The Opposite part 30

Jeanna:
Läheltä katsottuna Mirjam ei näyttänyt paljoakaan ystävällisemmältä kuin kaukaa katsottuna. Nainen oli melko pitkä ja noin neljäkymppinen. Hänellä oli eurooppalaisen näköiset, tumma piirteiset kasvot. Luonnonkiharat, mustat hiukset oli tiukalla poninhännällä ja kampaus sai Mirjamin poskipäät erottumaan entistä selvemmin. Minusta hän näytti ihan huippumallilta sirojen piirteidensä ja suurien, ruskeiden silmiensä vuoksi.
Mirjam näytti kuitenkin hyvin tyytymättömältä ja hän seisoi hyvin jäykän näköisenä, pukeutuneena yksinkertaiseen, tummanpunaiseen kaapuun.

"Mukava nähdä sinua Mirjam. Vaikkakin tilanne onkin hieman kiusallinen." Zacharias tervehti ja nousi portaat Mirjamin vierelle. Zayn tuli hänen perässään, pää painuksissa. Me muut taas kävelimme hitaasti perässä ja jäimme odottamaan vastausta.
"Iltaa Zacharias. Tämä ei todellakaan ole mikä ideaalinen tapaaminen." Mirjam vastasi, puhuen melko painavalla aksentilla mutta kieliopillisesti oikein. Hän katsoi ohuet kulmat kurtussa Zayniä ja otti mielenosoituksellisesti askeleen taaksepäin.
"Aivan, tiedän. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että suostuit auttamaan." Zacharias vastasi kohteliaasti ja sai Mirjamin hymyilemään koleasti.
"Niin... Seuratkaa minua." Hän sanoi, kääntyi kannoillaan ja lähti nopeasti kävelemään sisälle rakennukseen.
"Noh, ei häntä voi moittia." Niall mumisi vain niin kovaa, että me kuulimme. Harry nyökkäsi hänen sanoilleen ja minustakin tuntui, että ymmärsin yskän. Zayn oli varmasti isoin ongelma, eikä kukaan halunnut häntä lähelleen. Hän oli iso vaaratekijä eikä yksikään "keskusten" johtajista halunnut häntä vaivakseen.
Ja lisäksi minäkin olin mukana. Mirjam ei ollut kiinnittänyt minuun oikeastaan mitään huomiota, mutta epäilemättä hän paheksui myös minun läsnäoloani. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että pääsimme tänne suojaan Gideonilta.

Mirjamin linna oli värisävyiltään kaikkea harmaan ja ruskean väliltä. Talo tuntui muodostuvan moninaisista käytävistä ja saleista, joissa kaikissa oli vanhanaikaisia ja yksinkertaisia huonekaluja. Sisällä oli myös koleaa ja se antoi melko epäystävällisen kuvan koko paikasta.
Kävellessämme käytäviä pitkin, joukkoomme liittyi neljä hopea siipistä enkeliä, joilla kaikilla oli keihäät. He asettuivat pareittain joukkomme eteen ja taakse ja se teki selväksi, että meitä vahdittaisiin tarkasti.
Olimme kulkeneet ihan hiljaa, kohtaamatta ketään matkallamme. Kävelin Harryn ja Lavinian välissä, Niall takanamme ja Zacharias, Zayn ja Mirjam edessämme. Hiljaisuus oli hyvin painostavaa ja olin siksi niin iloinen kun Harry rikkoi sen. Olimme juuri tulleet hämärästi valaistuun käytävään, jonka kummallakin seinällä oli tarkassa rivissä kaarevan putkilon muotoisia lamppuja, jotka hohtivat kellertävinä. Lamppujen toisessa päässä oli tumma virtanappi. Ilmeisesti myös Harry kiinnitti niihin huomiota.

"Miksi teillä on banaaneja valaisimina?" Hän kysyi yhtäkkiä ja jouduin puremaan lujaa huultani, etten olisi rämähtänyt nauruun. Kuulin Niallin tyskähtävän nopeasti ennen kuin hänkin ehti peittää naurunsa.
Mirjam pysähtyi ja pysäytti meidät kaikki samalla. Hän kääntyi kannoillaan ja katsoi Harryä tiukasti kylmän ruskeilla silmillään.
"Ne eivät ole banaaneja." Hän tokaisi viileästi, mutta Harry ei vaivaantunut.
"Kas kummaa. Sitä minä vain, että ne näyttävät banaaneilta." Harry vastasi ja nyökkäsi lähimpään lamppuun päin.
"Missä mielessä lamppumme näyttävät hedelmiltä?" Mirjam kysyi ja otti askeleen Harryä kohti, ohuet kulmat korkealle kohonneina.
"Ne ovat keltaisia ja niissä on nuo mustat napit päässä. Banaanit näyttävät ihan tuolta..." Harry selitti ja osoitti nappeja.
"Miksi jokaisessa lampussa on muuten nappi? Eikö se ole vaivallista laittaa jokainen päälle yksi kerrallaan?" Harry jatkoi ja vaikutti oikeasti kiinnostuneelta, vaikka Zacharias pudistelikin päätään taustalla.
"Se on erittäin vaivallista ja sen takia se työ jää sääntöjen rikkojille. Näitä valaisimia on rakennuksessamme yli kaksisataa. Se on loistava rangaistus pienistä kömmähdyksistä." Mirjam vastasi, hymyili pienesti ja kääntyi ympäri. Harryn yllättynyt ilme taisi olla hänelle mieleen, sillä loppu matkan kuljimme nopeasti.

Minulla ei varsinaisesti ollut mitään odotuksia, mutta yllätyin iloisesti kun Mirjam antoi meille kolme huonetta käytettäväksi. Huoneet olivat syrjäisessä paikassa ja ne olivat niukasti sisustettuja, mutta oli silti mukavaa saada omaa tilaa.
"Voitte jäädä tänne. Vaikkakin hirviö viedään vankiselleihin välittömästi." Mirjam sanoi, kun olimme nopeasti ehtineet kurkata huoneisiin sisään. Seisoimme rykelmässä ja Mirjamin sanat saivat aikaan hiljaisuuden. Katsahdin Zayniä sivusilmällä, mutta hänen päänsä oli painettuna jälleen. Se oli uutta ja outoa, ottaen huomioon kaikki ne uhkailut mitä hän oli sanonut. En siitä huolimatta kutsuisi häntä hirviöksi..
"Kiitos Mirjam." Zacharias sanoi nopeasti ja kumarsi. Mukanamme olleet vartijat ottivat hopeaketjut hänen käsistään ja pian he katosivat Zayn mukanaan käytävän mutkaan.
"Näemme huomenna heti aamunkoiton aikaan. Lähetän teille syötävää pikimmiten." Mirjam sanoi ja lähti nopeasti vartijoiden perään. Jäimme seisomaan hieman vaivaantuneina, ennen kuin Zacharias käski Lavinian ja minun jakamaan huoneen.




Herranjumala oon laulanu Macho Fantasticoo koko päivän.... Mutta se ei oo oikee oleellista! Nyt alko HIIHTOloma ja saa nukkua vihdoinki! Aahhhh oon oottanu tätä joulusta asti!
Ja toinen juttu! Huomasin just että oon kirjottanu about 303 tekstiä! Jeeeee!!xD
Kolmas juttu: Kuinka moni on nähny sen mekkokuva jutun? En tiiä oonko ainut joka näkee sen sini-maastonvihreenä... :D

The Opposite part 29

Jeanna:
Oloni oli samanlainen kun silloin kun olin pienenä käynyt isossa huvipuistossa. Olin mennyt koko puiston hurjimpaan vempeleeseen, laitteeseen joka nousi yli sadan metrin korkeuteen. Muistin ikuisesti sen tunteen kun laite nousi ensin ylös, ja sitten vapaa pudotuksella alas. Juuri siltä tuntui hypätä "pilven" reunalta alas.
En pystynyt edes kiljumaan, niin kovasti minun täytyi keskittyä kiinni pitämiseen. Puristin Niallin keskivartaloa paniikinomaisesti, vaikka uskoin vakaasti ettei hän päästäisi minusta irti..
Emme ehtineet pudota muutamaa kymmentä metriä enempää kun tunsin Niallin leväyttävän siipensä auki. Vauhti hidastui välittömästi ja jäimme leijumaan ilmaan.
"Kaikki kunnossa?" Niall kysyi kovalla äänellä viereltäni, sillä tuuli vinkui huumaavasti ympärillämme. En kuitenkaan suostunut avaamaan silmiäni vaan tyydyin nyökkäämään niin isosti, että Niall varmasti ymmärtäisi. Minusta tuntui, että ääneni oli niin värisevä ettei siitä olisi saanut selvää.
Niall tiukensi otettaan ympäriltäni ja lennähti liikkeelle. Kylmä tuuli alkoi heti pistellä kasvojani, mutta onneksi vaakatasossa liikkuminen ei tuntunut yhtä pahalle kuin alaspäin meno!

En osannut sanoa tarkkaan kuinka kauan aikaa oli mennyt, mutta tunsin kuinka Niallin siipien nopea tahti alkoi muuttua rauhallisemmaksi. Tuulen humina vaimeni ja uskaltauduin jopa irroittamaan toisen käteni Niallin paidasta pystyäkseni pyyhkimään poninhännästä karanneet hiussuortuvat kasvoiltani.
"Pääsimme perille! Voit avata jo silmät." Niall huomautti ja hän laskeutui hitaasti alaspäin. Jalkani tapasivat kovan pinnan ja hapuillen pääsin tasapainoon.
Avasin varovaisesti silmäni ja heti ensimmäiseksi näin Harryn joka nappasi minut karhumaiseen halaukseen.
"Helvetti olin huolissani." Hän sanoi vaimeasti vasten korvaani. Tunsin poskieni kuumenevan enkä osannut vastata mitään mikä olisi ollut järkevän kuuloista.
"Ihan turhaan! Minä hoidin homman kunnialla kotiin, vai mitä Jeanna?" Niall tokaisi jostain näköpiirini ulkopuolelta. Harry päästi minut irti ja katsoi minua odottavasti vihreillä silmillään.
"Ai joo... Matka meni hyvin!" Sanoin enkä oikeastaan joutunut valehtelemaan. En ollut kuollut vaikka välissä oli siltä tuntunutkin.
"Oletteko jo keskustelleet tarpeeksi? Mirjam ei ole kovin kärsivällinen." Zacharias huuteli muutaman metrin päästä, missä hän seisoi Zayn vierellään.
Vasta silloin älysin katsella ympärilleni ja hämmästyin.
En ollut oikein odottanut näkeväni tällaistä enkelikeskusta. Olimme taas "pilven" päällä, kuten olimme olleet aikaisemminkin. Siihen loppuivat kuitenkin kaikki yhteneväisyydet. Uusi olinpaikkamme näytti isolta puistolta, jossa ei ollut puita, pensaita tai kukkia. Pelkkää nurmikkoa ja yksi valtava, ruskea rakennus.
Talo oli hyvin korkea ja muistutti melkein linnaa. Siinä oli teräviä torneja ja paljon erilaisia ikkunoita, joista näkyi lamppujen valoja. Yleisesti ottaen näkymä oli kylmä ja jotenkin luotaantyöntävä, toisin kuin New Yorkin puutarha ja monet rakennukset.

Käänsin hämmentyneen katseeni rakennuksesta Zachariakseen ja Zayniin. Zaynin mustien silmien katse kohtasi omieni katseen ja minulle tuli heti ahdistunut olo. Zayn näytti niin kylmälle ja synkälle mustissa vaatteissaan. Hänen silmiensä alla oli tummat varjot jotka saivat hänen kasvonsa näyttämään melkein pääkallomaiselta. Jos vain hänen silmänsä eivät olisi katselleet minua niin myrkyllisesti..
"Mennään." Harry sanoi yhtäkkiä ja ohjasi minut olkapäästä eteenpäin. Vilkaisin olkani yli ja näin Niallin ja Lavinian joka oli ilmeisesti tullut hetken meitä myöhemmin. He kummatkin näyttivät vakavilta kun lähdimme yhdessä ryhmässä kävelemään kohti valtavaa rakennusta.
Nurmikkoon oli tehty pieni poluntapainen kohta, jota pitkin pystyimme kävelemään tuhoamatta moitteettoman näköistä nurmikkoa. Linnaa lähestyessämme huomasin auringon pakenevan jo mailleen, eikä hämäryys saanut rakennusta näyttämään yhtään helpommin lähestyttävämmältä.
Kun tulimme suuren etuoven luo, näin oviaukossa seisovan pitkän naisen. Hänen takanaan loistivat kirkkaat lamput ja naisen varjo näytti jättimäiseltä edessämme. Hänen siipensä olivat täysin liikkumattomat, minkä takia olisin voinut erehtyä luulemaan häntä patsaaksi, vaikka hän seisoikin keskellä oviaukkoa.
En nähnyt naisen kasvoja varjon takia, mutta ryhdikkäästä asennosta päättelin, että hän oli hyvin tiukkapipoinen, eikä vierailumme tulisi onnistumaan kovin hyvin..



Olen erittäin pahoillani siitä ettei eilen tullut uutta osaa vaikka niin lupasin! Jäin kattomaan Hobittia enkä voinu muuta kun fangirlata koko illan....... Sori...xD mutta nyt kirjotin ja taddadadadaaaa!! Oon jotenki hyvällä tuulella tänää enkä oikee tiiä miks xD mut toivottavasti teilläkin on menny hyvin!!
Mulla alkaa syysloma perjantaina!! Wohoooo! Onks teillä jo ollu/onko nyt/ onko tulossa?:D

The Opposite part 28

Jeanna:
Totta puhuen en ollut ihan kärryillä siitä mitä tapahtui parasta aikaa. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, eikä kukaan ollut vaivautunut selittämään yhtään mitään. Juoksin siis hengästyneenä Harryn vierellä, joka oli väkisin halunnut pitää kädestäni kiinni. Olimme muutaman metrin taaempana kuin Zacharias, Niall ja Zayn mikä oli kyllä ihan hyvä juttu. Zayn oli nimittäin suoraan sanottuna kammottava ollessaan vapaalla jalalla. Ohuet ketjut hänen ranteissaan eivät näyttäneet kovin vahvoilta..

Käytävillä juokseminen oli vaikeaa. Enkeleitä tulvi joka nurkan takaa ja jouduimme jopa tönimään heitä päästäksemme läpi. Kiroukset ja epäkohteliaat huudot kaikuivat perässämme, mutta tajusin sen verran ettemme voineet pysähtyä. Zaynin ulkonäkö ja ketjut oli varmasti pantu merkille, eikä meillä siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta ennen kuin joku ottaisi meidät kiinni.
Kylkeäni pisti ja hengitykseni oli niin nopeaa, että tunsin polttelua keuhkoissani. En todellakaan ollut luotu juoksemaan joten olin kiitollinen siitä, että Harryn vetävä käsi pakotti minut pitämään vauhtia yllä.
Kun tulimme sen ison portaikon yläpäähän joka johti pääaulaan huomasin kaksi asiaa. Ensinnäkin näin Lavinian seisovan aivan ison ulko-oven edessä, kasvoillaan jännittynyt ilme. Sitten huomasin Gideonin ja valkohiuksisen naisen, jotka olivat ilmeisesti juuri saapuneet aulaan. He seisoivat vieretysten aulan vasemmalla puolella, eivätkä he ilmeisesti olleet tajunneet mistä oli kyse.
Zacharias ja Niall olivat selvästi huomanneet heidät myös, mutta he eivät hidastaneet vauhtiaan. Zacharias lähti harppomaan portaita alas ja hän veti Niallin kanssa Zaynin mukaansa. En ollut ihan varma mutta olisin melkein voinut vannoa, että kuulin Zaynin tukahduttavan huudahduksen..
"Zacharias! Gideon on-" Harry huusi, huomatessaan neuvoston päälikön vasta portaiden puolessa välissä.
"Tiedän! Nyt vaan juoksette!" Zacharias huusi vastaukseksi samalla kun laskeutui viimeiset portaat.

Käänsin katseeni katsomaan Gideonia ja naista, mutta he eivät enää seisseetkään aulan reunalla. Nyt he olivat juosseet oven eteen, hätääntyneen Lavinian luo.
Kompuroin viimeiset portaat irroittamatta katsettani heistä. Gideon oli juuri vetäissyt veitsen vyöltään ja huusi jotain mistä en saanut selvää. Nainen oli taas napannut rimpuilevan Lavinian tiukkaan otteeseen.
Zacharias ja Niall eivät välittäneet Gideonista vaan he juoksivat suoraan päin neuvoston johtajaa.
Kuului kova rysäys kun Gideon lensi maahan, eikä kukaan meistä jäänyt taivastelemaan näkymää. Zacharias veti Niallin ja Zaynin Gideonin ylitse ja he tempaisivat oven auki. Minä kuitenkin hidastin vauhtia juuri oven kohdalla.
"Ala tulla Jeanna!!" Harry huusi, mutta tempaisin käteni irti hänen otteestaan. Käännyin ympäri ja säntäsin suoraan päin valkohiuksista naista ja Laviniaa. Vaikka joka paikkaan särki enkä pystynyt hengittämään kunnolla, en vain voinut jättää Laviniaa pulaan.
Lähempää katsottuna nainen oli vanhempi kuin olin luullut. Hänellä oli kapeat, ankarat kasvot ja hän näytti juuri siltä miltä pelottavat isoäidit näyttävät. Tartuin kuitenkin hänen toiseen käteensä, joka puristi Laviniaa, ja väänsin niin kovaa kuin pystyin. Nainen huudahti kivusta ja yllätyksestä. Hänen otteensa löyseni ja Lavinia pääsi irti repimään itsensä irti. Huono uutinen oli se, että naiset siivet löivät minua suoraan päin naamaa. Isku ja tuulenpuuskahdus saivat minut kaatumaan taaksepäin, enkä edes älynnyt ottaa käsillä vastaan.
Mätkähdin lattialle kovan äänen säestämänä ja viimeisetkin ilmat katosivat keuhkoistani.
Vedin rohisten henkeä ja kohotin päätäni muutaman sentin lattiasta vain nähdäkseni kuinka Gideon ontui minua kohden. Hän piteli toista jalkaansa, eikä ilmeisesti pystynyt laittamaan sille painoa. Se ei kuitenkaan ollut minulle hyödyksi, sillä olin liian sekaisin tehdäkseni mitään.
Gideon näytti hurjan vihaiselta kumartuessaan lähemmäs minua. Hänen siipensä löivät pientä mutta tiheää tahtia. En tiennyt miksi kiinnitin siihen huomiota, mutta liike oli uhkaavaa.
"Tiesin, että aiheutat ongelmia... Hoidan sinut heti omin käsin-" Gideon aloitti, mutta Lavinian tehokas potku nivusiin keskeytti hänet.
Gideon ähkäisi ja kaatui maahan. Ja tällä kertaa tajusin liikkua.
Kierähdin kyljelleni ja sitä kautta pääsin pystyyn. Lavinia tarttui minua kädestä ja pakotti minut taas liikkeelle. Juoksimme tällä kertaa ilman esteitä ovesta ulos ja törmäsimme heti Harryyn.
"Mitä tapahtui?!" Hän kysyi, mutta Lavinia tempaisi hänet paidan helmasta mukaansa. Nyt meillä ei ollut aikaa jutella, sillä Gideon ei varmasti päästäisi meitä karkuun näin helpolla.

Juoksimme uskomattoman puutarhan läpi, kohti sitä porttia josta olimme Harryn kanssa tulleetkin. Näimme jo kaukaa kuinka Zacharias, Niall ja Zayn olivat jo siellä odottamassa.
"Mihin te jäitte?! Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi!" Zacharias tokaisi ja levottomana katseli olkiemme yli päärakennusta. En pystynyt vastaamaan vaan kumarruin ja otin käsillä tukea polvistani. Kylkeeni pisti niin vietävästi, etten ollut tuntenut moista koskaan ennen. Tai ehkä se johtui siitä, etten koskaan ollut juossut noin pitkään ja kovaa...
"Kerromme myöhemmin! Aletaan painua!" Lavinia henkäisi ja työntyi muiden ohi avatakseen suuren portin.
"Hyvä on... Niall, ota sinä Jeanna." Harry sanoi ja ojensi kätensä ottaakseen ketjun Niallilta, joka näytti hämmästyneeltä.
"Miksi? Luulin, että sinä ottaisit hänet."
"Minä luotan sinuun sen verran. Ja haluan varmistaa, ettei Zayn pääse irti."
Niall kohautti olkiaan ja hän antoi ketjun Harryn käsiin. Hän ja Zacharias tarttuivat Zayniä hartioista ja sitten he vain hyppäsivät portin ulkopuolelle ja ilmeisesti lähtivät lentoon. En nimittäin enää pystynyt näkemään heitä.
"Käykö tämä sinulle? Että vien sinut siis." Niall kysyi ja tuli viereeni.
"Tottakai." Vastasin todenmukaisesti ja Niall nyökkäsi tyytyväisenä. Sitten hän tarttui minusta tiukasti kiinni ja hyppäsimme Lavinian kanssa kaikki kolme yhtä aikaa alas.




Nyt on menny hurjasti aikaa viimesestä!! Oon ollu oikeesti kauheen laiska (-.-)mut yritän tsempata!! Tää osa ei oikeen onnistunu inspiksen puutteen takia mut yritän parantaa sitä kans!
Btw tänää oli penkkarit ja arvatkaa kuka kulki koko päivän "muna" otsaan kirjotettuna xD
Miten teillä on menny ihan yleisesti ottaen? Onko kellää muulla penkkarikokemuksia?:D

The Opposite part 27

Zayn:
Aika sellissä tuntui kuluvan nopeasti. Aivan kuin aikaa ei olisi mennyt paljoakaan siitä kun Niall, Jeanna ja Harry vierailivat luonani. Kuulin nimittäin jo uusia askelia, jotka lähestyivät vääjäämättä sellikäytävällä.
En siitä huolimatta liikkunut. Seisoin paikallani sellin perällä, silmät kiinni. Jaloissani ei tuntunut minkäänlaista heikotusta, vaikka olin seisonut tässä jo monta tuntia. Oloni oli kaikin puolin tyyni, sillä olin jo kauan aikaa sitten selkeyttänyt suunnitelmani. Ja tiesin, että nuo lähestyvät askeleet saisivat suunnitelman alkamaan.

Askeleet pysähtyivät sellini eteen ja tuli hiljaista. Kuuntelin tulijan kiihtyvää hengitystä ja tunsin kuinka suupieleni kääntyivät hymyyn.
"Zayn? Onko kaikki hyvin tähän mennessä?" Ninan ääni kysyi ja aistin siitä heti hermostuneisuutta.
Avasin silmäni ja näin Ninan seisomassa heti sellin ulkopuolella. Näin hänet pimeydestä huolimatta terävästi, punaisen sävyisessä näköpiirissäni. Tiesin, ettei Nina näkisi minua, joten otin mahdollisimman kovaäänisesti askeleen eteenpäin. Nina käänsi hämmentyneen katseensa äänen suuntaan, silti näkemättä mitään.
"Zayn? Gideon käski tarkistamaan kuntosi tuomioistuinta varten... Oletko kunnossa?"
"Tuomioistuin? Joudunko tuomioistuimeen ennen kuulustelua? Melko töykeää." Sanoin viimein ja astui kaltereiden eteen.
 Katsoin pelästyneen näköistä Ninaa muka surullisena, mutta se oli vaikeaa. Olin nimittäin vain riemuissani.
"Sinä- sinä olet..." Nina änkytti hätääntyneenä ja perääntyi monta askelta kohti ovea käytävän päässä.
"Mitä minä olen? Äärettömän seksikäs?" Nauroin ja sain kolean ääneni kaikumaan käytävän seinistä.
"Demoni." Nina henkäisi ja jatkoi perääntymistään.
"Ai... No nehän ovat melkein synonyymejä." Totesin ja sain Ninan pakemaan käytävästä. Kuuntelin tyynenä kuinka hän juoksi kellarin portaat ylös ja paukautti oven kiinni.
Suunnitelman ensimmäinen osa oli toteutettu. Seuraavaksi minun tarvitsisi vain odottaa sitä kun neuvosto tulee hakemaan minut. Sitten pääsisin neuvoston luo ja voisin vihdoin vuodattaa heidän yliarvostettua vertaan.

Seuraavan kerran kun kuulin ääntä, ne tulivat kaksista jaloista. Olin odottanut, että neuvosto olisi järjestänyt isomman vangitsemisparaatin, mutta ilmeisesti he ajattelivat että olin kesy. Ja sehän oli kaikkea muuta kuin mitä tällä hetkellä olin..
Askelten lähestyessä tajusin, että jokin oli pielessä. Tunsin nimittäin kummatkin askelista liian hyvin.
Avattuani silmät näin Zachariaan ja Niallin seisovan sellini edessä. He kummatkin näyttivät jostain syystä hirveän määrätietoisilta. Lisäksi he olivat kummatkin pukeutuneet tummaan, mikä oli mieltä piristävä yllätys.
"Ahh, vanhoja ystäviä. Halusitteko vielä tulla auttamaan minua?" Kysyin ylimielisesti ja harpoin kaltereiden viereen. Niall katsoi minua silmät suurena, mutta Zacharias pysyi ilmeettömänä. Tai sitten hän osasi piilottaa pelkonsa paremmin.
"Tulimme. Tosin emme mitenkään mukavalla tavalla, sinun kannaltasi." Zacharias vastasi, tutulla syvällä äänellään. Sen jälkeen hän laittoi kätensä tummaan pussiin, joka hänellä oli mukanaan.
Katselin hänen liikkeitään sen suurempia kiinnostumatta. Ehkä he yrittivät tuoda jotain turhia onnenkaluja, jotka pitävät pahat voimat poissa... Voisin nauraa pelkästä ajatuksestakin.
Zacharias kuitenkin otti esiin mustan laatikon.
"Vau, ajattelitko heittää minua tuolla? Voisin saada mustelman." Totesin kuivakasti, mutta sitten tapahtui jotain mitä en osannut odottaa. Zacharias avasi pikkuruisen laatikon ja sokaiseva valkoinen valo iski minuun suoraan päin kasvoja.
Tunsin hirvittävää kipua koko kehossani. Kaikki aistini olivat tukossa ja kaaduin holtittomasti taakseppäin. Ihoani poltti kuin olisin tulessa, mutta en edes voinut huutaa tuskasta. Yritin liikuttaa käsiäni, mutta en edes tuntenut kivilattiaa selkäni alla. Olin täysin kivun halvaannuttama.

Yhtäkkiä kipu ja polte kuitenkin heikkenivät. Tunsin ruumiini ja raivoissani pakotin silmäni auki. Enkä nähnytkään enää kaltereita. Olin nimittäin niiden ulkopuolella, Niallin ja Zachariaan välissä.
Hurjistuneena loikkasin seisomaan ja olin jo aikeissa repiä heidät kummatkin palasiksi. Huomasin kuitenkin jotain ranteideni ympärillä, ja se sai minut pysähtymään.
Kumpaankin ranteeseeni oli kiinnitetty hopeisena hohtava rengas, josta lähti ketju. Ja ne ketjut olivat Zachariaan ja Niallin käsissä. Liikautin ärhäkästi vasenta kättäni sivulle ja se sai hopeisen renkaan polttamaan tulipunaisen vanan ranteeseeni. Kipu välkähti yllättäen ylös käsivarttani ja suustani pääsi ähkäisy.
"Ei kannata edes yrittää Zayn. Hopea taitaakin olla ainoita asioita, jolla sinut saadaan kuriin." Zacharias totesi, hengittäen raskaasti. Kohotin katseeni häneen ja katsoin häntä niin murhaavasti kuin vain pystyin. Jos katse voisi tappaa, hän olisi ehdottomasti nyt maassa ilman raajoja...
"Aijaa... Tekö olette nyt neuvoston asialla? Viemässä minua tuomioistuimeen?" Kysyin ja pakotin polttelevasta kivusta huolimatta suustani naurahduksen.
"Me emme ole neuvoston kanssa missään tekemisissä. Me viemme sinut muualle, jotta saamme sinut kuntoon." Zacharias vastasi ja he alkoivat yhdessä Niallin kanssa kävellä eteenpäin kummallakin puolellani. Tunsin renkaiden kiristyvän ranteideni ympärillä, mutten suostunut liikkumaan. Tämä ei nimittäin kuulunut missään nimessä suunnitelmaani!
"Ette vie minua minnekkään. Ette onnistunu parantamaan tätä kuitenkaan. Te vain annatte minulle isomman mahdollisuuden tappaa teidät kaikki!" Ärjähdin, tuntiessani raivon kiehuvan suonissani.
"Nojaa.. Minusta tuntuu, ettet pääse näistä ketjuista hetkeen irti." Zacharias sanoi kärsivällisesti ja kiskaisi toista ketjua. Pieni liike sai kivun lisääntymään, enkä voinut muuta kuin ottaa askeleen eteenpäin.
"Zacharias.. Entä jos hän pääsee?" Niall kysyi yhtäkkiä, katsoen minua hyvin hermostuneen näköisenä. Hänen käsissään oleva ketju tärisi ja ehdin jo hetken toivoa että Niallin ote lipeäisi. Hän kuitenkin puristi ketjua tiukasti, hermostuksesta huolimatta.
"Nämä ovat sata vuotta vanhat demonien vangitsemisketjut. Tämänkaltaiset eivät ole koskaan menneet rikki, eivätkä pettäneet millään tavalla." Zacharias rauhoitteli ja viittasi Niallia jatkamaan matkaa. He kiskoivat yhdessä tuumin ketjujaan ja minun oli pakko lähteä liikkeelle.
Pidin kädet edessäni ja puristin ne nyrkkiin. Suunnitelmani oli pilalla. En pääsisi tappamaan neuvostoa... Joutuisin siis vaan tyytymään Zachariaan ja Niallin tappamiseen, heti kun saisin siihen tilaisuuden..

"Valo temppunne ei muuten ollut kovin kiva. Luulin, että pelaisitte reilua peliä." Huomautin, kun lähdimme nousemaan kellarin portaita ylös.
"Eikös se mene niin, että kova kovaa vastaan? Sinun pitäisi olla ylpeä: käytimme yhtä vanhoista valopommeista ihan vain sinua varten." Zacharias sanoi sarkastisesti ja sai Niallin hymähtämään. En vaivautunut enää vastamaan...
Niall avasi kellariin vievän oven ja heti ulkopuolella odottivat Harry ja Jeanna. He kummatkin olivat hengästyneitä ja säikähtäneen näköisiä.
"Mitä te teitte?! Me tulimme juoksien heti kun pääsimme..." Harry henkäisi, ja vetäisi Jeannan selkänsä taakse.
"Voin selittää myöhemmin. Hän on kuitenkin nyt hallinnassa ja voimme lähteä. Lavinia sanoi odottavansa aulassa ja varmistavansa ettei siellä ole liikaa silminnäkijöitä." Zacharias vastasi ja hän yhdessä Niallin kanssa kiskoivat minut käytävälle. Minun teki mieli sanoa paljonkin, mutta päätin pitää suuni kiinni. Minun täytyisi tehdä uusi suunnitelma ja se saattoi olla helpompaa kuin olin aluksi uskonut. Jos ihmistyttö oli mukana, tämähän saattoi olla jopa liian helppoa.
Käänsin katseeni Jeannaan, joka kurkki Harryn olkapään takaa hämmentyneen näköisenä. Heti kun katseemme kohtasivat, näin pelon hänen katseessaan. Väläytin leveän hymyn hänen suuntaansa ennen kuin minut pakotettiin taas liikkeelle.





Nyt on koeviikko ohi! En oo vielä saanu tietää tuloksia, mut pelkään et joudun uusintaan ainakin kemiassa ja matikassa xD ne ei oo oikein mun vahvuuksia!! Mutta kuiteskin yritän nyt kirjotella ahkerammin! Menee nykyään vähän turhan harvaksee :o
Löysin muuten Kim Kardashian Hollywoodin uuestaan ja aloin pelata sitä jo toista kertaa xD mmhmmm oon B-julkkis!!
Kuinka moni on muuten pelannu sitä koskaa?:D

Tässä on viel tämmönen yks kollaasin tästä osasta! Toi on sitte se kellari, se on about ton näkönen aina mun mielikuvissa!:D