Jeanna:
Hetken kuluttua jalkani iskeytyivät maahan ja uskaltauduin taas avaamaan silmäni. Olimme tulleet takaisin New Yorkin keskukseen, samaan paikkaan jonne olin tullut ensimmäistä kertaa Harryn kanssa. Tällä kertaa maisema oli kuitenkin synkeä ja uhkaava ja se tuntui sopivan tunnelmaan täydellisesti. Olimme nyt Gideonin alueella, eivätkä mahdollisuutemme sopu-ratkaisuun olleet kummoiset.
"Onko kaikki kunnossa?", Lavinia kysyi yhtäkkiä ja vetäytyi kauemmas, sukien hiuksiaan.
"On. Olen vain huolissani Gideonista. Hän ei varmasti suostu kuuntelemaan meitä.", vastasin ja katselin kuinka Harry ja Niall seisoivat parinkymmenen metrin päässä. Harry tuntui huomaavan tuijotukseni ja hän kääntyi ympäri, viittoen meitä tulemaan luoksensa.
"Totta. Mutta meidän on pakko yrittää, vaikkakin melko toivottomalta se kuulostaakin.", Lavinia vastasi huokaisten, tarttui minua käsipuolesta ja lähti kävelemään kohti poikia.
"Mahtavaa... Meidät on nähty.", Harry tokaisi kun kuusi hopeasiipistä vartijaa käveli meitä vastaan, kun olimme matkalla kohti päärakennusta. Käännyin ympäri katsomaan Zachariasta, joka veti Zaynin vierelleen.
"En tiedä mitä odotit kun kävelemme kuitenkin pääkäytävällä, kaikkien ikkunoiden edessä.", Zayn huomautti sarkastisen kuuloisena mutta näytti heti vaivaantuneelta, ilmeisesti muistaessaan ettei hänellä ollut oikeutta pelleillä.
"Pojat... Me toimimme heidän ohjeidensa mukaan. Toivotaan, että hyvä käytös palkitaan.", Zacharias sanoi rauhallisella äänellä, juuri kun vartijat pysähtyivät eteemme.
"Nostakaa kädet näkyville." Etummainen mies tokaisi tylysti ja näpäytti sormiaan. Kaksi vartijaa kiersivät sivulle ja riuhtaisivat Zaynin kauemmas meistä muista. Olisin halunnut käskeä heitä olemaan helläkätisempiä, mutta Zachariaan katse tavoitti minut ja nostin vastentahtoisesti käteni ilmaan.
"Voi voi... Tämä taitaa olla hieman noloa sinulle, Zacharias. Menetit loputkin maineestasi.", aikaisemmin puhunut vartija hymähti ja asteli reteästi Zachariaan eteen. Hän oli pitkä, solakka mies jonka kasvot olivat kapeat ja ylimielisen näköiset. Vaaleat, pitkät hiukset oli vedetty matalalle poninhännälle ja harmaiden silmien kolea katse arvosteli meitä armottomasti.
"Älä innostu vielä, Derrec. Eiköhän totuus tule ilmi ja maineeni pysyy ennallaan.", Zacharias vastasi kunnioitettavan rauhallisesti ja hymyili huvittuneen näköiselle Derrecille.
"Ihan miten vaan. Uskon, että pääset tutustumaan vankiselleihin hyvin perusteellisesti.", mies vastasi ja heilautti kättään. Kolme jäljelle jäänyttä vartijaa ottivat pitkät rautakahleet esiin ja alkoivat pujottaa niitä käsiimme. Zacharias ja Niall yhdistettiin kanssani samaan ketjuun, aivan kuten olin nähnyt dokumenteissa joissa kuvattiin orjia. Harry ja Lavinia laitettiin Zaynin kummallekkin puolelle, mutta kahleiden lisäksi Zayn sai kaulaansa rautapannan, jonka ketju meni Derrecin käsiin.
Kävelimme hitaasti yhdessä rykelmässä kohti pääovea ja vasta silloin huomasin, ettei puutarhassa ollut ketään. Koko piha oli autio, eikä edes ikkunoissa näkynyt valoja. Katsoin alas tuhriintuneita farkkujani ja olin hetken ajatuksissani.
Minua pelotti, se oli varmaa. Gideon oli pelottava, enkä tiennyt mitä he aikoivat tehdä meille. Zaynin tilanne oli varmasti pahin, mutta entäs minä itse? Entä jos Gideon heittäisi minut alas täältä? Tai lukitsisi minut selliin vuosiksi? Vanhempani ovat jo valmiiksi huolissaan, eikä tilannetta todennäköisesti parantaisi liiskaantuneen ruumiini löytäminen keskeltä New Yorkia..
"Jeanna. Pidä katse ylhäällä, äläkä näytä pelkoa. Me pääsemme täältä ulos keinolla millä hyvänsä.", Zacharias kumartui kuiskaamaan suupielestään. Nostin katseeni ja yritin näyttää neutraalilta, mutta kaikki väri oli jo paennut kasvoiltani eikä yhdistelmä todennäköisesti vakuuttaisi ketään.
Oli tarkotus kirjottaa aikasemmin, mutta olin kahen viikon reissulla! Ekaks menin Porvooseen sukulaisten luo viikoks (käytiin Korkeasaares ja Lintsil, jeee xD) ja sitte tulin Lahteen toisten sukulaisten luo ja lähettiin Viroon. Oon 200€ köyhempi ja varmaa 10 kg painavempi... Ei hyvä xD
Mut juuh, mulla oli tos 21.päivä synttärit elikkäs täytin 17! :D viimenen vastuuton vuosi alkakoooonnn!
perjantai 24. heinäkuuta 2015
torstai 2. heinäkuuta 2015
The Opposite part 35
Jeanna:
Muutaman tunnin kuluttua olimme koko porukalla kokoontuneet pihalle. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta ja kaikki olivat selvästi hyvällä tuulella. Zacharias oli hyväksynyt suunnitelmamme takaisin menemisestä ja Mirjam vaikutti iloisemmalta kuin koskaan kun olimme lähdössä.
"Teidän on parempi varautua ongelmiin. Gideon on valmis tekemään mitä tahansa, jotta puolustuksenne menisi pilalle.", Mirjam muistutti ja katsoi vieressään seisovaa Zachariasta. Hän ei kuitenkaan näyttänyt huolestuneelle vaan hymyili.
"Meillä on paremmat mahdollisuudet kuin olin ajatellut. Gideon ei tietenkään usko meitä, mutta neuvosto ei ole kokonaan hänen vallassaan. ", hän vastasi ja Mirjam nyökkäsi.
"Toivotaan parasta, mutta muistakaa olla mainitsematta meitä. En halua minkäänlaisia ongelmia siitä, että autoin teitä."
"Suumme ovat sinetöidyt!", Niall ilmoitti ja suurieleisesti esitti vetävänsä vetoketjun suunsa poikki. Harry virnisti hänen takanaan, mutta Zayn, joka seisoi muutaman metrin kauempana, pysyi edelleen miettiväisen näköisenä.
Olimme kertoneet hänelle kaiken mitä Terbinus oli sairaalassa meille selittänyt, eikä Zayniä sen jälkeen ollut huvittanut enää keskustella. Olin huolissani, vaikka ymmärsinkin miksi aihe ei miellyttänyt häntä. Juurihan oli paljastunut, että hän oli kantanut demonin verta koko elämänsä ajan. Ja lisäksi hän oli toiminut koekappaleena vastoin tahtoaan.
Niall käski meidän antaa hänelle aikaa, mutta yhdessä tuumin päätimme pysyä lähellä häntä. Zayn oli stressaantunut ja kärsi tunnontuskista, eikä sitä ollut kenestäkään hauska katsella. Ehkä jos saisimme kaiken ojennukseen pääsisin näkemään sen Zaynin jonka Harry ja Niall tunsivat.
"Aletaan painua. Tarvitsen kylmäpussin vielä tämän päivän aikana.", Harry tokaisi ja vilkaisin häntä. Harryn kylki oli ilmeisesti vieläkin kipeä, eikä Zaynkään voinut enää pysyä hiljaa.
"Olen pahoillani tuosta, Harry. Saat luvan lyödä minua jos halu-", Zayn aloitti mutta Harry keskeytti hänet.
"Ihan totta, ei se ole niin paha. Eikä se edelleenkään ollut sinun vikasi mutta totta puhuen löisin kyllä Terbinusta ihan mielelläni."
"Jospa säästetään väkivalta myöhemmälle, tai jätetään se kokonaan välistä.", Zacharias ehdotti ja viittasi meitä kaikkia lähtemään eteeenpäin kohti pihan reunaa. Mirjam jäi seisomaan portaille ja tunsin hänen katseensa selässäni kun loittonimme entistä kauemmas.
"No niin, meidän täytyy hieman soveltaa. Lavinia, ota sinä Jeanna mukaasi. Minä otan Zaynin ja Niall tukee Harrya.", Zacharias ohjeisti ja siirtyi Zaynin vierelle. Lavinia tuli luokseni ja hymyili, mutta Harry kohotti kulmiaan.
"Kyllä minä pystyn kantamaan Jeannan. "
"Ei oteta riskejä, joten mene kiltisti Niallin kanssa. Olen ihan yhtä pätevä kuin sinäkin.", Lavinia tokaisi ja ojentautui taputtamaan olkapäätäni.
"Ihan turha sinun on itseäsi kiduttaa, me naiset pärjäämme kahdestaan.", yhdyin keskusteluun ja sain Harryn huokaisemaam.
"Jos nyt ihan vaaditte.. Mutta jos tiputat minut Niall, rikon kitarasi."
"Tuo menee julmuuden puolelle! Mitä jos vaan pidät suusi kiinni ja annat minun hoitaa homman kotiin?", kitaran kohtalosta huolestunut Niall vastasi Harrylle ja kiskoi hänet reunalle. Yhdessä he tipahtivat pois näkyvistä, mutta siipien havinan ääni kertoi etteivät he olleet vielä muuttuneet meteoriiteiksi.
"Menkää te edeltä, niin me pidämme perää.", Zacharias nyökkäsi ja Lavinia harppoi topakkana reunalle.
"Laita kätesi hartioideni yli äläkä mielellään päästä irti." , hän hymyili ja tein työtä käskettyä. Lavinia otti kiinni vyötäisiltäni ja laski kolmeen. Sitten hyppäsimme alas ja jouduin taas tuntemaan sen painottoman tunteen joka sai vatsani kääntymään ympäri. Helpotus tuli kuitenkin sekunnin kuluttua kun Lavinian auringonvalossa hohtavan valkoiset siivet avautuivat ja liidimme tasaisesti pilvien sekaan.
On menny about kaks kuukautta mut nyt mä tein sen! Mä kirjotiiinnnn! Mulla on ollut sinänsä kiirettä, eikä minkäänlaista inspistä kirjottaa yhtikäs mitään. Mutta nyyyyt on taas tämmönen uus alku! Koetan nyt alkaa kirjottaa ihan vähintään kerran viikossa, jotta tää ficci edistyis joskus xD
Mutta joo, kesäloma alko mut mulla oli kaks ekaa viikkoa kesälukiota. Otin enkun ja ruotsin kurssit ja musta tuntuu että feilasin sen ruotsin ja pahasti. XD
Ja sitten vielä siitä KEIKASTA. Damn sentään miten siisti se oli. Jalat oli kuolleita, kengät ja vaatteet ihan litimärät mutta silti oli hauskaa :D vaikka porukka tunkikin siellä permannolla ihan hirveesti! Aattelin et laitan tähän loppuun pari kuvaa mitä otin ite siellä!
Kertokaa kommenteissa miten teiän keikka meni jos olitte paikalla!
Muutaman tunnin kuluttua olimme koko porukalla kokoontuneet pihalle. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta ja kaikki olivat selvästi hyvällä tuulella. Zacharias oli hyväksynyt suunnitelmamme takaisin menemisestä ja Mirjam vaikutti iloisemmalta kuin koskaan kun olimme lähdössä.
"Teidän on parempi varautua ongelmiin. Gideon on valmis tekemään mitä tahansa, jotta puolustuksenne menisi pilalle.", Mirjam muistutti ja katsoi vieressään seisovaa Zachariasta. Hän ei kuitenkaan näyttänyt huolestuneelle vaan hymyili.
"Meillä on paremmat mahdollisuudet kuin olin ajatellut. Gideon ei tietenkään usko meitä, mutta neuvosto ei ole kokonaan hänen vallassaan. ", hän vastasi ja Mirjam nyökkäsi.
"Toivotaan parasta, mutta muistakaa olla mainitsematta meitä. En halua minkäänlaisia ongelmia siitä, että autoin teitä."
"Suumme ovat sinetöidyt!", Niall ilmoitti ja suurieleisesti esitti vetävänsä vetoketjun suunsa poikki. Harry virnisti hänen takanaan, mutta Zayn, joka seisoi muutaman metrin kauempana, pysyi edelleen miettiväisen näköisenä.
Olimme kertoneet hänelle kaiken mitä Terbinus oli sairaalassa meille selittänyt, eikä Zayniä sen jälkeen ollut huvittanut enää keskustella. Olin huolissani, vaikka ymmärsinkin miksi aihe ei miellyttänyt häntä. Juurihan oli paljastunut, että hän oli kantanut demonin verta koko elämänsä ajan. Ja lisäksi hän oli toiminut koekappaleena vastoin tahtoaan.
Niall käski meidän antaa hänelle aikaa, mutta yhdessä tuumin päätimme pysyä lähellä häntä. Zayn oli stressaantunut ja kärsi tunnontuskista, eikä sitä ollut kenestäkään hauska katsella. Ehkä jos saisimme kaiken ojennukseen pääsisin näkemään sen Zaynin jonka Harry ja Niall tunsivat.
"Aletaan painua. Tarvitsen kylmäpussin vielä tämän päivän aikana.", Harry tokaisi ja vilkaisin häntä. Harryn kylki oli ilmeisesti vieläkin kipeä, eikä Zaynkään voinut enää pysyä hiljaa.
"Olen pahoillani tuosta, Harry. Saat luvan lyödä minua jos halu-", Zayn aloitti mutta Harry keskeytti hänet.
"Ihan totta, ei se ole niin paha. Eikä se edelleenkään ollut sinun vikasi mutta totta puhuen löisin kyllä Terbinusta ihan mielelläni."
"Jospa säästetään väkivalta myöhemmälle, tai jätetään se kokonaan välistä.", Zacharias ehdotti ja viittasi meitä kaikkia lähtemään eteeenpäin kohti pihan reunaa. Mirjam jäi seisomaan portaille ja tunsin hänen katseensa selässäni kun loittonimme entistä kauemmas.
"No niin, meidän täytyy hieman soveltaa. Lavinia, ota sinä Jeanna mukaasi. Minä otan Zaynin ja Niall tukee Harrya.", Zacharias ohjeisti ja siirtyi Zaynin vierelle. Lavinia tuli luokseni ja hymyili, mutta Harry kohotti kulmiaan.
"Kyllä minä pystyn kantamaan Jeannan. "
"Ei oteta riskejä, joten mene kiltisti Niallin kanssa. Olen ihan yhtä pätevä kuin sinäkin.", Lavinia tokaisi ja ojentautui taputtamaan olkapäätäni.
"Ihan turha sinun on itseäsi kiduttaa, me naiset pärjäämme kahdestaan.", yhdyin keskusteluun ja sain Harryn huokaisemaam.
"Jos nyt ihan vaaditte.. Mutta jos tiputat minut Niall, rikon kitarasi."
"Tuo menee julmuuden puolelle! Mitä jos vaan pidät suusi kiinni ja annat minun hoitaa homman kotiin?", kitaran kohtalosta huolestunut Niall vastasi Harrylle ja kiskoi hänet reunalle. Yhdessä he tipahtivat pois näkyvistä, mutta siipien havinan ääni kertoi etteivät he olleet vielä muuttuneet meteoriiteiksi.
"Menkää te edeltä, niin me pidämme perää.", Zacharias nyökkäsi ja Lavinia harppoi topakkana reunalle.
"Laita kätesi hartioideni yli äläkä mielellään päästä irti." , hän hymyili ja tein työtä käskettyä. Lavinia otti kiinni vyötäisiltäni ja laski kolmeen. Sitten hyppäsimme alas ja jouduin taas tuntemaan sen painottoman tunteen joka sai vatsani kääntymään ympäri. Helpotus tuli kuitenkin sekunnin kuluttua kun Lavinian auringonvalossa hohtavan valkoiset siivet avautuivat ja liidimme tasaisesti pilvien sekaan.
On menny about kaks kuukautta mut nyt mä tein sen! Mä kirjotiiinnnn! Mulla on ollut sinänsä kiirettä, eikä minkäänlaista inspistä kirjottaa yhtikäs mitään. Mutta nyyyyt on taas tämmönen uus alku! Koetan nyt alkaa kirjottaa ihan vähintään kerran viikossa, jotta tää ficci edistyis joskus xD
Mutta joo, kesäloma alko mut mulla oli kaks ekaa viikkoa kesälukiota. Otin enkun ja ruotsin kurssit ja musta tuntuu että feilasin sen ruotsin ja pahasti. XD
Ja sitten vielä siitä KEIKASTA. Damn sentään miten siisti se oli. Jalat oli kuolleita, kengät ja vaatteet ihan litimärät mutta silti oli hauskaa :D vaikka porukka tunkikin siellä permannolla ihan hirveesti! Aattelin et laitan tähän loppuun pari kuvaa mitä otin ite siellä!
Kertokaa kommenteissa miten teiän keikka meni jos olitte paikalla!
lifegoal: Harryn pullosta lens vettä mun päälle. Hallelujah Jeesus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)