The Opposite part 32

Jeanna:
Kroppani tajusi vähän liian myöhään, että minun pitäisi juosta. Yritin kuitenkin livahtaa Zaynin ohi, mutta hän vain astui laiskan oloisesti eteeni.
"Älä viitsi Jeanna. Et pääse minua karkuun vaikka yrittäisit tosissasi." Hän virnisti ja tyrkkäsi minut selästä suoraan lattialle. Ojensin vaistomaisesti kämmenet suoraksi ja otin iskun vastaan niillä. Sellin lattialla olevat kiven- ja lasinsirpaleet uppoutuivat heti käsiini ja ähkäisten käännyin istualteni.
"Voi, tuliko käsiin pipi?" Zayn ilkkui yläpuolelleni ja kumartui lähemmäs katsomaan verta vuotavia käsiäni.
"Älä tule lähemmäs!" Inahdin, ja yritin kuulostaa vakuuttavalta mutta selvästi epäonnistuin. Zayn nauroi ja kohotti omaa kättään.
"Äläs nyt. Minullakin on pipi." Hän nyökkäsi mustaksi värjäytyneeseen ranteeseensa päin. "Puhaltaisitko?"
Mulkaisin häntä niin pahasti kuin pystyin ja kivusta huolimatta otin käsillä tukea kun lähdin peruuttamaan kohti ovea. Zayn kuitenkin asteli vierelleni ja nopeasti painoi verisen kätensä kurkulleni, aivan kuten edellisellä kerralla. Erona oli vain jääkylmältä tuntuva veri hänen käsissään.
"Kokeillaanko tätä uudestaan?" Zayn hymyili ja riuhtaisi minut seisaalleni. Tarrasin vaistomaisesti hänen ranteeseensa, yrittäen saada henkeni kulkemaan paremmin. Mutta heti kun koskin Zaynin hopealukon ja veren peittämään ranteeseen, hän päästi irti minusta ja hoiperteli taaksepäin. Peräännyin heti ovelle ja katselin kuinka Zayn kyyristyi maahan ja puristi päätään.
"Mitä sinä teit?!" Hän huusi ja näin pitkän matkan päähän kuinka hän tärisi. Mutta en osannut vastata, enhän minä ollut tehnyt mitään muuta kuin koskenut häneen..
Minusta tuntui pahalle, mutta livahdin silti pois sellistä ja vedin oven kiinni perässäni. Se päästi hassun kilahduksen ja toivoin hartaasti, että se tarkoitti lukittautumista. Sen jälkeen juoksin niin nopeasti kuin pystyin takaisin huoneidemme luo.


Niall:
Olin yleensäkin hyvin aamu-uninen ihminen, enkä siis oikein ilahtunut kun heräsin kovaan ryskytykseen joka kuului huoneemme ovelta.
"Mitä helkkaria.." Mumisin ja käänsin kylkeä nähdäkseni huoneen poikki. Harry kohotti päätään peittojen seasta ja hän näytti aivan yhtä hämmentyneeltä kuin minäkin.
"Harry! Niall! Avatkaa ovi!" Jeannan ääni huusi ja jyskytys jatkui. Ääni sai kuitenkin Harryyn eloa ja hän hyppäsi sängystä. Muutamalla askeleella hän oli jo ovella ja hän avasi lukon. Kohottauduin kyynärpäideni varaan ja katsoin kuinka Jeanna syöksähti sisään järkyttävän näköisenä. Hänen kätensä olivat tummanpunaisen ja mustan veren peitossa, samoin kuin hänen kaulansa.
"Mitä tapahtui?!" Harry kysyi kauhistuneena ja vetäisi tytön välittömästi viereensä, tutkien hänen kaulaansa.
"Minä.. menin Zaynin luo." Jeanna puuskutti ja sai minutkin pomppaamaan sängystä ylös, vaikka minulla olikin vain pelkät bokserit jalassa.
"Mitä?! Sano, että tämä on vitsi!" Harry älähti ja katsahti minuun kulmat korkealla.
"Ei, kun oikeasti! Mutta se ei ole ongelma, vaan se mitä tapahtui. Hän pääsi irti ketjuista ja sitten hän yritti kuristaa minua ja sitten minä tartuin häntä ranteesta ja hän yhtäkkiä päästi irti ja alkoi huutaa minulle!" Jeanna selitti niin nopeasti, että aamuaivoni tarvitsivat hetken aikaa, jotta sain jutusta selvää.
"Oletko kunnossa?!"
"Olen! Lakkaa nyt huolehtimasta!" Jeanna tiuskaisi ja vetäytyi Harryn käsivarsien otteesta, "Kuunnelkaa nyt. Tärkein juttu on se, mitä Zaynille tapahtui kun koskin häneen. Häneen sattui tai ainakin jokin sai hänet irroittamaan ottensa minusta."

Olimme kaikki hiljaa hetken verran ja sen aikana Zacharias ehti ilmaantua täysissä pukeissa huoneemme ovelle.
"Mitä pirua te meukkaatte täällä tähän aikaan?" Hän kysyi kohteliaasti ärtyneen näköisenä ja silmäili meitä. Jeanna kääntyi heti ympäri ja selitti saman jutun kuin meille, mutta tuplanopeudella. Ihmeen kaupalla Zacharias näytti kuitenkin tajuavan jotain.
"Meidän täytyy hakea Mirjam heti. Zayn voi rikkoa sellin oven nyt kun hän on irti, ja me tarvitsemme sinne vartjoita. Lisäksi saimme juuri uutta toivoa!" Zacharias pohti ääneen ja katsoi meitä kummallisen riemastuneena.
"En ymmärrä. Mitä noin hienoa on tapahtunut?" Harry kysyi ja risti käsivartensa.
Zacharias astui eteenpäin ja tarttui Jeannan verisiin käsiin.
"Jeannan veri pääsi kosketuksiin Zaynin veren kanssa kun ketjut olivat vaurioittaneet hänen ranteitaan. Se ilmeisesti sai aikaan ainakin jonkinlaista muutosta Zaynin tilassa." Zacharias selitti ja katsoi meitä toiveikkaan näköisenä.
"Eli... Ihmisverellä on jotain vaikutusta kun se koskee demoninvereen?" Kysyin kulmat koholla.
"Ilmeisesti. Mutta selvitämme kohta lisää. Minä etsin Mirjamin ja te puette vaatteet päälle."




Kuten lupasin! Eli kukaan ei saa tulla tappamaan mua tänä yönä!:D
Ähhh oon iha koukussa siihen Sannin 2080-luvulla biisiin! En vaa voi olla laulamatta joka kerta ku se tulee radiosta xD Mutta juuhh ens viikko on vika viikko ennen koeviikkoa (kauheesti viikkoja) ja siks voi olla vähän kinkkistä kirjottaa, mut yritän parhaani!