~Never Give Up~ Part 2

Darcia:
Heräsin aamulla aikaisin kännykkäni herätyskelloon. Isä ei ollut tullut yön aikana kotiin, mistä olin tyytyväinen. Saisin valmistautua kouluun rauhassa vihdoinkin..
Nousin sängystä ja menin yläkerran pieneen kylpyhuoneeseen. Pesin hampaani kuten aina ja jäin tuijottamaan heijastustani peilistä.
En olisi sanonut, että olin ruma, mutta en ollut läheskään mikään kaunotar. Hiukseni olivat melkein mustat ja silmäni siniset. Iho oli hyvässä kunnossa, vaikkakin olin kalpea. Kasvoni olivat melko leveät, joka teki minut pikkutytön näköiseksi. Olin lisäksi melko lyhyt, mikä ei auttanut asiaa yhtään.
Harjasin hiukseni pikavauhtia ja laitoin kerroksen ripsiväriä. Vaikka ihan turhaahan se oli. Mikä takia edes kaunistautuisin?
Varttia myöhemmin olin jo valmistautunut. Lähdin kävelemään kouluun yksin. Minulla ei ollut varsinaisesti yhtään kaveria. Olin kyllä yleensä Breen kanssa, mutta emme koskaan tavanneet vapaa-ajalla.

"Hei Claythorne, vietitkö viikonloppuna laatuaikaa perheesi kanssa?!" Ivallinen huuto kaikui käytävällä. Kaksoset olivat taas vauhdissa.. Annie ja Kellie Calberry olivat pahimmat kiusaajat tässä koulussa. Taisin olla heidän lempikohteensa tänään, kun kuulin heidän lähtevän seuraamaan minua.
"Ainiin, eihän isäsi taida tietää mitä sellainen tarkoittaa!" Kellie kiljui ja heidän ystävänsä nauroivat. Olin tottunut piikittelyyn isästä, joten pokkana jatkoin matkaa.
"Veikö kissa kielen?" Annie kysyi ja ilmaantui vierelleni. Hän hymyili pilkallisesti ja heilautti kullankeltaisia hiuksiaan.
"Taisit olla huoraamassa jossain kuten äitinsäkin teki ennenkuin jätti pummi isän!!" Annie sähähti ja minä pysähdyin kuin seinään. Kukaan ei ollut ennen maininnut äitiäni. Se vaikutti minuun yllättävän voimakkaasti.
Yhdellä liikkeellä käännyin ja läimäytin Annieta poskelle niin kovaa kuin jaksoin. En välittänyt mitä siitä seuraisi. Tahdoin vain tuottaa hänelle yhtä paljon kipua kuin minä olin kärsinyt.
Olin juuri tarttumassa kiljuvaa Annieta hiuksista, kun joku repi minut kauemmas.
"Nyt riittää! Kumpikin rehtorin kansliaan." Minua pitelevä liikunnanopettaja käski ja käänsi minut kansliaa päin. Repäisin itseni irti ja lähdin käytävää pitkin raivon vieläkin kihistessä sisälläni. Olin niin lopen kyllästynyt tähän kaikkeen!!




Kesti vähän ja tää alku on vähän kehnoo mut yritän parannella!!