The Opposite part 22

Jeanna:
Haukoin edelleen henkeä kuin kala kuivalla maalla kun Harry ja Niall raahasivat minua ylös kellarin portaita. Kurkkuni tuntui kuin se olisi tulessa ja tiesin olevani naarmuilla käsivarsistani. Mutta henkisesti oloni oli vielä kamalampi.
Olin elätellyt pientä toivoa, että Zayn olisi voinut edes hiukan paremmin. Todellisuus oli kuitenkin ollut jotain ihan muuta.

En varmaan eläissäni ole ollut yhtä hämmentynyt kuin silloin kun Zayn astui varjoista esiin kasvoillaan ylimielinen hymy. Hän oli selvästi muuttunut, sitä ei käynyt kieltäminen.
Zayn oli edelleen näyttänyt itseltään, mutta vain kammottavampana versiona. Hänen silmänsä olivat pikimustat ja niiden katse oli tuntunut polttelevana ihollani. Myös hänen silmiensä ympärykset olivat tummat ja niistä tuli mieleen kaikki ne riivatut hahmot kauhuelokuvissa.
Ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi pelottavaa, sillä myös Zaynin iho oli muuttunut hyvin kalpeaksi ja se sai hänet näyttämään melkein kuolleelta. Jos hänen silmänsä eivät olisi katselleet minua niin tarkasti, olisin voinut luulla hänen todella kuolleen.

Kompuroin viimeiset portaat ylös ja olin niin helpottunut päästessäni valaistuun käytävään. Laskeuduin heti istumaan käytävän seinää vasten ja painoin pään polviini. Minun teki nimittäin kovasti mieli itkeä, suurimmaksi osaksi siksi koska olin säikähtänyt niin paljon kun Zayn oli kuristanut minua. Toisekseen minua pelotti Zaynin puolesta, nyt kun olin nähnyt mitä hänelle oli tapahtunut.

"Niall! Mitä siellä tapahtui?" Harry ärähti, heti kun oli potkaissut kellarin oven kiinni. Tiesin katsomattakin, että Harry oli vihainen.. Se oli jo sinänsä pelottavaa.
"Hän vain muuttui! Älä syytä minua siitä, mitä tapahtui Jeannalle!" Niall vastasi ääni väristen, enkä ihmetellyt yhtään.
"Sinä et suojellut häntä! Sanoinhan, että minun olisi pitänyt olla mukana!" Harry syytti vihaisesti ja minun oli pakko puuttua asiaan. En todellakaan halunnut, että Harry suuttuisi Niallille tästä.
Otin seinästä raskaasti tukea ja nousin seisomaan. Jalkani tuntuivat olevan hyytelöä, mikä oli täysin uusi tunne minulle.
"Harry! Se ei ollut hänen syynsä." Tokaisin niin kovaa, kuin kurkullani uskalsin. Puhuminen todella sattui, mutta sain aikaan niin kovan äänen että Harry kääntyi minuun päin. Hän näytti todella vihaiselta, mutta näytti leppyvän hiukan katsoessaan minua.
"Et sinäkään olisi voinut tehdä yhtään mitään siinä tilanteessa. Olen sitä paitsi ihan kunnossa." Sanoin käheästi ja yritin jopa hymyillä jotta saisin Harryn vakuuttuneeksi. Alkuosa oli kuitenkin totta. Ei Harry olisi voinut tehdä yhtään enempää kuin mitä Niall oli tehnyt.
"Hyvä on. Älä puhu ennen kuin saamme sinulle jotain lämmintä juotavaa" Harry käski nyt jo lempeämmällä äänellä ja tarttui minua varovasti kädestä. Tartuin siihen helpottuneena, kun olin saanut tilanteen hallintaan. Niall näytti jo valmiiksi niin järkyttyneeltä, että voisi itkeä. Hänen siipensä liikkuivat hermostuneen oloisina, eikä Niall näyttänyt edes huomaavan sitä. Enkä ihmetellyt yhtään, olihan hänen paras ystävänsä juuri muuttunut enkeleiden vanhaksi viholliseksi..

Emme ehtineet kävellä käytävällä muutamaa metriä pidempää, ennen kuin kulman takaa ilmaantui enkeli.
Harry käänsi minut nopeasti selkänsä taakse, siipiensä väliin, ja toivoi ettei nainen huomaisi. Suunnitelma meni kuitenkin pilalle heti.
"Minä näin hänet." Nainen huomautti kovalla ja käskevällä äänellä. En nähnyt häntä enää, mutta kuulin hänen askeleidensa pysähtyvän eteemme.
"Mitä aiot tehdä?" Harry kysyi vakaalla äänellä, liikkumatta suuntaan tai toiseen.
"Se riippuu vähän mitä on tekeillä. Sinut tuntien ei mitään hyvää." Nainen näpäytti takaisin ja sai Harryn heilauttamaan siipiään melkein äkäisesti. Täytyi myöntää, ettei silloin ollut mukava olla niiden välissä..
"Viime kertainen oli vahinko! Eikä siihen liittynyt ihmisiä." Harry huomautti ja sai siipensä taas paikalleen, mikä oli hyvä juttu minun kannaltani. Yritin nimittäin pyyhkiä hiuksia kasvoiltani ja suustani..
"Aivan. Siksi tämä vaikuttaa joltain pahemmalta. Käske hänen tulla esiin." Nainen käski. Harry ei sanonut mitään vaan tulin oma-aloitteisesti pois hänen selkänsä takaa.
Naisen ulkonäkö oli pieni shokki, vaikka en ollut edes perehtynyt enkeleiden ulkonäkö asioihin. Hän oli pitkä ja lihaksikas. Naisen iho oli jotain afrikkalaisen ja espanjalaisen väliltä: muutaman asteen tummempi kuin etelä-eurooppalaisten. Hänen mustat hiuksensa olivat paksulla letillä, joka näytti yltävän häntä pitkälle selkään asti. Naisen kasvot olivat kovat ja ylpeät, vaikkakin hänellä oli selvästi hymykuopat.
Nainen katsoi minua arvioivasti tummilla silmillään ja heilautti siipiään. Vasta silloin tajusin, että hänen siipensä olivat hopeiset. Aivan kuin normaalien enkelin siipien päälle olisi maalattu hohtavalla hopeisella maalilla.
"Onko hän sinun?" Nainen kysyi ja kohotti katseensa takaisin Harryyn. En ollut vieläkään tottunut, että täällä ihmisistä puhuttiin kuin omaisuudesta..
"On. Mutta älä huoli, olen viemässä hänet takaisin pian" Harry vastasi ja käänsin katseeni häneen. En ollut varmasti lähdössä kotiin, varsinkaan nyt kun Zayn oli pakko saada parannetuksi! Harry kuitenkin oli kuin ei huomaisi ja katsoi ystävällisesti hymyillen naista.
"Parempi olisikin. Palasin juuri Irakista, enkä jaksaisi alkaa välittämään viestejä Gideonille." Nainen vastasi ja huokaisi. Nyt huomasin, että nainen näytti todellakin väsyneeltä. Lisäksi huomasin myös paksun arven, joka kulki juuri naisen silmän alta ja katosi sitten hiuksien sekaan. Nainen oli kokonaisuudessaan aika hurja näky.
"Aivan. Nähdään." Harry sanoi ja katselimme kaikki kolme kuinka nainen jatkoi matkaansa. Pian hän jo katosi kulman taakse.

"Kuka hän oli?" Kysyin rohisevalla äänellä.
"Cassandra." Harry vastasi ja vilkuili ympärilleen ennen kuin lähti kuljettamaan minua ja Niallia taas eteenpäin.
"Miksi hänen siipensä ovat hopeiset?"
"Koska hän on sotilas. Ja johtavassa asemassa. Älä turhaan rasita kurkkuasi"
Tyydyin olemaan loppumatkan hiljaa,vaikka olisin halunnut kysellä lisää. Minua inhotti olla hiljaa kun jouduin vain kuuntelemaan päässäni pyörivää ylimielistä naurua...


Simon:
Kirjastoon lähteminen ei ollutkaan niin hyvä idea kuin olin aluksi ajatellut. Olin luullut, että demoneista löytyisi paljonkin kirjallisuutta mutta todellisuudessa emme olleet löytäneet yhtään mitään hyödyttävää. Osa syy saattoi tietenkin olla kirjaston laajuus. Kirjoja täytyi olla tuhansia!
"Löytyykö mitään?" Kysyin kohottamatta katsettani Vanhat sairaudet- kirjasta. Istuimme pitkän lukupöydän ääressä kahdestaan. Välissämme oli valtava pinollinen erilaisia kirjoja, joita olimme etsineet aluksi.
Kuulin Lavinian huokaisevan muutaman metrin päässä minusta.
"No ei.. En edes tiedä mistä meidän pitäisi etsiä!" Hän sanoi turhautuneena.
"Olisi helpompaa jos tietäisimme mistä Zacharias on etsinyt." Vastasin ja suljin kirjan. Siitä ei ollut mitään hyötyä, ellei Zayn sitten ollut saanut ruttoa.
"Olisiko se liian paljastavaa jos kysyisimme häneltä neuvoa?" Lav kysyi tälläkertaa toiveikkaasti ja kääntyi katsomaan minua.
"Ei se varmaa, mutta kysytään vasta jos hän sattuu tulemaan vastaan." Vastasin hetken mietinnän jälkeen. En haluaisi, että Zacharias tajuaisi jonkin olevan meneillään. Harry ja Niall todennäköisesti repisivät pääni irti jos jäisimme kiinni.
"Hyvä on sitten." Lav haukotteli ja nojautui tuolillaan taaksepäin. Täytyi kyllä myöntää, että olin itsekkin väsynyt. Ja tylsistynyt tutkimaan hyödyttömiä kirjoja.
"Mennään jo takaisin. Näistä ei ole mitään hyötyä." Tokaisin ja viittasin pinoon kirjoja pöydällä. Lav nyökkäsi väsyneen näköisenä, eikä mennyt aikaakaan kun olimme jo tunkeneet kaikki kirjat sattumanvaraisesti hyllyihin ja lähteneet.

Kun tulimme Harryn huoneeseen, hän, Niall ja Jeanna olivat jo tulleet takaisin. Jostain syystä he eivät vastanneet tervehdykseeni mitenkään innokkaasti. Harry istui Jeannan vieressä sängyllä ja katseli kuinka tyttö joi hitaasti jotain höyryävää. Niall puolestaan istui nojatuolissa ja tuijotti pimeästä ikkunasta ulos, kasvot ilmeettöminä.
"... Miten teillä meni?" Kysyin, kun kukaan ei ilmeisesti halunnut selittää mitään. Ensin kukaan muu kuin Jeanna ei reagoinut. Hän kohotti katseensa ja tökkäsi Harrya olkapäähän. Se sai Harryn kääntymään meihin päin ja hän pakotti vihdoin itsensä vastaamaan.
"Ei mitenkään hyvin. Niall ja minä voimme kertoa." Hän sanoi ja viittasi meidät istumaan.
Herrasmies kun olin, annoin Lavinian mennä istumaan tuolille ja itse mätkähdin tyylikkäästi matolle.

Sitten Harry kertoi koko jutun alusta lähtien. Kuinka Jeanna ja Niall olivat menneet alas tapaamaan Zayniä, samalla kun Harry itse oli jäänyt ovelle vahtiin. Niall puolestaan kertoi mitä alhaalla oli tapahtunut ja se jos jokin oli karmeata.
"Hän siis... ihan oikeasti muuttui?" Kysyin hämmentyneenä, kun pojat olivat päässeet tarinansa loppuun.
"Joo ja sen takia meidän on löydettävä se parannuskeino! Ennen kuin neuvosto antaa kuolemantuomion tai jotain." Niall tokaisi, nyt jo reippaamman kuuloisena. Harry ei antanut minkäänlaista ilmettä tulkittavakseni, mutta Jeanna hymyili sanomatta mitään. Ilmeisesti hän ei kurkkunsa takia pystynyt puhumaan..
"Mutta me emme löytäneet mitään. Emmekö me voisi kysyä Zachariakselta apua?" Lavinia sanoi ja sai heti Harryn näyttämään kauhistuneelta.
"Hän valittaa Jeannasta neuvostolle ja joudumme kaikki pulaan!" Harry vastusti ja katsoi Niallia kuin apua pyytäen.
"En usko, että hän valittaa. Sitä paitsi emme me yksin löydä yhtään mitään, mikä voisi auttaa Zayniä." Niall vastasi ja Harry näytti melkein epätoivoiselta.
"Hyvä on sitten! Mutta vien Jeannan heti takaisin jos hän edes näyttää siltä, että voisi mennä valittamaan meistä." Harry tokaisi ja me muut vain nyökkäilimme, sillä tuskin kukaan muu meistä uskoisi Zachariaksen pettävän meidät. Olihan meillä kaikilla yhteinen tavoite saada Zayn takaisin omaksi itsekseen ja pois vankilasta!




Laitan tähän kuvan kaikista pojista, vähän niinku sillee miten ne ois tässä ja edellisessä osassa reagoinu! Tosin Liam ja Louis ei kyllä oo tietosii mistään, mut laitoin ne tonne kummiski!

Käytin Zaynin muokkaamiseen varmaa tunnin, eikä se silti näytä yhtä hyvältä ku mitä mä alunperin aattelin xD se näyttää vähä gootille, mut yrityksen puutteesta ei ollu kyse!! mut jooohh eipä mulla muuta!