~Never Give Up~ Part 18

Darcia:
"Pitäisikö meidän lentää Lontooseen?" Kysyin kummissani kun istuimme koko porukka keittiössä aamupalalla. Olin käynyt suihkussa ja saanut Perrieltä vaihtovaatteita. Sömme yhdessä pekonia ja munia.
"Minusta se olisi hyvä.. Tai siis Alec kyllä lähtee etsimään meitä molempia. Ei hän ensimmäiseksi älyäisi lähteä Lontooseen" Niall selitti ja ahmi samaanaikaan kolmatta pekoni annostaan.
"Minä kannatan ideaa.. En oikeen tiedä missä ongelmissa olette, mutta teidät löytettäisiin täältä heti" Perrie sanoi huulta purren. Zayn oli hiljaa mutta nyökkäsi kuitenkin. Minäkin olin kyllä samaa mieltä.. Lontoo oli kyllä turvallisempi vaihtoehto. En aikonut jäädä enää Alecin käsiin!
"Lähdetään heti jollain pikalennolla. Parempi ettei viivytellä täällä" Niall sanoi ja alkoi selata heti lentokone firman sivuja Zaynin läppärillä.

Kolme tuntia myöhemmin olimmekin jo terminaalissa. Perrie oli antanut minulle kaikkea mitä nyt nainen mahtoi tarvita matkalle, ja minusta se oli tosi kilttiä vaikka tapasimme vasta. Laukkuni oli jäänyt Alecille, joten onneksi en joutunut matkustamaan tyhjin käsin.
"Darcia.." Niall kutsui kun istuimme penkeillä ja odottelimme.
"No?" Kysyin ja käännyin katsomaan häntä. Niall oli vakavana ja hän näytti tyytymättömälle.
"Minä olen ihan tosissani pahoillani tästä kaikesta.. Siitä, että houkuttelin sinut tänne ja että jouduit Alecin käsiin.." Hän sanoi hiljaisella äänellä, katsoen minua suoraan silmiin. Tiesin todella, että hän puhui totta. Olin antanut hänelle jo aikaisemmin anteeksi tämän kaiken, mutta asia näytti edelleen vaivaavan häntä.
"Ei se mitään.. Minä tajusin millainen Alec on. Hän osaa huijata ja manipuloida joten en syytä sinua.. Tai siis no, suostuithan sinä mutta.." Selitin ja takeltelin lopussa sanoissani. Olihan osa syystä tietenkin Niallin. Hänelle luvattiin rahaa tästä..
"Minusta tuntuu, että tämä varmasti oli yksi hirveimpiä kokemuksiasi" Niall huokaisi ja siirsi katseensa lattiaan.
"Ei nyt sentään! Ihan totta tämä on ollut tosi ihana kokemus!" Möläytin ennen kuin ehdin tajuta mitä sanoin. Niall nosti katseensa ja kurtisti kulmiaan.
"Ihana?" Hän kysyi arveluttavasti.
"Ööh... Tai siis.. No olen tutustunut sinuun! Ja Zayniin ja Perriehen!" Korjasin ja yritin olla paljastamatta, että tarkoitin ihanalla juuri häntä..
"Ahaa.. No en voi väittää ettenkö olisi myös nauttinut tästä" Niall naurahti, haroi hiuksiaan ja katsoi minua virnistäen. Lehahdin punaiseksi ja käänsin äkkiä katseeni lattiaan.
"Olet todella suloinen kun punastut" Niall sanoi ja tuntui, että niskani naksahti kun käännyin katsomaan häntä niin nopeasti. Vitsailiko hän!? Ihme kyllä Niall vain hymyili lempeästi ja katseli minua.
"Anteeksi" joku sanoi yhtäkkiä, keskeyttäen hiljaisen tuiottamisemme. Käännyttyäni näin edessämme seisovan lentokenttä vartijan.
"Minun täytyy ottaa teidät mukaani. Teitä epäillään rikoksesta" Mies sanoi pokkana, kääntyen sanomaan lopun Niallille. Leukani loksahti auki kun yritin miettiä mitä me olinme muka tehneet.
"Haluaisiko herra selittää mistä on kyse?" Niall kysyi ärhäkästi, katse tiukasti miehessä.
"Sinua epäillään kidnappaamisesta. Olkaa hyvät ja siirtykää sivuun kädet näkyvillä." Mies tokaisi ja heilautti kättään käytävän suuntaan. En voinut käsittää mihin me nyt olimme muka sotkeutuneet!?




Kesti taas ja on aika lyhyt mutta ei oo valitettavasti ollu kovin paljoo aikaa kirjotella!:(