~Bad Boy Styles~ Part 21

Kayla:
Kun minun ja Emilyn katseet vihdoin kohtasivat, en voinut uskoa silmäni. Hän oli ollut käytännössä kadoksissa päiviä! Ja lisäksi pahikset ja diiva Isabella olivat puuttuneet myös. Koko koulu kertoi tarinaa että pahikset olisivat murhanneet Emilyn ja piilottaneet hänet. Ei siis mikään ihme että porukka tuiotti käsikädessä kävelevää Emilyä ja Stylesiä.
Em sanoi jotain Stylesille joka nyökkäsi, hymyillen minulle leveästi. Vastasin murhaavalla katseella. Inhosin sitä kuinka hän oli saanut Emilyn oudoksi! Aivan kuin emme tuntisi enää!
"Moi" Em sanoi tullessaan luokseni. Olin hiljaa ja tuiotin hänen vaatteitaan. Upeat farkut ja kalliin näköinen paita. Pitikö täydellisyys-Harry häntä lahjomalla luonaan?!
"Moi." Tokaisin ja ristin käsivarteni rinnalle. Emily näytti aika hermostuneelta ja nololta. Katseeni liukui hänen paidastaan, ylös kaulaan ja kasvoihin.
"Mikä tuo on?" Kysyin ja välittömästi Em heilautti hiuksensa kaulansa peitoksi. Mistä hän oli saanut punertavan, ihon rikkoneen haavan kaulaansa??
"Öh Kayla olen pahoillani. Minun ei ollut tarkoitus kadota tai jättää sinua. Minä vain en osaa selittää mitä on tapahtunut" Em puuskahti yhtäkkiä ja sai minut kohottamaan kulmakarvojani.
"Et osaa selittää missä olet ollut? Valehtelet vielä päin naamaa!" Kivahdin takaisin. Emily salasi minulta jotain ja se ärsytti minua suuresti.
En välittänyt kuunnella enempää vaan otin laukkuni maasta ja jätin Emilyn seisomaan itsekseen.

Emily:
Mahtavaa! Juuri mitä halusinkin! Potkaisin ärsyynnyksissäni kiveä maassa ja sain tulokseksi kipeän varpaan.
Kellojen soidessa menin sisään ja Harry ilmaantui viereeni välittömästi.
"Olen pahoillani"
"Ihan suotta. Minä en voi kertoa mitään, joten parempi ettei hän edes halua udella" minä huokaisin ja avasin kaappini. Valitsin historian kirjan ja yhdessä Harryn kanssa menimme tunnille.
Päivä oli suhteellisen tylsä ja aika epämukava. Oppilaat tuiottivat meitä ja mulkoilivat pahasti.
Näin Niallin ja Liamin vasta ruokavälitunnilla. Molemmat nähtävästi halusivat tulla lähelleni vasta kun Harry oli lähtenyt käymään kaapillaan.
"Emily mikä sinua vaivaa!?" Liam huusi heti varoittamatta. Nostin katseeni lattiasta ja en voinut uskoa silmiäni. Liam ei ikinä hermostunut kenellekkään!
"Mitä nyt?" Kysyin tuntien itseni harvinaisen typeräksi. Niall muljautti silmiään ja Liam hyökkäsi lähemmäs minua.
"Olet pahisten kelkassa! Lintsaat ja jätät kaiken muun ulkopuolelle!!" Tämä huusi edelleen ja ravisti minua hartioista. Se ei sattunut mutta holtittomasti heiluminen ei tuntunut mukavaltakaa.
"Päästä irti! Minä teen mitä haluan!" Kivahdin hänelle ja Liam tyrkkäsi minut kaappeja päin. Ihmiset olivat kokoontuneet ympärillemme seuraamaan ilmeisen innoissaan tapahtumaa. Liam oli juuri aloittamassa jotakin kun kuulin tutun, matalan äänen.
"Älä koske häneen".
Liam pyörähti ympäri ja kohtasi Harryn vihaa leiskuvat silmät. Liam nyökäytti päätään ylimielisenä ja tökkäsi olkapäätäni etusormellaan kuin tahallaan härnäten.
"Minähän varoitin" Harry murahti vienosti hymyillen ja sekunnin murto-osassa töytäisi Liamin edestäni. Tuiotin täysin lamaantuneena kuinka poikaystäväni potki raivoisasti maassa makaavaa ystävääni. Niall ryhtyi peliin mukaan muttei mennyt kahta sekuntiakaan kun hänkin oli maassa, kasvot veressä. Harry paiskasi heidät kummatkin päin kaappeja ja puristi vaarallisen tiukasti heidän kurkkujaan. Kukaan käytävällä ei liikkunut paitsi minä. Harppasin eteenpäin ja kiskasin Harryn irti heistä.
"Harry lopeta! Ala tulla!" Vaadin ja  kiskoin  hullun näköisen Harryn mukaani. Painuimme suoraan ovista ulos ja hänen autolleen.
"Ei sinun olisi pitänyt! Tiedät että he eivät voi sinulle mitään! Eikä tappeluun ollut syytä!"
"Oli siihen. En kestä jos joku koskee minuun noin. Sinä olet minun." Harry mutisi ja vetäisi minut lanteiltani itseensä kiinni. Tyydyin huokaisemaan ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Tämä suhde ei meinannut onnistua näillä näkymin...