~Bad Boy Styles~ Part 26

Emily:
Naisen sanat jäivät soimaan hiljaisuuteen. Harry oli jähmettynyt eteeni ja näin kuinka hänen kämmenensä puristuivat nyrkkiin.
"Jos edes hipaiset häntä, minä en anna sitä koskaan anteeksi" Harry sanoi kylmästi äidilleen ja vetäisi minut itseensä kiinni. Painoin pääni Harryn olkapäätä vasten ja minun oli myönnettävä että pelkäsin henkeni edestä.
"Minun poikani ei ole ihmisen kanssa"
"Mitä ajattelit tehdä kun sinulla ei ole poikaa?" Harry tokaisi, veti minut mukaansa ja lähdimme talosta ovet paukkuen. Harry ei sanonut mitään, vaan istutti minut autoonsa.
"Et mene enää minnekkään yksin." Hän käski ja kaasutti tielle. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti etten edes käsittänyt miten näin oli käynyt. Harryllä oli selvästi huonot välit äitiinsä ja minä olin vain pahentanut tilannetta. Ilmeisesti vampyyrit eivät seurustelleet ihmisten kanssa kovin usein..
"Mitä nyt tapahtuu?" Minä kysyin ja käännyin penkilläni kohti tuima ilmeistä Harryä.
"Äiti ei siedä ihmisiä. Hän ei hyväksy meitä ja luulee että voi käskeä minua jättämään sinut. En tee sitä ellet sinä niin halua.."
"En halua!! Minä vain.. Voiko äitisi tosiaan jahdata minua?"
"Voi, mutta Bell, Lou ja Zayn ovat puolellamme. Hän ei koske sinuun" Harry vastasi päättäväisesti ja käänsi auton kotikadulleni.
"Mene kotiin ja käyttäydy ihan normaalisti. Minä olen huoneessasi" Harry sanoi, hymyili ja suuteli minua. Suudelma rauhoitti minua. Tämä kaikki menisi kohta ohi ja elämä palaisi normaaliksi.
Nousin autosta ja menin sisälle. Kello oli melkein yhdeksän illalla ja äiti oli olohuoneessa katsomassa telkkaria.
"No moi muru! Olitko Harryn kanssa?" Hän kysyi hymyillen kun istuin hänen viereensä.
"Olin! Katseltiin.. Öh telkkaria hänen siskonsa kanssa" valehtelin ja hymyilin leveästi.
"Kuulostaapa mukavalta! Saat tuoda hänen siskonsakin tänne joku päivä!"
"Joo, eiköhän se onnistu. Minä menen nukkumaan.. Väsyttää jostain syystä!" Höpötin nopeasti ja kiipesin ylös.
Kun menin huoneeseeni, Harry makasi sängylläni ja tuiotteli kattoon. Laitoin oven kiireesti kiinni ja varmistin ettei äidin askelia kuulunut portaista.
"Hei" minä huokasin ja istuin hänen viereensä.
"Hei"
"Harry.. Miksi tämä menee näin? En halunnut aiheuttaa mitään ongelmia! Minun pitäisi selvittää tämä äitisi kanssa!" Puuskahdin ja sain Harryn nousemaan istualleen.
"Luuletko että tämä johtuu sinusta? Tai kyllä se johtuu mutta hän on valitettavasti äitini. En anna sinun olla missään tekemisissä hänen kanssaan! Hän on sanojensa mukainen nainen. Minä hoidan tämän ja sinä voit keskittyä elämään normaalisti" Harry selitti ja minä halasin häntä. Tuntui tosiaan pahalle että ilman minua kaikki olisi hyvin. Mutta uskoin Harryä. Kyllä äidin olisi kuunneltava poikaansa! Mutta tämä nainen ei vaikuttanut kovin äidilliselle..



Nyt taas pitkästä aikaa! Mulla on inspis alkanu loppua tähä tarinaan ja se ärsyttää mua hirveesti! Mulla oli hyvä idea alussa mut nyt se on jääny ja täst on tullu iha outo! Mutta tota en oo iha varma millo tulee seuraavaa, toivottavasti huomenna! Kiitos muuten taas siitä että jaksatte lukee tätä xD