The Opposite part 31

Harry:
Makasin sängyssäni hereillä useita tunteja, kuunnellen Niallin vaimeaa kuorsausta. Olisin itsekkin halunnut nukkua yhtä viattomasti, mutta jälleen kerran ajattelin liikaa. Minua oli nimittäin alkanut taas kaduttaa koko idea; tänne tuleminen ja Zaynin piilottelu Gideonilta. Suunnitelmassa oli liikaa aukkoja, emmekä edenneet suuntaan tai toiseen. En uskonut, että Mirjam tietäisi yhtään enempää demoniksi muuttuneista enkeleistä kuin mekään. Eikä varmasti kuluisi aikaakaan kun Gideon löytäisi meidät.
Aloin olla jo hyvin kypsä Jeannan läsnäoloon. Minun oli vaikea keskittyä Zayniin kun halusin samaan aikaan pitää Jeannan poissa kaikesta mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Ikävä kyllä en ollut onnistunut siinäkään..
Käänsin kylkeä patjan naristessa ja tuijotin hämärään huoneeseen. Erotin juuri ja juuri toisen sängyn ja Niallin profiilin sekä kirjahyllyn, joka oli sänkyjemme välissä. Muuta huoneessa ei oikeastaan ollutkaan, nuhjaantunutta mattoa lukuunottamatta. Ei minulla ollut kuitenkaan mitään valittamista, olimmehan ainakin saaneet katon päidemme päälle. Mutta en kuitenkaan voinut olla miettimättä missä Zayn vietti aikaansa juuri nyt..


Zayn:
Ensimmäistä kertaa muuttumiseni jälkeen oloni oli kurja. Hopeaketjujen takia koko käsivarsiani särki ja kolotti, vaikka haavat olivatkin jo aikoja sitten parantuneet.
Tämänhetkinen sellini oli tosin paljon isompi ja hienompi kuin edellinen. Tilaa oli vaikka muille jakaa, ja selliä voisi jopa juosta ympäri kyllästymättä heti kuten pikku sellissä olisi käynyt. Olisin alkanut juoksemaan, ellei käsivarsiani olisi kiinnitetty hopeaketjuilla vastakkaisiin seiniin. Jouduin seisomaan kokoajan, mikä ei varsinaisesti ollut ongelma mutta se ärsytti minua.
Huomasin kuitenkin muutaman tunnin päästä, että silmien sulkeminen ja suunnitteleminen auttoivat purkamaan turhautumista. Alkuperäinen suunnitelmani neuvoston teurastamisesta oli mennyt metsään, joten tilalle oli keksittävä jotain vähintään yhtä mukavaa.
Olin kyllä huomannut kuinka huolestuneelta ja pelokkaalta Jeanna oli näyttänyt. Hänestä olisi ehdottomasti hyötyä kun pakenisin tästä sellistä, sillä hän oli ainoa joka ei varmasti edes pystyisi estämään minua.


Jeanna:
Heräsin aamulla säpsähtäen, jo ennen auringonlaskua. Olin nukkunut huonosti moninaisista syistä. Ensinnäkin olin huolissani meistä kaikista. Emme tienneet miten kauan saisimme olla täällä ja mitä tulisi tapahtumaan. Mirjam vaikutti jotenkin luotaantyöntävältä, enkä varmasti ollut ainut joka ajatteli niin.. Ja toisekseen tajusin vihdoin miten kauan olin ollut poissa kotoa. En ollut ihan varma, mutta mielestäni tänään oli tiistai. Ja se tarkoittaisi, että koulu oli jo alkanut enkä ollut ilmaantunut kotiin sunnuntain jälkeen.
Värähdin jo ajatellessani kuinka vihaisia vanhempani olivat. He huolestuivat normaaleistakin asioista, enkä ollut ikinä ollut näin kauan poissa ilmoittamatta itsestäni. He tappaisivat minut heti kun menisin kotiin...

Puin hiljaa maahan jättämäni vaatteet päälle ja vilkaisin nopeasti toisessa sängyssä nukkuvaa Laviniaa. Tiesin ettei minun kannattaisi lähteä seikkailemaan, mutta olin silti tyytyväinen kun Lavinia nukkui edelleen, siivet lievästi säpsähdellen kun hän ilmeisesti näki unta. Lähdin huoneesta niin hiljaa kuin pystyin ja jäin seisomaan hetkeksi hyytävälle käytävälle.
Missä Zayn mahtoi olla? Olin nähnyt kuinka hänet vietiin käytävällä vasemmalle, mutta sitä enempää en tiennyt. Kuvittelin nopeasti kuinka vihaisia erityisesti Harry ja Zacharias olisivat jos he huomaisivat minun menneen yksin, joten pinkaisin nopeasti vasemmalle. Päätin tulla takaisin ennen kuin kukaan heistä heräisi!

Yleensä olin hyvin huonotuurinen, mutta kerrankin onni potkaisi. Kuljettuani käytävää hetken verran ja ohitettuani monia ovia, näin seinässä kyltin jossa luki: Vankisellit. Ilmeisesti enkelit eivät itsekkään osanneet perille ilman tienviittoja, mutta se ei haitannut minua. Käännyin kyltin osoittamalle käytävälle ja huomasin heti etteivät sellit täällä olleet samanlaisia. Käytävän kummallakin puolella oli paksun näköisiä panssariovia, noin kymmenen metrin päässä toisistaan. Missään ei näkynyt "vanhanaikaisia" kaltereita, eikä paikalla myöskään ollut ketään, ei edes vartijaa.
Kävelin ensimmäisen oven luo ja kurkistin pienestä, suorakaiteen muotoisesta lasi ikkunasta sisään. En nähnyt mitään muuta kuin pimeyttä joten oletin sellin olevan tyhjä. Kurkistelin siis jokaisesta ikkunasta sisään, kunnes vasta viidennellä kerralla onnisti.
Näin sellissä katosta roikkuvan lampun, jonka valokeilan keskellä oli tumma hahmo, sidottuna käsivarsistaan. Näkyvistä tatuoinneista tunnistin sen Zayniksi ja aloin etsiä ovesta mahdollista lukkoa. Sellaista ei kuitenkaan ollut missään, vain teippiin kirjoitettu teksti: paina kahva alas ja työnnä. Se oli minusta aika huolimaton tapa säilyttää vankeja, mutta tein kuten käskettiin. Raskas ovi avautui oudon helposti ja astuin varovaisesti sisään selliin.
Katselin nopeasti ympärilleni ja totesin ettei tätä tilaa voinut kutsua selliksi. Tilaa oli yhtä paljon kuin normaalissa kerrostalo asunnossa, ilman seiniä ja huonekaluja. Katto oli varmasti yli viiden metrin korkeudessa, tai niin ainakin epäilin vajavaisen valon määrän perusteella.

En ehtinyt ottaa askelta enempää kun Zaynin pää kohosi ja hänen luurankomaiset kasvonsa kääntyivät minuun päin. Silmien katse oli tutkimaton, eikä hän virnuillut kuten aikaisemmin.
"Hei.. Päätin tulla katsomaan oletko kunnossa" Tervehdin ja tunsin heti oloni hölmöksi. Zayn ei tietenkään ollut kunnossa ja yhtäkkinen ilmaantuminen aamulla oli melko töykeää..
"Ai.. Olen minä kunnossa. Paremmassa kuin eilen ainakin." Zayn vastasi karhealla äänellä ja katseli minua totisesti.
"Ihanko totta? Alkaako veren vaikutus lähteä?" Kysyin hieman turhankin innokkaasti ja astuin sisemmälle.
"Kai.. Tai ainakaan minun ei tee enää mieli tappaa ketään." Hän sanoi ja hymyili surullisesti. Se sai hänet näyttämään paljon enemmän vanhalta itseltään, enkä voinut olla peittelemättä riemuani.
"Sehän on mahtava uutinen! Ehkä se kaikki poistuu pikku hiljaa?"
"Ehkä... Mutta ovathan kaikki muut kunnossa? Harry, Niall, Zacharias ja Lavinia." Zayn kysyi huolestuneena ja varovaisesti vaihtoi asentoaan.
"Heillä ei ole mitään hätää. Mutta sattuvatko nuo ketjut sinuun? Ne ovat aika kireällä." Kävelin hitaasti vain muutaman metrin päähän hänestä ja silmäilin valkoisena hohtavia ketjuja.
"Vähän. Minusta kuitenkin tuntuu, että niiden voima on alkanut lakata samalla kun veri poistuu. Voiko se olla mahdollista?"
"Älä minulta kysy." Naurahdin vähän, "Mutta se kävisi järkeen. Tuskin ne polttaisivat enkeleitä samalla tavalla."
"Niin.. Olen muuten tosi pahoillani siitä, että... kuristin sinua. En voinut hallita tekojani ollenkaan." Zayn mumisi ja painoi päänsä.
"Tiedän. Ei se ollut sinun vikasi. Ja olen sitä paitsi ihan kunnossa." Lohdutin häntä ja olin iloinen, että Zayn oli melkein normaali taas.
"Se on tärkeintä." Hän nosti taas katseensa ja hymyili vähän. "Voisitko auttaa minua vähän? Oikea käteni on jo ihan tunnoton."
"Tottakai. Löysennänkö ketjua niin, että saat verryteltyä? Päästäisin sinut kyllä kokonaan irti, mutta Zacharias varmaan tappaisi minut." Naurahdin vapautuneesti ja kävelin oikean puoleiselle seinälle, siihen kohtaan mihin hopeaketju oli sidottu tiukasti.
"Se auttaisi todella." Zayn vastasi rohkaisevasti ja aloin siis avata lukuisia solmuja, pikkuhiljaa löysentäen ketjua.
"Onko nyt parempi? Saatko vaikka pyöriteltyä kättäsi?" Kysyin ja katsoin taakseni Zayniä.
"Paljon parempi! Kiitos!" Hän hymyili leveästi ja katsoi minua voitonriemuinen katse mustissa silmissään. Tajusin heti olevani helvetin tyhmä..
Zayn tarttui ketjuun ja kiskaisi niin kovaa, että koko solmu hajosi silmieni edessä. Sitten hän vapautti toisen kätensä nopealla repäisyllä, johon hän ei ollut ilmeisesti pystynyt kun ketjut olivat olleet niin tiukalla.
Seisoin jähmettyneenä huoneen reunalla kun Zayn katseli käsiään, joiden ranteista roikkui edelleen lukot ja metrin verran ketjua.
"Kylläpä polttelee.. Mutta parempi nyt." Hän sanoi ja asteli nopeasti eteeni, leveästi hymyillen.
"Mietinkin, että oletko tarpeeksi tyhmä. Ja todistit, että todellakin olet." Zayn naurahti ja katseli minua samalla kun hän hieroi mustaa verta vuotavia ranteitaan.
Olin niin shokissa, etten pystynyt tekemään mitään, saatikaan vastaamaan. Olin juuri mokannut niin pahasti, että voisin samantien heittäytyä pilven päältä alas. Olin asettanut kaikki tässä talossa vaaraan, sekä olin juuri itsekkin hengenvaarallisessa tilanteessa.
"Mutta on minulla positiivisiakin uutisia. Zacharias ei voi tappaa sinua, kun minä teen sen ensin!"




Täällä taas! Ruoskin täällä itteäni siitä kun oon ollu näi kiireine kaiken kaa. En siis oo todellakaan lopettamassa, on vaa ollu paljon menoja ja tuleva koeviikko. Eikä oo inspistäkää oikee ollu, tai ainaskaa en oo ehtinyt miettimää mitää xD mut nyt siis lupaan, et huomenna tulee toinen osa! Saatte luvan ampua mut jos ei tuu!

Pitää nyt taas kysyä koska dementia
Kuinka moni on tulossa sinne keikalle kesällä?:D + minnekkä sinne ois liput? Ite oon siis edelleen siellä kenttä kolmosella!