~Are You Jealous?~ Part 23

Louis:
"Onko tuolla kassa 19?" Luci kysyi hiljaa kun vedimme valematkalaukkujamme väenpaljoudessa. Tiirailin kauemmas ihmisten päiden yli.
"On joo" vastasin, otin Lucia kädestä ja lähdin puikkelehtimaan ruuhkan läpi.
"Passit kiitos" tullimies käski kun tulimme kassan luo. En tiennyt minkälaiset passit meille oli tehty, joten uhkarohkeasti vain ojensin meidän molempien väärennetyt passit. Mies katsoi molempia ja sitte meitä.
"Luke ja Diana Johnsson?" Mies kysyi matalalla äänellä, vilkaisten ympärilleen. Nyökkäsimme molemmat, sen kummempia ajattelematta. Mies nyökkäsi ja päästi meidät ohi.
Ripeästi kävelimme käytävää pitkin kohti terminaalia, jossa laitoimme matkalaukkumme hihnalle.
Kun ohitimme muutaman vartijan, tunsin kuinka Luci kiristi otettaan kädestäni.
"Rauhoitu.. Kaikki menee hyvin" hyssyttelin kuiskaten. Luci oli erittäin hermostuneen näköinen, mutta henkäisi syvään ja keskittyi kävelemiseen. Menimme suoraan koneeseen ja bisnes-luokkaan.
Penkit olivat mukavemman näköisiä kuin yleensä ja paikkoja oli vähemmän.

Luci livahti ikkunapaikalle ja istuin hänen viereensä. En vieläkään halunnut päästää hänen kädestään irti.. Tähän mennessä kaikki oli mennyt täydellisesti, mutta todelliset koettelemukset alkaisivat vasta Amerikassa.
"Tämä on niin väärin" Luci huokaisi ja käänsi katseensa ikkunasta minuun.
"Tiedän.." Mutisin vaimeasti. Jos suunnitelma onnistuisi, monet diilerit saisivat lisää myytävää ja kaiken maailman jengit lisääntyisivät.. Ja jos jäämme kiinni, joudumme kumpikin vankilaan. Paitsi että todennäköisesti se narkkari Englannissa tapattaisi meidät, ettenme vain kertoisi heistä poliiseille.

Katselimme vaitonaisina kun muut paikat täyttyivät ja kone lähti vihdoin. Katsoin kelloa ja hämmästyin huomatessani sen olevan melkein seitsemän aamulla. En ollut nukkunut koko yönä.. Luci painoi päänsä olkapäätäni vasten ja aloin lepuuttaa omaani hänen päätänsä vasten. Pitäisi varmaan nukkua vielä kun pystyisi...


Nyt jäi tosi lyhyeks!!! >.<