~Never Give Up~ Part 10

Darcia:
Kun puin Niallin tuomaa jumppinia päälleni, katseeni kiinnittyi vaaleisiin arpiin käsivarressani. Kerrankin haavat olivat saaneet aikaa parantua.
Päätin tehdä lupauksen. En viiltelisi enää. Se ei auttanut mihinkään ja vain pahensi oloani. Halusin jättää menneet taakseni! Tälläkertaa antaisin haavojen umpeutua kokonaan!!

Paljon paremmalla mielellä lähdin kylppäristä ja hipsin takaisin olkkariin. Siellä oli hämärää lukuunottamatta telkkarin välkkyvää valoa.
"Niall..?" Kutsuin hiljaa ja katselin ympärilleni. Minne hän olisi ehtinyt kadota?
"Täällähän minä" Niall vastasi yhtäkkiä takaani ja ilmaantui vierelleni.
"Tahallasiko sinä piileskelit?" Naurahdin ja istahdimme sohvalle.
"Kävin keittiössä enkä jaksanut laittaa valoja" Niall selitti ja hymyili. Mutta siinä oli jotain epäaitoa.
Jäin katsomaan häntä kummissani. Niall vaikutti hermostuneelta ja jotenkin ahdistuneelta. Vaikka hän yrittikin peittää sen.
"Onko jokin vikana?" Kysyin.
"Mitä? Aii eeeii, kunhan väsyttää" Niall vastasi huolettomasti ja laski päänsä sohvan selkänojaa vasten. Tiesin, että hän valehteli. Mutta jos hän ei itse halunnut kertoa, mikä oli vikana , en aikonut udella.
"Niin kyllä minuakin!" Myönsin ja haukottelin.
"Haluatko, että haen sinulle patjan?" Niall kysyi ja katsahti minuun.
"Etkö voisi jäädä siihen? Ajattelin juuri kysyä, että voisinko nojata sinuun" myönsin ja tunsin, kuinka poskeni punehtuivat vaikka en olisi sitä halunnut. Niall katsoi minuun hetken ja hymyili sitten. Hän kohotti toista kättään ja tarjosi paikkaa vieressään. Kiitollisena käperryin hänen viereensä. Minulle tuli mukavan lämmin ja turvallinen olo.
Ja minun oli pakko myöntää eräs asia itselleni. Pidin Niallista enemmän kuin kenestäkään muusta. Minä rakastin häntä.




Nyt on kauheen lyhyt mut yritän jatkaa pian!!