The Opposite part 29

Jeanna:
Oloni oli samanlainen kun silloin kun olin pienenä käynyt isossa huvipuistossa. Olin mennyt koko puiston hurjimpaan vempeleeseen, laitteeseen joka nousi yli sadan metrin korkeuteen. Muistin ikuisesti sen tunteen kun laite nousi ensin ylös, ja sitten vapaa pudotuksella alas. Juuri siltä tuntui hypätä "pilven" reunalta alas.
En pystynyt edes kiljumaan, niin kovasti minun täytyi keskittyä kiinni pitämiseen. Puristin Niallin keskivartaloa paniikinomaisesti, vaikka uskoin vakaasti ettei hän päästäisi minusta irti..
Emme ehtineet pudota muutamaa kymmentä metriä enempää kun tunsin Niallin leväyttävän siipensä auki. Vauhti hidastui välittömästi ja jäimme leijumaan ilmaan.
"Kaikki kunnossa?" Niall kysyi kovalla äänellä viereltäni, sillä tuuli vinkui huumaavasti ympärillämme. En kuitenkaan suostunut avaamaan silmiäni vaan tyydyin nyökkäämään niin isosti, että Niall varmasti ymmärtäisi. Minusta tuntui, että ääneni oli niin värisevä ettei siitä olisi saanut selvää.
Niall tiukensi otettaan ympäriltäni ja lennähti liikkeelle. Kylmä tuuli alkoi heti pistellä kasvojani, mutta onneksi vaakatasossa liikkuminen ei tuntunut yhtä pahalle kuin alaspäin meno!

En osannut sanoa tarkkaan kuinka kauan aikaa oli mennyt, mutta tunsin kuinka Niallin siipien nopea tahti alkoi muuttua rauhallisemmaksi. Tuulen humina vaimeni ja uskaltauduin jopa irroittamaan toisen käteni Niallin paidasta pystyäkseni pyyhkimään poninhännästä karanneet hiussuortuvat kasvoiltani.
"Pääsimme perille! Voit avata jo silmät." Niall huomautti ja hän laskeutui hitaasti alaspäin. Jalkani tapasivat kovan pinnan ja hapuillen pääsin tasapainoon.
Avasin varovaisesti silmäni ja heti ensimmäiseksi näin Harryn joka nappasi minut karhumaiseen halaukseen.
"Helvetti olin huolissani." Hän sanoi vaimeasti vasten korvaani. Tunsin poskieni kuumenevan enkä osannut vastata mitään mikä olisi ollut järkevän kuuloista.
"Ihan turhaan! Minä hoidin homman kunnialla kotiin, vai mitä Jeanna?" Niall tokaisi jostain näköpiirini ulkopuolelta. Harry päästi minut irti ja katsoi minua odottavasti vihreillä silmillään.
"Ai joo... Matka meni hyvin!" Sanoin enkä oikeastaan joutunut valehtelemaan. En ollut kuollut vaikka välissä oli siltä tuntunutkin.
"Oletteko jo keskustelleet tarpeeksi? Mirjam ei ole kovin kärsivällinen." Zacharias huuteli muutaman metrin päästä, missä hän seisoi Zayn vierellään.
Vasta silloin älysin katsella ympärilleni ja hämmästyin.
En ollut oikein odottanut näkeväni tällaistä enkelikeskusta. Olimme taas "pilven" päällä, kuten olimme olleet aikaisemminkin. Siihen loppuivat kuitenkin kaikki yhteneväisyydet. Uusi olinpaikkamme näytti isolta puistolta, jossa ei ollut puita, pensaita tai kukkia. Pelkkää nurmikkoa ja yksi valtava, ruskea rakennus.
Talo oli hyvin korkea ja muistutti melkein linnaa. Siinä oli teräviä torneja ja paljon erilaisia ikkunoita, joista näkyi lamppujen valoja. Yleisesti ottaen näkymä oli kylmä ja jotenkin luotaantyöntävä, toisin kuin New Yorkin puutarha ja monet rakennukset.

Käänsin hämmentyneen katseeni rakennuksesta Zachariakseen ja Zayniin. Zaynin mustien silmien katse kohtasi omieni katseen ja minulle tuli heti ahdistunut olo. Zayn näytti niin kylmälle ja synkälle mustissa vaatteissaan. Hänen silmiensä alla oli tummat varjot jotka saivat hänen kasvonsa näyttämään melkein pääkallomaiselta. Jos vain hänen silmänsä eivät olisi katselleet minua niin myrkyllisesti..
"Mennään." Harry sanoi yhtäkkiä ja ohjasi minut olkapäästä eteenpäin. Vilkaisin olkani yli ja näin Niallin ja Lavinian joka oli ilmeisesti tullut hetken meitä myöhemmin. He kummatkin näyttivät vakavilta kun lähdimme yhdessä ryhmässä kävelemään kohti valtavaa rakennusta.
Nurmikkoon oli tehty pieni poluntapainen kohta, jota pitkin pystyimme kävelemään tuhoamatta moitteettoman näköistä nurmikkoa. Linnaa lähestyessämme huomasin auringon pakenevan jo mailleen, eikä hämäryys saanut rakennusta näyttämään yhtään helpommin lähestyttävämmältä.
Kun tulimme suuren etuoven luo, näin oviaukossa seisovan pitkän naisen. Hänen takanaan loistivat kirkkaat lamput ja naisen varjo näytti jättimäiseltä edessämme. Hänen siipensä olivat täysin liikkumattomat, minkä takia olisin voinut erehtyä luulemaan häntä patsaaksi, vaikka hän seisoikin keskellä oviaukkoa.
En nähnyt naisen kasvoja varjon takia, mutta ryhdikkäästä asennosta päättelin, että hän oli hyvin tiukkapipoinen, eikä vierailumme tulisi onnistumaan kovin hyvin..



Olen erittäin pahoillani siitä ettei eilen tullut uutta osaa vaikka niin lupasin! Jäin kattomaan Hobittia enkä voinu muuta kun fangirlata koko illan....... Sori...xD mutta nyt kirjotin ja taddadadadaaaa!! Oon jotenki hyvällä tuulella tänää enkä oikee tiiä miks xD mut toivottavasti teilläkin on menny hyvin!!
Mulla alkaa syysloma perjantaina!! Wohoooo! Onks teillä jo ollu/onko nyt/ onko tulossa?:D