The Opposite part 25

Harry:
"Anteeksi mitä?!" Niall älähti, hetken soivan hiljaisuuden jälkeen. Hän oli ensimmäinen joka avasi suunsa. Omat aivoni tarvitsivat vielä hetken mietintää.
En voinut käsittää miksi Terbinus olisi laittanut veren Zayniin. Tai miten hän oli sen sinne laittanut... Olin aina kuvitellut Terbinuksen loistavana johtajana, enkä olisi ikinä uskonut hänen tekevän mitään näin sääntöjen vastaista.

Niall astui eteenpäin ja katsoi tyynen näköistä Terbinusta hurjistuneena.
Terbinus vaihtoi asentoaan sängyllä ja haroi kurttuisella kädellään partaansa.
"Tosi kuin vesi. Teen historiaa." Hän vastasi Niallille ja näytti selvästi olevan tyytyväinen. Me puolestamme emme olleet läheskään tyytyväisiä.
"Mutta miksi? Ja miten? Kyllä teidän pitäisi tietää, että kaikki demoneihin liittyvä on laitonta!" Tokaisin ja astui Niallin rinnalle. Olin jo tarpeeksi turhautunut siitä, että meillä kesti niin kauan löytää oikea ratkaisu. Ja nyt tuo "vanha ja kunnioitettu johtaja" käyttäytyi kuin itse pääpahis..
Tunsin Zachariaan laskevan kätensä olkapäälleni ja tiesin etten saisi hermostua. Joutuisin vain vielä pahempiin ongelmiin.
"Haluatteko kuulla koko tarinan? Hyvä on. Kaikkihan lähti siitä kun olimme piirittämässä viimeistä demonia. Lucifer taisi olla hänen nimensä. Hauska juttu, ihmisethän usein nimittävät itse Saatanaa myös Luciferiksi." Terbinus naurahti karheasti, kurtisti kulmiaan kun huomasi nauravansa yksin ja jatkoi kertomustaan.

"No kuitenkin... Tapoimme sen pedon ja minä sain hommakseni tuhota sen ruumiin. Sain kuitenkin idean, joka pohjautui vanhoihin kirjoituksiin. Otin ruumiista verta ja piilotin sen. Kirjojen mukaan kukaan ei tiennyt mitä vaikutuksia demonin verellä olisi enkeleihin. Päätin ottaa siitä selvää."
"Kuten varmaan tiedätte, demonien voima perustuu vihaan, katkeruuteen ja pelkoon. Niiden tunteiden avulla ne pystyivät hallitsemaan ihmisiä, joten päättelin sen toimivan myös enkelien kanssa. Uskoin, että demonin veri aktivoituisi kun enkeli kokisi tarpeeksi vahvana nuo tunteet."
"Mutta me emme edes suutu kunnolla..." Niall keskeytti, mutta vilkaisi samalla minuun. Hän oli kyllä oikeassa. Enkeleiden perusluonteeseen ei kuulu vihanpito tai kateellisuus. Osasimme kyllä hermostua, mutta suuttuminen oli eri asia.
"Aivan, siksi minun täytyikin odottaa niin pitkään. Säilytin verta ja etsin enkelilasten seasta sopivaa koehenkilöä. Tarvitsin jonkun, joka osoittaisi pystyvänsä tuottamaan niin paljon vihaa että veri alkaisi vaikuttaa. Monta kymmentä vuotta kului ennen kuin löysin kaksi vuotiaan pikku Zaynin. Nopeasti katsottuna hän vaikutti aivan samanlaiselta kuin kaikki muut pikkuiset. Huomasin kuitenkin pimeyttä hänen katseessaan, kun eräs toinen pikkuinen räiskytti maalia hänen päälleen. Se ilme kertoi, että kun tätä pikkuista ärsyttäisi tarpeeksi hän pystyisi aktivoimaan veren ja toimimaan ensimmäisenä koekappaleenani. Pyysin siis hänet eräänä päivänä luokseni ja pistin veren hänen suoneensa. Poika ei edes huomannut pistosta, kun annoin hänelle piirrustuslehtiön siksi aikaa. Ja se toimi loppujen lopuksi."

Olimme kaikki taas hiljaa. En varmasti ollut ainut joka joutui käymään koko tarinan mielessään monta kertaa uusiksi. Koko juttu kuulosti niin älyttömältä, että se voisi jopa olla totta. Mutta se oli silti niin radikaali teko johtajalta, jonka pitäisi toimia oikein. Ei viattomien pikkulapsien myrkyttäminen ja käyttäminen välineenä ollut oikein. Ei edes vaikka kyse oli Zaynistä. Nyt kun tiesin totuuden (tai ainakin toivottavasti) en voinut olla kovin vihainen hänelle. Eihän hän edes ollut tehnyt mitään Jeannalle, kuristamisen lisäksi. Sen teki demonin veri, eikä paras ystäväni.

"Mitä ajattelit tehdä nyt? Tiedät että veri toimii, joten autatko meitä saamaan sen pois?" Zacharias kysyi kohteliaasti, niin tyynellä äänellä että minun oli pakko nostaa hattua.
"En ajatellut tehdä mitään. Sain jo kysymykselleni vastauksen, joten poika ei ole enää minun ongelmani. Todennäköisesti hänet tapetaan tuomittuna petturuudesta tai jostakin vastaavasta." Terbinus vastasi laiskan kuuloisesti ja kurottautui ottamaan suklaakonvehdin avonaisesta rasiasta, joka oli hänen yöpöydällään.
"Et voi antaa neuvoston tappaa Zayniä vain koska sinä halusit käyttää häntä kokeessa! Todista heille ettei Zayn ole tehnyt mitään pahaa!" Lavinia tokaisi oltuaan pitkän aikaa hiljaa.
"Mutta se ei pelastaisi Zayniä. Hän tappoi neuvoston jäsenen, ennen kuin veri edes aktivoitui. Joten asia on loppuunkäsitelty. Näkemiin." Terbinus vastasi tyytyväisenä ja keskittyi avaamaan konvehdin paperikuorta.
"Kuules nyt helvetin vanha-" Aloitin, mutta Zacharias pukkasi minua terävästi kylkiluiden väliin. Se oli selvä käsky pysyä hiljaa, mutta erittäin vaikea toteuttaa. Minun teki tosissani mieli heittää kaikki nuo typerät konvehdit ikkunasta ulos. Heti Terbinuksen jälkeen..
Tosin hän oli oikeassa. Zayn ei ainakaan neuvoston silmissä ollut puhdas kuin pulmunen. Emmekä saisi sitä todistetuksi ihan heti..
"Mennään." Zacharias käski ja käänsi minut hartioista oveen päin. Otin eleestä vaarin ja marssin ovelle taakseni katsomatta. Niall tuli heti perässä ja ilmeestä näin että me kummatkin ajattelimme samaa. Olimme nyt harvinaisen isossa pulassa, eikä meillä edes ollut tarpeeksi aikaa miettiä miten pääsisimme siitä pois. Minä hetkenä hyvänsä neuvosto huomaisi demonisen Zaynin istuvan sellissä ja he päättäisivät tapattaa hänet. Kukaan ei edes haluaisi puolustaa häntä, meidän lisäksemme.




Juuhh täällä taas! Kesti, reilusti yli viikko, mutta kuten jo aikasemmin sanoin mulla siis alko koeviikko :D takana on jo ruotsin ja bilsan kokeet, edessä vielä psyka, kemia ja matikka :D tälläkertaa en aikonu ottaa vitosta matikasta!! Mutta juu, tää oli vähän tämmönen tylsähkö osa ja vähän lyhyt (kirjotin kumminkin ennen keskiyötä, joten tää tuli vielä perjantaina!!) Mutta yritän kirjottaa vielä viikonloppuna ainakin kerran! Kiitos btw siitä, että ootte jaksanu oottaa xD