~Bad Boy Styles~ Part 24

Emily:
Tulin koulunpihalle juuri sopivaan aikaan, koska näin Harryn kaartavan autollaan parkkipaikalle. Hiukset hulmuten juoksin hänen luokseen ja halasin tiukasti. Harry naurahti ja lähdimme käsikädessä kävelemään pihalle. Emme puhuneet, mutta minusta tuntui että Harrykin ajatteli eilis iltaa.
Menimme sisälle ja historian tunnille. Istuimme vierekkäin takarivissä joten pystyimme juttulemaan opettajan tai kenenkään muun huomaamatta.
"Paransiko eilis iltainen mieltäsi?" Harry kysyi vinkaten kun opettaja alkoi luennoida toisesta maailman sodasta.
"Kyllä" myönsin ja punastuin railakkaasti. Harry naurahdi hiljaa ja laski ison kätensä merkityksellisesti polvelleni.
"Sittenhän toinen kerta ei olisi pahitteeksi"

Harry:
Emily naurahti ja käski minun kirjoittaa muistiinpanoja. Minua ei pätkääkään kiinnostanut joten koko tunnin vain katselin Emilyä. Hän ei ollut kuin Barbie. Mutta silti hän oli täydellinen. Hymyilin itsekseni huomatessani millaisen aarteen olin omakseni saanut.
Loput oppitunnit menivät jokseenkin samalla kaavalla. Emily yritti parhaansa mukaan keskittyä opiskeluun kun minä piirtelin ympyröitä hänen käteensä tai heittelin häntä paperipalloilla. Emilyä oli mukava kiusoitella eikä hän tuntunut ottavan siitä nokkiinsa.
Koulun loputtua menimme minun luokseni. Kotona meitä odottivat vain Bell ja Louis.
"Missä Zayn on?" Kysyin samaanaikaan kun riisuin takkini. Bell katsoi minuun merkitsevästi mutta piti suunsa kiinni. Kayla.
"Niin, missä hän on? Olisi ollut mukava nähdä" Emily jatkoi selvästi huomaamatta salaliittomaista viestintäämme. Pitäiskö kertoa että Zayn havitteli hänen ystäväänsä? Jos he nyt olivat enää väleissä.. En tarkalleen itsekkään tiennyt halusiko Zayn suhteen vai aterian.
"Zayn on autokaupoilla. Hän on valittanut jo monta kuukautta kuinka haluaa uuden!" Louis valehteli vikkelästi tietäen selvästi mitä olin miettinyt. Emily kohautti olkapäitään ja hymyili.
"No toivottavasti hän on huomenna koulussa! Miksi te kaksi olette lintsanneet jo pari päivää?"
"Kuhan pidetään pikku taukoa! Huomenna voisi kyllä tosiaan taas jatkaa kunnollista opiskelua!" Louis vitsaili ja sai kaikki nauramaan.
Olin juuri ollut aikeissa istuutua sohvalle, kun kuulin ripeän koputuksen ovelta. Ilmeisesti ketään ei odotettu tulevaksi kun kaikki näyttivät niin hämmästyneiltä. Minä kuuntelin hetken ja kuulin kuinka koputtaja hengitti. Varmaankin joku kaupustelija. Menin ovelle ja avasin sen hymy kasvoillani. Mutta sitä ei kestänyt kauan. Jos jotakin en olisi odottanut niin tätä. Siitä oli 38 vuotta.
"Äiti?"



Toooooosi lyhyt ja tylsä mutta nyt on inspis taas kaukana poissa! Yritän keksiä jotai seuraavaan mennessä!