The Opposite part 26

Niall:
Harpoimme kaikki neljä käytävää pitkin, eikä kukaan sanonut mitään. Tiesin, että olimme kaikki aivan yhtä turhautuneita. Olimme odottaneet Terbinuksen auttavan meitä! Ja sitten se vanha kääkkä masensi meitä lisää. En olisi koskaan odottanut hänen käyttäytyvän niin, olihan hän ollut koko neuvoston johtaja! Ei niin hyvä asemaiset tee tuollaisia laittomia ihmiskokeita..

Heti kun pääsimme ulos osastolta, Zacharias pysäytti meidät. Hän käänsi meidät kaikki kolme riviin ja tarkisti ettei lähistöllä ollut muita. Käytävä oli autio, lukuunottamatta yhtä valkotakkista hoitajaa joka seisoi parin kymmenen metrin päässä osaston ovella.
"Nyt kuuntelette tarkasti. Meidän pitää viedä Zayn pois täältä." Hän sanoi vakavalla äänellä, käsi Harryn olkapäällä.
"Mitäh?" Harryltä pääsi, mutta hän sanoi sen meidän kaikkien puolesta.
"Mitä tarkoitat?" Lavinia kysyi hölmistyneen näköisenä, mutta Zacharias viittasi hänet vaikenemaan.
"Neuvosto tappaa hänet heti kun huomaavat muutoksen. Jos saamme hänet pois täältä, neuvoston ulottumattomiin, saamme lisäaikaa keksiä parannuskeino."
"Minne me hänet veisimme? Ja miten?" Kysyin kulmat kurtussa, mutta olin silti kiinnostunut suunnitelmasta. Eihän meillä ollut mitään parempaakaan..
"Toiseen keskukseen. Tunnen hyvin New Jerseyn keskuksen johtajan Mirjamin. Hän saattaisi auttaa meitä, hyvällä tuurilla. En kuitenkaan vielä tiedä miten saamme Zaynin sinne, mutta mietin kohta... Menkää te valmistautumaan lähtöön." Zacharias sanoi ja näytti miettiväiseltä. Hänen mustien kulmakarvojensa väliin ilmestyi syvä ryppy. Pystyin melkein kuulemaan kuinka hänen aivonsa hurisivat..
"Lähdemmekö me kaikki?" Lavinia kysyi epävarmasti. Yllätykseksemme Harry vastasi ennen Zachariasta.
"Neuvosto kyllä saisi meidät kiinni, jos jäisimme tänne. Gideon ei varmasti arkailisi heittää meitä alas täältä."
"Aivan. Joten ottakaa vain jotain tarpeellista mukaan ja tulkaa sitten kellariin." Zacharias sanoi, kääntyi kannoillaan ja katosi käytävän kulman taakse.




Jeanna:
Kun heräsin yksin Harryn sängyssä, kello oli jo paljon. Olin ilmeisesti nukkunut yli kymmenen tuntia, mikä tietyllä tavalla teki ihan hyvää. Tunsin oloni virkeäksi herätessäni.
Huomasin ettei Harry ollut paikalla ja se alkoi pikkuhiljaa huolestuttaa minua. Kello oli nimittäin jo lähempänä yhtätoista, enkä osannut tehdä mitään muuta kuin istua sängyn reunalla. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin tehdä aamutoimeni, tosin ilman vessaa ja juoksevaa vettä...

Kaadoin mukaan ottamani repun sisällön lattialle ja tarkastelin sitä. Minulla oli vaihto alusvaatteet, kaksi ylimääräistä t-paitaa, hammasharja, vanha kampa, kaksi ponnaria ja 70 senttiä... Näillä en pärjäisi kovin pitkälle, mutta se oli parempi kuin ei mitään.
Pidin huoneen ovea tarkasti silmällä kokoajan kun vaihdoin paitaa. Ihan vain varmuuden vuoksi jos Harry palaisi.. Harjasin myös takkuiset hiukseni kammalla, mutta minusta tuntui että menetin puolet niistä. Tämä ei todellakaan ollut paras aamuni.
Olin laittamassa hiuksiani ponnarille oven vieressä roikkuvan peilin edessä kun huomasin ensimmäistä kertaa valokuvan. Se oli kiinnitetty peilin ylänurkkaan, joten jouduin liikuttelemaan sitä hetken ennen kuin se irtosi.

Minun ei varmaa kannattaisi tutkia toisten tavaroita, mutta tämä kuva kiinnitti ehdottomasti huomioni. Siinä oli nimittäin viisi poikaa. Harry, Zayn, Niall, Louis ja Liam. Kahden viimeisen tunnistamiseen minulla meni hetki, mutta olin varma että he siinä olivat.
Kuvassa kaikki pojat olivat selvästi nuorempia kuin nykyään. He istuivat ruskeilla penkeillä, mutta normaalius loppui siihen. Naurava Zayn oli vedettynä penkkien yli ja muut neljä nauroivat ympärillä. En voinut kuin tuijottaa heidän ilmeitään. Kaikki näyttivät niin naurettavan iloisilta ja nuorilta. Ja lisäksi Zaynilläkin oli siivet. Puhtaan valkoiset, aivan kuten kaikilla muillakin.
Minusta tuntui, että tämä kuva oli Harrylle tärkeä. Eihän hän sitä muuten peilissään säilyttäisi.
Laitoin kuvan varovaisesti paikalleen ja jatkoin hiuksieni sukimista. Ja samalla toivoin hartaasti, että Harry tulisi takaisin. Tahdoin nyt entistä enemmän auttaa Zayniä ja saada hänen ja Harryn suhteen takaisin samanlaiseksi kuin se oli kuvassa.

Minun ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauan. Noin vartin kuluttua Harry harppoi yhtäkkiä sisälle, vakavan näköisenä.
"Heii.. Missä olet-" Aloitin hymyillen ja nousin nojatuolista. Harry kuitenkin keskeytti minut.
"Kerron myöhemmin koska meidän pitää mennä nyt heti. Ota reppusi mukaan."




Tääkin on vähän lyhyehkö, mutta saas nyt kelvata :D tässä on btw se kuva mitä Jeanna katto! Lisätkää siivet mielikuvituksessanne koska kuvanmuokkaus ei kuulu mun lukuisiin taitoihini xD