~Bad Boy Styles~ Part 31

Harry:
Olin harhaillut kaupungissa jo pitkään, silti löytämättä Emilyä tai äitiäni. Olin käynyt kujilla enkä ollut löytänyt ketään, paria pummia lukuunottamatta. Minne Emily olisi voinut mennä!? Jos hän ei ole koulussa, eikä kotonaan, minne hän olisi voinut mennä! Jäin nojamaan kivimuuriin ja yritin saada ajatukseni selväksi. Oliko Emily voinut suuttua niin paljon että olisi lähtenyt pysyvästi!? Se kuulosti mahdottomalle..
"Harry?" Tuntematon ääni kysyi läheltäni. Käännähdin äänen suuntaan ja näin Emilyn. Sokeana ilosta harppasin hänen luokseen ja puristin hänet tiukasti itseäni vasten. Emily kietoi kätensä ympärilleni. Olin erittäin onnellinen että löysin hänet! Painoin pääni hänen hiuksiinsa ja hengitin syvään. Huomasin heti eron. Emilyn hiukset eivät tuoksuneet.. Emilyn hiuksille. Vetäydyin kauemmas ja katsoin häntä tarkemmin. Tämä nainen voisi olla Emilyn kaksonen, mutta ero oli silti huomattava. Emilyn kasvot olivat pehmeämmät eikä hän ollut vartaloltaan yhtä kulmikas ja hoikka kuin tämä nainen.
"Et ole Emily" totesin aika kylmästi. Nainen näytti järkyttyneeltä ja kohotti loukkaantuneena kulmakarvojaan.
"Etkö tunnista minua?! Äitisi löysi minut ja muutti minut vampyyriksi! Tiedät että se muuttaa ulkonäköä!" Nainen vastasi ja mutristi suutaan samalla tavalla kuin Emily teki. Puhuiko hän totta? Tiesin kyllä että vampyyriksi muuttuminen muutti ihmisen piirteitä. Yleensä raajoista tuli vahvemmat ja kasvoista muka täydellisemmät. Tämä itseasissa voisi olla totta. Jos äiti oli löytänyt Emilyn ja muuttanut hänet jotta voisimme olla yhdessä!
"Anteeksi. Olin huolissani sinusta" kuiskasin ja painoin pääni Emilyn kaulaa vasten. Tunsin kuinka Emily huokaisi syvään.
"Anteeksi että lähdin. Nyt voimme ainakin olla yhdessä" hän vastasi.

Emily:
Makasin lattialla ja tunsin kuinka selkäni haavat vuosivat verta. Koko selkäni oli viillelty täyteen runsaasti verta vuotavia haavoja.. Sharleen ja Anna olivat pakottaneet minua kertomaan kaiken itsestäni. Lempivärini, suhteeni Harryyn, suhteestani perheeseeni ja yleisimmät tapani. Joka kerta kun en suostunut vastaamaan, sain uuden viillon selkääni. Kipu ja pelko saivat minut keromaan koko elämän kertani. En ollut ymmärtänyt miksi minua kiduttiin näin.
Lopulta Sharleen oli lähtenyt ja ottanut Annan mukaansa. Olin maannut yksin varmaan tunnin, kärsien kivuista. Lopulta Anna oli tullut takaisin.
"Nyt pääset katsomaan näytöstä!" Hän sanoi, repi minut väkivaltaisesti ylös ja retuutti mukanaan. Jokainen liikahdus poltti selkääni ja tunsin veren vuodon lisääntyvän. Anna nosti minut syliinsä ja juoksi kaupungin läpi niin nopeasti etteivät ihmiset nähneet. Minä en yrittänytkään liikkua, sillä Annan kädet puristivat haavojani niin kipeästi. En tiennyt minne olimme menossa enkä tiennyt syytäkään. Keskityin hengittämiseen ja yritin pidätellä kyyneliäni.
Anna pysähtyi lopulta ison kivimuurin taakse. Näppärästi hän heilautti meidät molemmat puuhun, paksun oksan päälle mistä oli erinomainen näkymä muurin toiselle puolelle.
"Tiedän että nautit tästä" Anna hymyili ja osoitti muurin taakse. Silmät kivusta puoli kiinninäisinä ja katsoin hänen osoittamaan suuntaan. Ja näin Harryn. Sharleenin kanssa. Henkeni salpautui kun näin Harry vetävän Sharleenin itseensä kiinni, virnistävän hänelle ja lopulta painavan huulensa hänen vastaavilleen. Olin murtunut. En tuntenut kipua. Olin shokissa.

~Bad Boy Styles~ Part 30

Harry:
Missä helvetissä Emily oli!? Ajoin koko matkan hänen kotiinsa enkä nähnyt jälkeäkään. Parkkeerasin tien reunaan ja katselin kuinka Emilyn äiti pakkasi autonsa ja lähti pihasta. Loikkasin ulos autosta ja kiipesin Emilyn ikkunasta sisään. Huone oli samassa kunnossa kuin aamulla lähtiessäni. Emily vain puuttui. Puristin kämmeneni kasvoilleni ja minun teki mieli huutaa. Emily oli itsepäinen ja en tiennyt yhtään missä hän oli! Oliko hän lähtenyt etsimään äitiäni!? Vai oliko hän vain vihainen minulle ja häipynyt?!
Isabella:
Istuin historian tunnilla ja tuiotin taulua jurona. Emily oli kadoksissa ja Harry etsimässä häntä! Tämä oli ihan järjetöntä miten äitin ilmaantuminen sai kaiken sekaisin! Emily saattoi olla vaikka missä ja tiesin että Harry vaikka matkustaisi Kiinaan löytääkseen hänet! Ja kaiken lisäksi Zayn näytti viihtyvät erittäin mukavasti Kaylan kanssa. Vilkaisin Zaynin selkää. Hän istui kaksi pulpettia minua ja Louisia edempänä, Kaylan vieressä. Molemmat nauroivat jollekkin, eikä kumpaakaan näköjään vaivannut parhaan ystävän poissaolo.
"Kyllä tämä järjestyy" Lou kuiskasi korvaani ja silitti olkapäätäni. Huokaisin ja nyökkäsin. Parempi olisikin! Jos he eivät palaisi ennen iltaa, lähtisin mukaan etsintäpartioon.
Emily:
Heräsin siihen kun kuulin kovaäänistä naurua ja puhetta. Päähäni sattui ja tunsin vieläkin polttavaa tunnetta nenässäni.
Minut oli aseteltu makuulteni ja alustani tuntui ikävästi kiveltä. Raotin silmäni ja näin sumeasti hämärän huoneen. Kohottauduin hieman ylemmäs ja räpyttelin silmäni. Huoneessa oli muitakin. Sharleen ja... Harryn äiti. Molemmat kääntyivät katsomaan minua ja Sharleen naurahti.
"Vihdoin! Anna, joko pistetään toimeksi?" Hän kysyi Harryn äidiltä, joka oli ilmeisesti nimeltään Anna.
"Kyllä. Nyt saat kärsiä siitä että koskit poikaani" Anna sanoi hiljaa ja astellen lähemmäs minua. Mitä hän aikoi? Oliko tämä ollut muka sieppaus!? Nousin istumaan ja yritin saada aivoni toimimaan.
"Mitä aiot!? Et saa kiristettyä Harryä tai mitään" vastasin. Vampyyrit nauroivat yhteen ääneen.
"Eihän tässä kiristetä! Haluatko tietää mikä satuttaa sinua?" Sharleen kysyi kyykistyen eteeni. Tuiotin häntä silmiin ja päässäni pyöri miljoonia ajatuksia. Lopulta Anna hymyili ja kysyi:
"Eikö se satuttaisi jos Harry pettäisi sinua jonkun muun kanssa?"

~Bad Boy Styles~ Part 29

Harry:
Lähdin etuajassa ajamaan koululle, päästäkseni mahdollisimman pian Emilyn luo. Vaikka hän olikin vihainen minulle, vahtisin häntä silti. Kaarsin parkkipaikalle ja tarkkailin väkijoukkoa. Emilyä ei näkynyt. Kirosin ääneen ja päätin etsiä hänet. Käännyin tielle ja painoin kaasun pohjaan.
Emily:
Vilkuilin taakseni samaanaikaan kun juoksin keskustassa. En tiennyt mistä voisin etsiä hullua vampyyria. Jos hän edes oli täällä... Tiesin että Harry hermostuisi heti kun huomaisi että olin huijannut. Mutta halusin tietää mikä naista vaivasi!
Käännyin kulmasta ja olin törmätä johonkuhun.
"Anteeksi" mutisin ja väistin oikealle, katse maassa. Hahmo ei kuitenkaan liikkunut joten kohotin katseeni. Edessäni oli minä. Aivan kuin katsoisin itseäni peiliin. Mutta ei kuitenkaan. Nainen on minua hieman pidempi, hänen ihonsa on hohtavan tasainen ja hänen silmänsä säkenöivät kirkkaammin kuin kenenkään. Mutta hän näytti minulta. Tummat hiukset, samanlaiset silmät. Mutta hän oli vain yleisen kauneuskäsityksen mukaan hieman hoikempi ja kauniimpi. Vampyyri.
"Emily?" Nainen kysyi hymyillen säteilevästi. Kurtistin kulmiani ja nyökkäsin pienesti.
"Sinua olenkin etsinyt! Tulehan mukaani!"
"Mitä? Kuka olet?" Kysyin ja peräännyin askeleen taaemmas.
"Minä olen Sharleen! Ja tarvitsen sinua!" Sharleen hymyili edelleen koomisen iloisesti.
"Selvä. Näkemiin!" Huudahdin ja käännyin ympäri. Minulla ei ollut pienintäkään ajatusta lähteä tuntemattoman naisen mukaan. Joka kaikenlisäksi vaikutti vampyyriltä! Ehdin ottaa kaksi askelta pois päin ennen kuin kuulin naisen jatkavan.
"Tehdään tämä sitten vaikean kautta".
Tunsin kuinka käsi puristui takaapäin suulleni. Haistoin polttavan hajun nenässänk juuri ennen kuin silmäni sumenivat ja tunsin kaatuvani.



Taas vaihteeks lyhyt mutta sain uuden idean taas tähän xDDDD

~Bad Boy Styles~ Part 28

Zayn:
'Nähdään koululla ;)' painoin lähetä-nappia ja viesti lähti Kaylalle. Istuin sohvalla ja kuuntelin kuinka Louis ja Isabella keskustelivat yläkerrassa. Harry oli ollut Emilyn luona koko yön ja menisi sieltä kouluun kuten aina.
Viestiääni helähti hiljaisessa huoneessa ja nappasin kännykkän käteeni. 'Muista olla ajoissa!;D xx' Kayla vastasi ja sai minut hymyilemään. Olin pyytänyt häntä treffeille ja hän oli suostunut, paljoakaan miettimättä. Olin kuullut kuinka hän oli moittinut Emilyä Harryn deittailusta. Kayla oli pirteä ja meillä oli tosi hauskaa treffeillä. Suhteemme ei kuitenkaan ollut niin vakava että olisin kertonut pikku salaisuudestani.
Yhtäkkiä ulko-ovi pamahti auki ja Harry harppoi sisään vaarallisen tuima ilme kasvoillaan.
"Harry. Miksi et ole Emilyn luona?" Kysyin ja näin kuinka Bell ja Lou tulivat alakertaan. Harry pysähtyi ja haroi hiuksiaan.
"Hän ei halua vahtimista! Hän halusi olla yksin!" Harry vastasi kiivaana mutta epävarman kuuloisena.
"Miksi?" Bell kysyi. Harry vain tuhahti ja häipyi yläkertaan. Vauhdoimme Louisin kanssa hämmentyneitä katseita. Miksi Emily alkoi yhtäkkiä kinata tästä?
Emily:
Olin saanut tarpeekseni. Harry lähti käskystäni pois ja valmistauduin yksin. Harry oli ihana, mutta välillä liian kiihkeä asiansa puolesta. Minusta tuntui että koko vartiointi oli turhaa, ja toimettomuus alkoi kiristää pinnaani. Oloni helpottui kun sain purettua tunteitani ja sain hieman omaa aikaa. Mutta en silti aikonut mennä kouluun, kuten olin Harrylle luvannut. Halusin tietää oliko hänen äitinsä vielä täällä. Etsisin hänet!

~Bad Boy Styles~ Part 27

Isabella:
Harryn ja äidin yhteenotosta oli nyt kulunut jo melkein viikko. Olimme koko sen ajan vahtineet Emilyä. Emme olleet päästäneet häntä silmistämme hetkeksikään. Mutta mitään ei ollut tapahtunut. Äiti oli häipynyt, mutta Harry oli silti vainoharhainen. Minusta koko vauhkoaminen oli turhaa, äiti oli jo poissa! Hän oli suuttunut mutta kuitenkin loppujen lopuksi jättänyt meidät kuten aikaisemmin. Mutta Harry ei suostunut uskomaan minua.
Kun Zayn oli palannut takaisin, hänellekkin oli kerrottu tapahtumista. Tiesin että hänkin oli jo kyllästynyt vartointiin, muttei hän halunnut valittaa Harrylle. Hän oli nimittäin ollut todella kiihkomielinen...
Harry:
Kuulin Emilyn äidin askeleet portaista. Kuten joka aamu, hän oli tulossa herättämään tytärtään. Heilautin itseni ylös sängystä, Emilyn vierestä, ja livahdin raollaan olevasta ikkunasta ulos. Jäin seisomaan katolle ja kuuntelin kuinka Emily heräsi ja jutteli tavalliseen tapaan äitinsä kanssa.
Minua inhotti kun en ollut varma mitä tapahtuu. En tiennyt missä äiti oli, enkä tiennyt mitä hän aikoi.  Bell oli yrittänyt vakuuttaa minulle ettei vaaraa ole, mutta en vaarantaisi Emilyä vain siksi että joku sanoo että kaikki on hyvin.
"Harry" Emily kutsui, ja menin takaisin sisälle. Hän istui sängyllään, hiukset sotkussa, silmiään hieroen.
"Huomenta prinsessa" vastasin ja hymyilin.
"Harry.. Eikö tämä nyt ole mennyt liian pitkälle?"
Kurtistin kulmiani ja tiesin että Emily tiesi etten pitänyt tästä aiheesta.
"Ei."
"Ihan oikeasti! Tämä on naurettavaa! Tiedän ettet sinäkään jaksaisi tätä!"
"Emily! Se hullu voi olla täällä! Odottamassa tilaisuutta tappaa sinut" tokaisin hänelle takaisin, ehkä vihaisempana kuin oli tarkoitus. Emily muljautti silmiään ja nousi seisomaan.
"Anna minun olla! Lyön vaikka päästäni vetoa että hän on poissa!" Emily sähähti takaisin. Minua suututti se kuinka välinpitämättömästi hän suhtautui tähän.
"Sinä et tunne häntä!"
"Mitä väliä! Voisin tästä vaikka mennä juoksemaan kaupunkiin niin nähdään hyökkääkö raivostunut äiti kimppuuni!"

~Bad Boy Styles~ Part 26

Emily:
Naisen sanat jäivät soimaan hiljaisuuteen. Harry oli jähmettynyt eteeni ja näin kuinka hänen kämmenensä puristuivat nyrkkiin.
"Jos edes hipaiset häntä, minä en anna sitä koskaan anteeksi" Harry sanoi kylmästi äidilleen ja vetäisi minut itseensä kiinni. Painoin pääni Harryn olkapäätä vasten ja minun oli myönnettävä että pelkäsin henkeni edestä.
"Minun poikani ei ole ihmisen kanssa"
"Mitä ajattelit tehdä kun sinulla ei ole poikaa?" Harry tokaisi, veti minut mukaansa ja lähdimme talosta ovet paukkuen. Harry ei sanonut mitään, vaan istutti minut autoonsa.
"Et mene enää minnekkään yksin." Hän käski ja kaasutti tielle. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti etten edes käsittänyt miten näin oli käynyt. Harryllä oli selvästi huonot välit äitiinsä ja minä olin vain pahentanut tilannetta. Ilmeisesti vampyyrit eivät seurustelleet ihmisten kanssa kovin usein..
"Mitä nyt tapahtuu?" Minä kysyin ja käännyin penkilläni kohti tuima ilmeistä Harryä.
"Äiti ei siedä ihmisiä. Hän ei hyväksy meitä ja luulee että voi käskeä minua jättämään sinut. En tee sitä ellet sinä niin halua.."
"En halua!! Minä vain.. Voiko äitisi tosiaan jahdata minua?"
"Voi, mutta Bell, Lou ja Zayn ovat puolellamme. Hän ei koske sinuun" Harry vastasi päättäväisesti ja käänsi auton kotikadulleni.
"Mene kotiin ja käyttäydy ihan normaalisti. Minä olen huoneessasi" Harry sanoi, hymyili ja suuteli minua. Suudelma rauhoitti minua. Tämä kaikki menisi kohta ohi ja elämä palaisi normaaliksi.
Nousin autosta ja menin sisälle. Kello oli melkein yhdeksän illalla ja äiti oli olohuoneessa katsomassa telkkaria.
"No moi muru! Olitko Harryn kanssa?" Hän kysyi hymyillen kun istuin hänen viereensä.
"Olin! Katseltiin.. Öh telkkaria hänen siskonsa kanssa" valehtelin ja hymyilin leveästi.
"Kuulostaapa mukavalta! Saat tuoda hänen siskonsakin tänne joku päivä!"
"Joo, eiköhän se onnistu. Minä menen nukkumaan.. Väsyttää jostain syystä!" Höpötin nopeasti ja kiipesin ylös.
Kun menin huoneeseeni, Harry makasi sängylläni ja tuiotteli kattoon. Laitoin oven kiireesti kiinni ja varmistin ettei äidin askelia kuulunut portaista.
"Hei" minä huokasin ja istuin hänen viereensä.
"Hei"
"Harry.. Miksi tämä menee näin? En halunnut aiheuttaa mitään ongelmia! Minun pitäisi selvittää tämä äitisi kanssa!" Puuskahdin ja sain Harryn nousemaan istualleen.
"Luuletko että tämä johtuu sinusta? Tai kyllä se johtuu mutta hän on valitettavasti äitini. En anna sinun olla missään tekemisissä hänen kanssaan! Hän on sanojensa mukainen nainen. Minä hoidan tämän ja sinä voit keskittyä elämään normaalisti" Harry selitti ja minä halasin häntä. Tuntui tosiaan pahalle että ilman minua kaikki olisi hyvin. Mutta uskoin Harryä. Kyllä äidin olisi kuunneltava poikaansa! Mutta tämä nainen ei vaikuttanut kovin äidilliselle..



Nyt taas pitkästä aikaa! Mulla on inspis alkanu loppua tähä tarinaan ja se ärsyttää mua hirveesti! Mulla oli hyvä idea alussa mut nyt se on jääny ja täst on tullu iha outo! Mutta tota en oo iha varma millo tulee seuraavaa, toivottavasti huomenna! Kiitos muuten taas siitä että jaksatte lukee tätä xD

~Bad Boy Styles~ Part 25

Harry:
"Pitkästä aikaa!" Äiti huudahti leveästi hymyillen ja halasi minua tiukasti. Olin shokissa. Miksi hän oli täällä?!
"Missä Isabella on?" Hän jatkoi välittämättä innottomasta halauksestani. Tiesin että Louis ja Bell olivat kuulleet keskustelumme mutta jäivät silti olohuoneeseen. Nyökäytin päälläni sinnepäin ja äiti pyyhälsi ohitseni.
"Isabella! Tulehan tänne!"
Menin myös olohuoneeseen ja näin kuinka vaivautunut Bell halasi häntä. Selvästi hänelläkään ei ollut aavistustakaan tämän vierailun syystä.
"Hei.. Mistäs sinä tänne ilmestyit?" Isabella kysyi hymyilemättä. Äiti henkäisi syvään ja istui sohvalle.
"Enkö minä lapsiani saa nähdä? Emme olekkaan nähneet pitkään aikaan"
"Koska hylkäsit meidät" tokaisin ja näin kuinka täysin hämmästynyt Emily käänsi katseensa minuun. Olimme eläneet Bellin kanssa 38 vuotta yksin, vain koska äidille oli tullut kiire päästä seikailemaan Eurooppaan ja Afrikkaan. Hän ei halunnut meitä mukaan, eikä hänen päätään painanut kuinka tulisimme selviämään yksin. En antaisi sitä anteeksi. Ajauduin huonoihin piireihin ja tapoin kymmeniä ihmisiä päivässä. Isabella häipyi Amerikkaan ja yritti saada elämänsä kuntoon. Minä löysin Louisin ja Zaynin. Saimme yhdessä hyvän itsehillinnän ja ajaiduimme metsästämään hitaasti, vietellen uhrimme.
"En minä teitä hylännyt! Se oli karaistusta! Opitte pärjäämään yksin!" Äiti nauroi ja teki selvästi ettei katunut tekoaan. Bell naurahti pilkallisesti.
"No mutta se siitä! Mitä on tapahtunut näinä vuosina? Hetkinen!! Kukas tämä.. Ihminen on?" Äiti älähti yhtäkkiä tuiottaen Emilyä. Astuin Emilyn eteen suojelevasti.
"Hän on minun" murahdin vihaisena. Äitin katse muuttui hymyileväksi.
"Sinun saaliisi! Hyvä homma!"
"Emily ei ole saaliini"
Äidin silmät laajenivat ja hän pomppasi seisomaan.
"Mitä!? Onko sinulla suhde arvottomaan ihmiseen!?" Hän kirkui vihaisena. Pysyin paikallani ja yritin hillitä itseäni. Olisin halunnut repäistä hänen päänsä irti.
"Luuletko että kysyn sinulta lupaa!?" Huusin takaisin ja tunsin kuinka Emily tarttui paitani selkämykseen.
"Ihmiset ovat eläimiä! Tyhmiä ja arvottomia! Tapa hänet ennen kuin minä teen niin!"

~Bad Boy Styles~ Part 24

Emily:
Tulin koulunpihalle juuri sopivaan aikaan, koska näin Harryn kaartavan autollaan parkkipaikalle. Hiukset hulmuten juoksin hänen luokseen ja halasin tiukasti. Harry naurahti ja lähdimme käsikädessä kävelemään pihalle. Emme puhuneet, mutta minusta tuntui että Harrykin ajatteli eilis iltaa.
Menimme sisälle ja historian tunnille. Istuimme vierekkäin takarivissä joten pystyimme juttulemaan opettajan tai kenenkään muun huomaamatta.
"Paransiko eilis iltainen mieltäsi?" Harry kysyi vinkaten kun opettaja alkoi luennoida toisesta maailman sodasta.
"Kyllä" myönsin ja punastuin railakkaasti. Harry naurahdi hiljaa ja laski ison kätensä merkityksellisesti polvelleni.
"Sittenhän toinen kerta ei olisi pahitteeksi"

Harry:
Emily naurahti ja käski minun kirjoittaa muistiinpanoja. Minua ei pätkääkään kiinnostanut joten koko tunnin vain katselin Emilyä. Hän ei ollut kuin Barbie. Mutta silti hän oli täydellinen. Hymyilin itsekseni huomatessani millaisen aarteen olin omakseni saanut.
Loput oppitunnit menivät jokseenkin samalla kaavalla. Emily yritti parhaansa mukaan keskittyä opiskeluun kun minä piirtelin ympyröitä hänen käteensä tai heittelin häntä paperipalloilla. Emilyä oli mukava kiusoitella eikä hän tuntunut ottavan siitä nokkiinsa.
Koulun loputtua menimme minun luokseni. Kotona meitä odottivat vain Bell ja Louis.
"Missä Zayn on?" Kysyin samaanaikaan kun riisuin takkini. Bell katsoi minuun merkitsevästi mutta piti suunsa kiinni. Kayla.
"Niin, missä hän on? Olisi ollut mukava nähdä" Emily jatkoi selvästi huomaamatta salaliittomaista viestintäämme. Pitäiskö kertoa että Zayn havitteli hänen ystäväänsä? Jos he nyt olivat enää väleissä.. En tarkalleen itsekkään tiennyt halusiko Zayn suhteen vai aterian.
"Zayn on autokaupoilla. Hän on valittanut jo monta kuukautta kuinka haluaa uuden!" Louis valehteli vikkelästi tietäen selvästi mitä olin miettinyt. Emily kohautti olkapäitään ja hymyili.
"No toivottavasti hän on huomenna koulussa! Miksi te kaksi olette lintsanneet jo pari päivää?"
"Kuhan pidetään pikku taukoa! Huomenna voisi kyllä tosiaan taas jatkaa kunnollista opiskelua!" Louis vitsaili ja sai kaikki nauramaan.
Olin juuri ollut aikeissa istuutua sohvalle, kun kuulin ripeän koputuksen ovelta. Ilmeisesti ketään ei odotettu tulevaksi kun kaikki näyttivät niin hämmästyneiltä. Minä kuuntelin hetken ja kuulin kuinka koputtaja hengitti. Varmaankin joku kaupustelija. Menin ovelle ja avasin sen hymy kasvoillani. Mutta sitä ei kestänyt kauan. Jos jotakin en olisi odottanut niin tätä. Siitä oli 38 vuotta.
"Äiti?"



Toooooosi lyhyt ja tylsä mutta nyt on inspis taas kaukana poissa! Yritän keksiä jotai seuraavaan mennessä!

~Bad Boy Styles~ Part 23

Emily:
Heräsin aamulla herätyskellon äkäiseen pirinään. Silmät ummessa, käsikopellolla sammutin sen ja painoin kasvoni tyynyyni. Hitaasti aloin muistaa eilisen illan. En ollut koskaan kokenut mitään sellaista! Harryn kiharat kutittamassa kaulaani ja hänen vahvat käsivartensa ympärilläni.
Kohotin pääni tyynystä ja etsin Harryä katseellani. Vierelläni oli vain paperilappunen.
'Täytyy kokeilla uudelleen ;) x Harry'
Niin todellakin täytyisi! Minun teki mieli kiljua tyynyyni ilosta ja innosta! Päätin kuitenkin palata nykymaailmaan ja menin pukeutumaan. En malttanut odottaa Harryn näkemistä!
Isabella:
Harry ilmaantui takaisin siinä puoli neljän maissa aamuyöllä. Me muut olimme tapojemme mukaisesti istuskelemassa olohuoneessa.
"Aijai, kyllä näkee mitä on tehty" Zayn vinkkasi Harrylle nauraen, jonka hiukset eivät olleet aseltu ja huoliteltu kuten yleensä. Harry naurahti ja heittäytyi viereeni istumaan.
"No.. Millaista oli?" Lou kysyi kumartuen eteenpäin vieressäni nähdäkseen Harryn ilmeen.
"Parempaa kuin ikinä." Harry huokaisi ja tuiotti hetken tyhjyyteen. Pojat räjähtivät nauramaan ja minunkin oli pakko hymyillä. Olin onnellinen Harryn puolesta sillä hän ei ollut ennen rakastunut oikeasti keneenkään, hurmaamistaan tytöistä. Ja pidin Emilystäkin.. Mutta silti minua huolestutti meidän hyvinvointimme. Minä en voisi enää lähteä talosta, koska en voinut hallita itseäni jos joutuisin ihmisen läheisyyteen. Olin viimeksi aterioinut yli kuukausi sitten ja se alkoi käydä voimille. Zayn ja Louis jaksoivat vielä vitsailla mutta tiesin että hekin kamppailivat kokoajan janoa vastaan. Harrystä taas en tiennyt. Hän oli kokoajan Emilyn kanssa eikä se tuntunut haittaavan häntä. Paitsi olihan hän juonut pari päivää sitte Emilyn verta, mutta sillä määrällä ei pitkälle pötkittäisi.
"Mitäs nyt?" Kysyin lopulta ja kaikken katse kohdistui minuun.
"Entiedä"
"Harry tiedät että tämä pitää ratkaista! Me emme pärjää täällä pitkään jos emme saa juodaksemme ja siihen on pakko uhrata ihmisiä! Joko teemme sen tai häivymme!"
Zayn ja Louis nyökkäilivät sanoilleni mutta Harry oli vaiti.
"En jätä Emilyä! Minä kestän sen! Te voitte lähteä" Harry puuskahti muttei saanut sanoihinsa uskottavaa sävyä.
"Minä en lähde!" Zayn huudahti yhtäkkiä ja näytti heti sen jälkeen nololle.
"Miksi? Mikä sinua täällä pidättelee?" Louis kysyi kurtistaen kulmiaan. Zayn nielaisi ja katsoi maahan.
"Emilyn ystävä. Kayla. Minä haluan mahdollisuuden hänen kanssaan"


Lyhyt mutta seuraava on toivottavasti pidempi!

~Bad Boy Styles~ Part 22

Niall:
Olin ihan suunnattoman raivoissani Harrylle! Kaikki opettajat ja oppilaat pyörivät minun ja Liamin ympärillä ja yrittivät pyyhkiä verta kasvoistamme. Minusta tuntui että nenäni saattoi olla murtunut ja vasen silmäni tulisi satavarmasti muurautumaan umpeen.
Me seisoimme hetkeä myöhemmin rehtorin kansliassa vieretysten. Pidin toisella kädelläni jää pussia silmälläni ja toinen käteni puristui nyrkkiin. Harry oli olevinaan jotain niin ihmeellistä vain sen takia että sattui olemaan hyvännäköinen ja vaikutusvaltainen! En kyllä käsittänyt miten en ehtinyt edes hipaista häntä, kunnes olinkin jo lattialla.
"Nonii.. Herrat Payne ja Horan. Mistä tappelu alkoi?" Rehtori, rouva Greenwood kysyi äkäisen näköisenä. Vilkaisin Liamiin sivusilmällä, samalla kun mietin vastaustani. Mehän olimme kyllä ärsyttäneet Harryä, mutta silti siinä ei ollut tappelun aihetta!
"Me puhuimme Emilyn kanssa käytävällä ja Styles hermostui koska ilmeisesti luuli meidän yrittävän viedä tyttöystävänsä" Liam vastasi koruttomasti, hieman oudon kuuloisesti koska hänen alahuulensa vuoti vieläkin verta. Rouva Greenwood kurtisti kulmiaan ja kirjoitti jotain ylös valkoiselle paperille.
"Missä herra Styles on?"
"Lähti Emilyn kanssa"
"Minun täytyy sitten soittaa hänen vanhemmilleen! Ja samoin teidän ja Emilyn! Koettakaa saada verenvuoto tyrehtymään ettette vuoda kuiviin! Voitte mennä kotiin."
Lähdimme vaitonaisina kansliasta. Minun teki mieli saada Harry käsiini ja hakata hänet tajuttomaksi! Kukaan ei ollut koskaan sellaiseen pystynyt mutta minä halusin kostaa tämän!!
Vähin äänin lähdimme kumpikin omille teillemme ja suoraan kotiin. Äitini saisi sydänhalvauksen nähdessään minut yltäpäältä veressä..

Harry:
"Minun pitää päästä kotiin.. " Emily huokaisi lopulta ja vetäytyi kauemmas minusta. Pidin käteni silti hänen lanteillaan ja kumarruin suutelemaan häntä.
"Hyvä on. Saatan tulla vierailulle illemmalla" vinkkasin ja sain Emilyn punastumaan. Hän oli täydellinen aarre. Kaiken arvoinen. Minä tiesin etten pääsisi yli mistään mitä hänelle tapahtuisi.. Siksi minun oli pidettävä hänet turvassa ja onnellisena. Niin kauan kuin hän on onnellinen, minäkin olen.

Emily:
Heilautin laukun olalleni, vilkutin Harrylle ja suuntasin kohtu kotia. Yhtäkkiä kaikki tuntui menneet nopeasti. Ei ollut mennyt kahta viikkoakaan ensimmäisestä koulupäivästäni, jolloin en olisi voinut kuvitellakkaan seurustelevani Harry Stylesin kanssa. Tämä kaikki olisi täydellistä ellei Harry olisi vampyyri. Tiesin että veri on hänelle tärkeintä ja pian hänen olisi pakko metsästää joku henkilö täältä. Ja olisi erittäin todennäköistä että tuntisin hänet! Ja sitten oli vielä ystäväni. Kayla vihasi minua, ja varmaankin Niall ja Liam tappelun jälkeen. En tiennyt millaisia vammoja he olivat saaneet mutta toivottavasti ei mitään vakavempaa..
Kotitaloni edessä minusta tuli hermostunut. Äiti oli jostain syytä kotona ja en tiennyt miten hän reagoisi poissa oloihini ja lintsaukseen.
Menin ovesta sisään ja äiti pelmahti heti luokseni.
"Emily! Olitpa pitkään poissa! Oliko hauskaa? Tapahtuiko mitään.. Sellaista?" Äiti huudahti iloisena ja vinkkasi nolottavalla tavalla lopussa. Tiesin tarkalleen mitä hän ajatteli ja pelkkä alastoman Harry ajattelu sai suuni loksahtamaan auki.
"Ei! Taisiin oli mukavaa mutta siis ihan normaali yökylä!" Painotin joka sanaa ja sain äitin katsomaan minua viekkaasti.
"No älä huoli, minä pidän tästä Harrystä hurjan paljon! Hänkin saa tulla tänne koska vaan!"
"Ahaa.. Öh joo.." Vastasin aika nolona ja kiiruhdin yläkertaan. Tein pikasuihkun ja puin pyjaman päälleni. En aikonut lähteä enää minnekkään!
Kello oli lähempänä yhtätoista, kun makasin sängyssäni musiikkia kuunnellen. Säpsähdin takaisin tosimaailmaan kun joku kiskasi napin pois korvastani.
Harry seisoi sänkyni vieressä hymyillen.
"Tulitko ikkunasta!?" Minä kuiskasin yrittäen varmistaa samalla etteivät vanhempani kuulleet.
"Etkä edes huomannut sitä" Harry vinkkasi ja istui viereeni sänkylle.
"Sinulla ja äidilläsi oli mielenkiintoinen keskustelu aikaisemmin"
"Sinä kuuntelit!?" Älähdin ja olisin voinut vajota maan alle. Harry virnisti viekkaasti ja painoi minut hellästi selälleen sängylle. Pulssini kiihtyi vaarallisiin lukemiin kun Harry kumartui päälleni ja suuteli kaulaani. Suustani pääsi henkäisi ja Harry naurahti kaulaani vasten.
"Olisiko tänään sopiva hetki jollekkin 'sellaiselle'?" Harry kysyi kehräten eikä minun tarvinnut edes vastata. Tätä yötä en unohtaisi aivan heti..

~Bad Boy Styles~ Part 21

Kayla:
Kun minun ja Emilyn katseet vihdoin kohtasivat, en voinut uskoa silmäni. Hän oli ollut käytännössä kadoksissa päiviä! Ja lisäksi pahikset ja diiva Isabella olivat puuttuneet myös. Koko koulu kertoi tarinaa että pahikset olisivat murhanneet Emilyn ja piilottaneet hänet. Ei siis mikään ihme että porukka tuiotti käsikädessä kävelevää Emilyä ja Stylesiä.
Em sanoi jotain Stylesille joka nyökkäsi, hymyillen minulle leveästi. Vastasin murhaavalla katseella. Inhosin sitä kuinka hän oli saanut Emilyn oudoksi! Aivan kuin emme tuntisi enää!
"Moi" Em sanoi tullessaan luokseni. Olin hiljaa ja tuiotin hänen vaatteitaan. Upeat farkut ja kalliin näköinen paita. Pitikö täydellisyys-Harry häntä lahjomalla luonaan?!
"Moi." Tokaisin ja ristin käsivarteni rinnalle. Emily näytti aika hermostuneelta ja nololta. Katseeni liukui hänen paidastaan, ylös kaulaan ja kasvoihin.
"Mikä tuo on?" Kysyin ja välittömästi Em heilautti hiuksensa kaulansa peitoksi. Mistä hän oli saanut punertavan, ihon rikkoneen haavan kaulaansa??
"Öh Kayla olen pahoillani. Minun ei ollut tarkoitus kadota tai jättää sinua. Minä vain en osaa selittää mitä on tapahtunut" Em puuskahti yhtäkkiä ja sai minut kohottamaan kulmakarvojani.
"Et osaa selittää missä olet ollut? Valehtelet vielä päin naamaa!" Kivahdin takaisin. Emily salasi minulta jotain ja se ärsytti minua suuresti.
En välittänyt kuunnella enempää vaan otin laukkuni maasta ja jätin Emilyn seisomaan itsekseen.

Emily:
Mahtavaa! Juuri mitä halusinkin! Potkaisin ärsyynnyksissäni kiveä maassa ja sain tulokseksi kipeän varpaan.
Kellojen soidessa menin sisään ja Harry ilmaantui viereeni välittömästi.
"Olen pahoillani"
"Ihan suotta. Minä en voi kertoa mitään, joten parempi ettei hän edes halua udella" minä huokaisin ja avasin kaappini. Valitsin historian kirjan ja yhdessä Harryn kanssa menimme tunnille.
Päivä oli suhteellisen tylsä ja aika epämukava. Oppilaat tuiottivat meitä ja mulkoilivat pahasti.
Näin Niallin ja Liamin vasta ruokavälitunnilla. Molemmat nähtävästi halusivat tulla lähelleni vasta kun Harry oli lähtenyt käymään kaapillaan.
"Emily mikä sinua vaivaa!?" Liam huusi heti varoittamatta. Nostin katseeni lattiasta ja en voinut uskoa silmiäni. Liam ei ikinä hermostunut kenellekkään!
"Mitä nyt?" Kysyin tuntien itseni harvinaisen typeräksi. Niall muljautti silmiään ja Liam hyökkäsi lähemmäs minua.
"Olet pahisten kelkassa! Lintsaat ja jätät kaiken muun ulkopuolelle!!" Tämä huusi edelleen ja ravisti minua hartioista. Se ei sattunut mutta holtittomasti heiluminen ei tuntunut mukavaltakaa.
"Päästä irti! Minä teen mitä haluan!" Kivahdin hänelle ja Liam tyrkkäsi minut kaappeja päin. Ihmiset olivat kokoontuneet ympärillemme seuraamaan ilmeisen innoissaan tapahtumaa. Liam oli juuri aloittamassa jotakin kun kuulin tutun, matalan äänen.
"Älä koske häneen".
Liam pyörähti ympäri ja kohtasi Harryn vihaa leiskuvat silmät. Liam nyökäytti päätään ylimielisenä ja tökkäsi olkapäätäni etusormellaan kuin tahallaan härnäten.
"Minähän varoitin" Harry murahti vienosti hymyillen ja sekunnin murto-osassa töytäisi Liamin edestäni. Tuiotin täysin lamaantuneena kuinka poikaystäväni potki raivoisasti maassa makaavaa ystävääni. Niall ryhtyi peliin mukaan muttei mennyt kahta sekuntiakaan kun hänkin oli maassa, kasvot veressä. Harry paiskasi heidät kummatkin päin kaappeja ja puristi vaarallisen tiukasti heidän kurkkujaan. Kukaan käytävällä ei liikkunut paitsi minä. Harppasin eteenpäin ja kiskasin Harryn irti heistä.
"Harry lopeta! Ala tulla!" Vaadin ja  kiskoin  hullun näköisen Harryn mukaani. Painuimme suoraan ovista ulos ja hänen autolleen.
"Ei sinun olisi pitänyt! Tiedät että he eivät voi sinulle mitään! Eikä tappeluun ollut syytä!"
"Oli siihen. En kestä jos joku koskee minuun noin. Sinä olet minun." Harry mutisi ja vetäisi minut lanteiltani itseensä kiinni. Tyydyin huokaisemaan ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Tämä suhde ei meinannut onnistua näillä näkymin...

~Bad Boy Styles~ Part 20

Emily:
Heräsin seuraavan kerran auringon paisteeseen. Minut oli kiedottu lämpimään peittoon ja joku oli laittanut hiukseni kiinni. Kohottauduin kyynerpäideni varaan ja yritin etsiä katseellani kelloa. Minulla ei ollut mitään käsitystä mikä päivä oli..
"Heräsit juuri sopivasti" Harry sanoi ja astui pois varjoista. Hymy levisi kasvoilleni vain hänen näkemisestään.
"Mikä päivä on? Meillähän on koulua! Ja vanhempani ovat varmaan suunniltaan!" Minä älähdin, mutten oikeastaan välittänyt. Olin saanut olla Harryn kanssa, kaikesta huolimatta.
"Tänään on tiistai ja kello on kuusi aamulla, ehditään vielä ihan hyvin. Ja mitä vanhempiisi tulee.. He soittivat kännykkääsi heti meidän 'treffi' iltana, ja minä selitin että jäit luokseni yöksi" Harry kertoi ja vinkkasi. Oli hyvä kuulla että kaikki oli kunnossa. Harry ajatteli kaikkea.
"Entäs eilinen? Lintsasitko sinäkin?" Nauroin ja Harry kumartui suutelemaan minua.
"Sinun vuoksesi lopettaisin koko lukion" hän kuiskasi ja auttoi minut ylös. Oloni ei ollut erityisen hutera tai mitään mutta olin hurjan nälkäinen. Kuin merkiksi, vatsani murisi ja sai Harryn nauramaan.
"Zayn on varmaan jo tehnyt aamiaista sinua varten"
"Toivottavasti! En ole syönyt ikuisuuksiin!"
Lähdimme yhdessä alas ja meitä vastassa oli loppu kolmikosta ja Isabella. Kaikki hymyilivät ja toivottivat minulle hyvää huomenta.. Viimeksi kun heidät näin, kaikki näyttivät olevan vihaisia minulle..
Zayn oli kuin olikin tehnyt minulle aamiaista ja söin sen parissa minuutissa!
Huomasin vaatetukseni vasta kun istahdin olohuoneen sohvalle. Joku oli pukenut minulle siniset shortsit ja valkoisen t-paidan.. Olin juuri kysymässä asiasta kun Isabella jo vastasi.
"Vaihdoin vaatteesi. Toivottavasti et pahastu"
"En.. Kiitos" hymyilin ja ihmeekseni Isabella vastasi hymyllä. Hän oli ollut aika kylmä minua kohtaa koulussa mutta nyt hän oli tyystin erilainen. Miten hän oli ylipäätänsä tiennyt että ihmettelin vaatteita?
"Erikoistaito" Isabella nauroi ja ilmeisesti tiesi taas mitä olin ajatellut. Olin juuri aikeissa kysyä lisää, kun Harry ilmaantui ovensuuhun.
"Bell, olisko sinulla vaatteita Emilylle lainaksi?" Hän kysyi hymyillen siskolleen. Isabella naurahti ja veti minut mukaansa yläkertaan.
"Mitä haluaisit pukea? Minulla on vaikka mitä!" Isabella kysyi ja leväytti suuren vaatekaapin auki. Sisältö olisi voinut olla filmitähden. Kalliita takkeja, housuja ja kenkiä. Kymmeniä merkkilaukkuja ja koristeisia paitoja. En voinut edes kuvitella kuinka paljon noilla vaatteilla olisi arvoa.
"Öh.. Olisiko vaikka farkut ja joku paita?" Ehdotin ja Isabella etsi käsiinsä valkoiset farkut ja hieman punertavan, hienosti leikatun paidan. Mukisematta puin ne päälleni ja sain luvan lainata Bellin meikkejä. Sain itseni taas ihmisen näköiseksi ja lähdin alakertaan.
"Valmiina?" Harry kysyi ja kiskaisi minut viereensä. Hän oli pukeutunut tiukkiin mustiin farkkuihin ja seksikkääseen, melkein läpikuultavaan t-paitaan. Mustat tatuoinnit hohtivat vaalean paidan läpi ja minä olin varma ettei sanaa seksikkyys voinut kuvata muuten kuin sanalla Harry Styles.
"Eeh.. Joo!" Minä kiiruhdin vastaamaan ja Harryn virnuilusta tiesin että hänkin oli huomannut tuiotukseni.
Menimme autotalliin ja Harry ajoi mustan autonsa ulos. Minua hermostutti hieman mennä kouluun pitkän tauon jälkeen. Liam, Niall ja Kayla eivät olisi kovin iloisia kun kuulisivat että olin lintsannut ja asunut Harryn luona...
Matka meni nopeasti, kiitos Harry reilun ylinopeuden. Minua ei pelottanut hänen kyydissään ollenkaan vaikka mittari näytti pienillä kaduilla melkein 80 kilometriä tunnissa.
Kun pysähdyimme koulun parkkipaikalle, kaikkien oppilaiden katseet kohdistuivat meihin. Harry tarttui käteeni ja määrätietoisesti, muista välittämättä, kävelimme parina pihan poikki. Meitä osoiteltiin ja tuntui kuin kaikki olisivat huomanneet että minä, koko kolmikko ja Isabella olimme lintsanneet pari päivää. Mutta todellisen ongelman minulle aiheutti Kaylan löytäminen pihalta. Hän näytti totaalisen tyrmistyneeltä. Vihasiko hän minua nyt?


Jo osa 20!! YAAAAY!!!

~Bad Boy Styles~ Part 19

Isabella:
Heti kun Harry ja Emily olivat irroittautuneet toisistaan, raahasin veljeni käytävään.
"Me ollaan kusessa sinun takiasi! Mitä me nyt tehdään!? Te ette voi seurustella kuin tavallinen lukiolaispari! Eikä me voida elää kuten vampyyrin kuuluu elää jos sinun pitää olla paapomassa ihmistä!" Minä supisin raivoissani. Miten Harry pystyikin tekemään näin!? Meillä oli suunnitelma! Kun tyttö oli tapettu, hoitelisimme pari muuta täältä ennen kuin olisimme lähteneet jonnekkin päin etelä-Eurooppaa. Ja sitten Harry herkistyy ja pilaa kaiken!
"Bell! En voinut tehdä sitä! Ja minä kyllä saan kaikki koulussa uskomaan ihan mitä haluan jos se siitä on kiinni!" Harry vastasi melkein yhtä vihaisena. Ristin käsivarteni ja marssin mielenosoituksellisesti alakertaan.
Emily:
Harry tuli takaisin luokseni puhuttuaan Isabellalle.
Minusta oli vieläkin vaikea käsittää miten tässä oli käynyt näin.
"Pelkäätkö sinä minua?" Harry kysyi hiljaa ja istui taas viereeni. Aloin itsekkin miettiä asiaa. Minulla olisi montakin syytä pelätä Harryä. Mutta hän ei ollut sellainen kuin kaikki hänet luokittelivat.
"En" vastasin lyhyesti ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Harry silitti rauhallisesti hiuksiani ja olin jo aikeissa nukahtaa. Sitten vasta muistin.
"Harry. Miten sinä teet sen?"
"Minkä?"
"Hurmaat ihmiset. Opettajat, poliisit ja jopa vanhempani!"
Harry naurahti ja kumartui suutelemaan otsaani.
"Ss on taito. Minä pystyn huumaamaan ihmisten ajatukset ja saamaan heidät puolelleni. Kumma kyllä se ei tepsinyt sinuun" Hän sanoi hymyillen.
"Kyllä se tepsi. Olin ja olen edelleenkin hulluna sinuun" nauroin ja tunsin Harryn hipovan huulillaan hiuksiani. Jälleen kylmänväreet kiirivät selkääni pitkin.
"Ihanko totta?" Harry kysyi kuiskaten korvaani. Tuntui että olisin punastunut tulipunaiseksi. Harry oli vastustamaton! Nyökkäsin hitaasti ja painoin silmäni kiinni. Harryn silitellessä selkääni, minä nukahdin rauhalliseen uneen.
Zayn:
"Harry, meidän pitää puhua" tokaisin kun raotin makuuhuoneen ovea. Pimeässä Harry makasi nukkuvan Emilyn vierellä, piirrellen kiemuroita tämän selkään. Hän kohotti katseensa kuullessaan tuloni, muttei reagoinut muuten.
"Lou ja Bell ovat yhtä raivona kuin minäkin. Meidän pitää miettiä koko juttu uusiksi!" Minä ärähdin nyt kohottaen ääntäni. Harry kurtisti kulmakarvojaan ja varovasti nousi sängyltä. Yhtämatkaa menimme alakertaan ja olohuoneeseen.
"Nonii! Tahdon saada hyvän selityksen!" Isabella vaati heti ja mulkaisi veljeään. Louis laski kätensä Bellin olkapäälle.
"Antakaa nyt kun selitän!" Harry tokaisi ja me kaikki istuimme nojatuoleihin ja sohville.
"Minun tarkoitukseni ei ollut rakastua oikeasti! Mutta en voi asialle mitään, enkä aio jättää tai tappaa häntä! Mutta en lähde tästä kaupungista ennen kuin Emily tahtoo minun lähtevän. Me emme voi alkaa metsästämään villinä täällä, pitäisi hallita itsensä täydellisesti ettei meitä huomattaisi. Mutta te voitte lähteä muualle, minä jään tänne"
Vilkaisin Harryn puheen jälkeen Louisiin ja Belliin. Molemmat tuiottivat Harryä monttu auki. Minusta asiassa ei ollut mitään kovin tavatonta. Harry oli oikeasti rakastunut ja sen näki. Ongelma oli vain se että nyt hän oli riippuvainen ihmisestä. Ja ihmisen deittailusta ei koskaan tullut hyvää jälkeä...

~Bad Boy Styles~ Part 18

Emily:
Aloin hitaasti tulla tajuihini. En jaksanut avata silmiäni, mutta yritin kuulostella ympäristöäni. Makasin jollain pehmeällä, ehkä sängyllä. Ympäriltäni kuului vaimeaa puhetta.
"Harry jumalauta mitä olet tehnyt! Sinun piti tappaa hänet!"
"Turpa kiinni Lou! Tiedän, mutta en voinut! Äläkä kysy miksi koska et halua tietää!"
Olinko minä kolmikon kanssa? Viimeinen muistikuvani oli Harry joka hyökkäsi kimppuuni kadulla. Oliko se ollut kuvitelmaa vai totta? Päätin ottaa siitä selvää.
Varovasti raotin silmiäni ja kirkas valo häikäisi minut heti. Myös kiista lähelläni loppui.
"Emily? Oletko kunnossa?" Harry kysyi ja hän siirtyi näkökenttääni.
"Varmaan" vastasin aristellen kurkkuani. Oliko minulla flussa, vai miksi kurkkuuni yhtäkkiä alkoi sattumaan? Avasin silmäni lopulta apposen auki, ja kohottauduin kyynerpäitteni varaan.
Makasin leveällä parisängyllä ja Harry istui vieressäni. Huoneen toisella laidalla seisoi Louis ja Isabella. Kumpikin näytti jurolta.
Harry seurasi liikkeitäni katseellaan ja näytti huolestuneelle. Minä en puolestani käsittänyt mitä oli tapahtunut. Miksi olin tuntemattomassa talossa? Ja kuinka kauan olin ollut tajuttomana?
"Harry. Mitä sinä olet tehnyt minulle!?" Kysyin hilliten ääntäni, vaikka olin aika vihainen. Harry näytti tuskastuneelle. Silloin minä tajusin. Vaikka se kuulosti pähkähullulle. Harryn viettely. Hyökkäys kimppuuni. Hän puri minua kaulaan!
"Sinä olet vampyyri." Totesin koleasti. En ollut mitenkään taikauskoinen mutta tapahtumille ei löytynyt mitään parempaakaan syytä!
Harry:
Emilyn toteamus leijui mielessäni.
"Napakymppi" hymähdin ja väläytin hänelle hymyn. Toivoin ettei Emily pelkäisi tai vihaisi minua nyt. Minä todellakin halusin hänen elävän ja halusin olla hänen kanssaan, vaikka se olisikin vaikeaa.
"Ja tottakai siskosi ja loppu kolmikkokin on vai mitä?" Emily kysyi osoittaen sanansa nurkassa lymyileville Loulle ja Bellille. Molemmat nyökkäsivät mitään sanomatta.
"Emily.. Minä tein virheen kun.. Öh yritin tappaa sinut. Minä en halua sitä" kerroin ja Emily sulki silmänsä. Vaikenin ja vain odotin hänen reaktiotaan.
"Miksi? Oliko tämä kaikki vain teeskentelyä että saat lopulta minut ahdistettua nurkkaan ja tapettua?"
"Ei! Tai alkuperäisen suunnitelman mukaan kyllä, mutta minä vähänniinkuin vahingossa.. Rakastuin oikeasti"
Emilyn silmät rävähtivät näiden sanojeni jälkeen auki. Minä tunsin jotenkin olevani hieman epävarma Emilyn seurassa. Hänelle en voinut valehdella kuten kaikille muille olin tehnyt. Häntä en voinut taivuttaa tahtooni kuten opettajia. Emily oli erilainen.
"Oikeasti?" Emily kysyi ja iskosti silmänsä omiini. Nyt tai ei koskaan. Kumartuin lähemmäs ja painoin lempeästi huuleni Emilyn vastaaville. Ja minä todella tarkoitin sitä. Emily vastasi suudelmaan hitaasti, ja kietaisi lopulta kätensä ympärilleni. Olisin voinut räjähtää onnesta.



Lyhkänen mutta huomenna tulee toivottavasti uutta :)

~Bad Boy Styles~ Part 17

Isabella:
"Mennään metsästämään! Olen ollut viikon ilman ja tiedätte kuinka hermostun koko ajan enemmän!" Minä valitin taas kerran. Seisoin kädet lanteilla, keskellä olohuonetta ja mulkoilin poikaystävääni ja Zayniä.
"Ei voida vielä! Harry tappaa Emilyn, jonka jälkeen meidän pitää odottaa että kaupungin järkytys laantuu! Tämmöisissä pikkukylissä ei voi tappaa montaa ihmistä viikossa!" Zayn selitti kärsimättömän näköisenä.
"Tiedän! Mutta en ole paastonnut näin pitkää aikaa ennen!" Jatkoin ja heilautin hiukseni pois olkapäiltäni. Minä en osannut ravita itseäni, ilman että tapoin ihmisen. Tämä vaikeutti metsästämistä paljon.
"Mekin ollaan jo totuttu siihen. Tämä on vähän eri paikka kuin New York, missä pystyit tappamaan kymmenen ihmistä, ilman että kukaan edes kiinnitti sinuun huomiota." Louis sanoi hymyillen ja taputti sohvaa vierellään. Tiesin että vänkääminen oli turhaa. Menin istumaan Loun viereen ja hän kietaisi käsivartensa ympärilleni. Aluksi olin pitänyt tänne muuttamista tyhmänä ideana, mutten silloin tiennyt ettei Harry asunut täällä yksin. Olin ajatellut vain tulla asumaan tänne pariksikymmeneksi vuodeksi, nähdäkseni hieman rauhallisempia piirejä kuin Amerikassa. Muuttaminen oli hyvä idea. Tapasin pitkästä aikaa veljeäni ja löysin unelmieni poikaystävän.
Painoin pääni Louisin olkapäätä vasten ja suljin silmäni. Minulla oli vieroitusoireita verestä, ja yritin vain keskittyä hengittämiseen. Aloin helposti raivota jos en saanut ravintoa.

Zayn:
Pyörittelin kuulakärkikynää kädessäni ja vain odotin. Harry oli lähtenyt vain puoli tuntia sitten. Toivoin että hän tulisi pian takaisin sillä olin kuolla tylsyyteen. Uusi pariskunta vietti aikaa kahdestaan, joten minä ja Harry saimme olla kahden. Kumpa Harry tappaisi tytön tänään kuten oli suunnitellut, niin saisimme parin viikon päästä metsästää. Kyllä me kaikki Isabellaa lukuunottamatta osasimme jättää joskus uhrin henkiinkin, jokseenkin aika heikkoon. Usein ihminen kuoleekin verenhukkaan, vaikka olisimme jo lopettaneet ja poistuneet paikalta. Siksi ehkä oli parempi odottaa ennen seuraavaa metsästystä.
Auton renkaiden ääni asfaltilla keskeytti mietintäni. Harry oli ilmeisesti tullut. Kuulin kuinka auto kaarsi pihaan ja ovia paiskottiin. Mutta kuulin toisen hengityksen, Harryn lisäksi. Mitä hän oli mennyt tekemään!?

Louis:
Näin Zaynin katseesta että hänkin oli kuullut sen. Ihmiskeuhkojen ja sydämen äänen. Me kaikki kolme pomppasimme ylös ja käännyimme juuri eteiseen päin, kun Harry tempaisi oven auki. Hän kantoi sylissään hervotonta Emilyä joka oli yltäpäältä veren peitossa.
"Harry! Mitä sinä olet mennyt tekemään!?" Isabella kiljahti ja tuiotti melkein hysteerisinä verta. Harry ei vastannut, vaan laski Emilyn varovasti sohvalle, ja haki vessasta ensiapulaukun.
"Miksi et tappanut häntä!?" Zayn kysyi närkästyneenä ja siirtyi lähemmäs Emilyä. Harry nousi salamana seisomaan ja asettui hänen ja Emilyn väliin, vihainen ilme kasvoillaan.
"Älä koske häneen." Harry ärähti ja sai Zaynin nostamaan käsivarsiaan antautumisen merkiksi.
"Hänetkö pitää pelastaa? Yrititkö tappaa hänet ja tulit toisiin aatoksiin!?" Kysyin vihdoin ja sain Harrylta murhaavan katseen.
"Minä selitän sitten kun Emily on kunnossa" Hän sanoi ja kumartui sitomaan valkoisella sideharsolla Emilyn veristä kaulaa.
"Harry. Anna kun minä autan" Isabella sanoi yhtäkkiä ja otti pari askelta lähemmäs sohvaa. Harry tarkkaili Belliä hetken ennen kuin nyökkäsi. Yhdessä he puhdistivat ja sitoivat Emilyn.
Minä ja Zayn seisoimme taustalla ja vain mietimme päämme puhki, mitä oli tapahtunut.



Seuraava tulee sitte varmaan vasta torstaina :)

~Bad Boy Styles~ Part 16

Emily:
En tajunnut mikä idea oli tulla pimeälle ja autiolle kadulle! Täältä nyt viimeiseksi saisi syötävää. Olin juuri aikeissa kääntyä ympäri, kun minuun törmäsi valtava voima. Horjahdin taaksepäin ja tunsin kuinka joku tarttui minua kummastakin olkapäästä ja painoi selkäni tiiliseinää vasten. Kiivaasti hengittäen ja peloissani heilautin hiukseni kasvoiltani ja kohtasin Harryn punertavina leiskuvat silmät.
"Harry! Mitä helvettiä sinä hommaat?" Kivahdin ja yritin tempoa itseäni irti hänen otteestaan. En kuitenkaan saanut häntä heilahtamaankaan. Harry ei vastannut mutta hymyili leveästi, hullun näköisenä. Jos tämä oli jokin sairas vitsi, minua ei ainakaan naurattanut!
"Harry! Mitä nyt!? Sinun silmäsi..?" Minä inisin vaimeasti, tuntien polttavan kivun olkapäissäni. Harry painoi liian kovaa ja minuun sattui.
"Illallisen aika" Harry kuiskasi yhtäkkiä roheasti ja kumartui lähemmäs. Käänsin paniikissa pääni pois päin, yrittäen vältellä häntä. Tunsin Harryn kiharoiden kutittavan leukaani, kun hän painoi päänsä kaulalleni. Oliko hän tullut hulluksi!?! Harryn huulet liikkuivat kaulallani, kuin sitä maistellen. Kylmänväreet kiirivät ympäri kehoani ja olin jähmettynyt paikalleni.

Harry:
Olin täysin veren lumoissa. Emilyn pehmeä iho suorastaan huusi minua puhkaisemaan sen. Annoin huulieni vaeltaa etsien sopivaa kohtaa. En jaksanut enää hillitä itseäni. Survaisin hampaani helposti Emilyn pehmeän ihon läpi ja tunsin heti kuinka lämmin veri valui suuhuni. Emily yritti jälleen pakoon mutta lukitsin hänet seinää vasten. Join verta ahnaasti, välittämättä enää mistään muusta.
"H-Harry.. Älä.." Kuulin Emilyn korahtavan vaimeasti yläpuoleltani. Se sai minut palaamaan nykyhetkeen. Emilyyn sattui. Hän kärsi. Oliko veri tärkeämpi minulle kuin hän!? Silmäni laajenivat ja nykäisin pääni kauemmas. Emily valahti hervottomaksi heti kun hellensin otettani hänestä. Veri valui hänen kaulastaan tasaisena virtana. Minä olin mennyt liian pitkälle.
"Emily!" Huusin hämmästyttäen itsenikin. Tempaisin hänet syliini ja painoin pääni hänen rinnalleen. Sydämmen syke tuntui, jokseenkin hiljaisena. Minä melkein tapoin hänet!! Vain veren takia. Juoksin autolle ja varovasti asettelin hänet takapenkille. Veren vuotoa yritin tyrehdyttää omalla paidallani. En antaisi hänen kuolla nyt. Olin ollut niin tyhmä. Jos Emily kuolisi nyt minun takiani, tappaisin itseni.


Lyhyt xD mutta jatkan kai huomenna!

~Bad Boy Styles~ Part 15

Emily:
Illalla Harry saapui täsmällisesti hakemaan minua. Olin valmistautunut huolella, kiharsin jopa hiukseni. Minulla oli kuitenkin huono olo. Olin ollut niin onnellinen päivällä, mutta nyt Harry tuntui vetävän minua puoleensa liian paljon. Tuntui kuin meidät olisi sidottu kiinni. Tietenkin sehän oli joka tytön unelma, mutta minusta se ei ollut normaalia. Mikä teki Harryssä teki minut tällaiseksi?

Kiirehdin ulos ja tervehdin Harryä hymyillen. Tämä suuteli minua hellästi ja virnistäen avasi minulle oven. Lähdimme kotikadultani vauhdikkaasti kuten aina.
"Minne olemme menossa?" Kysyin ja yritin hymyillä mahdollisimman aidosti.
"Se on yllätys" Harry sanoi äänessään outo viettelevä sävy. Kurtistin kulmiani ja käännyin tiehen päin. Minua ahdisti kun en tiennyt minne olimme menossa, varsinkin kun olin kahden Harry Stylesin kanssa! Minä kyllä pidin Harrystä oikeasti, mutta hänestä en ollut enää varma. Jokin tuossa viettelevässä hymyssä ja hurmaus taidossa hämäsi minua.
Harry:
Tunsin kuinka Emily epäröi. Olin ollut oikeassa. Hän pystyi vastustamaan minua. Kukaan aikaisemmin metsästämistäni tytöistä ei ollut siihen pystynyt. Emily kiehtoi minua. Minä itseasissa olin kiintynyt häneen oikeasti, enkä vain näytellyt saadakseni verta. Mutta en aikonut silti perääntyä. En jaksaisi kauaakaan enää ilman verta. Tekisin sen nopeasti, koska en halunnut että Emily kärsisi. En halunnut myöntää sitä itselleni, mutta saatoin olla rakastunut tyttöön jonka olin aikonut tappaa alusta asti. Yritin taas keskittyä ajamiseen. Uhriin ei kiinnytä! Senkun tapat hänet, sillä siisti! Tseppasin itseäni ja sain tunteet vihdoin taka alalle. Veri on tärkeintä.

Pysäytin auton erään kadun reunaan ja nousin kyydistä avatakseni Emilylle oven.
"Mitä me täällä teemme?" Emily kysyi ja katseli ympärilleen. Kadulla oli muutama tiilitalo, mutta muuten autiota.
"Syödään" vastasin ja nauroin omalle vitsilleni. Minähän oli ainoa joka söisi tänään. Emily nyrpisti nenäänsä, kietoi takkinsa tiukemmin ympärilleen ja otti pari askelta kauemmas.
"Onko täällä joku ravintola?" Hän kysyi selin minuun. Nyt oli vihdoin tullut aika maistaa parasta uhriani ikinä.



Jäi vähän tyhmään kohtaan ja oli tylsä ja lyhyt mutta oon vähä väsyny ja inspis on perseessä xD mutta yritän nyt parantaa sitte seuraavaan!