The Opposite part 24

Niall:
Aamulla, jo kuuden aikaan, olimme kirjastossa etsimässä lisätietoa. Tosin vain minä, Harry ja Lavinia olimme paikalla. Harry oli väkisin halunnut jättää Jeannan nukkumaan ja Simon oli lähtenyt maan päälle Lizzyn luo. Niimpä vain me kolme odotimme Zachariasta kirjastossa. Harry oli nimittäin lähettänyt hänelle viestin ja kysynyt, että voisimmeko auttaa häntä.

En hämmästynyt ollenkaan kun huomasimme olevamme ainoita koko kirjastossa. Haukotuksiemme äänet kaikuivat korkeiden kirjahyllyjen välissä, kun yritimme ajankuluksi löytää jotain hyödyllistä.

"Olisimme voineet tulla tänne myöhemminkin." Lavinia haukotteli ja laski otsansa tumman puupöydän pintaa vasten. Hänen vaaleat hiuksensa peittivät kaikki avonaiset kirjat, joita hän oli yrittänyt tutkia.
Harry kohotti katseensa vanhan näköisestä kirjasta, jota hän oli ollut lukemassa. Tai ainakin hän yritti näyttää siltä, että oli ollut lukemassa. Harry nimittäin keikkui tuolinsa takajaloilla, eivätkä hänen silmänsä olleet liikkuneet viimeiseen viiteen minuuttiin.
"Samaa mieltä. Zachariaskaan ei varmasti tule tänne ennen yhdeksää." Harry sanoi, haukotteli leveästi ja heitti kirjan pöydälle.
"Älkää nyt! Nukuitte kummatkin yli kuusi tuntia." Totesin ja hymyilin heille pöydän toiselta puolelta. Lavinia tuhahti nostamatta päätään ja Harry jatkoi tuolilla keikkumista silmät kiinni. Laiskurit..
Olin kyllä itsekkin väsynyt, mutta positiivisella asenteellahan pötkitään pitkälle! Jatkoin siis pölyisten sivujen selaamista, vaikka puolet tekstistä meni minulta ohi.

Oli kulunut ehkä puolisen tuntia. Olin ehtinyt vaihtaa kirjaa jo viidesti ja melkein nukahdinkin kerran. Lavinia oli jäänyt paikalleen, pää pöytää vasten, eikä ollut puhunut viime keskustelumme jälkeen. Harry puolestaan näytti olevan hereillä, mutta ei silti tehnyt muuta kuin keikkui hitaassa tahdissa silmät kiinni.
Uneliaan olotilani takia säikähdin todella, kun matala ääni kuului selkäni takaa.

"Te olette aikaisin liikkeellä."
Yhtäkkinen, kovasti kaikuva ääni sai aikaan ihmeitä. Kirja tipahti käsistäni äänekkäästi pöydälle, mikä sai Lavinian säpsähtämään hereille niin rajusti että hän löi siivillään pölykerroksen irti takanaan olevista kirjoista. Harry puolestaan menetti tasapainonsa ja kaatui selkä edellä lattialle mahtavan rämähdyksen säestämänä.

"Zacharias. Et saisi hiippailla tuolla tavalla.." Lavinia henkäisi, pyyhkäistyään sotkuiset hiuksensa kasvoiltaan. Käännyin katsomaan selkäni takana seisovaa Zachariasta. Hän hymyili melkein tyytyväisenä, eikä itse näyttänyt yhtään väsyneeltä. Hän oli pukeutunut "tavallisesti", kuten hän sitä itse kutsui: mustiin puvun housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan.
"Kävelin ihan normaalisti. Te ette vain olleet tarkkaavaisia. Harry, yritä nousta ylös vielä tämän päivän aikana." Zacharias vastasi ja sanoi viimeisen naurahtaen. Käännyimme kaikki katsomaan kohtaa jossa Harry oli hetki sitten keikkunut. Nyt hänestä ei näkynyt mitään.
"Taisin halvaantua. Tai vähintään murtaa selkäni." Harry voihkaisi ja muutaman ähkäisyn jälkeen hän ilmaantui taas näkyviin.
"Tai sitten vain egosi sai kolauksen." Zacharias näpäytti ja sai Lavinian virnuilemaan myrtyneelle Harrylle.

Ryhdyimme kaikki yhdessä selaamaan kirjoja, mikä tuntui hieman hölmöltä kaiken etsinnän jälkeen. Mutta kaikkien ihmeeksi, Harry löysi ensimmäistä kertaa jotakin.
"Heeei... tässä on jotain." Hän sanoi yhtäkkiä ja me kaikki käännyimme heti hänen puoleensa. Harry näytti sormellaan mistä kohtaa pitäisi lukea ja teimme työtä käskettyä.
'Demoneilla on kyky hallita ihmisolentoja sulautumalla heihin, mutta kyseinen kyky ei toimi enkeleihin. Enkeleiden puhdas aura ja hyväntahtoisuus pitävät pahat voimat poissa. Kuitenkin on tavattu eräs tapaus, jossa enkelin mieltä manipuloitiin demonien voimilla. Vanhojen kirjoitusten perusteella vain demonien veri voi vaikuttaa negatiivisesti enkekeihin, mutta vain jos sitä päätyy toimivaan verenkiertoon...'
En ehtinyt lukea loppuun kun Harry oli jo äänessä.
"Siinä se! Zaynissä on demonin verta, joka muutti hänet!" Hän sanoi innoissaan, mikä oli uutta. Ehkä hän oli vain niin tyytyväinen, että olimme vihdoinkin löytäneet jotain.
"Mistä häneen sitä olisi tullut? Demonit tuhottiin yli sata vuotta sitten." Zacharias totesi, mutta kumartui tutkimaan kirjan palstaa tarkemmin.
"Sellaisen veren kanssa ei kai voi syntyä?" Lavinia kysyi ja Zacharias pudisti heti päätään.
"Zayn on ollut koko lapsuutensa aivan kuten kaikki muutkin. Tämähän alkoi vasta lankeamuksen jälkeen." Zacharias sanoi ja nojautui miettiväisenä taaksepäin tuolissaan.
"Täällä ei lue mitään enempää. Miten me muka saamme sen veren pois?" Lavinia kysyi närkästyneenä ja sulki kirjan.
"Meidän täytyy käydä Terbinuksen luona. Hän jos joku tietää näistä asioista." Zacharias sanoi ja nousi tuolistaan.
"Odotahan nyt. Kuka on Terbinus?" Lavinia kysyi ja sai meidät kaikki kolme pyöräyttämään silmiämme.
"Sinä oletkin juuri ja juuri liian nuori muistamaan. Terbinus johti neuvostoa ennen Gideonia. Hän joutui lopettamaan, koska alkoi olla jo liian vanha." Zacharias selitti. Minä ja Harry olimme Laviniaa kaksi vuotta vanhempia, joten olimme jo aikaisemmin kuulleet puhuttavan hänestä. Tosin olin myös kuullut, että Terbinus on tosi huonossa kunnossa nykyään...

Lähdimme kirjastosta ja jouduimme kävelemään koko päärakennuksen kaukaisimpaan nurkkaan, minne vanhustenhoito oli keskittynyt. Matka kesti muutenkin kauemmin koska porukka alkoi jo heräillä ja lähteä aamuisille kierroksilleen maan päälle. Minunkin pitäisi olla siinä porukassa, mutta nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta.

Vanhusten alue oli jotenkin karmiva. Kaikkialla oli valkoisia seiniä, ovia, huonekaluja ja vaatteita. Paikka näytti melkein ihmisten sairaalalta, vaikka olinkin nähnyt sellaisen vain kerran.
Kävelimme käytävillä, joiden reunustat olivat täynnä ovia nimikyltteineen. Tapasimme jopa muutaman heikkokuntoisen vanhuksen, joita hoitajina työskentelevät enkelit auttoivat eteenpäin.
Kysyimme neuvoa eräältä hoitajalta, joka sitten johdatti meidät Terbinuksen huoneen luo. Vaistomaisesti me kaikki kolme: minä, Harry ja Lavinia, hivuttauduimme Zachariaksen selän taakse. Hän saisi nimittäin hoitaa puhumisen.

Astuimme sisään huoneeseen ja ihmeekseni se oli yllättävän kotoisa. Huoneessa oli suhteellisen paljon huonekaluja. Leveä sänky, kirjoituspöytä, monta erilaista nojatuolia ja kirjahyllykkö. Joka puolella oli henkilökohtaisia tavaroita ja lahjoja, jotka peittivät hieman sairaalahuoneen kolkkoutta. Oli selvää, että Terbinus oli asunut täällä jo jonkin aikaa.
"Herra Terbinus? Teille tuli vieraita." Hoitaja sanoi lempeällä äänellä ja kävi varovaisesti taputtamassa sängyssä makaavaa hahmoa olkapäälle.
"Hmm?" Hahmo urahti karhealla äänellä ja nousi istumaan.
Heti ensimmäiseksi panin merkille, että Terbinus näytti melkein peikolle. Hänellä oli keskipitkät, harmaat hiukset jotka sojottivat joka suuntaan. Hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja ehkä hieman roikkuvat, mutta yhtälailla hän näytti ylpeältä ja karismaattiselta, mikä oli outoa.
"Hyvää huomenta Terbinus. Muistatko minut?" Zacharias kysyi ja astui lähemmäs sänkyä. Me kolme jäimme taaemmas, epävarmoina siitä mitä pitäisi tehdä.
"Hmm.. Gormac? Ei ei ei... Carlile? Eheeeii Zachariashan sinä olet!" Terbinus huudahti mumistuaan hetken itsekseen ja ojensi kurttuisen kätensä. Zacharias kätteli häntä ja jäi seisomaan hänen sängynsä viereen.
"Aivan niin. Miten olet voinut?"
"Ei ole mitään kehumista. Hukka minut pian perii." Terbinus vastasi voivotellen ja oikaisi itsensä parempaan asentoon. Hänen rähjäisen näköiset siipensä löivät muutaman kerran, ennen kuin ne asettuivat takaisin paikalleen.
"Ikävä kuulla. Mutta pystyisitkö siitä huolimatta auttamaan minua ja näitä nuoria?" Zacharias kysyi ja viittoi meitä tulemaan edemmäs. Tietenkin Lavinia työnsi Harryn ja minut hänen edelleen..
"Hmm.. Riippuu tapauksesta, mutta todennäköisesti." Terbinus tokaisi ja katseli meitä tummilla silmillään, aivan kuin etsisi jotakuta. Hän katsoi meitä kaikkia tarkasti ja vilkuili sen jälkeen ovelle, kuin toivoen että vierailijoita olisi enemmän.
Zacharias ei kuitenkaan pannut hänen toimintaansa merkille, vaan kertoi nopeasti Zaynin tilanteesta ja ideastamme johon liittyi demonin veri.
Terbinus kuunteli hiljaa ja näpräsi kömpelösti peittonsa kulmaa. Välillä hän kohotti rehottavia kulmiaan, muttei keskeyttänyt.

"Tiedätkö siis mitään demonien veren käytöstä enkeleihin? Muistaakseni olit mukana-"
"- kun viimeinen demoni tapettiin, kyllä. Se vasta olikin päivä.." Terbinus sanoi, lopettaen Zachariaan lauseen. Täytyi myöntää, että tuntui oudolta katsella tuota vanhaa ukkelia, joka oli ollut mukana sellaisessa. Siitä oli sitä paitsi yli sata vuotta, joten Terbinus oli jo ikivanha. Vaikka elimmehän me pidempään kuin ihmiset, Terbinuksen täytyi olla jo yli 130- vuotias...
"Te siis sanotte, että Zayniin on laitettu demonin verta joka muutti hänet? Mahdotonta." Terbinus tokaisi ja purskahti sitten hinkuvaan nauruun.

Seisoimme kaikki aikalailla järkyttyneinä paikallamme. Ei hänen sentään tarvinnut nauraa, aivan kuin olisimme tyhmiä... Paitsi ehkä olimmekin.
"Sekö on täysin mahdotonta?! Mutta kirjassa-" Lavinia tokaisi yhtäkkiä ja astui esiin. Hän näytti melkein hermostuvan ukkelin hekotteluun, mutta en voinut syyttää häntä siitä.
Terbinus lopetti nauramisen ja keskeytti taas.
"Äläs nyt, kunhan yritin johtaa teitä harhaan." Hän tokaisi rehellisesti ja katseli hymynkare huulillaan kuinka me neljä vaihdoimme hölmistyneitä katseita.
"Miksi tekisit niin? Etkö voi vain kertoa mitä tiedät aiheesta?" Harry kysyi, ennen Zachariasta.
"Koska minä laitoin veren Zayniin." Terbinus vastasi tyynesti ja pääsi taas nauttimaan hiljaisuudesta huoneessa.




Taas vaihteeks kesti pidempään, mut tää osa on sitte pikkusen pitempi! Kirjotin tätä kyllä kaks päivää.. xD ja laitan taas kuvan! Siinä ois esimerkki siitä miltä Lavinia, Zacharias ja Terbinus näyttäis!
Ja btw Liam on siinä, koska alunperin sen piti olla tässä osassa mukana.. ups xD