~Never Give Up~ Part 14

Darcia:
En oikein tiennyt mitä tehdä. Ovi oli lukossa. Tarkistin sen ja ikkunat jo aikoja sitten. Istuin vain sängyllä ja tuiottelin seinää. Naputtelin hiljaisuudessa sormella reittäni. Olin niin maassa etten pystynyt edes itkemään. En välittänyt mitä tapahtuisi seuraavaksi.

En tiennyt kuinka kauan aikaa oli mennyt, mutta heräsin yhtäkkiä äänekkäisiin askeliin portaissa. Pomppasin istualleni ja ehdin juuri ja juuri kohottaa katseeni kun ovi aukaistiin.
Alec tuli sisään tarjottimen kanssa.
"Terve. Ajattelin, että sinulla olisi nälkä" hän totesi ja laski tarjottimen pöydälle ja jäi seisomaab sängyn viereen. Katsoin häntä hieman altakulmien. En ollut itseasissa nälkäinen. Saattoi ehkä johtua siitä, että ensirakkauteni petti minut pari tuntia sitten.
"Tiedän, että tämä tuntuu pahalta. Niall kehitteli koko jutun selkäsi takana. Hän halusi myydä tyttöjä Intiaan ja palkkasi minut siihen työhön. Hän vain ottaa rahat ja häipyy.." Alec huokaisi ja näytti tuohtuneelta.
"Yritätkö saada minut vieläkin huonovointisemmaksi?" Kysyin ärtymys äänessäni. En halunnut kuulla Niallista enää sanallakaan! Alec hymyili kuitenkin minulle.
"Pitäähän sinun totuus tietää. Estäisin tämän jos voisin. Mutta Niall uhkaa tappaa perheeni jos en tee kuten hän sanoo" Alec jatkoi ja näytti yhtäkkiä murheelliselta. Pystyisikö Niall tekemään niin!? En olisi ikinä uskonut hänestä sellaista! Mutta kuitenkin... Olinhan minä tuntenut hänet vain hetken. Jos hän oli huijannut koko ajan, en ollut varmastikkaan nähnyt hänen todellista sisimpäänsä.
Alec häipyi huoneesta sanomatta enää mitään. Kuullessani lukon napsahduksen, tunsin turhautumista. Olin tosiaankin täällä jumissa.. Enkä tiennyt kuinka pitkään..

Olin taas nukahtanut. Mutta tälläkertaa heräsin pimeydessä. Ja ääni kuului ulkoa. Nousin sängystä ja yritin tihrustaa eteeni. Ainoa valo tuli kuusta, joka pilkotti ikkunasta. Ja minut herättänyt ääni kuului juuri ikkunan luota. Olin parin metrin päästä siitä kun kuun valo peittyi. Sitä vasten näkyi tumma hahmo, suoraan ikkunan edessä. Painoin käden suuni eteen etten vain kiljuisi. En haluaisi Alecin tulevan tänne... Mutta entä jos tuo oli murtovaras!?
Peräännyin varovasti kauemmas ikkunasta kun hahmo alkoi avata sitä hitaasti. Näköjään täälläpäin ei ikkunoissa ollut minkäänlaisia lukkoja!! Ei mennyt hetkeäkään kun tuntematon hahmo seisoi jo parin metrin päässä ja vilkuili ympärilleen. Samantien hän katsoi suoraan minuun ja kutsui minua nimeltä.
"Darcia.."