroitaan.
"Anteeksi neiti, voisitteko te auttaa minua?" Kuului hento ääni viereltäni ja käännyin sen suuntaan. Vieressäni seisoi siistiin mustaan mekkoo pukeutunut harmaa hiuksinen mummeli, joka katsoi minua hymyillen.
"Joo tottakai!" Hymyilin takaisin.
"Minä en saa enää tuota matkalaukkuani alas. Jos sinä pidempänä yltäisit sinne asti" mummo sanoi ja osoitti matkatavarahyllylle. Otin laukun helposti alas ja ojensin sen mummolle.
"Kiitos paljon kulta pieni! Hyvää päivän jatkoa sinulle!" Hän toivotti ja hymyili lempeästi. Minulle tuli tosi hyvä olo yhtäkkiä. Noinkin pieni apu teki vanhasta naisesta iloisen. Oli mukavaa pystyä olemaan apuna jollekkin!
Otin oman laukkuni alas myös ja lähdin ihmismassan mukana koneen oville.
Niall:
Seisoskelin terminaalissa ja odottelin, että juuri saapuneen koneen matkustajat tulisivat. Tietyllä tavalla minua jännitti tavata Darcia. En yleensä jännittänyt, mutta nyt olin mukavalla tavalla innoissani. Tuntui kuin tapaisin tosi läheisen ystävän pitkän ajan kuluttua!
Jouduin ravistamaan viimeisimmän ajatukseni pois. Minulla oli homma hoidettavana enkä voisi alkaa ajatella liikaa. Senkuin vain viet tytön Alecille, siinä se!!
"Niall!!" Kuului huuto yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Darcia tuli minua kohti, hymyillen leveästi. Jouduin myöntämään itselleni, että hän oli kauniimpi kuin kuvissa. Hän oli lyhyt ja hänen kasvonsa olivat kuin enkelillä..
"Eh.. Moi!" Huudahdin hätäisesti, unohduttuani tuiottamaan häntä.
"Vau, vaikea uskoa että olet ihan oikeasti siinä!" Darcia naurahti ja vähän ujon oloisesti sipaisit hiukset pois silmiltään.
"Niimpä! Tosi hyvä homma että tämä järjestyi!" Hymyilin ja kumarruin ottamaan Darcian matkalaukun kannettavakseni.
"Ei sinun tarvits-"
"Ei herrasmies jätä laukkuja neitien kannettavaksi!" Keskeytin hänet ja kumpikin nauroimme. Ihmeen mukava tyttö..
"Onko sinulla näin hieno auto!?" Darcia kysyi kun pysähdyimme hopeisen Volvoni eteen parkkipaikalla.
"Voisihan se olla hienompi!" Naurahdin ja laitoin matkalaukun takakonttiin. Kiipesimme kyytiin ja kaasutin pois lentokentän pihasta.
"Asutko kaukana täältä?" Darcia kysyi ja katseli ikkunasta ulos.
"En itseasissa! Alle tunnin matka vain!" Vastasin ja naputtelin rattia radiosta soivan musiikin tahtiin.
Tulimme vähän isommalle tielle, joka oli melkein tyhjä. Mieleeni pälkähti heti idea.
"Hei Darcia. Sinähän olet 18?"
"Juu-u.. Kuinka niin?"
"Haluaisitko ajaa?"
"Mitä..?!"
"Kyllähän sinulla jo ikä riittää! Siitä vaan!" Naurahdin, pysäytin auton tien reunaan ja pomppasin ulos.
Lentokoneen laskeutuessa jännitykseni tuntui vain kasvavan! Matka oli mennyt tosi nopeasti, ja nyt olikin jo Irlannissa! Niall oli luvannut tulla minua vastaan kentälle, joten näkisin hänet aivan pian!!
"Hyvät matkustajat. Olemme laskeutuneet Dubliniin. Pyydämme teitä poistumaan koneesta rauhallisesti! Hyvää päivän jatkoa!" Lentoemäntä toivotti ja matkustajat nousivat paikoiltaan ja alkoivat etsiä käsimatkatavaroitaan.
"Anteeksi neiti, voisitteko te auttaa minua?" Kuului hento ääni viereltäni ja käännyin sen suuntaan. Vieressäni seisoi siistiin mustaan mekkoo pukeutunut harmaa hiuksinen mummeli, joka katsoi minua hymyillen.
"Joo tottakai!" Hymyilin takaisin.
"Minä en saa enää tuota matkalaukkuani alas. Jos sinä pidempänä yltäisit sinne asti" mummo sanoi ja osoitti matkatavarahyllylle. Otin laukun helposti alas ja ojensin sen mummolle.
"Kiitos paljon kulta pieni! Hyvää päivän jatkoa sinulle!" Hän toivotti ja hymyili lempeästi. Minulle tuli tosi hyvä olo yhtäkkiä. Noinkin pieni apu teki vanhasta naisesta iloisen. Oli mukavaa pystyä olemaan apuna jollekkin!
Otin oman laukkuni alas myös ja lähdin ihmismassan mukana koneen oville.
Niall:
Seisoskelin terminaalissa ja odottelin, että juuri saapuneen koneen matkustajat tulisivat. Tietyllä tavalla minua jännitti tavata Darcia. En yleensä jännittänyt, mutta nyt olin mukavalla tavalla innoissani. Tuntui kuin tapaisin tosi läheisen ystävän pitkän ajan kuluttua!
Jouduin ravistamaan viimeisimmän ajatukseni pois. Minulla oli homma hoidettavana enkä voisi alkaa ajatella liikaa. Senkuin vain viet tytön Alecille, siinä se!!
"Niall!!" Kuului huuto yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Darcia tuli minua kohti, hymyillen leveästi. Jouduin myöntämään itselleni, että hän oli kauniimpi kuin kuvissa. Hän oli lyhyt ja hänen kasvonsa olivat kuin enkelillä..
"Eh.. Moi!" Huudahdin hätäisesti, unohduttuani tuiottamaan häntä.
"Vau, vaikea uskoa että olet ihan oikeasti siinä!" Darcia naurahti ja vähän ujon oloisesti sipaisit hiukset pois silmiltään.
"Niimpä! Tosi hyvä homma että tämä järjestyi!" Hymyilin ja kumarruin ottamaan Darcian matkalaukun kannettavakseni.
"Ei sinun tarvits-"
"Ei herrasmies jätä laukkuja neitien kannettavaksi!" Keskeytin hänet ja kumpikin nauroimme. Ihmeen mukava tyttö..
"Onko sinulla näin hieno auto!?" Darcia kysyi kun pysähdyimme hopeisen Volvoni eteen parkkipaikalla.
"Voisihan se olla hienompi!" Naurahdin ja laitoin matkalaukun takakonttiin. Kiipesimme kyytiin ja kaasutin pois lentokentän pihasta.
"Asutko kaukana täältä?" Darcia kysyi ja katseli ikkunasta ulos.
"En itseasissa! Alle tunnin matka vain!" Vastasin ja naputtelin rattia radiosta soivan musiikin tahtiin.
Tulimme vähän isommalle tielle, joka oli melkein tyhjä. Mieleeni pälkähti heti idea.
"Hei Darcia. Sinähän olet 18?"
"Juu-u.. Kuinka niin?"
"Haluaisitko ajaa?"
"Mitä..?!"
"Kyllähän sinulla jo ikä riittää! Siitä vaan!" Naurahdin, pysäytin auton tien reunaan ja pomppasin ulos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)