~Never Give Up~ Part 7

Darcia:
Lentokoneen laskeutuessa jännitykseni tuntui vain kasvavan! Matka oli mennyt tosi nopeasti, ja nyt olikin jo Irlannissa! Niall oli luvannut tulla minua vastaan kentälle, joten näkisin hänet aivan pian!!
"Hyvät matkustajat. Olemme laskeutuneet Dubliniin. Pyydämme teitä poistumaan koneesta rauhallisesti! Hyvää päivän jatkoa!" Lentoemäntä toivotti ja matkustajat nousivat paikoiltaan ja alkoivat etsiä käsimatkatavaroitaan.
"Anteeksi neiti, voisitteko te auttaa minua?" Kuului hento ääni viereltäni ja käännyin sen suuntaan. Vieressäni seisoi siistiin mustaan mekkoo pukeutunut harmaa hiuksinen mummeli, joka katsoi minua hymyillen.
"Joo tottakai!" Hymyilin takaisin.
"Minä en saa enää tuota matkalaukkuani alas. Jos sinä pidempänä yltäisit sinne asti" mummo sanoi ja osoitti matkatavarahyllylle. Otin laukun helposti alas ja ojensin sen mummolle.
"Kiitos paljon kulta pieni! Hyvää päivän jatkoa sinulle!" Hän toivotti ja hymyili lempeästi. Minulle tuli tosi hyvä olo yhtäkkiä. Noinkin pieni apu teki vanhasta naisesta iloisen. Oli mukavaa pystyä olemaan apuna jollekkin!
Otin oman laukkuni alas myös ja lähdin ihmismassan mukana koneen oville.


Niall:
Seisoskelin terminaalissa ja odottelin, että juuri saapuneen koneen matkustajat tulisivat. Tietyllä tavalla minua jännitti tavata Darcia. En yleensä jännittänyt, mutta nyt olin mukavalla tavalla innoissani. Tuntui kuin tapaisin tosi läheisen ystävän pitkän ajan kuluttua!
Jouduin ravistamaan viimeisimmän ajatukseni pois. Minulla oli homma hoidettavana enkä voisi alkaa ajatella liikaa. Senkuin vain viet tytön Alecille, siinä se!!
"Niall!!" Kuului huuto yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Darcia tuli minua kohti, hymyillen leveästi. Jouduin myöntämään itselleni, että hän oli kauniimpi kuin kuvissa. Hän oli lyhyt ja hänen kasvonsa olivat kuin enkelillä..
"Eh.. Moi!" Huudahdin hätäisesti, unohduttuani tuiottamaan häntä.
"Vau, vaikea uskoa että olet ihan oikeasti siinä!" Darcia naurahti ja vähän ujon oloisesti sipaisit hiukset pois silmiltään.
"Niimpä! Tosi hyvä homma että tämä järjestyi!" Hymyilin ja kumarruin ottamaan Darcian matkalaukun kannettavakseni.
"Ei sinun tarvits-"
"Ei herrasmies jätä laukkuja neitien kannettavaksi!" Keskeytin hänet ja kumpikin nauroimme. Ihmeen mukava tyttö..

"Onko sinulla näin hieno auto!?" Darcia kysyi kun pysähdyimme hopeisen Volvoni eteen parkkipaikalla.
"Voisihan se olla hienompi!" Naurahdin ja laitoin matkalaukun takakonttiin. Kiipesimme kyytiin ja kaasutin pois lentokentän pihasta.
"Asutko kaukana täältä?" Darcia kysyi ja katseli ikkunasta ulos.
"En itseasissa! Alle tunnin matka vain!" Vastasin ja naputtelin rattia radiosta soivan musiikin tahtiin.

Tulimme vähän isommalle tielle, joka oli melkein tyhjä. Mieleeni pälkähti heti idea.
"Hei Darcia. Sinähän olet 18?"
"Juu-u.. Kuinka niin?"
"Haluaisitko ajaa?"
"Mitä..?!"
"Kyllähän sinulla jo ikä riittää! Siitä vaan!" Naurahdin, pysäytin auton tien reunaan ja pomppasin ulos.