~Bad Boy Styles~ Part 19

Isabella:
Heti kun Harry ja Emily olivat irroittautuneet toisistaan, raahasin veljeni käytävään.
"Me ollaan kusessa sinun takiasi! Mitä me nyt tehdään!? Te ette voi seurustella kuin tavallinen lukiolaispari! Eikä me voida elää kuten vampyyrin kuuluu elää jos sinun pitää olla paapomassa ihmistä!" Minä supisin raivoissani. Miten Harry pystyikin tekemään näin!? Meillä oli suunnitelma! Kun tyttö oli tapettu, hoitelisimme pari muuta täältä ennen kuin olisimme lähteneet jonnekkin päin etelä-Eurooppaa. Ja sitten Harry herkistyy ja pilaa kaiken!
"Bell! En voinut tehdä sitä! Ja minä kyllä saan kaikki koulussa uskomaan ihan mitä haluan jos se siitä on kiinni!" Harry vastasi melkein yhtä vihaisena. Ristin käsivarteni ja marssin mielenosoituksellisesti alakertaan.
Emily:
Harry tuli takaisin luokseni puhuttuaan Isabellalle.
Minusta oli vieläkin vaikea käsittää miten tässä oli käynyt näin.
"Pelkäätkö sinä minua?" Harry kysyi hiljaa ja istui taas viereeni. Aloin itsekkin miettiä asiaa. Minulla olisi montakin syytä pelätä Harryä. Mutta hän ei ollut sellainen kuin kaikki hänet luokittelivat.
"En" vastasin lyhyesti ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Harry silitti rauhallisesti hiuksiani ja olin jo aikeissa nukahtaa. Sitten vasta muistin.
"Harry. Miten sinä teet sen?"
"Minkä?"
"Hurmaat ihmiset. Opettajat, poliisit ja jopa vanhempani!"
Harry naurahti ja kumartui suutelemaan otsaani.
"Ss on taito. Minä pystyn huumaamaan ihmisten ajatukset ja saamaan heidät puolelleni. Kumma kyllä se ei tepsinyt sinuun" Hän sanoi hymyillen.
"Kyllä se tepsi. Olin ja olen edelleenkin hulluna sinuun" nauroin ja tunsin Harryn hipovan huulillaan hiuksiani. Jälleen kylmänväreet kiirivät selkääni pitkin.
"Ihanko totta?" Harry kysyi kuiskaten korvaani. Tuntui että olisin punastunut tulipunaiseksi. Harry oli vastustamaton! Nyökkäsin hitaasti ja painoin silmäni kiinni. Harryn silitellessä selkääni, minä nukahdin rauhalliseen uneen.
Zayn:
"Harry, meidän pitää puhua" tokaisin kun raotin makuuhuoneen ovea. Pimeässä Harry makasi nukkuvan Emilyn vierellä, piirrellen kiemuroita tämän selkään. Hän kohotti katseensa kuullessaan tuloni, muttei reagoinut muuten.
"Lou ja Bell ovat yhtä raivona kuin minäkin. Meidän pitää miettiä koko juttu uusiksi!" Minä ärähdin nyt kohottaen ääntäni. Harry kurtisti kulmakarvojaan ja varovasti nousi sängyltä. Yhtämatkaa menimme alakertaan ja olohuoneeseen.
"Nonii! Tahdon saada hyvän selityksen!" Isabella vaati heti ja mulkaisi veljeään. Louis laski kätensä Bellin olkapäälle.
"Antakaa nyt kun selitän!" Harry tokaisi ja me kaikki istuimme nojatuoleihin ja sohville.
"Minun tarkoitukseni ei ollut rakastua oikeasti! Mutta en voi asialle mitään, enkä aio jättää tai tappaa häntä! Mutta en lähde tästä kaupungista ennen kuin Emily tahtoo minun lähtevän. Me emme voi alkaa metsästämään villinä täällä, pitäisi hallita itsensä täydellisesti ettei meitä huomattaisi. Mutta te voitte lähteä muualle, minä jään tänne"
Vilkaisin Harryn puheen jälkeen Louisiin ja Belliin. Molemmat tuiottivat Harryä monttu auki. Minusta asiassa ei ollut mitään kovin tavatonta. Harry oli oikeasti rakastunut ja sen näki. Ongelma oli vain se että nyt hän oli riippuvainen ihmisestä. Ja ihmisen deittailusta ei koskaan tullut hyvää jälkeä...