~Are You Jealous?~ Part 20

Luciana:
Pesin suihkussa väriaineen päästäni ja kietouduin pehmeään pyyhkeeseen. Jouduin hetken keskittymään tähän tämänhetkiseen tilanteeseen ennenkuin menin takaisin Marien ja Louisin luo. Louis oli onneksi (tai harmikseni) pukenut sinisen kauluspaidan ja mustat housut. Marie tuli heti luokseni vaatekasan kanssa.
"Valitettavasti joudutte pukeutumaan näihin vaatteisiin. Teille tehdään uudet henkilöllisyydet" hän kertoi ja ojensi vaatteet minulle. Menin takaisin pesutilaan ja tutkin vaatteita. Minulle oli annettu vaalea naisten kauluspaita, mustat korkokengät ja musta, tiukka sihteerin hame. Ilmeisesti meidät yritettäisiin esitellä rikkaana parina.. Puin vaatteet päälleni ja kietaisin nykyisin blondit hiukseni pyyhkeen sisälle. Näytin kieltämättä tyhmälle blondeilla.. Olin luonnollisesti brunette..
Menin takaisin maskeeraushuoneeseen ja istuin tyhjälle penkille. Marie kuivasi Louisin hiuksia ja selitti jotakin lentomatkasta.
".. Teidät maksettiin ykkösluokkaan, jotta teitä epäiltäisiin vähemmän. Pysykää vain rauhallisina ja tehkää kaikkea normaalia. Pääsette Lontoon tullista helposti läpi, mutta Amerikassa ei saa näyttää hermostuneelta tippaakaan" Marie neuvoi ja Louis vain nyökkäili mukana.
Minua alkoi väsyttää yhtäkkiä. Etsin katseellani kelloa, mutta ei sellaista löytänyt. Kellon oli pakko olla paljon, koska olimme illalla lähteneet meiltä... Sitten mieleeni tuli äiti. Hän oli varmasti järjiltään huolesta. Aivan varmasti he soittaisivat poliisille ja pian koko kaupunki etsisi meitä..



Harry:
Kuten jo arvasinkin, Louisin äiti ei tiennyt mitään. Hän oli aivan yhtä huolissaan heistä kuin mekin ja sovimme, että pitäisimme yhteyttä.
Menin takaisin keittiöön missä äiti naputteli hermostuneena pöytää.
"Louisin äitikään ei tiedä mitään" kerroin ja jäin seisomaan pöydän viereen.
"No me lähdetään etsimään! Harry ja Holly lähdette keskustaan ja minä lähden autolla iskän kanssa!" Äiti käski ja pyyhälsi eteiseen pukemaan. Isä näytti vähän hämmentyneeltä. Enkä yhtään ihmetellyt! Kaikki tapahtui ihan yhtäkkiä.
"Mennäänkö autolla myös?" Holly kysyi yhtäkkiä ja tuli viereeni. Nyökkäsin ja menimme molemmat pukemaan.

"Tiedätkö missä tatuointikaupassa he kävivät?" Holly kysyi kun ajoimme kohti kaupunkia. Pinnistelin muistiani hetken ajan.
"En ole varma tästä kerrasta, mutta Louis on sanonut käyvänsä Tom Berryn studiossa. Käydään ensin siellä ja kysytään joltain onko heitä nähty" vastasin ja Holly nyökkäsi. Toivottavasti paikka vain olisi auki..


Holly:
Harry pysäköi minulle tuntemattoman tatuointikaupan eteen ja nousimme kyydistä.
"Hetkonen.. tuo on Louisin auto" Harry sanoi yhtäkkiä ja osoitti isoa, vaaleaa maasturia vähän matkan päässä. Juoksin sen luo ja kurkkasin ikkunasta sisään. Auto oli tyhjä, eikä sisällä ollut mitään ihmeellistä..
"Ei ole ketään!" Huudahdin ja hölkkäsin takaisin Harryn luo.
"Ehkä he ovat sisällä" Harry ehdotti kuitenkin epäileväisenä. Menimme ovesta sisään ja meitä vastaan tuli heti tatuoitu mies.
"Terve! Miten voisin auttaa?" Hän kysyi virkeän kuuloisesti, vaikka kello oli jo paljon. Vilkuilimme ensin kumpikin joka puolelle, ja jouduimme toteamaan että Louis ja Luci eivät olleet siellä..
"Onko täällä näkynyt kahta meidän ikäistä teiniä? Tyttöä ja poikaa" Harry kysyi ja mies kurtisti kulmiaan.
"Kyyyyllä... Vanha tuttu Louis kävi jonkun tytön kanssa, joka kyllä näytti aivan sinulle" mies vastasi hetken mietittyään Harrylle.
"Hän on siskoni.. Milloin he lähtivät?"
"Siinä kahdeksan, yhdeksän maissa"
"Etkö yhtään tietäisi minne?" Harry kysyi epätoivoisena. Mies pudisti päätään.
"Mennään" Harry huokaisi ja lähdimme takaisin ulos...