~Bad Boy Styles~ Part 17

Isabella:
"Mennään metsästämään! Olen ollut viikon ilman ja tiedätte kuinka hermostun koko ajan enemmän!" Minä valitin taas kerran. Seisoin kädet lanteilla, keskellä olohuonetta ja mulkoilin poikaystävääni ja Zayniä.
"Ei voida vielä! Harry tappaa Emilyn, jonka jälkeen meidän pitää odottaa että kaupungin järkytys laantuu! Tämmöisissä pikkukylissä ei voi tappaa montaa ihmistä viikossa!" Zayn selitti kärsimättömän näköisenä.
"Tiedän! Mutta en ole paastonnut näin pitkää aikaa ennen!" Jatkoin ja heilautin hiukseni pois olkapäiltäni. Minä en osannut ravita itseäni, ilman että tapoin ihmisen. Tämä vaikeutti metsästämistä paljon.
"Mekin ollaan jo totuttu siihen. Tämä on vähän eri paikka kuin New York, missä pystyit tappamaan kymmenen ihmistä, ilman että kukaan edes kiinnitti sinuun huomiota." Louis sanoi hymyillen ja taputti sohvaa vierellään. Tiesin että vänkääminen oli turhaa. Menin istumaan Loun viereen ja hän kietaisi käsivartensa ympärilleni. Aluksi olin pitänyt tänne muuttamista tyhmänä ideana, mutten silloin tiennyt ettei Harry asunut täällä yksin. Olin ajatellut vain tulla asumaan tänne pariksikymmeneksi vuodeksi, nähdäkseni hieman rauhallisempia piirejä kuin Amerikassa. Muuttaminen oli hyvä idea. Tapasin pitkästä aikaa veljeäni ja löysin unelmieni poikaystävän.
Painoin pääni Louisin olkapäätä vasten ja suljin silmäni. Minulla oli vieroitusoireita verestä, ja yritin vain keskittyä hengittämiseen. Aloin helposti raivota jos en saanut ravintoa.

Zayn:
Pyörittelin kuulakärkikynää kädessäni ja vain odotin. Harry oli lähtenyt vain puoli tuntia sitten. Toivoin että hän tulisi pian takaisin sillä olin kuolla tylsyyteen. Uusi pariskunta vietti aikaa kahdestaan, joten minä ja Harry saimme olla kahden. Kumpa Harry tappaisi tytön tänään kuten oli suunnitellut, niin saisimme parin viikon päästä metsästää. Kyllä me kaikki Isabellaa lukuunottamatta osasimme jättää joskus uhrin henkiinkin, jokseenkin aika heikkoon. Usein ihminen kuoleekin verenhukkaan, vaikka olisimme jo lopettaneet ja poistuneet paikalta. Siksi ehkä oli parempi odottaa ennen seuraavaa metsästystä.
Auton renkaiden ääni asfaltilla keskeytti mietintäni. Harry oli ilmeisesti tullut. Kuulin kuinka auto kaarsi pihaan ja ovia paiskottiin. Mutta kuulin toisen hengityksen, Harryn lisäksi. Mitä hän oli mennyt tekemään!?

Louis:
Näin Zaynin katseesta että hänkin oli kuullut sen. Ihmiskeuhkojen ja sydämen äänen. Me kaikki kolme pomppasimme ylös ja käännyimme juuri eteiseen päin, kun Harry tempaisi oven auki. Hän kantoi sylissään hervotonta Emilyä joka oli yltäpäältä veren peitossa.
"Harry! Mitä sinä olet mennyt tekemään!?" Isabella kiljahti ja tuiotti melkein hysteerisinä verta. Harry ei vastannut, vaan laski Emilyn varovasti sohvalle, ja haki vessasta ensiapulaukun.
"Miksi et tappanut häntä!?" Zayn kysyi närkästyneenä ja siirtyi lähemmäs Emilyä. Harry nousi salamana seisomaan ja asettui hänen ja Emilyn väliin, vihainen ilme kasvoillaan.
"Älä koske häneen." Harry ärähti ja sai Zaynin nostamaan käsivarsiaan antautumisen merkiksi.
"Hänetkö pitää pelastaa? Yrititkö tappaa hänet ja tulit toisiin aatoksiin!?" Kysyin vihdoin ja sain Harrylta murhaavan katseen.
"Minä selitän sitten kun Emily on kunnossa" Hän sanoi ja kumartui sitomaan valkoisella sideharsolla Emilyn veristä kaulaa.
"Harry. Anna kun minä autan" Isabella sanoi yhtäkkiä ja otti pari askelta lähemmäs sohvaa. Harry tarkkaili Belliä hetken ennen kuin nyökkäsi. Yhdessä he puhdistivat ja sitoivat Emilyn.
Minä ja Zayn seisoimme taustalla ja vain mietimme päämme puhki, mitä oli tapahtunut.



Seuraava tulee sitte varmaan vasta torstaina :)