~Bad Boy Styles~ Part 22

Niall:
Olin ihan suunnattoman raivoissani Harrylle! Kaikki opettajat ja oppilaat pyörivät minun ja Liamin ympärillä ja yrittivät pyyhkiä verta kasvoistamme. Minusta tuntui että nenäni saattoi olla murtunut ja vasen silmäni tulisi satavarmasti muurautumaan umpeen.
Me seisoimme hetkeä myöhemmin rehtorin kansliassa vieretysten. Pidin toisella kädelläni jää pussia silmälläni ja toinen käteni puristui nyrkkiin. Harry oli olevinaan jotain niin ihmeellistä vain sen takia että sattui olemaan hyvännäköinen ja vaikutusvaltainen! En kyllä käsittänyt miten en ehtinyt edes hipaista häntä, kunnes olinkin jo lattialla.
"Nonii.. Herrat Payne ja Horan. Mistä tappelu alkoi?" Rehtori, rouva Greenwood kysyi äkäisen näköisenä. Vilkaisin Liamiin sivusilmällä, samalla kun mietin vastaustani. Mehän olimme kyllä ärsyttäneet Harryä, mutta silti siinä ei ollut tappelun aihetta!
"Me puhuimme Emilyn kanssa käytävällä ja Styles hermostui koska ilmeisesti luuli meidän yrittävän viedä tyttöystävänsä" Liam vastasi koruttomasti, hieman oudon kuuloisesti koska hänen alahuulensa vuoti vieläkin verta. Rouva Greenwood kurtisti kulmiaan ja kirjoitti jotain ylös valkoiselle paperille.
"Missä herra Styles on?"
"Lähti Emilyn kanssa"
"Minun täytyy sitten soittaa hänen vanhemmilleen! Ja samoin teidän ja Emilyn! Koettakaa saada verenvuoto tyrehtymään ettette vuoda kuiviin! Voitte mennä kotiin."
Lähdimme vaitonaisina kansliasta. Minun teki mieli saada Harry käsiini ja hakata hänet tajuttomaksi! Kukaan ei ollut koskaan sellaiseen pystynyt mutta minä halusin kostaa tämän!!
Vähin äänin lähdimme kumpikin omille teillemme ja suoraan kotiin. Äitini saisi sydänhalvauksen nähdessään minut yltäpäältä veressä..

Harry:
"Minun pitää päästä kotiin.. " Emily huokaisi lopulta ja vetäytyi kauemmas minusta. Pidin käteni silti hänen lanteillaan ja kumarruin suutelemaan häntä.
"Hyvä on. Saatan tulla vierailulle illemmalla" vinkkasin ja sain Emilyn punastumaan. Hän oli täydellinen aarre. Kaiken arvoinen. Minä tiesin etten pääsisi yli mistään mitä hänelle tapahtuisi.. Siksi minun oli pidettävä hänet turvassa ja onnellisena. Niin kauan kuin hän on onnellinen, minäkin olen.

Emily:
Heilautin laukun olalleni, vilkutin Harrylle ja suuntasin kohtu kotia. Yhtäkkiä kaikki tuntui menneet nopeasti. Ei ollut mennyt kahta viikkoakaan ensimmäisestä koulupäivästäni, jolloin en olisi voinut kuvitellakkaan seurustelevani Harry Stylesin kanssa. Tämä kaikki olisi täydellistä ellei Harry olisi vampyyri. Tiesin että veri on hänelle tärkeintä ja pian hänen olisi pakko metsästää joku henkilö täältä. Ja olisi erittäin todennäköistä että tuntisin hänet! Ja sitten oli vielä ystäväni. Kayla vihasi minua, ja varmaankin Niall ja Liam tappelun jälkeen. En tiennyt millaisia vammoja he olivat saaneet mutta toivottavasti ei mitään vakavempaa..
Kotitaloni edessä minusta tuli hermostunut. Äiti oli jostain syytä kotona ja en tiennyt miten hän reagoisi poissa oloihini ja lintsaukseen.
Menin ovesta sisään ja äiti pelmahti heti luokseni.
"Emily! Olitpa pitkään poissa! Oliko hauskaa? Tapahtuiko mitään.. Sellaista?" Äiti huudahti iloisena ja vinkkasi nolottavalla tavalla lopussa. Tiesin tarkalleen mitä hän ajatteli ja pelkkä alastoman Harry ajattelu sai suuni loksahtamaan auki.
"Ei! Taisiin oli mukavaa mutta siis ihan normaali yökylä!" Painotin joka sanaa ja sain äitin katsomaan minua viekkaasti.
"No älä huoli, minä pidän tästä Harrystä hurjan paljon! Hänkin saa tulla tänne koska vaan!"
"Ahaa.. Öh joo.." Vastasin aika nolona ja kiiruhdin yläkertaan. Tein pikasuihkun ja puin pyjaman päälleni. En aikonut lähteä enää minnekkään!
Kello oli lähempänä yhtätoista, kun makasin sängyssäni musiikkia kuunnellen. Säpsähdin takaisin tosimaailmaan kun joku kiskasi napin pois korvastani.
Harry seisoi sänkyni vieressä hymyillen.
"Tulitko ikkunasta!?" Minä kuiskasin yrittäen varmistaa samalla etteivät vanhempani kuulleet.
"Etkä edes huomannut sitä" Harry vinkkasi ja istui viereeni sänkylle.
"Sinulla ja äidilläsi oli mielenkiintoinen keskustelu aikaisemmin"
"Sinä kuuntelit!?" Älähdin ja olisin voinut vajota maan alle. Harry virnisti viekkaasti ja painoi minut hellästi selälleen sängylle. Pulssini kiihtyi vaarallisiin lukemiin kun Harry kumartui päälleni ja suuteli kaulaani. Suustani pääsi henkäisi ja Harry naurahti kaulaani vasten.
"Olisiko tänään sopiva hetki jollekkin 'sellaiselle'?" Harry kysyi kehräten eikä minun tarvinnut edes vastata. Tätä yötä en unohtaisi aivan heti..