The Opposite part 30

Jeanna:
Läheltä katsottuna Mirjam ei näyttänyt paljoakaan ystävällisemmältä kuin kaukaa katsottuna. Nainen oli melko pitkä ja noin neljäkymppinen. Hänellä oli eurooppalaisen näköiset, tumma piirteiset kasvot. Luonnonkiharat, mustat hiukset oli tiukalla poninhännällä ja kampaus sai Mirjamin poskipäät erottumaan entistä selvemmin. Minusta hän näytti ihan huippumallilta sirojen piirteidensä ja suurien, ruskeiden silmiensä vuoksi.
Mirjam näytti kuitenkin hyvin tyytymättömältä ja hän seisoi hyvin jäykän näköisenä, pukeutuneena yksinkertaiseen, tummanpunaiseen kaapuun.

"Mukava nähdä sinua Mirjam. Vaikkakin tilanne onkin hieman kiusallinen." Zacharias tervehti ja nousi portaat Mirjamin vierelle. Zayn tuli hänen perässään, pää painuksissa. Me muut taas kävelimme hitaasti perässä ja jäimme odottamaan vastausta.
"Iltaa Zacharias. Tämä ei todellakaan ole mikä ideaalinen tapaaminen." Mirjam vastasi, puhuen melko painavalla aksentilla mutta kieliopillisesti oikein. Hän katsoi ohuet kulmat kurtussa Zayniä ja otti mielenosoituksellisesti askeleen taaksepäin.
"Aivan, tiedän. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että suostuit auttamaan." Zacharias vastasi kohteliaasti ja sai Mirjamin hymyilemään koleasti.
"Niin... Seuratkaa minua." Hän sanoi, kääntyi kannoillaan ja lähti nopeasti kävelemään sisälle rakennukseen.
"Noh, ei häntä voi moittia." Niall mumisi vain niin kovaa, että me kuulimme. Harry nyökkäsi hänen sanoilleen ja minustakin tuntui, että ymmärsin yskän. Zayn oli varmasti isoin ongelma, eikä kukaan halunnut häntä lähelleen. Hän oli iso vaaratekijä eikä yksikään "keskusten" johtajista halunnut häntä vaivakseen.
Ja lisäksi minäkin olin mukana. Mirjam ei ollut kiinnittänyt minuun oikeastaan mitään huomiota, mutta epäilemättä hän paheksui myös minun läsnäoloani. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että pääsimme tänne suojaan Gideonilta.

Mirjamin linna oli värisävyiltään kaikkea harmaan ja ruskean väliltä. Talo tuntui muodostuvan moninaisista käytävistä ja saleista, joissa kaikissa oli vanhanaikaisia ja yksinkertaisia huonekaluja. Sisällä oli myös koleaa ja se antoi melko epäystävällisen kuvan koko paikasta.
Kävellessämme käytäviä pitkin, joukkoomme liittyi neljä hopea siipistä enkeliä, joilla kaikilla oli keihäät. He asettuivat pareittain joukkomme eteen ja taakse ja se teki selväksi, että meitä vahdittaisiin tarkasti.
Olimme kulkeneet ihan hiljaa, kohtaamatta ketään matkallamme. Kävelin Harryn ja Lavinian välissä, Niall takanamme ja Zacharias, Zayn ja Mirjam edessämme. Hiljaisuus oli hyvin painostavaa ja olin siksi niin iloinen kun Harry rikkoi sen. Olimme juuri tulleet hämärästi valaistuun käytävään, jonka kummallakin seinällä oli tarkassa rivissä kaarevan putkilon muotoisia lamppuja, jotka hohtivat kellertävinä. Lamppujen toisessa päässä oli tumma virtanappi. Ilmeisesti myös Harry kiinnitti niihin huomiota.

"Miksi teillä on banaaneja valaisimina?" Hän kysyi yhtäkkiä ja jouduin puremaan lujaa huultani, etten olisi rämähtänyt nauruun. Kuulin Niallin tyskähtävän nopeasti ennen kuin hänkin ehti peittää naurunsa.
Mirjam pysähtyi ja pysäytti meidät kaikki samalla. Hän kääntyi kannoillaan ja katsoi Harryä tiukasti kylmän ruskeilla silmillään.
"Ne eivät ole banaaneja." Hän tokaisi viileästi, mutta Harry ei vaivaantunut.
"Kas kummaa. Sitä minä vain, että ne näyttävät banaaneilta." Harry vastasi ja nyökkäsi lähimpään lamppuun päin.
"Missä mielessä lamppumme näyttävät hedelmiltä?" Mirjam kysyi ja otti askeleen Harryä kohti, ohuet kulmat korkealle kohonneina.
"Ne ovat keltaisia ja niissä on nuo mustat napit päässä. Banaanit näyttävät ihan tuolta..." Harry selitti ja osoitti nappeja.
"Miksi jokaisessa lampussa on muuten nappi? Eikö se ole vaivallista laittaa jokainen päälle yksi kerrallaan?" Harry jatkoi ja vaikutti oikeasti kiinnostuneelta, vaikka Zacharias pudistelikin päätään taustalla.
"Se on erittäin vaivallista ja sen takia se työ jää sääntöjen rikkojille. Näitä valaisimia on rakennuksessamme yli kaksisataa. Se on loistava rangaistus pienistä kömmähdyksistä." Mirjam vastasi, hymyili pienesti ja kääntyi ympäri. Harryn yllättynyt ilme taisi olla hänelle mieleen, sillä loppu matkan kuljimme nopeasti.

Minulla ei varsinaisesti ollut mitään odotuksia, mutta yllätyin iloisesti kun Mirjam antoi meille kolme huonetta käytettäväksi. Huoneet olivat syrjäisessä paikassa ja ne olivat niukasti sisustettuja, mutta oli silti mukavaa saada omaa tilaa.
"Voitte jäädä tänne. Vaikkakin hirviö viedään vankiselleihin välittömästi." Mirjam sanoi, kun olimme nopeasti ehtineet kurkata huoneisiin sisään. Seisoimme rykelmässä ja Mirjamin sanat saivat aikaan hiljaisuuden. Katsahdin Zayniä sivusilmällä, mutta hänen päänsä oli painettuna jälleen. Se oli uutta ja outoa, ottaen huomioon kaikki ne uhkailut mitä hän oli sanonut. En siitä huolimatta kutsuisi häntä hirviöksi..
"Kiitos Mirjam." Zacharias sanoi nopeasti ja kumarsi. Mukanamme olleet vartijat ottivat hopeaketjut hänen käsistään ja pian he katosivat Zayn mukanaan käytävän mutkaan.
"Näemme huomenna heti aamunkoiton aikaan. Lähetän teille syötävää pikimmiten." Mirjam sanoi ja lähti nopeasti vartijoiden perään. Jäimme seisomaan hieman vaivaantuneina, ennen kuin Zacharias käski Lavinian ja minun jakamaan huoneen.




Herranjumala oon laulanu Macho Fantasticoo koko päivän.... Mutta se ei oo oikee oleellista! Nyt alko HIIHTOloma ja saa nukkua vihdoinki! Aahhhh oon oottanu tätä joulusta asti!
Ja toinen juttu! Huomasin just että oon kirjottanu about 303 tekstiä! Jeeeee!!xD
Kolmas juttu: Kuinka moni on nähny sen mekkokuva jutun? En tiiä oonko ainut joka näkee sen sini-maastonvihreenä... :D