sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

The Opposite part 33

Jeanna:
"Tuo kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä." Mirjam tokaisi heti kun Zacharias oli kertonut tapahtuneesta. "En ole koskaan kuullut vastaavasta."
"En minäkään, mutta ei se silti tee siitä mahdotonta. Ihmisen, eli tässä tapauksessa Jeannan verellä on selvää vaikutusta demonin vereen." Zacharias vastasi kärsivällisesti ja taputti sänkyä jolla hän istui. Vastahakoisen näköisenä Mirjam istui hänen viereensä ja silmäili minua huoneen toiselta puolelta.
Istuin toisella sängyllä Harryn ja Niallin välissä, hyvin tietoisena siitä, että kaikki tuijottivat minua.
"Aivan.. Mutta meillä on toinenkin ongelma. Tytön takia hirviö on irti sellissään, eikä ovi välttämättä kestä. Lähetin sinne vartijoita, mutta ilman vanhanaikaisia aseita heistä ei ole kovinkaan paljon apua." Mirjam totesi ja ärtyneen näköisenä hieroi ohimoitaan.
"Hänellä on nimikin." Niall huomautti yhtäkkiä, mutta Zacharias pudisti päätään melkein huomaamattomasti. Ilmeisesti Mirjamia ei kannattaisi ärsyttää entisestään. Täytyi myöntää, minua pelotti se mahdollisuus, että Mirjam heittäisi meidät ulos.
"Olet aivan oikeassa." Zacharias sanoi Mirjamille. "Mutta meidän on kokeiltava tehdä asialle jotain. Mietin, että olisiko verensiirto mahdollista? Ehkä ihmisveri vaikuttaisi positiivisesti demonin vereen."
"Miten ajattelit päästä lähelle.. sitä? Ketjut eivät ole enää kiinni seinissä." Mirjam tokaisi ja mulkaisi minua.
"Zayn huijasi Jeannaa. Me kaikki olisimme tehneet samoin." Harry vastasi yhtäkkiä ärtyneen kuuloisesti ja näin sivusilmästä Niallin nyökyttelevän.
"Niimpä. Meidän on pakko kokeilla verensiirtoa. Enkelit ovat lähempänä kaikin tavoin ihmisiä kuin demoneja." Lavinia, joka istui keskellä lattiaa miettiään näköisenä, sanoi ja sai Zachariaksen nyökkäämään.
"Jonkun täytyy mennä sisään ja saada Zayn rauhoittumaan hetkeksi. Ehkä saisimme pakotettua hänet paikalleen ketjujen paloilla."
"Meillä on yhdet ketjut. Niillä paloilla te ette tee yhtään mitään." Mirjam huokaisi ja nousi seisomaan. "Lähetän jonkun hakemaan niitä. Kutsun sillä välin Vincentin tekemään verensiirron."
Sen sanottuaan Mirjam katosi ovesta ulos ja jäimme viidestään.

"Minä voin mennä sisään." Harry ehdotti hetken kuluttua. "Voin ehkä ärsyttää Zayniä sen verran, että saatte ketjut valmiiksi."
"Ehkä on parempi, että minä menen. Zayn tuntuu suhtautuvan sinuun vihamielisemmin." Niall huomautti ja sai Harryn pyöräyttämään silmiään.
"Kyllä minä pärjään. Yritän johdatella hänen mieltään jonnekkin muualle." Harry otti farkkujensa taskusta taitellun valokuvan joka avaamisen jälkeen paljastui samaksi kuvaksi, jota olin Harryn huoneessa katsellut.
"Tuo saattaisi onnistua paremmin kuin ärsyttäminen." Totesin. "Mutta Zayn voi vain esittää kiinnostuvansa. Meidän pitää sen takia olla aika nopeita."
"Aivan. Harry, sinun täytyy houkutella Zayn oven lähelle mistä me pääsemme nopeasti hyökkäämään hänen kimppuunsa. Jos saamme hänet kaatumaan maahan, voimme laittaa uudet ketjut paikalleen helpommin." Lavinia ehdotti innostuneen näköisenä ja havainnollisti ideaansa asettelemalla pieniä kiviä asetelmiin lattialle.
"Tuo kuulostaa hyvältä." Zacharias hymyili ystävällisesti Lavinialle. "Tehdään niin, mutta otetaan ensin verta talteen."

Olin ollut verikokeissa monta kertaa, joten tämän kertainen ei tuntunut missään. Lääkärinä toimiva enkeli Vincent, silmäläsipäinen ja lempeän näköinen mies, oli hyvin hellä eikä pistos sattunut juuri ollenkaan. Ihme ja kumma hänellä oli käytössään aivan samanlaiset tarvikkeet kuin ihmis-sairaaloissakin.
"Valmista tuli." Vincent sanoi käheällä äänellään ja ojensi Zachariakselle noin desin verran vertani. Irrotin itse puristusvyön käsivarrestani ja painoin vanulappusta pistoskohdan päällä.
"Hyvä. Tämän pitäisi riittää vallan mainiosti. Olisiko sinulla vielä piikkiä lainattavaksi?" Zacharias kysyi ja Vincent ojensi hänelle kaksi piikkiä, jotka Zacharias latasi verellä.
"Joko voimme mennä? Mirjamin luulisi jo löytäneen ketjunsa." Niall kysyi käsi jo ovenkahvalla.


Harry:
Mirjam oli saanut ketjut käsiinsä kun tulimme vankikäytävään. Paikalla oli myös tusinan verran hopeasiipisiä vartijoita, jotka vahtivat tarkasti ilmeisesti Zaynin selliä.
"Onko tämä varmasti hyvä idea? En haluaisi ottaa riskiä, että se pääsee vapaaksi ja riehumaan keskukseeni." Mirjam kysyi ojentaessaan ketjut Zachariakselle.
"Emme päästä häntä ulos ilman näitä." Zacharias vastasi ja nojautui viereeni. "Älä päästä häntä lähellesi. Hän voi hyvinkin paiskata sinut tuon seinän läpi."
Nyökkäsin ja hermostuneena hapuilin valokuvaa taskussani. Tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset, mutten halunnut näyttää hermostuneisuuttani varsinkaan Jeannalle. Hän halusi tämän toimivan, tiesin sen. Mutta minusta tuntui, ettei Zayn suostuisi kuuntelemaan...
Menin sellin oven eteen ja katsoin olkani yli.  Zacharias ja Niall pitivät ketjuja valmiina, Jeannalla oli veriruiskut ja Lavinia puristi kookasta paistinpannua, mikä tuntui hieman hölmöltä ottaen huomioon tilanteen. Mutta ehkä kunnon isku päähän auttaisi Zaynin rauhoittelemisessa.
Käännyin oven puoleen ja kurkkasin pienestä lasi ikkunasta sisään. Huoneessa näytti olevan vain yksi lamppu, enkä sen valossa nähnyt Zayniä. Tämä ei helpottanut oloani ollenkaan..
Pidin kuitenkin pääni ja avasin oven. Livahdin sisään ja jätin oven raolleen juuri niin vähän, että se näytti olevan kiinni. Sitten silmäilin huonetta sydän tykyttäen.

"Oho." Kuului pimeästä, suoraan edestäni. "Sinua en aivan ensimmäiseksi odottanut." Zayn sanoi astuessaan valokeilaan.
"Yllätys. Tulin katsomaan kuinka hyvältä näytät." Vastasin jäykästi ja minun oli pakko myöntää, ettei Zayn näyttänyt missään määrin hyvältä. Kalmankalpeassa ihossa oli mustia veriviiruja, vaatteet olivat tomuiset ja silmissä hullunkiilto. Hän ei todellakaan näyttänyt sellaiselta henkilöltä jonka kanssa halusi olla samassa huoneessa.
"Minähän näytän aina hyvältä. Mutta en usko, että tulit pelkästään ulkomuotoani ihastelemaan." Zayn hymähti ja kohotti käsivarsiaan joiden ranteista roikkuivat rikkoutuneiden ketjujen jäänteet, veren mustaamina. "Näetkö miten fiksu Jeanna on? En edes uskonut hänen tekevän sen."
"Sinä huijasit häntä. Olisit itsekkin tehnyt samoin jos olisit ollut hänen tilallaan." Vastasin hengitettyäni muutaman kerran, varoen hermostumasta.
"Tottakai. Luottaisin johon kuhun joka melkein tappoi minut. Loogista." Zayn naurahti laiskasti ja lähti kävelemään lähemmäs minua.
"Hän välittää sinusta." Myönsin hampaideni välistä.
"Olen huomannut. Ehkä jopa enemmän kuin sinusta." Zayn virnisti ja pysähtyi muutaman metrin päähän, silmäillen minua raivostuttavan ilkikurisesti.
Jouduin sulkemaan silmäni hetkeksi ja puhaltelemaan suuttumustani. Minun teki kovasti mieli alkaa huutamaan, mutta sen tekemällä laittaisin meidät kaikki vaaraan. Erityisesti Jeannan.
"Ehkä." Tokaisin ja nostin katseeni. "Mutta en tullut hänne puhuakseni hänestä. Halusin vain muistuttaa sinua hyvistä ajoista." Sanoin ja otin kuvan taskustani.
"Kuinka herttaista. Meillä on todellakin ollut hauskaa, mutta ne ovat menneitä." Zayn sanoi ja katseli valokuvaa hymynkare huulillaan.
"Ei niiden aikojen tarvitse olla menneitä. Me voimme edelleen olla kaikki viisi yhdessä. Sinut voidaan parantaa ja saamme ehkä Liamin ja Lousin taas viettämään aikaa kanssamme." Höpötin, mutta huomasin itseasiassa haluavani niin todella tapahtuvan. Emme olleet pitkiin aikoihin olleet vanhana viisikkona. Liam oli kiireinen työssään neuvoston hyväksi ja Louis tuntui viihtyvän toisten kanssa. Olihan minulla ja Zaynilläkin ollut riitamme Zachariaan huomiosta sun muusta, mutta ne olivat tällähetkellä hyvin lapsellisia asioita. Minun puolestani kaikki voisi olla sovittuna, kunhan vain Jeanna pysyisi poissa kuvioista.
"Aivan, kaikki tulee olemaan täydellistä." Zayn tuli eteeni ja nappasi valokuvan kädestäni. "Naurettava ajatus."
"Me voisimme oikeasta parantaa sinut. Jos vain-" Aloitin, mutta Zayn keskeytti minut.
"Olisin aloillani? Entä jos en halua tulla parannetuksi? Tiedän kyllä suunnitelmastanne." Hän nyökkäsi takanani olevaan oveen päin. "Verellä ei ole mitään vaikutusta."
"No selvästi sillä oli. Jeanna kertoi mitä tapahtui.." Vastasin ja huonoksi onnekseni sain Zaynin katsomaan minua vihaisen näköisenä.
"Mitään ei tapahtunut. Veri ei vaikuttanut mitenkään." Hän toisti uhkaavasti ja nopealla liikkellä tarttui t-paitani rinnuksesta kiinni. Paniikinomaisesti minun teki mieli riistäytyä irti hänen otteestaan, mutta se olisi pelkkä itsemurha.
"Jos niin sanot." Vastasin mahdollisimman rauhallisena, vaikka näin kuinka Zaynin kasvot vääristyivät hänen suuttuessaan.
"Tapan sinut." Hän sähähti ja kevyesti, aivan kuin olisin pelkkä nukke, paiskasi minut huoneen poikki, päin kivi seinää.
Ilmassa tuntemani hämmentävä painottomuuden tunne päättyi nopeasti kun kaikki ilma pakeni keuhkoistani. Mätkähdin maahan henkeä haukkoen, tuntiessani pistävän kivun kyljessäni. Päässäni pyöri mutta kuulin askeleiden lähestyvän ja yritin kääntyä katsomaan, mutta oven pamaus ja meteli keskeyttivät minut.


Niall:
Ryntäsimme yhtenä rytäkkänä sisään, juuri sillä hetkellä kun Zayn oli selkä oveen päin. Taklasimme hänet nopeasti maahan ja minä ja Zacharias heittäydyimme hänen päällensä. Sain melko helposti pujotettua ketjut edellisten päälle Zaynin ranteisiin ja hengästyneenä katsoin miten Zacharias pärjäsi. Hän oli juuri saanut omansa hoidettua kun Zayn riehaantui täysin. Hän heitti meidät kummatkin päältään ja potkaisi kipeän näköisesti lähimpänä seisovaa Laviniaa jalkaan.

Peräännyimme heti, mutta puristimme ketjujen päitä tiukasti. Zayn nousi hitaasti seisomaan ja kiivaasti hengittäen katsoi taas verta vuotavia ranteitaan.
"Se on omaksi parhaaksesi." Zacharias sanoi ilmeisesti tavoitellen rauhoittavaa sävyä. Zayn kuitenkin mulkaisi häntä niin pahasti kuin pystyi.
"Aivan kuin te tekisitte mitään minun hyväkseni." Hän ärähti ja syöksähti meitä kohti. Kiskaisimme kuitenkin ketjuista niin kovaa kuin pystyimme ja Zayn rymähti suoraan kivilattialle, päästäen mahtavan sarjan kirosanoja.
"Nyt Jeanna! Anna toinen minulle!" Zacharias huudahti ja ojensi ketjunsa minulle, samalla kun Jeanna antoi hänelle ruiskun. Puristin molempia ketjuja rystyset valkosina niin, että Zaynin oli pakko antaa käsiensä nousta päänsä molemmille puolille kivun takia.
Jeanna ja Zacharias menivät hänen molemmille puolilleen ja yhtä aikaa painoivat ruiskut Zaynin kyynertaipeiden suuriin verisuoniin.
Heti kun he olivat painaneet männät alas ja päästäneet veren suoniin, Zayn alkoi huutaa niin kärsivästi, että sitä oli järkyttävää kuunnella. Hän riuhtoi ketjuja ja yritti epätoivoisesti päästä irti.
"Kaikki pois tieltä!" Zacharias huusi ja tuli ottamaan toisen ketjun minulta. Peräännyimme huoneen reunoille ja jouduimme kaikki katsomaan kuinka Zayn huusi kivusta.

Minusta tuntui kauhealta katsella sitä. Entä jos veri ei toiminutkaan, vaan se vain kidutti Zayniä? Ehkä hän kuolisi meidän kokeilumme takia! Tunsin kylmän hien nousevan otsalleni ja vilkaisin hätääntyneenä Jeannaa. Hän näytti melkein yhtä järkyttyneeltä kuin minäkin ja käänsi katseensa pois.
Yhtäkkiä Zayn kuitenkin lakkasi liikkumasta ja huutamasta. Hänen vartalonsa valahti täysin rennoksi ja huoneeseen lankesi hiljaisuus.





Noniihh taas kesti. Nyt jos joskus oli kriisi viikko. Se Zaynin juttu tuli oikeestaa melkei kokonaa puun takaa, koska en oikeestaa seuraa nii aktiivisesti mitää fanisivuja. Olin kyllä kuullu näitä pettämishuhuja sun muita, mut vasta sitte ku äiti luki mulle sen mitä Zayn oli sanonu nii oikeesti järkytyin. Nää kolme vuotta se koko bändi on ollu mulle tosi tärkee, enkä pystynyt iha heti sulattaa sitä et Zayn lähti. Niinku ihan oikeesti! Toivoin, et se ois tyyliin joku aprillipila mut aika rankka olis.
Mä kuiteski arvostan Zaynin päätöstä, enkä todellakaa oo myymässä keikkalippuja tai mitään. Vaikka 1D ei tuu olee sama enää koskaa, se on silti paras bändi maailmas! Ja Zayn on edelleen jumala. Amen.


Ja sitten muihin jutskiin! Mulla oli siis koeviikko (ei voi sanoa, että suoriuduin kunnialla) ja se loppuu tiistaina äikän ainekirjotukseen. Inhoon äikkää koska en ikinä osaa kirjottaa mitää!:D
Mun oli oikeastaan tarkotus kirjottaa jo eilen, mut sain tietää et mun koira joutu leikkaukseen kun sillä oli joku vieras esine suolessa! Se leikattiin yön yli ja tänä aamuna päästiin hakemaan se. Sillä oli luunpala jääny paksusuoleen minkä takia se oli oksentanu yli viis kertaa O.O Sillä on nyt semmonen pitkä haava mahassa ja se on iha pilvessä xD ei ees pysy pää pystyssä! Mut juuhh semmosta tällä viikolla!

6 kommenttia:

  1. Voieeh, nyt jään tänne jännää miten kävi :D ja ite olin silleen okei, kun kuulin et Zayn se eros, mut juuh :D ja toivottavasti sun koiras paranee pian :)
    -Millawaa ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana! taas kerran jatka pian <3 ja pikastan paranemita sun koiralle! <3<3

    VastaaPoista
  3. Koiralle on kerrottu terveiset! Sori kun oon taas ollu inactive mut aattelin nyt viikonloppuna sitten vihdoin kirjottaa! Tänään toivottavasti mutta huomenna sitte viimestää

    VastaaPoista