~Never Give Up~ Part 17

Darcia:
"Käykö, että nukutte kummatkin tällä sohvalla? Olisi meillä kyllä toinen patjakin mutta Zayn on tunkenut sen jonnekkin yläkertaan piiloon!" Perrie kysyi ja katsoi minua hymyillen. Vilkaisin parisängyksi levitettyä sohvaa ja nyökkäsin.
"Eiköhän me tuohon sovita" vastasin ja autoin Perrietä levittämään lakanaa.
Minnekköhän Niall ja Zayn katosivat? Toivottavasti Niall selittäisi tilanteen tai jotain. Muuten vaikuttaisi aika oudolta, että hän pölähtää ovelle keskiyöllä minun kanssani..
"Oletteko te muuten pari?" Perrie kysyi yhtäkkiä ja ojensi samalla minulle tyynyliinan laitettavakseni. Katsahdin häntä nopeasti ja hymähdin.
"Ei.. Ystäviä nyt ainakin" vastasin vaikka toivoin , että olisin voinut vastata toisin.. Vaikka Niall oli valehdellut, tunteeni eivät olleet sammuneet. Hän ei ollut tehnyt niitä asioita joista Alec valehteli. Hän teki virheen, mutta korjasi tilanteen vielä kun pystyi.
"Aijaa... Minä kun luulin, että te olitte! Kyllä sen huomaa kuinka Niall katsoo sinua kun et huomaa!" Perrie sanoi ja katsoi minua tietäväisesti. Tunsin punastuvani ja keskityin äkkiä taas tyynyn asetteluun.
Puhuiko Perrie totta? Katsoiko Niall minua tosiaan jotenkin erikoisesti?! Minua, pelkkää luuseria joka ei pystynyt pitämään elämäänsä koossa?

Saimme sängyn valmiiksi ja Niall ja Zayn ilmestyivät keittiöstä luoksemme. Melkein teki mieli tuiottaa Niallia, mutta se olisi ollut jo niin inhottavaa.
"Voitte nukkua täällä ainakin tämän yön. Öitä" Zayn sanoi ja hän katosi yläkertaan Perrien kanssa. Tuli hiljaisuus.
"Saatiinhan me petipaikka järjestettyä!" Niall naurahti ja käveli sohvan luo. Samalla hän kiskaisi paitansa pois päältä. Vetäisin henkeä yhtäkkiä ja siitä syntynyt henkäisyn ääni nolotti minua kauheasti. Täytyi myöntää, että ihmettelin miksi hän ei ollut mallin töissä. Hänen hartiansa olivat miehekkään ja lihaksikkaat. Vatsalihakset erotti erinomaisesti myös hämärässä, mikä sai minut punastumaan.
"Mitä nyt?" Niall kysyi ja katsahti minuun hymyillen. Käänsin heti katseeni hänen kropastaan ja lähdin seiniä katsellen kohti sohvaa.
"Ei mitään.. Ota sinä vaan se puoli" Ehdotin ja jäin toiselle puolelle. En viitsinyt ottaa mitään vaatteitani pois. Vaikka minulla oli aika kuuma peiton alla, vedin sen leukaani asti. Tunsin kuinka Niall kääntyi kyljelleen, pois päin minusta.
"Muuten" hän sanoi yhtäkkiä pimeydestä.
"No?"
"Minä näin."
"Mitä sinä näit?"
"Kun katsoit minua" Niall sanoi ja voisin vannoa, että hän virnuili.
"..."
"Meilläpäin on semmoinen sääntö, ettei tarvitse tyytyä vain katsomiseen" Niall sanoi matalalla äänellä. Tuntui, että kasvojani kuumotti kovemmin kuin koskaan. Minulla oli aika vaivaantunut ja nolo olo siinä hänen vieressään.
"Haha älä nyt ujostele! Se oli vitsi" Niall naurahti ja tunsin kuinka hän kääntyi selälleen. Olkapäämme olivat ihan muutaman sentin päässä toisistaan ja tunsin hänen olkapäänsä lämmön hehkuvan.
"En minä ujostele" protestoin ja käänsin päätäni katsoakseni häntä. Ihmeekseni Niall katsoi minua jo takaisin. Hän hymyili leveästi ja ojensi kättään pyyhkäistäkseen hius suortuvan pois otsaltani. Hänen kosketuksensa tuntui niin lempeältä ja hellältä, että olisin voinut pyörtyä samantien.
"Öitä" hän toivotti, hymyili vielä ja käänsi sitten kylkeä.
"Eh.. Öitä" vinkaisin takaisin hetken kestäneen hengenhaukkomisen jälkeen.




Ääää nyt kesti kauheen kauan!! Anteeks hirveesti! Oon kipeenä niin on ollu vähä energiasta puutetta!:D