The Opposite part 33

Jeanna:
"Tuo kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä." Mirjam tokaisi heti kun Zacharias oli kertonut tapahtuneesta. "En ole koskaan kuullut vastaavasta."
"En minäkään, mutta ei se silti tee siitä mahdotonta. Ihmisen, eli tässä tapauksessa Jeannan verellä on selvää vaikutusta demonin vereen." Zacharias vastasi kärsivällisesti ja taputti sänkyä jolla hän istui. Vastahakoisen näköisenä Mirjam istui hänen viereensä ja silmäili minua huoneen toiselta puolelta.
Istuin toisella sängyllä Harryn ja Niallin välissä, hyvin tietoisena siitä, että kaikki tuijottivat minua.
"Aivan.. Mutta meillä on toinenkin ongelma. Tytön takia hirviö on irti sellissään, eikä ovi välttämättä kestä. Lähetin sinne vartijoita, mutta ilman vanhanaikaisia aseita heistä ei ole kovinkaan paljon apua." Mirjam totesi ja ärtyneen näköisenä hieroi ohimoitaan.
"Hänellä on nimikin." Niall huomautti yhtäkkiä, mutta Zacharias pudisti päätään melkein huomaamattomasti. Ilmeisesti Mirjamia ei kannattaisi ärsyttää entisestään. Täytyi myöntää, minua pelotti se mahdollisuus, että Mirjam heittäisi meidät ulos.
"Olet aivan oikeassa." Zacharias sanoi Mirjamille. "Mutta meidän on kokeiltava tehdä asialle jotain. Mietin, että olisiko verensiirto mahdollista? Ehkä ihmisveri vaikuttaisi positiivisesti demonin vereen."
"Miten ajattelit päästä lähelle.. sitä? Ketjut eivät ole enää kiinni seinissä." Mirjam tokaisi ja mulkaisi minua.
"Zayn huijasi Jeannaa. Me kaikki olisimme tehneet samoin." Harry vastasi yhtäkkiä ärtyneen kuuloisesti ja näin sivusilmästä Niallin nyökyttelevän.
"Niimpä. Meidän on pakko kokeilla verensiirtoa. Enkelit ovat lähempänä kaikin tavoin ihmisiä kuin demoneja." Lavinia, joka istui keskellä lattiaa miettiään näköisenä, sanoi ja sai Zachariaksen nyökkäämään.
"Jonkun täytyy mennä sisään ja saada Zayn rauhoittumaan hetkeksi. Ehkä saisimme pakotettua hänet paikalleen ketjujen paloilla."
"Meillä on yhdet ketjut. Niillä paloilla te ette tee yhtään mitään." Mirjam huokaisi ja nousi seisomaan. "Lähetän jonkun hakemaan niitä. Kutsun sillä välin Vincentin tekemään verensiirron."
Sen sanottuaan Mirjam katosi ovesta ulos ja jäimme viidestään.

"Minä voin mennä sisään." Harry ehdotti hetken kuluttua. "Voin ehkä ärsyttää Zayniä sen verran, että saatte ketjut valmiiksi."
"Ehkä on parempi, että minä menen. Zayn tuntuu suhtautuvan sinuun vihamielisemmin." Niall huomautti ja sai Harryn pyöräyttämään silmiään.
"Kyllä minä pärjään. Yritän johdatella hänen mieltään jonnekkin muualle." Harry otti farkkujensa taskusta taitellun valokuvan joka avaamisen jälkeen paljastui samaksi kuvaksi, jota olin Harryn huoneessa katsellut.
"Tuo saattaisi onnistua paremmin kuin ärsyttäminen." Totesin. "Mutta Zayn voi vain esittää kiinnostuvansa. Meidän pitää sen takia olla aika nopeita."
"Aivan. Harry, sinun täytyy houkutella Zayn oven lähelle mistä me pääsemme nopeasti hyökkäämään hänen kimppuunsa. Jos saamme hänet kaatumaan maahan, voimme laittaa uudet ketjut paikalleen helpommin." Lavinia ehdotti innostuneen näköisenä ja havainnollisti ideaansa asettelemalla pieniä kiviä asetelmiin lattialle.
"Tuo kuulostaa hyvältä." Zacharias hymyili ystävällisesti Lavinialle. "Tehdään niin, mutta otetaan ensin verta talteen."

Olin ollut verikokeissa monta kertaa, joten tämän kertainen ei tuntunut missään. Lääkärinä toimiva enkeli Vincent, silmäläsipäinen ja lempeän näköinen mies, oli hyvin hellä eikä pistos sattunut juuri ollenkaan. Ihme ja kumma hänellä oli käytössään aivan samanlaiset tarvikkeet kuin ihmis-sairaaloissakin.
"Valmista tuli." Vincent sanoi käheällä äänellään ja ojensi Zachariakselle noin desin verran vertani. Irrotin itse puristusvyön käsivarrestani ja painoin vanulappusta pistoskohdan päällä.
"Hyvä. Tämän pitäisi riittää vallan mainiosti. Olisiko sinulla vielä piikkiä lainattavaksi?" Zacharias kysyi ja Vincent ojensi hänelle kaksi piikkiä, jotka Zacharias latasi verellä.
"Joko voimme mennä? Mirjamin luulisi jo löytäneen ketjunsa." Niall kysyi käsi jo ovenkahvalla.


Harry:
Mirjam oli saanut ketjut käsiinsä kun tulimme vankikäytävään. Paikalla oli myös tusinan verran hopeasiipisiä vartijoita, jotka vahtivat tarkasti ilmeisesti Zaynin selliä.
"Onko tämä varmasti hyvä idea? En haluaisi ottaa riskiä, että se pääsee vapaaksi ja riehumaan keskukseeni." Mirjam kysyi ojentaessaan ketjut Zachariakselle.
"Emme päästä häntä ulos ilman näitä." Zacharias vastasi ja nojautui viereeni. "Älä päästä häntä lähellesi. Hän voi hyvinkin paiskata sinut tuon seinän läpi."
Nyökkäsin ja hermostuneena hapuilin valokuvaa taskussani. Tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset, mutten halunnut näyttää hermostuneisuuttani varsinkaan Jeannalle. Hän halusi tämän toimivan, tiesin sen. Mutta minusta tuntui, ettei Zayn suostuisi kuuntelemaan...
Menin sellin oven eteen ja katsoin olkani yli.  Zacharias ja Niall pitivät ketjuja valmiina, Jeannalla oli veriruiskut ja Lavinia puristi kookasta paistinpannua, mikä tuntui hieman hölmöltä ottaen huomioon tilanteen. Mutta ehkä kunnon isku päähän auttaisi Zaynin rauhoittelemisessa.
Käännyin oven puoleen ja kurkkasin pienestä lasi ikkunasta sisään. Huoneessa näytti olevan vain yksi lamppu, enkä sen valossa nähnyt Zayniä. Tämä ei helpottanut oloani ollenkaan..
Pidin kuitenkin pääni ja avasin oven. Livahdin sisään ja jätin oven raolleen juuri niin vähän, että se näytti olevan kiinni. Sitten silmäilin huonetta sydän tykyttäen.

"Oho." Kuului pimeästä, suoraan edestäni. "Sinua en aivan ensimmäiseksi odottanut." Zayn sanoi astuessaan valokeilaan.
"Yllätys. Tulin katsomaan kuinka hyvältä näytät." Vastasin jäykästi ja minun oli pakko myöntää, ettei Zayn näyttänyt missään määrin hyvältä. Kalmankalpeassa ihossa oli mustia veriviiruja, vaatteet olivat tomuiset ja silmissä hullunkiilto. Hän ei todellakaan näyttänyt sellaiselta henkilöltä jonka kanssa halusi olla samassa huoneessa.
"Minähän näytän aina hyvältä. Mutta en usko, että tulit pelkästään ulkomuotoani ihastelemaan." Zayn hymähti ja kohotti käsivarsiaan joiden ranteista roikkuivat rikkoutuneiden ketjujen jäänteet, veren mustaamina. "Näetkö miten fiksu Jeanna on? En edes uskonut hänen tekevän sen."
"Sinä huijasit häntä. Olisit itsekkin tehnyt samoin jos olisit ollut hänen tilallaan." Vastasin hengitettyäni muutaman kerran, varoen hermostumasta.
"Tottakai. Luottaisin johon kuhun joka melkein tappoi minut. Loogista." Zayn naurahti laiskasti ja lähti kävelemään lähemmäs minua.
"Hän välittää sinusta." Myönsin hampaideni välistä.
"Olen huomannut. Ehkä jopa enemmän kuin sinusta." Zayn virnisti ja pysähtyi muutaman metrin päähän, silmäillen minua raivostuttavan ilkikurisesti.
Jouduin sulkemaan silmäni hetkeksi ja puhaltelemaan suuttumustani. Minun teki kovasti mieli alkaa huutamaan, mutta sen tekemällä laittaisin meidät kaikki vaaraan. Erityisesti Jeannan.
"Ehkä." Tokaisin ja nostin katseeni. "Mutta en tullut hänne puhuakseni hänestä. Halusin vain muistuttaa sinua hyvistä ajoista." Sanoin ja otin kuvan taskustani.
"Kuinka herttaista. Meillä on todellakin ollut hauskaa, mutta ne ovat menneitä." Zayn sanoi ja katseli valokuvaa hymynkare huulillaan.
"Ei niiden aikojen tarvitse olla menneitä. Me voimme edelleen olla kaikki viisi yhdessä. Sinut voidaan parantaa ja saamme ehkä Liamin ja Lousin taas viettämään aikaa kanssamme." Höpötin, mutta huomasin itseasiassa haluavani niin todella tapahtuvan. Emme olleet pitkiin aikoihin olleet vanhana viisikkona. Liam oli kiireinen työssään neuvoston hyväksi ja Louis tuntui viihtyvän toisten kanssa. Olihan minulla ja Zaynilläkin ollut riitamme Zachariaan huomiosta sun muusta, mutta ne olivat tällähetkellä hyvin lapsellisia asioita. Minun puolestani kaikki voisi olla sovittuna, kunhan vain Jeanna pysyisi poissa kuvioista.
"Aivan, kaikki tulee olemaan täydellistä." Zayn tuli eteeni ja nappasi valokuvan kädestäni. "Naurettava ajatus."
"Me voisimme oikeasta parantaa sinut. Jos vain-" Aloitin, mutta Zayn keskeytti minut.
"Olisin aloillani? Entä jos en halua tulla parannetuksi? Tiedän kyllä suunnitelmastanne." Hän nyökkäsi takanani olevaan oveen päin. "Verellä ei ole mitään vaikutusta."
"No selvästi sillä oli. Jeanna kertoi mitä tapahtui.." Vastasin ja huonoksi onnekseni sain Zaynin katsomaan minua vihaisen näköisenä.
"Mitään ei tapahtunut. Veri ei vaikuttanut mitenkään." Hän toisti uhkaavasti ja nopealla liikkellä tarttui t-paitani rinnuksesta kiinni. Paniikinomaisesti minun teki mieli riistäytyä irti hänen otteestaan, mutta se olisi pelkkä itsemurha.
"Jos niin sanot." Vastasin mahdollisimman rauhallisena, vaikka näin kuinka Zaynin kasvot vääristyivät hänen suuttuessaan.
"Tapan sinut." Hän sähähti ja kevyesti, aivan kuin olisin pelkkä nukke, paiskasi minut huoneen poikki, päin kivi seinää.
Ilmassa tuntemani hämmentävä painottomuuden tunne päättyi nopeasti kun kaikki ilma pakeni keuhkoistani. Mätkähdin maahan henkeä haukkoen, tuntiessani pistävän kivun kyljessäni. Päässäni pyöri mutta kuulin askeleiden lähestyvän ja yritin kääntyä katsomaan, mutta oven pamaus ja meteli keskeyttivät minut.


Niall:
Ryntäsimme yhtenä rytäkkänä sisään, juuri sillä hetkellä kun Zayn oli selkä oveen päin. Taklasimme hänet nopeasti maahan ja minä ja Zacharias heittäydyimme hänen päällensä. Sain melko helposti pujotettua ketjut edellisten päälle Zaynin ranteisiin ja hengästyneenä katsoin miten Zacharias pärjäsi. Hän oli juuri saanut omansa hoidettua kun Zayn riehaantui täysin. Hän heitti meidät kummatkin päältään ja potkaisi kipeän näköisesti lähimpänä seisovaa Laviniaa jalkaan.

Peräännyimme heti, mutta puristimme ketjujen päitä tiukasti. Zayn nousi hitaasti seisomaan ja kiivaasti hengittäen katsoi taas verta vuotavia ranteitaan.
"Se on omaksi parhaaksesi." Zacharias sanoi ilmeisesti tavoitellen rauhoittavaa sävyä. Zayn kuitenkin mulkaisi häntä niin pahasti kuin pystyi.
"Aivan kuin te tekisitte mitään minun hyväkseni." Hän ärähti ja syöksähti meitä kohti. Kiskaisimme kuitenkin ketjuista niin kovaa kuin pystyimme ja Zayn rymähti suoraan kivilattialle, päästäen mahtavan sarjan kirosanoja.
"Nyt Jeanna! Anna toinen minulle!" Zacharias huudahti ja ojensi ketjunsa minulle, samalla kun Jeanna antoi hänelle ruiskun. Puristin molempia ketjuja rystyset valkosina niin, että Zaynin oli pakko antaa käsiensä nousta päänsä molemmille puolille kivun takia.
Jeanna ja Zacharias menivät hänen molemmille puolilleen ja yhtä aikaa painoivat ruiskut Zaynin kyynertaipeiden suuriin verisuoniin.
Heti kun he olivat painaneet männät alas ja päästäneet veren suoniin, Zayn alkoi huutaa niin kärsivästi, että sitä oli järkyttävää kuunnella. Hän riuhtoi ketjuja ja yritti epätoivoisesti päästä irti.
"Kaikki pois tieltä!" Zacharias huusi ja tuli ottamaan toisen ketjun minulta. Peräännyimme huoneen reunoille ja jouduimme kaikki katsomaan kuinka Zayn huusi kivusta.

Minusta tuntui kauhealta katsella sitä. Entä jos veri ei toiminutkaan, vaan se vain kidutti Zayniä? Ehkä hän kuolisi meidän kokeilumme takia! Tunsin kylmän hien nousevan otsalleni ja vilkaisin hätääntyneenä Jeannaa. Hän näytti melkein yhtä järkyttyneeltä kuin minäkin ja käänsi katseensa pois.
Yhtäkkiä Zayn kuitenkin lakkasi liikkumasta ja huutamasta. Hänen vartalonsa valahti täysin rennoksi ja huoneeseen lankesi hiljaisuus.





Noniihh taas kesti. Nyt jos joskus oli kriisi viikko. Se Zaynin juttu tuli oikeestaa melkei kokonaa puun takaa, koska en oikeestaa seuraa nii aktiivisesti mitää fanisivuja. Olin kyllä kuullu näitä pettämishuhuja sun muita, mut vasta sitte ku äiti luki mulle sen mitä Zayn oli sanonu nii oikeesti järkytyin. Nää kolme vuotta se koko bändi on ollu mulle tosi tärkee, enkä pystynyt iha heti sulattaa sitä et Zayn lähti. Niinku ihan oikeesti! Toivoin, et se ois tyyliin joku aprillipila mut aika rankka olis.
Mä kuiteski arvostan Zaynin päätöstä, enkä todellakaa oo myymässä keikkalippuja tai mitään. Vaikka 1D ei tuu olee sama enää koskaa, se on silti paras bändi maailmas! Ja Zayn on edelleen jumala. Amen.


Ja sitten muihin jutskiin! Mulla oli siis koeviikko (ei voi sanoa, että suoriuduin kunnialla) ja se loppuu tiistaina äikän ainekirjotukseen. Inhoon äikkää koska en ikinä osaa kirjottaa mitää!:D
Mun oli oikeastaan tarkotus kirjottaa jo eilen, mut sain tietää et mun koira joutu leikkaukseen kun sillä oli joku vieras esine suolessa! Se leikattiin yön yli ja tänä aamuna päästiin hakemaan se. Sillä oli luunpala jääny paksusuoleen minkä takia se oli oksentanu yli viis kertaa O.O Sillä on nyt semmonen pitkä haava mahassa ja se on iha pilvessä xD ei ees pysy pää pystyssä! Mut juuhh semmosta tällä viikolla!

The Opposite part 32

Jeanna:
Kroppani tajusi vähän liian myöhään, että minun pitäisi juosta. Yritin kuitenkin livahtaa Zaynin ohi, mutta hän vain astui laiskan oloisesti eteeni.
"Älä viitsi Jeanna. Et pääse minua karkuun vaikka yrittäisit tosissasi." Hän virnisti ja tyrkkäsi minut selästä suoraan lattialle. Ojensin vaistomaisesti kämmenet suoraksi ja otin iskun vastaan niillä. Sellin lattialla olevat kiven- ja lasinsirpaleet uppoutuivat heti käsiini ja ähkäisten käännyin istualteni.
"Voi, tuliko käsiin pipi?" Zayn ilkkui yläpuolelleni ja kumartui lähemmäs katsomaan verta vuotavia käsiäni.
"Älä tule lähemmäs!" Inahdin, ja yritin kuulostaa vakuuttavalta mutta selvästi epäonnistuin. Zayn nauroi ja kohotti omaa kättään.
"Äläs nyt. Minullakin on pipi." Hän nyökkäsi mustaksi värjäytyneeseen ranteeseensa päin. "Puhaltaisitko?"
Mulkaisin häntä niin pahasti kuin pystyin ja kivusta huolimatta otin käsillä tukea kun lähdin peruuttamaan kohti ovea. Zayn kuitenkin asteli vierelleni ja nopeasti painoi verisen kätensä kurkulleni, aivan kuten edellisellä kerralla. Erona oli vain jääkylmältä tuntuva veri hänen käsissään.
"Kokeillaanko tätä uudestaan?" Zayn hymyili ja riuhtaisi minut seisaalleni. Tarrasin vaistomaisesti hänen ranteeseensa, yrittäen saada henkeni kulkemaan paremmin. Mutta heti kun koskin Zaynin hopealukon ja veren peittämään ranteeseen, hän päästi irti minusta ja hoiperteli taaksepäin. Peräännyin heti ovelle ja katselin kuinka Zayn kyyristyi maahan ja puristi päätään.
"Mitä sinä teit?!" Hän huusi ja näin pitkän matkan päähän kuinka hän tärisi. Mutta en osannut vastata, enhän minä ollut tehnyt mitään muuta kuin koskenut häneen..
Minusta tuntui pahalle, mutta livahdin silti pois sellistä ja vedin oven kiinni perässäni. Se päästi hassun kilahduksen ja toivoin hartaasti, että se tarkoitti lukittautumista. Sen jälkeen juoksin niin nopeasti kuin pystyin takaisin huoneidemme luo.


Niall:
Olin yleensäkin hyvin aamu-uninen ihminen, enkä siis oikein ilahtunut kun heräsin kovaan ryskytykseen joka kuului huoneemme ovelta.
"Mitä helkkaria.." Mumisin ja käänsin kylkeä nähdäkseni huoneen poikki. Harry kohotti päätään peittojen seasta ja hän näytti aivan yhtä hämmentyneeltä kuin minäkin.
"Harry! Niall! Avatkaa ovi!" Jeannan ääni huusi ja jyskytys jatkui. Ääni sai kuitenkin Harryyn eloa ja hän hyppäsi sängystä. Muutamalla askeleella hän oli jo ovella ja hän avasi lukon. Kohottauduin kyynärpäideni varaan ja katsoin kuinka Jeanna syöksähti sisään järkyttävän näköisenä. Hänen kätensä olivat tummanpunaisen ja mustan veren peitossa, samoin kuin hänen kaulansa.
"Mitä tapahtui?!" Harry kysyi kauhistuneena ja vetäisi tytön välittömästi viereensä, tutkien hänen kaulaansa.
"Minä.. menin Zaynin luo." Jeanna puuskutti ja sai minutkin pomppaamaan sängystä ylös, vaikka minulla olikin vain pelkät bokserit jalassa.
"Mitä?! Sano, että tämä on vitsi!" Harry älähti ja katsahti minuun kulmat korkealla.
"Ei, kun oikeasti! Mutta se ei ole ongelma, vaan se mitä tapahtui. Hän pääsi irti ketjuista ja sitten hän yritti kuristaa minua ja sitten minä tartuin häntä ranteesta ja hän yhtäkkiä päästi irti ja alkoi huutaa minulle!" Jeanna selitti niin nopeasti, että aamuaivoni tarvitsivat hetken aikaa, jotta sain jutusta selvää.
"Oletko kunnossa?!"
"Olen! Lakkaa nyt huolehtimasta!" Jeanna tiuskaisi ja vetäytyi Harryn käsivarsien otteesta, "Kuunnelkaa nyt. Tärkein juttu on se, mitä Zaynille tapahtui kun koskin häneen. Häneen sattui tai ainakin jokin sai hänet irroittamaan ottensa minusta."

Olimme kaikki hiljaa hetken verran ja sen aikana Zacharias ehti ilmaantua täysissä pukeissa huoneemme ovelle.
"Mitä pirua te meukkaatte täällä tähän aikaan?" Hän kysyi kohteliaasti ärtyneen näköisenä ja silmäili meitä. Jeanna kääntyi heti ympäri ja selitti saman jutun kuin meille, mutta tuplanopeudella. Ihmeen kaupalla Zacharias näytti kuitenkin tajuavan jotain.
"Meidän täytyy hakea Mirjam heti. Zayn voi rikkoa sellin oven nyt kun hän on irti, ja me tarvitsemme sinne vartjoita. Lisäksi saimme juuri uutta toivoa!" Zacharias pohti ääneen ja katsoi meitä kummallisen riemastuneena.
"En ymmärrä. Mitä noin hienoa on tapahtunut?" Harry kysyi ja risti käsivartensa.
Zacharias astui eteenpäin ja tarttui Jeannan verisiin käsiin.
"Jeannan veri pääsi kosketuksiin Zaynin veren kanssa kun ketjut olivat vaurioittaneet hänen ranteitaan. Se ilmeisesti sai aikaan ainakin jonkinlaista muutosta Zaynin tilassa." Zacharias selitti ja katsoi meitä toiveikkaan näköisenä.
"Eli... Ihmisverellä on jotain vaikutusta kun se koskee demoninvereen?" Kysyin kulmat koholla.
"Ilmeisesti. Mutta selvitämme kohta lisää. Minä etsin Mirjamin ja te puette vaatteet päälle."




Kuten lupasin! Eli kukaan ei saa tulla tappamaan mua tänä yönä!:D
Ähhh oon iha koukussa siihen Sannin 2080-luvulla biisiin! En vaa voi olla laulamatta joka kerta ku se tulee radiosta xD Mutta juuhh ens viikko on vika viikko ennen koeviikkoa (kauheesti viikkoja) ja siks voi olla vähän kinkkistä kirjottaa, mut yritän parhaani!

The Opposite part 31

Harry:
Makasin sängyssäni hereillä useita tunteja, kuunnellen Niallin vaimeaa kuorsausta. Olisin itsekkin halunnut nukkua yhtä viattomasti, mutta jälleen kerran ajattelin liikaa. Minua oli nimittäin alkanut taas kaduttaa koko idea; tänne tuleminen ja Zaynin piilottelu Gideonilta. Suunnitelmassa oli liikaa aukkoja, emmekä edenneet suuntaan tai toiseen. En uskonut, että Mirjam tietäisi yhtään enempää demoniksi muuttuneista enkeleistä kuin mekään. Eikä varmasti kuluisi aikaakaan kun Gideon löytäisi meidät.
Aloin olla jo hyvin kypsä Jeannan läsnäoloon. Minun oli vaikea keskittyä Zayniin kun halusin samaan aikaan pitää Jeannan poissa kaikesta mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Ikävä kyllä en ollut onnistunut siinäkään..
Käänsin kylkeä patjan naristessa ja tuijotin hämärään huoneeseen. Erotin juuri ja juuri toisen sängyn ja Niallin profiilin sekä kirjahyllyn, joka oli sänkyjemme välissä. Muuta huoneessa ei oikeastaan ollutkaan, nuhjaantunutta mattoa lukuunottamatta. Ei minulla ollut kuitenkaan mitään valittamista, olimmehan ainakin saaneet katon päidemme päälle. Mutta en kuitenkaan voinut olla miettimättä missä Zayn vietti aikaansa juuri nyt..


Zayn:
Ensimmäistä kertaa muuttumiseni jälkeen oloni oli kurja. Hopeaketjujen takia koko käsivarsiani särki ja kolotti, vaikka haavat olivatkin jo aikoja sitten parantuneet.
Tämänhetkinen sellini oli tosin paljon isompi ja hienompi kuin edellinen. Tilaa oli vaikka muille jakaa, ja selliä voisi jopa juosta ympäri kyllästymättä heti kuten pikku sellissä olisi käynyt. Olisin alkanut juoksemaan, ellei käsivarsiani olisi kiinnitetty hopeaketjuilla vastakkaisiin seiniin. Jouduin seisomaan kokoajan, mikä ei varsinaisesti ollut ongelma mutta se ärsytti minua.
Huomasin kuitenkin muutaman tunnin päästä, että silmien sulkeminen ja suunnitteleminen auttoivat purkamaan turhautumista. Alkuperäinen suunnitelmani neuvoston teurastamisesta oli mennyt metsään, joten tilalle oli keksittävä jotain vähintään yhtä mukavaa.
Olin kyllä huomannut kuinka huolestuneelta ja pelokkaalta Jeanna oli näyttänyt. Hänestä olisi ehdottomasti hyötyä kun pakenisin tästä sellistä, sillä hän oli ainoa joka ei varmasti edes pystyisi estämään minua.


Jeanna:
Heräsin aamulla säpsähtäen, jo ennen auringonlaskua. Olin nukkunut huonosti moninaisista syistä. Ensinnäkin olin huolissani meistä kaikista. Emme tienneet miten kauan saisimme olla täällä ja mitä tulisi tapahtumaan. Mirjam vaikutti jotenkin luotaantyöntävältä, enkä varmasti ollut ainut joka ajatteli niin.. Ja toisekseen tajusin vihdoin miten kauan olin ollut poissa kotoa. En ollut ihan varma, mutta mielestäni tänään oli tiistai. Ja se tarkoittaisi, että koulu oli jo alkanut enkä ollut ilmaantunut kotiin sunnuntain jälkeen.
Värähdin jo ajatellessani kuinka vihaisia vanhempani olivat. He huolestuivat normaaleistakin asioista, enkä ollut ikinä ollut näin kauan poissa ilmoittamatta itsestäni. He tappaisivat minut heti kun menisin kotiin...

Puin hiljaa maahan jättämäni vaatteet päälle ja vilkaisin nopeasti toisessa sängyssä nukkuvaa Laviniaa. Tiesin ettei minun kannattaisi lähteä seikkailemaan, mutta olin silti tyytyväinen kun Lavinia nukkui edelleen, siivet lievästi säpsähdellen kun hän ilmeisesti näki unta. Lähdin huoneesta niin hiljaa kuin pystyin ja jäin seisomaan hetkeksi hyytävälle käytävälle.
Missä Zayn mahtoi olla? Olin nähnyt kuinka hänet vietiin käytävällä vasemmalle, mutta sitä enempää en tiennyt. Kuvittelin nopeasti kuinka vihaisia erityisesti Harry ja Zacharias olisivat jos he huomaisivat minun menneen yksin, joten pinkaisin nopeasti vasemmalle. Päätin tulla takaisin ennen kuin kukaan heistä heräisi!

Yleensä olin hyvin huonotuurinen, mutta kerrankin onni potkaisi. Kuljettuani käytävää hetken verran ja ohitettuani monia ovia, näin seinässä kyltin jossa luki: Vankisellit. Ilmeisesti enkelit eivät itsekkään osanneet perille ilman tienviittoja, mutta se ei haitannut minua. Käännyin kyltin osoittamalle käytävälle ja huomasin heti etteivät sellit täällä olleet samanlaisia. Käytävän kummallakin puolella oli paksun näköisiä panssariovia, noin kymmenen metrin päässä toisistaan. Missään ei näkynyt "vanhanaikaisia" kaltereita, eikä paikalla myöskään ollut ketään, ei edes vartijaa.
Kävelin ensimmäisen oven luo ja kurkistin pienestä, suorakaiteen muotoisesta lasi ikkunasta sisään. En nähnyt mitään muuta kuin pimeyttä joten oletin sellin olevan tyhjä. Kurkistelin siis jokaisesta ikkunasta sisään, kunnes vasta viidennellä kerralla onnisti.
Näin sellissä katosta roikkuvan lampun, jonka valokeilan keskellä oli tumma hahmo, sidottuna käsivarsistaan. Näkyvistä tatuoinneista tunnistin sen Zayniksi ja aloin etsiä ovesta mahdollista lukkoa. Sellaista ei kuitenkaan ollut missään, vain teippiin kirjoitettu teksti: paina kahva alas ja työnnä. Se oli minusta aika huolimaton tapa säilyttää vankeja, mutta tein kuten käskettiin. Raskas ovi avautui oudon helposti ja astuin varovaisesti sisään selliin.
Katselin nopeasti ympärilleni ja totesin ettei tätä tilaa voinut kutsua selliksi. Tilaa oli yhtä paljon kuin normaalissa kerrostalo asunnossa, ilman seiniä ja huonekaluja. Katto oli varmasti yli viiden metrin korkeudessa, tai niin ainakin epäilin vajavaisen valon määrän perusteella.

En ehtinyt ottaa askelta enempää kun Zaynin pää kohosi ja hänen luurankomaiset kasvonsa kääntyivät minuun päin. Silmien katse oli tutkimaton, eikä hän virnuillut kuten aikaisemmin.
"Hei.. Päätin tulla katsomaan oletko kunnossa" Tervehdin ja tunsin heti oloni hölmöksi. Zayn ei tietenkään ollut kunnossa ja yhtäkkinen ilmaantuminen aamulla oli melko töykeää..
"Ai.. Olen minä kunnossa. Paremmassa kuin eilen ainakin." Zayn vastasi karhealla äänellä ja katseli minua totisesti.
"Ihanko totta? Alkaako veren vaikutus lähteä?" Kysyin hieman turhankin innokkaasti ja astuin sisemmälle.
"Kai.. Tai ainakaan minun ei tee enää mieli tappaa ketään." Hän sanoi ja hymyili surullisesti. Se sai hänet näyttämään paljon enemmän vanhalta itseltään, enkä voinut olla peittelemättä riemuani.
"Sehän on mahtava uutinen! Ehkä se kaikki poistuu pikku hiljaa?"
"Ehkä... Mutta ovathan kaikki muut kunnossa? Harry, Niall, Zacharias ja Lavinia." Zayn kysyi huolestuneena ja varovaisesti vaihtoi asentoaan.
"Heillä ei ole mitään hätää. Mutta sattuvatko nuo ketjut sinuun? Ne ovat aika kireällä." Kävelin hitaasti vain muutaman metrin päähän hänestä ja silmäilin valkoisena hohtavia ketjuja.
"Vähän. Minusta kuitenkin tuntuu, että niiden voima on alkanut lakata samalla kun veri poistuu. Voiko se olla mahdollista?"
"Älä minulta kysy." Naurahdin vähän, "Mutta se kävisi järkeen. Tuskin ne polttaisivat enkeleitä samalla tavalla."
"Niin.. Olen muuten tosi pahoillani siitä, että... kuristin sinua. En voinut hallita tekojani ollenkaan." Zayn mumisi ja painoi päänsä.
"Tiedän. Ei se ollut sinun vikasi. Ja olen sitä paitsi ihan kunnossa." Lohdutin häntä ja olin iloinen, että Zayn oli melkein normaali taas.
"Se on tärkeintä." Hän nosti taas katseensa ja hymyili vähän. "Voisitko auttaa minua vähän? Oikea käteni on jo ihan tunnoton."
"Tottakai. Löysennänkö ketjua niin, että saat verryteltyä? Päästäisin sinut kyllä kokonaan irti, mutta Zacharias varmaan tappaisi minut." Naurahdin vapautuneesti ja kävelin oikean puoleiselle seinälle, siihen kohtaan mihin hopeaketju oli sidottu tiukasti.
"Se auttaisi todella." Zayn vastasi rohkaisevasti ja aloin siis avata lukuisia solmuja, pikkuhiljaa löysentäen ketjua.
"Onko nyt parempi? Saatko vaikka pyöriteltyä kättäsi?" Kysyin ja katsoin taakseni Zayniä.
"Paljon parempi! Kiitos!" Hän hymyili leveästi ja katsoi minua voitonriemuinen katse mustissa silmissään. Tajusin heti olevani helvetin tyhmä..
Zayn tarttui ketjuun ja kiskaisi niin kovaa, että koko solmu hajosi silmieni edessä. Sitten hän vapautti toisen kätensä nopealla repäisyllä, johon hän ei ollut ilmeisesti pystynyt kun ketjut olivat olleet niin tiukalla.
Seisoin jähmettyneenä huoneen reunalla kun Zayn katseli käsiään, joiden ranteista roikkui edelleen lukot ja metrin verran ketjua.
"Kylläpä polttelee.. Mutta parempi nyt." Hän sanoi ja asteli nopeasti eteeni, leveästi hymyillen.
"Mietinkin, että oletko tarpeeksi tyhmä. Ja todistit, että todellakin olet." Zayn naurahti ja katseli minua samalla kun hän hieroi mustaa verta vuotavia ranteitaan.
Olin niin shokissa, etten pystynyt tekemään mitään, saatikaan vastaamaan. Olin juuri mokannut niin pahasti, että voisin samantien heittäytyä pilven päältä alas. Olin asettanut kaikki tässä talossa vaaraan, sekä olin juuri itsekkin hengenvaarallisessa tilanteessa.
"Mutta on minulla positiivisiakin uutisia. Zacharias ei voi tappaa sinua, kun minä teen sen ensin!"




Täällä taas! Ruoskin täällä itteäni siitä kun oon ollu näi kiireine kaiken kaa. En siis oo todellakaan lopettamassa, on vaa ollu paljon menoja ja tuleva koeviikko. Eikä oo inspistäkää oikee ollu, tai ainaskaa en oo ehtinyt miettimää mitää xD mut nyt siis lupaan, et huomenna tulee toinen osa! Saatte luvan ampua mut jos ei tuu!

Pitää nyt taas kysyä koska dementia
Kuinka moni on tulossa sinne keikalle kesällä?:D + minnekkä sinne ois liput? Ite oon siis edelleen siellä kenttä kolmosella!