~Are You Jealous?~ Part 24

Harry:
"Kumpaakaan siis ei ole näkynyt eilis illan jälkeen?" Möhömahainen poliisi kysyi ja katsahti äitiin.
"Ei ole.. Eikö nyt vain aloitettaisi etsintä!? Kaksi teiniä kadoksissa!! Miettikää nyt hyvä mies mitä heille on voitu tehdä!" Äiti kivahti, pystymättä enää esittämään rauhallista.
"Aivan rouva hyvä, heidän kuvansa on jo lähetetty juna-asemille, lentokentille ja lähikaupunkien poliisilaitoksille" möhömahan kaveri, rotalta näyttävä poliisi sanoi kärsivällisesti ja viittasi meitä kaikkia istumaan sohvalle.
Poliisit olivat tulleet aikaisin aamulla ja olimme koko perheen voimin (Holly mukaan lukien) leiriytyneet olohuoneeseen.
"Mitä me teemme nyt?" Kysyin rikkoakseni hiljaisuuden, jonka poliisit olivat saaneet aikaan. Rotta kääntyi katsomaan minua.
"Te ette nyt voi tehdä mitään nuori mies. Tunnetteko jomman kumman uhreista?" Mies kysyi ärsyttävästi.
"Satun tuntemaan kummatkin" ärähdin ja isä loi minuun varoittavan katseen. Äiti puolestaan pyöritteli silmiään, aivan kuten Lucillakin oli tapana.
"Jaaha. No mutta me lähdemme nyt. Teille ilmoitetaan heti jos jotain saadaan selville" möhömaha sanoi rotan puolesta ja molemmat häipyivät pikavauhtia.
"Miten tuollaiset kusipäät voi edes olla poliiseja!?" Huokaisin äänekkäästi ja retkahdin sohvalle selälleni.
"Sitä minäkin tässä ihmettelen!! Jos he eivät saa mitään aikaan, minä etsin heidät käsiini" äiti tiuskaisi ja häipyi keittiöön. Ilmeisesti hän alkoi siivoamaan, kuten aina kun häntä hermostutti.
Iskä puolestaan hieroi kasvoja käsiinsä. Oli tässä kyllä meillä kaikilla kestämistä..
"Minun pitää mennä kotiin nyt. Mutta soitat minulle heti kun jotain tapahtuu?" Holly sanoi ja nousi sohvalta. Nyökkäsin silmät kiinni ja kuulin kuinka hän lähti.
Vaikka olin nukkunut melkein kuusi tuntia, tuntui kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Minua hermostutti ja pelotti Lucin ja Louisin puolesta. Kukaan ei tiennyt missä he voisivat olla...


Luciana:
"Saisiko pariskunnalle olla virvokkeita?" Kysyi lempeä ääni yhtäkkiä kesken uneni.
"Kaksi teetä" Louisin ääni vastasi ja kohotin päätäni sen kuultuani. Lentoemäntä jakoi kärrystään tee kupit eteemme ja lähti hymyillen jatkamaan matkaa.
"Kauanko minä nukuin?" Kysyin matalalla äänellä ja tiirasin ikkunasta ulos. Pelkkien pilvien seasta oli vähän vaikea päätellä mitään..
"Tunnin vain" Louis vastasi ja sekoitti teetään lusikalla. Minulla oli kieltämättä nälkä ja jano, mutta ehkä oli parempi vain juoda tee. En tiennyt saisiko huumeita enää ulos jos söisi paljon..

Tee oli hyvää, ja join sen nopeasti vaikka se olikin tulikuumaa. Se jotenkin muistutti minua kiireisistä kouluaamuista, jolloin join Harryn kanssa teetä. Se tuntui kuitenkin kaukaiselta..
"Päästäänkö me täältä kotiin?" Kysyin Louisilta. Hän kääntyi minuun päin ja hymyili.
"Tottakai.. Keinolla millä hyvänsä!" Hän naurahti ja minusta tuntui, että hän yritti piristää minua. Hymyilin hänelle takaisin. Kauheampaa tämä olisi jos olisin koko hommassa yksin..
Käännyin katsomaan ikkunasta taas, mutta katseeni osui puhelimeen sen alapuolella. Voiko sillä soittaa koneen ulkopuolelle!?
Nostin luurin ja näin ohjelapun sen alapuolella, joka neuvoi erikielillä kuinka puhelinta käytettäisiin. Selvästikkin tällä pystyi soittamaan!! Pikavauhtia näppäilin ennalta tutun numeron ja nostin luurin korvalleni. Kahden tuuttauksen jälkeen tuttu ääni vastasi.
"Harry? Luci täällä" kuiskasin puhelimeen.