~Never Give Up~ Part 9

Niall:
"Niall... Minne me olemme menossa?" Darcia kysyi hiljaa kun istuimme autossa ja olimme jo moottoritiellä. Täytyi myöntää, että en voinut vastata. Tiesin täsmälleen, että minun pitäisi viedä hänet Alecille tänään kuten oli sovittu, mutten enää halunnutkaan. Halusin pitää Darcian itselläni. Hän tuntui täyttävän tyhjän paikan elämässäni. Hän oli mukava ja tulimme juttuun niin hyvin, että ei tuntunut siltä että olisimme tavanneet ensimmäisen kerran vasta tänään! Mutta tämän kaiken myöntäminen ei ollut hyvä asia minulle. En saisi tuntea näin..
Kun tapasin Alecin ensimmäisen kerran, kun olin 15, hän tarjosi minulle työtä. Olin nuori, ja kun Alec lupasi rahaa ja runsaasti laittomuuksia, minä suostuin. Varastelu ja muut hommat olivat olleet jännittäviä ja olin saanut niistä hyvää oloa. Mutta nyt ensikertaa minusta tuntui, että todella tein väärin. Darcia merkitsi minulle jo nyt paljon...
"Hmm.. Ajattelin, että kävisimme hakemassa pizzat! Meinasin jo unohtaa aiemmin!" Vastasin vähän ehkä myöhässä ja vilkaisin Darciaa. Hänen entiseltään epäilevä katseensa pehmeni ja hän hymyili minulle.
"Suunnittelit tämän jo aikaisemmin!?" Hän kysyi ja tökkäsi minua leikillään olkapäähän. Paha oli rinnassani vain kiristyi kun hän hymyili niin tietämättömänä. Pakottauduin kuitenkin hymyilemään.
"Pitihän sitä jotain miettiä! Tykkäätkö sinä edes pizzasta?" Naurahdin ja käännyin risteyksessä kohti keskustaa. Vastakkaiseen suuntaan siitä, missä Alec majaili...
"Tottakai!"


Myöhemmin illalla:
Olimme syöneet pizzamme aikoja sitten ja sen jälkeen Darcia oli lähtenyt suihkuun. Lainasin hänelle pyyhkeen ja nyt istuin sohvalla yksikseni. Telkkari oli auki, mutten keskittynyt siihen.
Tiesin, etten voisi paeta Darcian kanssa Alecia. Alec oli vaikutusvaltainen jengipiireissä, ja jotkut saisivat meidät kiinni.. Olin kerran yrittänyt väittää Alecille vastaan (sen jälkeen kun hän oli lakannut olemasta niin mukava minulle) niin hän ja hänen 'muut apurinsa' hakkasivat minut niin pahasti, että jouduin piilottelemaan kotona monta päivää ettei kukaan saisi tietää. Sen jälkeen en ollut valittanut mistään..
"Niall! Heittäisitkö sen pinkin jumppinin tänne minulle?" Darcia huusi yhtäkkiä kylppärin oven takaa.
"Ai pinkki? Onko tässä isossa taskussa?" Kysyin samalla kun avasin hänen matkalaukkunsa ja tutkin sisältöä.
"Niin! Siinä keskellä pitäisi olla!"
"Juu tässä se on. Onko OK että tuon sen vai satutko olemaan täysin alasti?" Kysyin samalla kun lähdin kävelemään kylppäriä kohti.
"Älä huoli kuule, onhan minulla pyyhe!" Darcia nauroi ja avasi oven ottaakseen jumppinin minulta. Ojensin sen hänelle ja vaistomaisesti katseeni liikkui hänen vartalollaan.
Darcia kietaisi pyyhettä tiukemmin ympärilleen ja punastui.
"Ok Ok minä menen" nauroin ja häivyin takaisin olkkariin.
Miksi Darcia muuttui kokoajan vain ihanemmaksi!? Hänellä oli loistava huumorin taju, ja hän oli uskomattoman kaunis vaikka ei tainnut tajuta sitä...
Yhtäkkiä puhelimeni värisi ja nappasin sen matkalla pöydältä käteeni. Yksi saapunut viesti tuntemattomasta numerosta...
"Tytön on parempi olla täällä huomenna tai tiedät miten huonosti sinulle käy. A"
Nyt vasta olinkin pulassa.