The Opposite part 26

Niall:
Harpoimme kaikki neljä käytävää pitkin, eikä kukaan sanonut mitään. Tiesin, että olimme kaikki aivan yhtä turhautuneita. Olimme odottaneet Terbinuksen auttavan meitä! Ja sitten se vanha kääkkä masensi meitä lisää. En olisi koskaan odottanut hänen käyttäytyvän niin, olihan hän ollut koko neuvoston johtaja! Ei niin hyvä asemaiset tee tuollaisia laittomia ihmiskokeita..

Heti kun pääsimme ulos osastolta, Zacharias pysäytti meidät. Hän käänsi meidät kaikki kolme riviin ja tarkisti ettei lähistöllä ollut muita. Käytävä oli autio, lukuunottamatta yhtä valkotakkista hoitajaa joka seisoi parin kymmenen metrin päässä osaston ovella.
"Nyt kuuntelette tarkasti. Meidän pitää viedä Zayn pois täältä." Hän sanoi vakavalla äänellä, käsi Harryn olkapäällä.
"Mitäh?" Harryltä pääsi, mutta hän sanoi sen meidän kaikkien puolesta.
"Mitä tarkoitat?" Lavinia kysyi hölmistyneen näköisenä, mutta Zacharias viittasi hänet vaikenemaan.
"Neuvosto tappaa hänet heti kun huomaavat muutoksen. Jos saamme hänet pois täältä, neuvoston ulottumattomiin, saamme lisäaikaa keksiä parannuskeino."
"Minne me hänet veisimme? Ja miten?" Kysyin kulmat kurtussa, mutta olin silti kiinnostunut suunnitelmasta. Eihän meillä ollut mitään parempaakaan..
"Toiseen keskukseen. Tunnen hyvin New Jerseyn keskuksen johtajan Mirjamin. Hän saattaisi auttaa meitä, hyvällä tuurilla. En kuitenkaan vielä tiedä miten saamme Zaynin sinne, mutta mietin kohta... Menkää te valmistautumaan lähtöön." Zacharias sanoi ja näytti miettiväiseltä. Hänen mustien kulmakarvojensa väliin ilmestyi syvä ryppy. Pystyin melkein kuulemaan kuinka hänen aivonsa hurisivat..
"Lähdemmekö me kaikki?" Lavinia kysyi epävarmasti. Yllätykseksemme Harry vastasi ennen Zachariasta.
"Neuvosto kyllä saisi meidät kiinni, jos jäisimme tänne. Gideon ei varmasti arkailisi heittää meitä alas täältä."
"Aivan. Joten ottakaa vain jotain tarpeellista mukaan ja tulkaa sitten kellariin." Zacharias sanoi, kääntyi kannoillaan ja katosi käytävän kulman taakse.




Jeanna:
Kun heräsin yksin Harryn sängyssä, kello oli jo paljon. Olin ilmeisesti nukkunut yli kymmenen tuntia, mikä tietyllä tavalla teki ihan hyvää. Tunsin oloni virkeäksi herätessäni.
Huomasin ettei Harry ollut paikalla ja se alkoi pikkuhiljaa huolestuttaa minua. Kello oli nimittäin jo lähempänä yhtätoista, enkä osannut tehdä mitään muuta kuin istua sängyn reunalla. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin tehdä aamutoimeni, tosin ilman vessaa ja juoksevaa vettä...

Kaadoin mukaan ottamani repun sisällön lattialle ja tarkastelin sitä. Minulla oli vaihto alusvaatteet, kaksi ylimääräistä t-paitaa, hammasharja, vanha kampa, kaksi ponnaria ja 70 senttiä... Näillä en pärjäisi kovin pitkälle, mutta se oli parempi kuin ei mitään.
Pidin huoneen ovea tarkasti silmällä kokoajan kun vaihdoin paitaa. Ihan vain varmuuden vuoksi jos Harry palaisi.. Harjasin myös takkuiset hiukseni kammalla, mutta minusta tuntui että menetin puolet niistä. Tämä ei todellakaan ollut paras aamuni.
Olin laittamassa hiuksiani ponnarille oven vieressä roikkuvan peilin edessä kun huomasin ensimmäistä kertaa valokuvan. Se oli kiinnitetty peilin ylänurkkaan, joten jouduin liikuttelemaan sitä hetken ennen kuin se irtosi.

Minun ei varmaa kannattaisi tutkia toisten tavaroita, mutta tämä kuva kiinnitti ehdottomasti huomioni. Siinä oli nimittäin viisi poikaa. Harry, Zayn, Niall, Louis ja Liam. Kahden viimeisen tunnistamiseen minulla meni hetki, mutta olin varma että he siinä olivat.
Kuvassa kaikki pojat olivat selvästi nuorempia kuin nykyään. He istuivat ruskeilla penkeillä, mutta normaalius loppui siihen. Naurava Zayn oli vedettynä penkkien yli ja muut neljä nauroivat ympärillä. En voinut kuin tuijottaa heidän ilmeitään. Kaikki näyttivät niin naurettavan iloisilta ja nuorilta. Ja lisäksi Zaynilläkin oli siivet. Puhtaan valkoiset, aivan kuten kaikilla muillakin.
Minusta tuntui, että tämä kuva oli Harrylle tärkeä. Eihän hän sitä muuten peilissään säilyttäisi.
Laitoin kuvan varovaisesti paikalleen ja jatkoin hiuksieni sukimista. Ja samalla toivoin hartaasti, että Harry tulisi takaisin. Tahdoin nyt entistä enemmän auttaa Zayniä ja saada hänen ja Harryn suhteen takaisin samanlaiseksi kuin se oli kuvassa.

Minun ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauan. Noin vartin kuluttua Harry harppoi yhtäkkiä sisälle, vakavan näköisenä.
"Heii.. Missä olet-" Aloitin hymyillen ja nousin nojatuolista. Harry kuitenkin keskeytti minut.
"Kerron myöhemmin koska meidän pitää mennä nyt heti. Ota reppusi mukaan."




Tääkin on vähän lyhyehkö, mutta saas nyt kelvata :D tässä on btw se kuva mitä Jeanna katto! Lisätkää siivet mielikuvituksessanne koska kuvanmuokkaus ei kuulu mun lukuisiin taitoihini xD

The Opposite part 25

Harry:
"Anteeksi mitä?!" Niall älähti, hetken soivan hiljaisuuden jälkeen. Hän oli ensimmäinen joka avasi suunsa. Omat aivoni tarvitsivat vielä hetken mietintää.
En voinut käsittää miksi Terbinus olisi laittanut veren Zayniin. Tai miten hän oli sen sinne laittanut... Olin aina kuvitellut Terbinuksen loistavana johtajana, enkä olisi ikinä uskonut hänen tekevän mitään näin sääntöjen vastaista.

Niall astui eteenpäin ja katsoi tyynen näköistä Terbinusta hurjistuneena.
Terbinus vaihtoi asentoaan sängyllä ja haroi kurttuisella kädellään partaansa.
"Tosi kuin vesi. Teen historiaa." Hän vastasi Niallille ja näytti selvästi olevan tyytyväinen. Me puolestamme emme olleet läheskään tyytyväisiä.
"Mutta miksi? Ja miten? Kyllä teidän pitäisi tietää, että kaikki demoneihin liittyvä on laitonta!" Tokaisin ja astui Niallin rinnalle. Olin jo tarpeeksi turhautunut siitä, että meillä kesti niin kauan löytää oikea ratkaisu. Ja nyt tuo "vanha ja kunnioitettu johtaja" käyttäytyi kuin itse pääpahis..
Tunsin Zachariaan laskevan kätensä olkapäälleni ja tiesin etten saisi hermostua. Joutuisin vain vielä pahempiin ongelmiin.
"Haluatteko kuulla koko tarinan? Hyvä on. Kaikkihan lähti siitä kun olimme piirittämässä viimeistä demonia. Lucifer taisi olla hänen nimensä. Hauska juttu, ihmisethän usein nimittävät itse Saatanaa myös Luciferiksi." Terbinus naurahti karheasti, kurtisti kulmiaan kun huomasi nauravansa yksin ja jatkoi kertomustaan.

"No kuitenkin... Tapoimme sen pedon ja minä sain hommakseni tuhota sen ruumiin. Sain kuitenkin idean, joka pohjautui vanhoihin kirjoituksiin. Otin ruumiista verta ja piilotin sen. Kirjojen mukaan kukaan ei tiennyt mitä vaikutuksia demonin verellä olisi enkeleihin. Päätin ottaa siitä selvää."
"Kuten varmaan tiedätte, demonien voima perustuu vihaan, katkeruuteen ja pelkoon. Niiden tunteiden avulla ne pystyivät hallitsemaan ihmisiä, joten päättelin sen toimivan myös enkelien kanssa. Uskoin, että demonin veri aktivoituisi kun enkeli kokisi tarpeeksi vahvana nuo tunteet."
"Mutta me emme edes suutu kunnolla..." Niall keskeytti, mutta vilkaisi samalla minuun. Hän oli kyllä oikeassa. Enkeleiden perusluonteeseen ei kuulu vihanpito tai kateellisuus. Osasimme kyllä hermostua, mutta suuttuminen oli eri asia.
"Aivan, siksi minun täytyikin odottaa niin pitkään. Säilytin verta ja etsin enkelilasten seasta sopivaa koehenkilöä. Tarvitsin jonkun, joka osoittaisi pystyvänsä tuottamaan niin paljon vihaa että veri alkaisi vaikuttaa. Monta kymmentä vuotta kului ennen kuin löysin kaksi vuotiaan pikku Zaynin. Nopeasti katsottuna hän vaikutti aivan samanlaiselta kuin kaikki muut pikkuiset. Huomasin kuitenkin pimeyttä hänen katseessaan, kun eräs toinen pikkuinen räiskytti maalia hänen päälleen. Se ilme kertoi, että kun tätä pikkuista ärsyttäisi tarpeeksi hän pystyisi aktivoimaan veren ja toimimaan ensimmäisenä koekappaleenani. Pyysin siis hänet eräänä päivänä luokseni ja pistin veren hänen suoneensa. Poika ei edes huomannut pistosta, kun annoin hänelle piirrustuslehtiön siksi aikaa. Ja se toimi loppujen lopuksi."

Olimme kaikki taas hiljaa. En varmasti ollut ainut joka joutui käymään koko tarinan mielessään monta kertaa uusiksi. Koko juttu kuulosti niin älyttömältä, että se voisi jopa olla totta. Mutta se oli silti niin radikaali teko johtajalta, jonka pitäisi toimia oikein. Ei viattomien pikkulapsien myrkyttäminen ja käyttäminen välineenä ollut oikein. Ei edes vaikka kyse oli Zaynistä. Nyt kun tiesin totuuden (tai ainakin toivottavasti) en voinut olla kovin vihainen hänelle. Eihän hän edes ollut tehnyt mitään Jeannalle, kuristamisen lisäksi. Sen teki demonin veri, eikä paras ystäväni.

"Mitä ajattelit tehdä nyt? Tiedät että veri toimii, joten autatko meitä saamaan sen pois?" Zacharias kysyi kohteliaasti, niin tyynellä äänellä että minun oli pakko nostaa hattua.
"En ajatellut tehdä mitään. Sain jo kysymykselleni vastauksen, joten poika ei ole enää minun ongelmani. Todennäköisesti hänet tapetaan tuomittuna petturuudesta tai jostakin vastaavasta." Terbinus vastasi laiskan kuuloisesti ja kurottautui ottamaan suklaakonvehdin avonaisesta rasiasta, joka oli hänen yöpöydällään.
"Et voi antaa neuvoston tappaa Zayniä vain koska sinä halusit käyttää häntä kokeessa! Todista heille ettei Zayn ole tehnyt mitään pahaa!" Lavinia tokaisi oltuaan pitkän aikaa hiljaa.
"Mutta se ei pelastaisi Zayniä. Hän tappoi neuvoston jäsenen, ennen kuin veri edes aktivoitui. Joten asia on loppuunkäsitelty. Näkemiin." Terbinus vastasi tyytyväisenä ja keskittyi avaamaan konvehdin paperikuorta.
"Kuules nyt helvetin vanha-" Aloitin, mutta Zacharias pukkasi minua terävästi kylkiluiden väliin. Se oli selvä käsky pysyä hiljaa, mutta erittäin vaikea toteuttaa. Minun teki tosissani mieli heittää kaikki nuo typerät konvehdit ikkunasta ulos. Heti Terbinuksen jälkeen..
Tosin hän oli oikeassa. Zayn ei ainakaan neuvoston silmissä ollut puhdas kuin pulmunen. Emmekä saisi sitä todistetuksi ihan heti..
"Mennään." Zacharias käski ja käänsi minut hartioista oveen päin. Otin eleestä vaarin ja marssin ovelle taakseni katsomatta. Niall tuli heti perässä ja ilmeestä näin että me kummatkin ajattelimme samaa. Olimme nyt harvinaisen isossa pulassa, eikä meillä edes ollut tarpeeksi aikaa miettiä miten pääsisimme siitä pois. Minä hetkenä hyvänsä neuvosto huomaisi demonisen Zaynin istuvan sellissä ja he päättäisivät tapattaa hänet. Kukaan ei edes haluaisi puolustaa häntä, meidän lisäksemme.




Juuhh täällä taas! Kesti, reilusti yli viikko, mutta kuten jo aikasemmin sanoin mulla siis alko koeviikko :D takana on jo ruotsin ja bilsan kokeet, edessä vielä psyka, kemia ja matikka :D tälläkertaa en aikonu ottaa vitosta matikasta!! Mutta juu, tää oli vähän tämmönen tylsähkö osa ja vähän lyhyt (kirjotin kumminkin ennen keskiyötä, joten tää tuli vielä perjantaina!!) Mutta yritän kirjottaa vielä viikonloppuna ainakin kerran! Kiitos btw siitä, että ootte jaksanu oottaa xD

The Opposite part 24

Niall:
Aamulla, jo kuuden aikaan, olimme kirjastossa etsimässä lisätietoa. Tosin vain minä, Harry ja Lavinia olimme paikalla. Harry oli väkisin halunnut jättää Jeannan nukkumaan ja Simon oli lähtenyt maan päälle Lizzyn luo. Niimpä vain me kolme odotimme Zachariasta kirjastossa. Harry oli nimittäin lähettänyt hänelle viestin ja kysynyt, että voisimmeko auttaa häntä.

En hämmästynyt ollenkaan kun huomasimme olevamme ainoita koko kirjastossa. Haukotuksiemme äänet kaikuivat korkeiden kirjahyllyjen välissä, kun yritimme ajankuluksi löytää jotain hyödyllistä.

"Olisimme voineet tulla tänne myöhemminkin." Lavinia haukotteli ja laski otsansa tumman puupöydän pintaa vasten. Hänen vaaleat hiuksensa peittivät kaikki avonaiset kirjat, joita hän oli yrittänyt tutkia.
Harry kohotti katseensa vanhan näköisestä kirjasta, jota hän oli ollut lukemassa. Tai ainakin hän yritti näyttää siltä, että oli ollut lukemassa. Harry nimittäin keikkui tuolinsa takajaloilla, eivätkä hänen silmänsä olleet liikkuneet viimeiseen viiteen minuuttiin.
"Samaa mieltä. Zachariaskaan ei varmasti tule tänne ennen yhdeksää." Harry sanoi, haukotteli leveästi ja heitti kirjan pöydälle.
"Älkää nyt! Nukuitte kummatkin yli kuusi tuntia." Totesin ja hymyilin heille pöydän toiselta puolelta. Lavinia tuhahti nostamatta päätään ja Harry jatkoi tuolilla keikkumista silmät kiinni. Laiskurit..
Olin kyllä itsekkin väsynyt, mutta positiivisella asenteellahan pötkitään pitkälle! Jatkoin siis pölyisten sivujen selaamista, vaikka puolet tekstistä meni minulta ohi.

Oli kulunut ehkä puolisen tuntia. Olin ehtinyt vaihtaa kirjaa jo viidesti ja melkein nukahdinkin kerran. Lavinia oli jäänyt paikalleen, pää pöytää vasten, eikä ollut puhunut viime keskustelumme jälkeen. Harry puolestaan näytti olevan hereillä, mutta ei silti tehnyt muuta kuin keikkui hitaassa tahdissa silmät kiinni.
Uneliaan olotilani takia säikähdin todella, kun matala ääni kuului selkäni takaa.

"Te olette aikaisin liikkeellä."
Yhtäkkinen, kovasti kaikuva ääni sai aikaan ihmeitä. Kirja tipahti käsistäni äänekkäästi pöydälle, mikä sai Lavinian säpsähtämään hereille niin rajusti että hän löi siivillään pölykerroksen irti takanaan olevista kirjoista. Harry puolestaan menetti tasapainonsa ja kaatui selkä edellä lattialle mahtavan rämähdyksen säestämänä.

"Zacharias. Et saisi hiippailla tuolla tavalla.." Lavinia henkäisi, pyyhkäistyään sotkuiset hiuksensa kasvoiltaan. Käännyin katsomaan selkäni takana seisovaa Zachariasta. Hän hymyili melkein tyytyväisenä, eikä itse näyttänyt yhtään väsyneeltä. Hän oli pukeutunut "tavallisesti", kuten hän sitä itse kutsui: mustiin puvun housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan.
"Kävelin ihan normaalisti. Te ette vain olleet tarkkaavaisia. Harry, yritä nousta ylös vielä tämän päivän aikana." Zacharias vastasi ja sanoi viimeisen naurahtaen. Käännyimme kaikki katsomaan kohtaa jossa Harry oli hetki sitten keikkunut. Nyt hänestä ei näkynyt mitään.
"Taisin halvaantua. Tai vähintään murtaa selkäni." Harry voihkaisi ja muutaman ähkäisyn jälkeen hän ilmaantui taas näkyviin.
"Tai sitten vain egosi sai kolauksen." Zacharias näpäytti ja sai Lavinian virnuilemaan myrtyneelle Harrylle.

Ryhdyimme kaikki yhdessä selaamaan kirjoja, mikä tuntui hieman hölmöltä kaiken etsinnän jälkeen. Mutta kaikkien ihmeeksi, Harry löysi ensimmäistä kertaa jotakin.
"Heeei... tässä on jotain." Hän sanoi yhtäkkiä ja me kaikki käännyimme heti hänen puoleensa. Harry näytti sormellaan mistä kohtaa pitäisi lukea ja teimme työtä käskettyä.
'Demoneilla on kyky hallita ihmisolentoja sulautumalla heihin, mutta kyseinen kyky ei toimi enkeleihin. Enkeleiden puhdas aura ja hyväntahtoisuus pitävät pahat voimat poissa. Kuitenkin on tavattu eräs tapaus, jossa enkelin mieltä manipuloitiin demonien voimilla. Vanhojen kirjoitusten perusteella vain demonien veri voi vaikuttaa negatiivisesti enkekeihin, mutta vain jos sitä päätyy toimivaan verenkiertoon...'
En ehtinyt lukea loppuun kun Harry oli jo äänessä.
"Siinä se! Zaynissä on demonin verta, joka muutti hänet!" Hän sanoi innoissaan, mikä oli uutta. Ehkä hän oli vain niin tyytyväinen, että olimme vihdoinkin löytäneet jotain.
"Mistä häneen sitä olisi tullut? Demonit tuhottiin yli sata vuotta sitten." Zacharias totesi, mutta kumartui tutkimaan kirjan palstaa tarkemmin.
"Sellaisen veren kanssa ei kai voi syntyä?" Lavinia kysyi ja Zacharias pudisti heti päätään.
"Zayn on ollut koko lapsuutensa aivan kuten kaikki muutkin. Tämähän alkoi vasta lankeamuksen jälkeen." Zacharias sanoi ja nojautui miettiväisenä taaksepäin tuolissaan.
"Täällä ei lue mitään enempää. Miten me muka saamme sen veren pois?" Lavinia kysyi närkästyneenä ja sulki kirjan.
"Meidän täytyy käydä Terbinuksen luona. Hän jos joku tietää näistä asioista." Zacharias sanoi ja nousi tuolistaan.
"Odotahan nyt. Kuka on Terbinus?" Lavinia kysyi ja sai meidät kaikki kolme pyöräyttämään silmiämme.
"Sinä oletkin juuri ja juuri liian nuori muistamaan. Terbinus johti neuvostoa ennen Gideonia. Hän joutui lopettamaan, koska alkoi olla jo liian vanha." Zacharias selitti. Minä ja Harry olimme Laviniaa kaksi vuotta vanhempia, joten olimme jo aikaisemmin kuulleet puhuttavan hänestä. Tosin olin myös kuullut, että Terbinus on tosi huonossa kunnossa nykyään...

Lähdimme kirjastosta ja jouduimme kävelemään koko päärakennuksen kaukaisimpaan nurkkaan, minne vanhustenhoito oli keskittynyt. Matka kesti muutenkin kauemmin koska porukka alkoi jo heräillä ja lähteä aamuisille kierroksilleen maan päälle. Minunkin pitäisi olla siinä porukassa, mutta nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta.

Vanhusten alue oli jotenkin karmiva. Kaikkialla oli valkoisia seiniä, ovia, huonekaluja ja vaatteita. Paikka näytti melkein ihmisten sairaalalta, vaikka olinkin nähnyt sellaisen vain kerran.
Kävelimme käytävillä, joiden reunustat olivat täynnä ovia nimikyltteineen. Tapasimme jopa muutaman heikkokuntoisen vanhuksen, joita hoitajina työskentelevät enkelit auttoivat eteenpäin.
Kysyimme neuvoa eräältä hoitajalta, joka sitten johdatti meidät Terbinuksen huoneen luo. Vaistomaisesti me kaikki kolme: minä, Harry ja Lavinia, hivuttauduimme Zachariaksen selän taakse. Hän saisi nimittäin hoitaa puhumisen.

Astuimme sisään huoneeseen ja ihmeekseni se oli yllättävän kotoisa. Huoneessa oli suhteellisen paljon huonekaluja. Leveä sänky, kirjoituspöytä, monta erilaista nojatuolia ja kirjahyllykkö. Joka puolella oli henkilökohtaisia tavaroita ja lahjoja, jotka peittivät hieman sairaalahuoneen kolkkoutta. Oli selvää, että Terbinus oli asunut täällä jo jonkin aikaa.
"Herra Terbinus? Teille tuli vieraita." Hoitaja sanoi lempeällä äänellä ja kävi varovaisesti taputtamassa sängyssä makaavaa hahmoa olkapäälle.
"Hmm?" Hahmo urahti karhealla äänellä ja nousi istumaan.
Heti ensimmäiseksi panin merkille, että Terbinus näytti melkein peikolle. Hänellä oli keskipitkät, harmaat hiukset jotka sojottivat joka suuntaan. Hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja ehkä hieman roikkuvat, mutta yhtälailla hän näytti ylpeältä ja karismaattiselta, mikä oli outoa.
"Hyvää huomenta Terbinus. Muistatko minut?" Zacharias kysyi ja astui lähemmäs sänkyä. Me kolme jäimme taaemmas, epävarmoina siitä mitä pitäisi tehdä.
"Hmm.. Gormac? Ei ei ei... Carlile? Eheeeii Zachariashan sinä olet!" Terbinus huudahti mumistuaan hetken itsekseen ja ojensi kurttuisen kätensä. Zacharias kätteli häntä ja jäi seisomaan hänen sängynsä viereen.
"Aivan niin. Miten olet voinut?"
"Ei ole mitään kehumista. Hukka minut pian perii." Terbinus vastasi voivotellen ja oikaisi itsensä parempaan asentoon. Hänen rähjäisen näköiset siipensä löivät muutaman kerran, ennen kuin ne asettuivat takaisin paikalleen.
"Ikävä kuulla. Mutta pystyisitkö siitä huolimatta auttamaan minua ja näitä nuoria?" Zacharias kysyi ja viittoi meitä tulemaan edemmäs. Tietenkin Lavinia työnsi Harryn ja minut hänen edelleen..
"Hmm.. Riippuu tapauksesta, mutta todennäköisesti." Terbinus tokaisi ja katseli meitä tummilla silmillään, aivan kuin etsisi jotakuta. Hän katsoi meitä kaikkia tarkasti ja vilkuili sen jälkeen ovelle, kuin toivoen että vierailijoita olisi enemmän.
Zacharias ei kuitenkaan pannut hänen toimintaansa merkille, vaan kertoi nopeasti Zaynin tilanteesta ja ideastamme johon liittyi demonin veri.
Terbinus kuunteli hiljaa ja näpräsi kömpelösti peittonsa kulmaa. Välillä hän kohotti rehottavia kulmiaan, muttei keskeyttänyt.

"Tiedätkö siis mitään demonien veren käytöstä enkeleihin? Muistaakseni olit mukana-"
"- kun viimeinen demoni tapettiin, kyllä. Se vasta olikin päivä.." Terbinus sanoi, lopettaen Zachariaan lauseen. Täytyi myöntää, että tuntui oudolta katsella tuota vanhaa ukkelia, joka oli ollut mukana sellaisessa. Siitä oli sitä paitsi yli sata vuotta, joten Terbinus oli jo ikivanha. Vaikka elimmehän me pidempään kuin ihmiset, Terbinuksen täytyi olla jo yli 130- vuotias...
"Te siis sanotte, että Zayniin on laitettu demonin verta joka muutti hänet? Mahdotonta." Terbinus tokaisi ja purskahti sitten hinkuvaan nauruun.

Seisoimme kaikki aikalailla järkyttyneinä paikallamme. Ei hänen sentään tarvinnut nauraa, aivan kuin olisimme tyhmiä... Paitsi ehkä olimmekin.
"Sekö on täysin mahdotonta?! Mutta kirjassa-" Lavinia tokaisi yhtäkkiä ja astui esiin. Hän näytti melkein hermostuvan ukkelin hekotteluun, mutta en voinut syyttää häntä siitä.
Terbinus lopetti nauramisen ja keskeytti taas.
"Äläs nyt, kunhan yritin johtaa teitä harhaan." Hän tokaisi rehellisesti ja katseli hymynkare huulillaan kuinka me neljä vaihdoimme hölmistyneitä katseita.
"Miksi tekisit niin? Etkö voi vain kertoa mitä tiedät aiheesta?" Harry kysyi, ennen Zachariasta.
"Koska minä laitoin veren Zayniin." Terbinus vastasi tyynesti ja pääsi taas nauttimaan hiljaisuudesta huoneessa.




Taas vaihteeks kesti pidempään, mut tää osa on sitte pikkusen pitempi! Kirjotin tätä kyllä kaks päivää.. xD ja laitan taas kuvan! Siinä ois esimerkki siitä miltä Lavinia, Zacharias ja Terbinus näyttäis!
Ja btw Liam on siinä, koska alunperin sen piti olla tässä osassa mukana.. ups xD

The Opposite part 23

Harry:
Kello alkoi olla jo paljon, ja olin todella kiitollinen kun porukka alkoi hajaantua. Olimme viettäneet jo jonkin aikaa suunnitellen miten saisimme Zachariaksen auttamaan meitä. Kaikki muut tuntuivat olevan innoissaan, kun meillä oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada Zayn kuntoon. Minä kuitenkaan en ollut niin toiveikas.
Minusta olisi vain parasta, että veisin Jeannan takaisin kotiin. Olisi nimittäin vain ajan kysymys milloin meidät saataisiin kiinni ja kaikki mitä olimme tehneet olisi ollut turhaa. Olin satavarma, että Gideon oli jo tietoinen Zaynin tilanteesta ja hänet varmasti tuomittaisiin, aivan sama mitä me tekisimme..
Olisi siis Jeannalle paljon parempi, ettei häntä saataisi kiinni täällä. Hän ei pystyisi vaikuttamaan Zaynin tilanteeseen kuitenkaan.

Simon, Lavinia ja Jeanna olivat lähteneet huoneesta muutama minuutti sitten. Jeanna oli pyytänyt päästä suihkuun, ja Lavinia oli luvannut viedä hänet salaisesti tyttöjen suihkuhuoneeseen. Luotin Laviniaan sen verran, että uskoin hänen hoitavan homman kunnialla. Mutta huono puoli oli se, että jäin kaksin Niallin kanssa.

"Olet ollut hiljainen." Hän totesi, kun olimme kummatkin istuneet jo hetken verran huoneen eripuolilla.
Kohautin olkapäitäni ja käänsin katseeni taas ikkunaan. Ei sillä, eihän ulkona mitään muuta katsottavaa ollut kuin pihan valolamput...
"Minä tunnen sinut, ja tiedän että sinua vaivaa nyt jokin tosi pahasti. Ehkä voimme tehdä asialle jotain, jos kerrot siitä enemmän." Niall ehdotti, toiveikkaan kuuloisena.
"Sinä tiedät jo mikä minua häiritsee." Huomautin ja huomasin samalla, ettei minun tehnyt mieli alkaa ilkeilemään Niallille. Olihan hän yksi parhaista ystävistäni.
"Aivan, Jeannan täällä olo. Ja Zayn. Ja Zacharias. Mitä jos kertoisit syyn kahteen viimeiseen?"
Olin hetken hiljaa, ja mietin mitä vastaisin. Tuntui naurettavalle sanoa, että en halunnut auttaa toista parasta ystävääni koska epäilin hänen vehkeilevän Jeannan kanssa. Se ei tainnut olla tarpeeksi hyvä syy jättää ystävää pulaan, mutta ensinnäkin Jeanna oli minun. Ja toisekseen olin jo nähnyt mitä Zayn oli saanut aikaan.
Zacharias oli sitten kysymys erikseen. Ehkä minä vain kuvittelin mutta minusta tuntui, että tämä tilanne saisi Zachariaksen keskittymään entistä enemmän Zayniin. Eikä se olisi ensimmäinen kerta. Olihan hän myös minun opettajani...

"Sinä näit mitä Zayn teki. En halua, että hän on enää missään tekemisissä Jeanna kanssa.." Vastasin mietintäni jälkeen. Niall katsoi minua ja kohotti kulmiaan.
"Zachariaksen kanssa voimme löytää parannuskeinon! Ja sen jälkeen hän on taas entisellään. Ei hänestä enää silloin ole vaaraa kenellekkään." Hän vastasi näyttäen samalla toiveikkaalta. Mokomakin pikku ilopilleri.
"JOS löydämme sellaisen. Todennäköisesti Zayn ehditään jo tuomita ennen sitä. Häntähän syytetään vielä lisäksi siitä murhasta. Vaikka hän parantuisi, Gideon tuomitsee hänet silti." Huomautin, mutta tunsin samalla itseni erittäin huonoksi ystäväksi. Oikea ystävä tekisi kuten Niall. Mutta minä en voinut olla sellainen, kun Jeanna oli sotkettu mukaan. Minun täytyisi ajatella häntä ensin, aivan kuten kuka tahansa tekisi oman ihmisensa kohdalla.
"Parannuttuaan voimme saada lisäaikaa todistaa, että Zayn ei tappanut Javieria tahallaan! Gideon on hullu jos ei suostu kuuntelemaan." Niall sanoi, juuri kun ovelta kuului kevyt koputus.


Jeanna:
Suihku ei varmasti koskaan ollut tuntunut yhtä hyvältä kuin nyt. Olin todella kiitollinen Lavinialle, joka suostui hiipimään kanssani suihkutilaan ja huijaamaan muita enkeleitä niin kauan, että ehdin käydä suihkussa. En ollut ihan varma mitä hän oli heille sanonut, mutta kukaan ei ilmaantunut suihkutiloihin koko aikana.

Oli vaikea kuvitella, että vielä tänä aamuna olin vielä ollut omassa sängyssäni ja kaikki oli ollut... no ei varsinaisesti hyvin, mutta ainakin paremmin kuin nyt.
Hiuksia pestessäni tutkin varovasti kaulaani. Se oli mustelmilla, kuten olin jo peilistä nähnyt, enkä oikein pystynyt kääntämään päätäni. Mutta ainakin puhuminen oli jo helpottanut.
Olin kovasti yrittänyt olla ajattelematta tapahtunutta, koska minua ahdisti kuva Zaynistä joka ei kuitenkaan näyttänyt yhtään itseltään. Enhän minä edes tuntenut häntä hyvin, mutta tilanne oli silti ollut enemmänkin kuin pelottava. Minua ei koskaan edes oltu lyöty, joten kuristaminen ja ilmassa roikottaminen oli sairas kokemus.

Peseydyttyäni ja puettuani uudelleen, Lavinia sai salakuljetettua minua takaisin Harryn huoneeseen. Koputtamisen jälkeen meninkin sisään ja kohtasin jostain syystä ahdistavan hiljaisuuden Niallin ja Harryn välillä.
"Hei.." Tervehdin karheasti, mutta vahvemmalla äänellä kuin aikaisemmin. Harryn tekemä tee oli auttanut asiaa paljon!
"Hei. Tuota noin.. Minä taidan tästä jo mennä. Nähdään huomenna." Niall sanoi nopeasti, katsoi Harryä merkitsevästi ja lähti sitten huoneesta.
"Haluatko jo nukkua?" Harry kysyi ja nousi sängyltään. Hän käveli luokseni ja hänen hapan ilmeensä vaihtui hymyyn. Todella häikäisevään hymyyn.
"No.. vaikka. Mutta missä minä nukkuisin?" Kysyin hieman nolona, mutta en kehdannut kääntää katsettani Harryn kasvoista.
"Sängyssä?" Harry kohotti kulmaansa ja mieleeni tuli heti aikaisempi kokemukseni Zaynin kanssa..
"Ahaa... Sinä varmaan ajattelit tulla myös?"
"Jos vain sinulle sopii." Harry hymyili lämpimästi, ja hänen katseensa tuntui todella lempeältä. Kukaan ei varmaan ikinä ollut katsonut minua tuon näköisenä..
"Öh.. Joo, tottakai." Vastasin ja hymyilin hänelle takaisin, ehkä hieman epävarmasti. Minulla oli kuitenkin sellainen tunne, että Harry oli viimeinen ihminen, jonka kanssa nukkumista minun pitäisi pelätä.

Noin puolen tunnin kuluttua, kun Harry oli käynyt tekemässä iltarutiininsa, makasimme kummatkin vierekkäin hänen sängyssään. Tilaa oli mukavasti ja minulla oli turvallinen olo lämpimän peiton alla.
Harry makasi kyljellään, kasvot minuun päin. Syy taisi olla se, että hän siipensä liiskautuisivat jos hän makaisi selällään... Tai niin ainakin oletin.

"Harry.. Uskotko, että Zayn parantuu?" Kysyin hiljaisuuden jälkeen. Se ei ehkä ollut paras keskustelun aihe, mutta minun teki mieli kysyä..
"En tiedä.." Harry vastasi mutta se kuulosti siltä, että hän ei uskonut siihen mahdollisuuteen.
"Oikeastikko?"
Harry ei enää vastannut, vaan katsoin vain minua hämärässä.
"Mitä jos kysyisit jotain muuta?" Hän ehdotti, ja se tuntui parhaalta idealta tässä tilanteessa. Olihan minulla kysymyksiä vaikka muille jakaa.

"Hyvä on. Mitä tarkoitit sillä, että se nainen... Cassandra on sotilas?" Kysyin ja käännyin myös kyljelleni, jotta pystyin katsomaan Harryä silmiin. Hän näytti tyytyväiseltä kun aihe vaihtui.
"Jos jotkut ihmiset pitävät vahvatahtoisista miehistä tai naisista, heidän enkelinsä saattaa olla sotilas. Koska aina kun ihmisillä on sota, niin on meilläkin. Kaikki enkelit joiden ihminen on sotilas ja osallisena sotaan, taistelevat toisen puolen enkeleitä vastaan tarkoituksenaan suojella omaa ihmistään. He eivät kuitenkaan tapa toisiaan, kunhan kinaavat ja puolustavat ihmisensä tarkoitusperiä sun muuta. Mutta kyllä niilläkin sodilla saadaan aikaan ristiriitoja." Harry selitti ja kuuntelin häntä kiinnostuneena.
"Millaisia ristiriitoja?"
"Esimerkiksi WTC-tornien isku oli kamalaa aikaa Al-Qaidan ihmisten enkeleille ja iskuissa kuolleiden enkeleille. Siinä meinasi tulla rumaa jälkeä kun porukka alkoi syytellä toisiaan ihmistensä kuolemista sun muista."
En ollut edes ajatellut asiaa. Mahtoi olla kamalaa katsoa kun oma ihmisensä kuolee, ja sitten joutua kasvotusten ns. "vihollisenkeliden" kanssa.
"Onko sitten kaikilla sotilailla hopeiset siivet?"
"On. Ja korkea arvoisemmilla kultaiset. Mutta he eivät ole muuten yhtään erilaisempia kuin me muut."

Sen jälkeen puhuimme melko tavallisista asioista. Harry kyseli normaalista elämästäni ja olin aika otettu siitä, että häntä näytti todella kiinnostavan kuinka olin kerran varastanut kaupasta karkkia.
Nukahdin levollisesti, sen kummemmin tulevaisuutta miettimättä. Jos olisin miettinyt, en todennäköisesti olisi saanut nukuttua.



Anteeks kun on kestäny näin kauan taas -.- mutta tota noin... Mulla oli taas jotain sanottavaa mut en muista xD
Mutta kummiskin, aattelin että onko noiden kuvien laittaminen hyvä vai huono juttu? Voisin alkaa laittaa niitä aina tänne loppuun, vähän niinku antamaan parempaa kuvaa siitä mitä tapahtuu sun muuta :D mutta sanokaa vaa mielipiteenne nii mietin sitte!

The Opposite part 22

Jeanna:
Haukoin edelleen henkeä kuin kala kuivalla maalla kun Harry ja Niall raahasivat minua ylös kellarin portaita. Kurkkuni tuntui kuin se olisi tulessa ja tiesin olevani naarmuilla käsivarsistani. Mutta henkisesti oloni oli vielä kamalampi.
Olin elätellyt pientä toivoa, että Zayn olisi voinut edes hiukan paremmin. Todellisuus oli kuitenkin ollut jotain ihan muuta.

En varmaan eläissäni ole ollut yhtä hämmentynyt kuin silloin kun Zayn astui varjoista esiin kasvoillaan ylimielinen hymy. Hän oli selvästi muuttunut, sitä ei käynyt kieltäminen.
Zayn oli edelleen näyttänyt itseltään, mutta vain kammottavampana versiona. Hänen silmänsä olivat pikimustat ja niiden katse oli tuntunut polttelevana ihollani. Myös hänen silmiensä ympärykset olivat tummat ja niistä tuli mieleen kaikki ne riivatut hahmot kauhuelokuvissa.
Ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi pelottavaa, sillä myös Zaynin iho oli muuttunut hyvin kalpeaksi ja se sai hänet näyttämään melkein kuolleelta. Jos hänen silmänsä eivät olisi katselleet minua niin tarkasti, olisin voinut luulla hänen todella kuolleen.

Kompuroin viimeiset portaat ylös ja olin niin helpottunut päästessäni valaistuun käytävään. Laskeuduin heti istumaan käytävän seinää vasten ja painoin pään polviini. Minun teki nimittäin kovasti mieli itkeä, suurimmaksi osaksi siksi koska olin säikähtänyt niin paljon kun Zayn oli kuristanut minua. Toisekseen minua pelotti Zaynin puolesta, nyt kun olin nähnyt mitä hänelle oli tapahtunut.

"Niall! Mitä siellä tapahtui?" Harry ärähti, heti kun oli potkaissut kellarin oven kiinni. Tiesin katsomattakin, että Harry oli vihainen.. Se oli jo sinänsä pelottavaa.
"Hän vain muuttui! Älä syytä minua siitä, mitä tapahtui Jeannalle!" Niall vastasi ääni väristen, enkä ihmetellyt yhtään.
"Sinä et suojellut häntä! Sanoinhan, että minun olisi pitänyt olla mukana!" Harry syytti vihaisesti ja minun oli pakko puuttua asiaan. En todellakaan halunnut, että Harry suuttuisi Niallille tästä.
Otin seinästä raskaasti tukea ja nousin seisomaan. Jalkani tuntuivat olevan hyytelöä, mikä oli täysin uusi tunne minulle.
"Harry! Se ei ollut hänen syynsä." Tokaisin niin kovaa, kuin kurkullani uskalsin. Puhuminen todella sattui, mutta sain aikaan niin kovan äänen että Harry kääntyi minuun päin. Hän näytti todella vihaiselta, mutta näytti leppyvän hiukan katsoessaan minua.
"Et sinäkään olisi voinut tehdä yhtään mitään siinä tilanteessa. Olen sitä paitsi ihan kunnossa." Sanoin käheästi ja yritin jopa hymyillä jotta saisin Harryn vakuuttuneeksi. Alkuosa oli kuitenkin totta. Ei Harry olisi voinut tehdä yhtään enempää kuin mitä Niall oli tehnyt.
"Hyvä on. Älä puhu ennen kuin saamme sinulle jotain lämmintä juotavaa" Harry käski nyt jo lempeämmällä äänellä ja tarttui minua varovasti kädestä. Tartuin siihen helpottuneena, kun olin saanut tilanteen hallintaan. Niall näytti jo valmiiksi niin järkyttyneeltä, että voisi itkeä. Hänen siipensä liikkuivat hermostuneen oloisina, eikä Niall näyttänyt edes huomaavan sitä. Enkä ihmetellyt yhtään, olihan hänen paras ystävänsä juuri muuttunut enkeleiden vanhaksi viholliseksi..

Emme ehtineet kävellä käytävällä muutamaa metriä pidempää, ennen kuin kulman takaa ilmaantui enkeli.
Harry käänsi minut nopeasti selkänsä taakse, siipiensä väliin, ja toivoi ettei nainen huomaisi. Suunnitelma meni kuitenkin pilalle heti.
"Minä näin hänet." Nainen huomautti kovalla ja käskevällä äänellä. En nähnyt häntä enää, mutta kuulin hänen askeleidensa pysähtyvän eteemme.
"Mitä aiot tehdä?" Harry kysyi vakaalla äänellä, liikkumatta suuntaan tai toiseen.
"Se riippuu vähän mitä on tekeillä. Sinut tuntien ei mitään hyvää." Nainen näpäytti takaisin ja sai Harryn heilauttamaan siipiään melkein äkäisesti. Täytyi myöntää, ettei silloin ollut mukava olla niiden välissä..
"Viime kertainen oli vahinko! Eikä siihen liittynyt ihmisiä." Harry huomautti ja sai siipensä taas paikalleen, mikä oli hyvä juttu minun kannaltani. Yritin nimittäin pyyhkiä hiuksia kasvoiltani ja suustani..
"Aivan. Siksi tämä vaikuttaa joltain pahemmalta. Käske hänen tulla esiin." Nainen käski. Harry ei sanonut mitään vaan tulin oma-aloitteisesti pois hänen selkänsä takaa.
Naisen ulkonäkö oli pieni shokki, vaikka en ollut edes perehtynyt enkeleiden ulkonäkö asioihin. Hän oli pitkä ja lihaksikas. Naisen iho oli jotain afrikkalaisen ja espanjalaisen väliltä: muutaman asteen tummempi kuin etelä-eurooppalaisten. Hänen mustat hiuksensa olivat paksulla letillä, joka näytti yltävän häntä pitkälle selkään asti. Naisen kasvot olivat kovat ja ylpeät, vaikkakin hänellä oli selvästi hymykuopat.
Nainen katsoi minua arvioivasti tummilla silmillään ja heilautti siipiään. Vasta silloin tajusin, että hänen siipensä olivat hopeiset. Aivan kuin normaalien enkelin siipien päälle olisi maalattu hohtavalla hopeisella maalilla.
"Onko hän sinun?" Nainen kysyi ja kohotti katseensa takaisin Harryyn. En ollut vieläkään tottunut, että täällä ihmisistä puhuttiin kuin omaisuudesta..
"On. Mutta älä huoli, olen viemässä hänet takaisin pian" Harry vastasi ja käänsin katseeni häneen. En ollut varmasti lähdössä kotiin, varsinkaan nyt kun Zayn oli pakko saada parannetuksi! Harry kuitenkin oli kuin ei huomaisi ja katsoi ystävällisesti hymyillen naista.
"Parempi olisikin. Palasin juuri Irakista, enkä jaksaisi alkaa välittämään viestejä Gideonille." Nainen vastasi ja huokaisi. Nyt huomasin, että nainen näytti todellakin väsyneeltä. Lisäksi huomasin myös paksun arven, joka kulki juuri naisen silmän alta ja katosi sitten hiuksien sekaan. Nainen oli kokonaisuudessaan aika hurja näky.
"Aivan. Nähdään." Harry sanoi ja katselimme kaikki kolme kuinka nainen jatkoi matkaansa. Pian hän jo katosi kulman taakse.

"Kuka hän oli?" Kysyin rohisevalla äänellä.
"Cassandra." Harry vastasi ja vilkuili ympärilleen ennen kuin lähti kuljettamaan minua ja Niallia taas eteenpäin.
"Miksi hänen siipensä ovat hopeiset?"
"Koska hän on sotilas. Ja johtavassa asemassa. Älä turhaan rasita kurkkuasi"
Tyydyin olemaan loppumatkan hiljaa,vaikka olisin halunnut kysellä lisää. Minua inhotti olla hiljaa kun jouduin vain kuuntelemaan päässäni pyörivää ylimielistä naurua...


Simon:
Kirjastoon lähteminen ei ollutkaan niin hyvä idea kuin olin aluksi ajatellut. Olin luullut, että demoneista löytyisi paljonkin kirjallisuutta mutta todellisuudessa emme olleet löytäneet yhtään mitään hyödyttävää. Osa syy saattoi tietenkin olla kirjaston laajuus. Kirjoja täytyi olla tuhansia!
"Löytyykö mitään?" Kysyin kohottamatta katsettani Vanhat sairaudet- kirjasta. Istuimme pitkän lukupöydän ääressä kahdestaan. Välissämme oli valtava pinollinen erilaisia kirjoja, joita olimme etsineet aluksi.
Kuulin Lavinian huokaisevan muutaman metrin päässä minusta.
"No ei.. En edes tiedä mistä meidän pitäisi etsiä!" Hän sanoi turhautuneena.
"Olisi helpompaa jos tietäisimme mistä Zacharias on etsinyt." Vastasin ja suljin kirjan. Siitä ei ollut mitään hyötyä, ellei Zayn sitten ollut saanut ruttoa.
"Olisiko se liian paljastavaa jos kysyisimme häneltä neuvoa?" Lav kysyi tälläkertaa toiveikkaasti ja kääntyi katsomaan minua.
"Ei se varmaa, mutta kysytään vasta jos hän sattuu tulemaan vastaan." Vastasin hetken mietinnän jälkeen. En haluaisi, että Zacharias tajuaisi jonkin olevan meneillään. Harry ja Niall todennäköisesti repisivät pääni irti jos jäisimme kiinni.
"Hyvä on sitten." Lav haukotteli ja nojautui tuolillaan taaksepäin. Täytyi kyllä myöntää, että olin itsekkin väsynyt. Ja tylsistynyt tutkimaan hyödyttömiä kirjoja.
"Mennään jo takaisin. Näistä ei ole mitään hyötyä." Tokaisin ja viittasin pinoon kirjoja pöydällä. Lav nyökkäsi väsyneen näköisenä, eikä mennyt aikaakaan kun olimme jo tunkeneet kaikki kirjat sattumanvaraisesti hyllyihin ja lähteneet.

Kun tulimme Harryn huoneeseen, hän, Niall ja Jeanna olivat jo tulleet takaisin. Jostain syystä he eivät vastanneet tervehdykseeni mitenkään innokkaasti. Harry istui Jeannan vieressä sängyllä ja katseli kuinka tyttö joi hitaasti jotain höyryävää. Niall puolestaan istui nojatuolissa ja tuijotti pimeästä ikkunasta ulos, kasvot ilmeettöminä.
"... Miten teillä meni?" Kysyin, kun kukaan ei ilmeisesti halunnut selittää mitään. Ensin kukaan muu kuin Jeanna ei reagoinut. Hän kohotti katseensa ja tökkäsi Harrya olkapäähän. Se sai Harryn kääntymään meihin päin ja hän pakotti vihdoin itsensä vastaamaan.
"Ei mitenkään hyvin. Niall ja minä voimme kertoa." Hän sanoi ja viittasi meidät istumaan.
Herrasmies kun olin, annoin Lavinian mennä istumaan tuolille ja itse mätkähdin tyylikkäästi matolle.

Sitten Harry kertoi koko jutun alusta lähtien. Kuinka Jeanna ja Niall olivat menneet alas tapaamaan Zayniä, samalla kun Harry itse oli jäänyt ovelle vahtiin. Niall puolestaan kertoi mitä alhaalla oli tapahtunut ja se jos jokin oli karmeata.
"Hän siis... ihan oikeasti muuttui?" Kysyin hämmentyneenä, kun pojat olivat päässeet tarinansa loppuun.
"Joo ja sen takia meidän on löydettävä se parannuskeino! Ennen kuin neuvosto antaa kuolemantuomion tai jotain." Niall tokaisi, nyt jo reippaamman kuuloisena. Harry ei antanut minkäänlaista ilmettä tulkittavakseni, mutta Jeanna hymyili sanomatta mitään. Ilmeisesti hän ei kurkkunsa takia pystynyt puhumaan..
"Mutta me emme löytäneet mitään. Emmekö me voisi kysyä Zachariakselta apua?" Lavinia sanoi ja sai heti Harryn näyttämään kauhistuneelta.
"Hän valittaa Jeannasta neuvostolle ja joudumme kaikki pulaan!" Harry vastusti ja katsoi Niallia kuin apua pyytäen.
"En usko, että hän valittaa. Sitä paitsi emme me yksin löydä yhtään mitään, mikä voisi auttaa Zayniä." Niall vastasi ja Harry näytti melkein epätoivoiselta.
"Hyvä on sitten! Mutta vien Jeannan heti takaisin jos hän edes näyttää siltä, että voisi mennä valittamaan meistä." Harry tokaisi ja me muut vain nyökkäilimme, sillä tuskin kukaan muu meistä uskoisi Zachariaksen pettävän meidät. Olihan meillä kaikilla yhteinen tavoite saada Zayn takaisin omaksi itsekseen ja pois vankilasta!




Laitan tähän kuvan kaikista pojista, vähän niinku sillee miten ne ois tässä ja edellisessä osassa reagoinu! Tosin Liam ja Louis ei kyllä oo tietosii mistään, mut laitoin ne tonne kummiski!

Käytin Zaynin muokkaamiseen varmaa tunnin, eikä se silti näytä yhtä hyvältä ku mitä mä alunperin aattelin xD se näyttää vähä gootille, mut yrityksen puutteesta ei ollu kyse!! mut jooohh eipä mulla muuta!

The Opposite part 21

Zayn:
Jos oloni on joskus ollut huono, tämän hetkinen oli tuhat kertaa pahempi. Pimeä vankiselli tuntui pyörivän silmissäni, vaikka istuinkin tukevasti lattialla. Nojasin sellin peräseinään ja yritin kulmat kurtussa taistella huonoa oloa vastaan.

Olin yrittänyt miettiä mistä tämä kaikki mahtoi johtua, mutta mitään järkeenkäypää en ollut keksinyt. Minkä ihmeen vuoksi aloin yhtäkkiä muuttua enkelistä demoniksi, joita ei edes pitänyt olla olemassa? Ei ollut tapahtunut mitään, mikä voisi mahdollistaa sellaisen muutoksen...
Oloni oli huonontunut paljon, mutta oli tullut myös yksi hyvä muutos. En enää muuttunut yhtäkkiä joksikin muuksi ja unohtanut tapahtumia. Mutta tilani alkoi lähestyä jo tajuttomuutta. Hengitykseni tuntui raskaalta ja en enää jaksanut edes nousta ylös. Voisin melkein vannoa, että tunsin jonkin ylimääräisen liikkuvan suonissani ja jättävän voimattoman tunteen.
Olin yrittänyt pitää ajatukseni kaikissa mukavissa asioissa, mutta nekin alkoivat muuttua vain murhanhimoisiksi suunnitelmiksi. Tuntui kauhealta nähdä mielessään kuva kaikista ystävistäni joka muuttui yhtäkkiä veriseksi kasaksi ruumiita.. Nukkuminenkaan ei auttanut, kun unet olivat samaa laatua.

Aloin kuulla askelia kesken masentavien kuvitelmieni, enkä ollut ensin varma kuuluivatko ne vain pääni sisällä. Asian selvittääkseni jouduin näkemään paljon vaivaa, että sain silmäni auki.
En nähnyt hämärässä paljoa muuta kuin kaltereiden takana loistavan himmeän valon. Ja ihme kyllä kuulin edelleen askeleet. Niitä kuului olevan enemmän kuin yhdet, enkä pystynyt keskittymään tarpeeksi jotta jaksaisin miettiä keitä he olivat.
Vastaus tuli kuitenkin nopeasti kun kaksi hahmoa pysähtyi sellini eteen.

"Zayn!" Jeanna huudahti ja tarttui kaltereihin yrittäen samalla nähdä pimeään selliini. En vastannut hetkeen mitään, sillä en ollut varma uskaltaisinko avata suuni.  Demoninen osani alkoi jo ohjailla sanomisiani, enkä silloin voinut kuin katsella vierestä. Olin kuitenkin tietyllä tavalla iloinen siitä, että Jeanna ja Niall (joka seisoi hieman kauempana) olivat tulleet. Mutta toinen puoli aivoistani tuntui suunnittelevan kaikkia niitä tapoja joilla voisin heitä satuttaa..
"Hei.." vastasin karheasti ja puristin käteni voimattomasti nyrkkiin. En haluaisi minkään mielikuvistani tapahtuvan..
"Onko olosi... parantunut yhtään?" Jeanna kysyi, mutta minusta tuntui ettei hän itsekkään odottanut myöntävää vastausta.
"Ei.. Mutta ei se ole pahentunutkaan" vastasin hampaideni välistä. Valheeni oli varmasti läpinäkyvä, mutta ehkä Jeanna uskoisi sen. Hän näytti niin huolestuneelta muutenkin..
"Oletko ihan varma? Et näytä yhtään paremmalta" Niall sanoi yhtäkkiä melkein säälittävän leikittelevästi. Hän ei ilmeisesti halunnut dissata minua todella.
"Oletitko minun pomppivan täällä laulellen lastenlauluja?" Tokaisin ärhäkästi takaisin ja tajusin liian myöhään menettäneeni hallinnan.

Tiesin edelleen tarkkaan kuka olin ja ketkä minua kaltereiden toisella puolella katselivat. Muistin kaiken tapahtuneista asioista, mutta ajatustapani oli muuttunut. En nähnyt enää edessäni ystäviäni vaan kohteita. Uhreja jotka voisin tappaa koska vain. Pystyin jopa hymyillen katsomaan Niallia ja kuvitella kuinka helposti repisin hänen siipensä irti, aivan kuten minullekkin oli tehty.
Näin myös kaiken erilaisena: punaisen sävyisenä ja tarkempana kuin ennen.
Nousin seisomaan helposti ja muutamalla askeleella olin jo kaltereiden edessä. Katseeni siirtyi Jeannan hämmentyneistä kasvoista Nialliin, joka näytti järkyttyneeltä.
Suuni kääntyi ylimieliseen hymyyn ja jopa naurahdin koleasti.
"Olen oikeastaan elämäni kunnossa juuri nyt. Vai mitä mieltä olet Jeanna?" Kysyin ja viittasin itseeni hymyillen.
Jeannan silmät suurenivat ja hän otti askeleen taaemmas. Katsoin häntä ja suorastaan vaistosin hänen pelkonsa. Kuulin kuinka hänen sykkeensä kiihtyi ja se sai Jeannan haukkomaan henkeään.
"Zayn...?" Hän kuiskasi tuijottaen minua.
"En minä noin pahalta näytä" naurahdin ja sain ääneni kaikumaan käytävän kylmistä kiviseinistä.
"Jeanna, nyt mennään" Niall sanoi värisevällä äänellä ja käänsin katseeni häneen. Niall näytti kertakaikkisen järkyttyneeltä ja hänen kasvonsa olivat vitivalkoiset. Hauskaa.
"Minnekkäs teillä on kiire? Eikö seurani ole mieluista?" Kysyin ja katsoin muka loukkaantuneena heitä kumpaakin. Suorastaan nautin heidän pelokkaista ilmeistään.
"Zayn sinä et ole kunnossa" Jeanna yritti ihailtavan rohkeasti, mutta Niall nappasi häntä käsivarresta kiinni tarkoituksenaan vetää hänet mukaansa. En kuitenkaan halunnut niin tapahtuvan.
Reagoin niin nopeasti, ettei kumpikaan heistä ehtinyt tehdä mitään. Käteni puristui raudanlujasti Jeannan kaulan ympärille ja nostin hänet ilmaan vaivattomasti.
Hymyillen katselin kuinka Jeanna tarrautui käteeni ja alkoi voimattomasti sätkiä päästäkseen irti. Niall oli jähmettynyt hänen viereensä, kädet koholla kuin antautuen minulle.
"Zayn päästä hänet irti!" Niall pyysi ääni korkeampana kuin tavallisesti, mutta hymyilin vain hänelle vastaukseksi. Jeanna yritti rimpuilunsa seassa sanoa jotain, mutta hänen suustaan kuului vain epämääräistä yninää. Jeannan kasvot alkoivat jo sinertää ja hänen silmänsä täyttyä kyyneleistä.
Aistin helposti kuinka hauras ihminen oli käsissäni. Olisin voinut sääliä häntä... paitsi että en edes halunnut. Voisin vain yhdellä pienellä liikkeellä taittaa hänen niskansa ja se taisi lievästi huolestuttaa Niallia.
"Entä jos en halua?" Leikittelin, enkä huomannut lähestyvää hahmoa. Huomasin sen vasta kun hopeinen valo välähti ja käsivarteni joka piteli Jeannaa, päästi irti.
Jeanna tippui lattialle rajusti mätkähtäen, sillä Niall ei ehtinyt ottaa hänestä kiinni..
Kohotin edelleen hymyillen katseeni ja huomasin lisää tuttuja.

"Uskallakkin koskea häneen enää ikinä." Harry sähähti silmät vihasta kiiluen. Hänen kädessään oli terävä raudankaistale, joka oli juuri viiltänyt käsivarteni auki. Mustaa verta tippui lattialle tiuhaan tahtiin, ja viereeni oli jo ilmestynyt lammikko. En kuitenkaan tuntenut kipua tai heikotusta. Sen sijaan olin riemastunut.
"Harry! Mukavaa, että saavuit" sanoin ja katselin rauhassa, kuinka Harry näytti siltä että voisi räjähtää.
Harry kääntyi ympäri ja nosti Jeannan hellävaroin ylös lattialta. Hän tarkisti tytön vartalon vammojen varalta ja antoi hänet sitten Niallin huomaan. Odotin paikallani kokoajan ja katselin.
Lopulta Harry kääntyi ja katsoi minua vihaisempana kuin koskaan. Hänellä oli edelleen se typerä rautapalikka kädessään. Siitä ei tosin olisi mitään hyötyä.
"Et sinä minua tuolla tapa" huomautin ja kohotin käteni. Se oli kokonaan mustana verestä, mutta itse vuoto oli tyrehtynyt. Lattialle olikin jo kertynyt muutaman litran lätäkkö...
"Tapan jos on pakko" Harry vastasi, eikä näyttänyt laskevan leikkiä. Minua tilanne kuitenkin huvitti sillä olisin voinut vain murtaa kalterit ja tehdä selvää heistä kaikista. Mutta päätin säästää sen myöhemmälle.
Kun en vastannut mitään, Harry tarttui Nialliin ja veti hänet ja Jeannan mukaansa. Hitaasti he perääntyivät käytävää pitkin ja katosivat pian pois näkyvistä. Aistin kuitenkin vielä heidän pakokauhunsa ja pelkonsa. Se jos jokin sai minut hyvälle tuulelle.




Tuli hirvee kirjotusfiilis ja tadaaa!! Pitkästä aikaa Zaynin näkökulmasta tosin! Toivottavasti kaikilla meni uus vuos hyvin, eikä menny liian ranttaliks xD