~Never Give Up~ Part 5

Niall:
Zayn pölähti kämppääni heti aamulla, aivan kuten olimme sopineet. Istuin sohvalla silmät sikkurassa vielä yön jälkeen. Olin puhunut koko yön Darcian kanssa. En ollut siitä itseasissa kovin pahoillani, olihan hän tosi mukava. Tiesin hänestä jo melkein kaiken. Sinänsä olin aika pahoillani hänen puolestaan. Mutta en saisi alkaa ajattelemaan mitään! En ollut koskaan aikaisemminkaan säälinyt ketään! Tämä oli työni ja kaikki menisi hyvin kunhan vain hoitasin tytön Alecille.
"Tere." Zayn tokaisi ja tuli eteisestä viereeni sohvalle.
"No?" Hän jatkoi kun en alkanut itse puhua.
"Löysin tytön. Hän on mukava ja nuori joten Alecin pitäisi olla tyytyväinen" selitin ja vilkaisin samalla kännykän näyttöä, tarkistaakseni ettei Darcia ollut laittanut viestiä.
"Mihin hän tarvitsee edes nuorta tyttöä?" Zayn kysyi ja risti käsivartensa.
"En minä tiedä! Mutta.. Ei hän nyt mikään raiskari ole!" Huudahdin kun näin Zaynin ilmeen. Tai en ainakaan uskonut..
"Minähän sanoin jo alusta asti, ettei sinun olisi pitänyt lähteä Alecin mukaan! Olet tehnyt jo enemmän laittomuuksia kuin me kaikki yhteensä!" Zayn tuhahti ja pyöräytti silmiään.
"Tiedän!! Mutta ensinnäkään en ole tappanut ketään eikö-"
"Paitsi että ammuit sen miehen silloin siinä ryöstössä" Zayn keskeytti. Miksi hänen piti muistaa se kun juuri olin pääsemässä pälkähästä!
"Yksi sitten. Mutta se ei ollut tarkoituksella!!" Selitin, mutta Zayn näytti yhtäkaikkisen epäuskoiselta.
"Lopeta vielä kun voit! Mieti jos sille tytölle käy jotain sen takia että sinä johdatit hänet tänne!?" Zayn käski. Olin kuunnellut tätä jo pitkään, mutta en vain voinut.
"Alec varmaan tappaisi minut" naurahdin, yrittäen kääntää tilannetta vitsiksi.
"Älä viitsi."
"Selvä sitten!! Alec on käytännössä jo ystäväni, enkä usko että hän tekisi mitään pahaa tytölle! Sitä paitsi hän maksaa hyvin" huokaisin ja tarkistin taas kännykkäni.
"Saa nähdä! Ihan totta, kadut vielä!" Zayn tokaisi ja häipyi. Olin tottunut siihen, että hän valitti kokoajan. Olin jo niin tottunut tekemään rikoksia ja muita hommia Alecille, etten tainnut edes ymmärtää mitä tein..


Darcia:
"Pentu!!" Kuului huuto yhtäkkiä kesken uneni. Pomppasin heti istualleni ja tajusin, että isä oli kotona. Loikkasin sängystä alas ja otin sakset pöydältä. Kuulostaa hurjalle, mutta olen päättänyt pitää jotain terävää mukanani kun isä oli uhkailemassa. En halunnut enää enempää ruhjeita, vaan pistäisin hanttiin. Olin saanut kummasti voimaa Niallilta. Minun todellakin pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni. Säälissä ja harmissa rypeminen ei auttaisi yhtään. Jos halusin elää paremmassa maailmassa, minun pitäisi tehdä sellainen.
Menin yöpukusillani yläkerran käytävään, missä isä seisoi. Hänen t-paitansa näytti saastaiselta ja hänen harvat hiuksensa melkein jo tippuivat päästä... Vaikka hän oli nelikymppinen, hänen kasvonsa olivat harmaan ja kuluneet. Alkoholi ja huumeet olivat kuluttaneet hänet täysin loppuun.
"Mitä nyt?" Kysyin, ja päätin kerrankin pitää omat mielipiteeni.
"Missä sä oot ollu!?" Hän kysyi käristen ja siristeli silmiään nähdäkseen minut selvästi.
"Koulussa?" Ehdotin ja käteni puristui tiukemmin saksien ympärille, kun isä tuli lähemmäs.
"Täysin äitinsä näköne.. Kumma juttu" hän mumisi ja käänsi pääni ylös päin, leuastani kiinni pitäen. Lakkasin hengittämästä. Tiesin jo, että varmaan pyörtyisin kun haistaisin hänen viinahengityksensä.
"Samanlaiset paska luonteet.. Ärhäköitä ämmiä kummatki.." Isä höpötti ja kiinnitti huomionsa jonnekkin kaukaisuuteen. Minua inhotti kun hän puhui noin. Olisin halunnut tietää, mitä isä sanoisi samassa tilanteessa selvänä. Hän oli varmasti rakastanut äitiä joskus, mutta jostain syystä kaikki oli mennyt huonosti siitä lähtien kun olin pieni..
"Mitä jos menisit nukkumaan?" Kysyin keräten rohkeuteni rippeet. En ollut pitkään aikaan sanonut isälle edes paria sanaa ja nyt yritin ohjeistaa häntä.
"Nukkumaa? Miks vitussa!?" Hän kärähti ja heilautteli käsiään kummastuneen oloisena.
"Koska jos sammut, lattia ei ole kovin mukava paikka"
"Vittu mee huolehtii itestäs! Saatana jo nyt on" isä ärisi ja lähti hoipertelemaan alakertaan.
Ei sitten jos apu ei kelvannut!
Olin tietyllä tavalla ylpeä itsestäni! Isä oli yleensä vielä vihaisempi kun en sanonut mitään! Minun pitäisi pysyä tyynenä ja pitää puoleni. Minä sentään olin selvinpäin!

Menin takaisin huoneeseeni ja lukitsin varmuuden vuoksi oven. Tekstasin heti Niallille.
"Huomenta!:) toivottavasti olet jo hereillä xP mutta just äsken minä itseasissa otin neuvostasi vaarin! Ensimmäinen kerta kun iskä ei edes yrittänyt hakata minua!" Kirjoitin ja jäin odottamaan vastausta.
"No huomenta!:D tottakai minä olen hereillä :D mutta heei, hyvä kuulla! Siinä vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma!:)" Niall vastasi ja minun teki melkein mieli nauraa.
"Aivan!! Ihan oikeasti, en pysty kiittämään sinua tarpeeksi! Vaikka ollaan juteltu vain näin vähän aikaa, minulle tulee paljon parempi olo kun puhun sinulle!!:3"
Vähän minusta tuntui, että vuodatin hänelle turhan paljon, mutta se todella helpotti! Toivoisin vain, että Niall asuisi lähempänä jotta voisimme tavata!
"Minulle tulee hyvä mieli kun tiedän, että sinulle tulee hyvä olo!!:D olisi todella mukava tavata sinut ihan oikeasti!!" Niall vastasi ja tuntui, että hän olisi juuri lukenut ajatukseni.
"Tarkoitatko tuota todella!?:0"
"Kyllä kyllä!! Minä voisin hommata sinulle lentoliput tänne! Saisit vähän lomaa isästäsi myös :)" Niall vastasi ja jouduin lukemaan viestin muutaman kerran ennenkuin tajusin sen. Hän todella pyysi minua luokseen!! Tekisi mieli kiljua ja pomppia ympäriinsä! Eihän minua kukaan voisi estääkkään! Olin kahdeksantoista, eli sain tehdä mitä tahansa. Isä ei varmaan edes huomaisi, että olisin poissa! Eikä minun tarvitsisi huolehtia hänestä tai itsestäni! Ja sitäpaitsi minä luotin Nialliin. Hän oli oikeasti se joka hän sanoo olevansa. Lähettelimme eilen kuvia ja niistä näki että ne on otettu juuri silloin. Ihme ja kumma Niall olikin blondi, eikä brunette kuten oli kuvitellut. Mutta hän vain oli komeampi!
"Wow kuulostaa ihan uskomattomalta!!:D" vastasin ja hymyilin itsekseni. Milloinkohan olin viimeksi näin onnellinen!?
"Voisin ottaa liput jo huomis illaksi! Onko se ok?:)"
"Tottakai!! En malta odottaa!!! Mutta minä kyllä maksan sinulle niistä lipuista takaisin!"
"Et tietenkään maksa! Se on lahja!:D huomenna nähdään!!;D" Niall vastasi.



Kesti vähän, mutta vihdoin muistin kirjottaa!:D