~Never Give Up~ Part 6

Darcia:
Olin ollut eilen niin innoissani lentolipuista, mutta aamulla minua alkoi mietityttää. Oliko sittenkään viisasta lähteä noin vain? Halusin tottakai pois täältä, mutta mitä tapahtuisi Irlannissa? Kyllä minä tietyllä tavalla luotin jo Nialliin, mutta koskaan ei voinut olla varma. Mutta minun pitäisi olla vapaamielisempi. Kaikki menisi hyvin ja tutustuisin vielä paremmin Nialliin.

Päivällä katsoin sähköpostiani. Niall oli lähettänyt tulostettavat lentoliput. Lento lähtisi puoli viisi.. Minulla olisi vain pari tuntia aikaa pakata...
Juoksin ympäri huonetta ja keräsin vaatteitani. En tiennyt kuinka pitkään aioin oleilla Niallin luona, joten pakkasin varmuuden vuoksi melkein koko omaisuuteni.
Vaatekaappini oli melkein typötyhjä ja laatikot tyhjennetyt. Minulla oli pieni toive, että saisin asunnon Irlannista. En oikeastaan halunnut enää palata tänne. Isä pärjäisi samalla tavalla kuin tähänkin asti. Eihänhän minua paljoakaan huomioinut, tai muutenkaan viettänyt aikaa kanssani. Tuskin hän edes huomaisi, että olisin lähtenyt.

Otin matkalaukkuni ja heitin takin päälleni. Minulla olisi tunti aikaa ehtiä lentokentälle. Menisin kävellen ja kävisin matkalla pankkiautomaatilla. Nostaisin mahdollisimman paljon rahaa kaiken varalle.
Alakerrassa ei näkynyt ketään, joten isä oli varmaan ulkona. Laitoin kengät jalkaan ja menin ulos. Jätin ulko-oven tahallani auki, että isä pääsisi sisään. Kaikesta huolimatta en haluaisi, että hän paleltuisi yöllä ulkona..

Niall:
"Hän tulee tänään lentokoneella" sanoin Alecille puhelimessa, samaan aikaan kun etsin jääkaapista syötävää.
"Hyvä! Tiesin, että sinä hoitaisit homman!" Alec naurahti ja hymähdin hänelle. Tämä oli varmasti nopeiten hoidettu keikka ikinä..
"No mutta tuo tyttö heti sitten luokseni. Saat rahasi sitten samalla"
"Joo.." Vastasin ja suljin puhelun. Darcian kone olisi parin tunnin päästä täällä..


Darcia:
Matka lentokentälle sujui kieltämättä tosi hitaasti. Laukkuni hihna porautui olkapäähäni ja jalkoihini sattui. Kaiken lisäksi oli ruuhka aika.. Pysähdyin jälleen kerran liikennevaloihin odottamaan vuoroani.
"Darcia!" Kuului huuto takaani ja hiukset hulmahtaen käännyin ympäri. Väkijoukon läpi minua kohti tunki Bree.
"Mitä sinä täällä?" Kysyin vähän kummastuneena. Bree huiskautti punertavat hiukset silmiltään ja vilkaisi matkatavaroitani.
"Pääsin juuri jälki-istunnosta.. Miksi et ollut koulussa?" Hän selitti ja pommitti minua heti vastaan kysymyksellä. En tiennyt mitä vastata. Kuulostaisi järjettömältä, että olisin lentämässä Irlantiin näin yhtäkkiä.. Mutta en ole koskaan ollut hyvä valehtelija.
"Minä lähden tapaamaan sukulaisia. Tarvitsin aikaa pakkaamiseen" vastasin ja yritin hymyillä iloisesti. Bree kohotti toista kulmaansa.
Samassa liikennevalot vaihtuivat ja ihmismassa lähti liikkeelle.
"No moikka!" Huikkasin ja yritin livahtaa karkuun. Mutta Bree lähtikin mukaani ylittämään tietä.
"Et pääse minusta vielä eroon. Menen tapaamaan Georgiaa torille" Bree naurahti ja tarrasi takkini hihaan, ettemme eroaisi ruuhkassa. Eihän minulla sinänsä ollut mitään Breetä vastaan, mutta toivoin vain ettei hän kyselisi enempää.

"Miksi muuten olit jälki-istunnossa?" Kysyin kun pääsimme tien yli ja jatkoimme matkaa kävelitietä pitkin.
"Hyvä että kysyit! Siis ai että minä vihaan niitä Calberryn ämmiä! Aloin kinaamaan Annien kanssa jostakin ja ennenkuin huomasinkaan Kellie oli lavastanut minut varkaaksi! Rehtori soittaa tänään vielä äidille! Kukaan ei uskonut, vaikka vakuutin etten ollut koskenutkaan Thalian käsikoruihin!" Bree puuskahti raivoissaan. Kaksoset tuottivat kovasti harmia koulussa. He saivat kenet tahansa ongelmiin. Rehtori ja kaikki opettajat uskoivat aina heitä ensimmäiseksi, koska heidän vanhempansa olivat rikkaita ja nämä tukivat koulua lahjoituksilla.
Olin todella iloinen nyt, että päätin lähteä. Kaikki inhottava jäisi tänne ja pääsisin täysin uuteen maailmaan!






Nyt kesti kauheen kauan!! >.< yritän jatkaa huomenna jo!