~Are You Jealous?~ Part 25

Harry:
"Harry? Luci täällä"
Olin varmaan viisi sekuntia hiljaa ennenkuin tajusin.
"Luci!" Huudahdin niin kovaan ääneen, että äiti ryntäsi keittiöstä iskä kintereillään.
"En tiedä kuinka pitkään voin puhua, mutta me ollaan lentokoneessa. Kumpikin ollaan kunnossa! Kai! Mutta siis me ollaan iha juuri New Yorkissa! Narkkarit pakottivat meidät salakuljettamaan hu-" Lucin kiireinen selitin päättyi kuin seinään kun puhelu loppui.
"Oliko Luci puhelimessa!?" Isä älähti heti ja kumpikin tunkivat sohvalle viereeni.
"Oli!! Hän selitti jotain, että he ovat lentokoneessa ja New Yorkissa!! Mutta puheli loppui kesken!" Huudahdin ja ravistin kännykkääni ikäänkuin toivoen, että puhelu jatkuisi.
"Mitä muuta hän sanoi!? Ovatko he kunnossa!?" Äiti patisti minua ja mietin hetken.
"He ovat kai kummatkin kunnossa... Mutta hän sanoi, että narkkarit.. Pakottivat heitä salakuljettamaan jotain.. Hän ei ehtinyt kertoa loppuun" selitin ja jäin katselemaan kattoa. Tämä koko homma teki koko jutusta entistä oudomman!!
"Eikai vain huumeita!? Tai jotain muuta vaarallista!!" Äiti huusi ja näytti kertakaikkisen järkyttyneelle. Iskä kietaisi käsivartensa hänen ympärilleen ja yritti rauhoitella. Tilanne ei kyllä ollut yhtään rauhoiteltavissa!!
"Soitetaan poliisille ja käsketään heidän hoitaa apua New Yorkiin" isä käski ihmeen tyynenä. Pomppasin ylös ja olin tietyllä tavalla ärsyyntynyt. Joutuisin jatkamaan keskustelua möhömahan ja rotan kanssa..



Luciana:
Puhelu loppui kesken kaiken. Nostin katseeni ja käännyin kummissani Louisiin päin, joka katsoi minua.
"Katkesi!" Inahdin hänelle. Olin jo melkein ehtinyt selittää kaiken...
"Me laskeudumme. Puhelimet ilmeisesti eivät toimi maassa. Mutta tietääkö Harry nyt missä olemme?" Louis kysyi kulmat koholla.
"Tietää, muttei miksi!" Vastasin ja vilkaisin ikkunasta. Olimme jo laskeutuneet New Yorkiin.
Minua alkoi välittömästi hermostuttaa uudelleen. En yleensä stressannut suuremmin, mutta tämä oli hirvein tilanne missä olin ikinä ollut. Louisilla puolestaan meni hyvin. Hän pysyi tyynenä. Jos pääsisimme tullista läpi, se olisi hänen ansiotaan..
"Hyvät matkustajat. Olkaa hyvä ja poistukaa koneesta rauhallisesti. Hyvää päivänjatkoa!" Kuuluttimista kuulutettiin ja muut matkustajat alkoivat etsiä käsimatkatavaroitaan.
"Louis.. Entä jos me ei päästä läpi?" Supisin hermostuneena.
"Kyllä me päästään. Ollaan vain kuin kuka tahansa" Louis vastasi, nousi seisomaan ja ojensi minulle takkini. Nyökkäsin ja heitin takin päälleni. Yritin keskittyä hengittämään normaalisti.
Käsikädessä astuimme ulos koneesta ja menimme terminaaliin ottamaan matkatavaramme. Lähestyimme tullia vääjäämättä ja pian olimmekin jo tiskillä.
"Huomenta. Saisinko lentoliput ja passit kiitos" Nuori virkailija mies kysyi hymyillen, mutten pystynyt vastaamaan siihen. Minua oksetti. Olin niin peloissani. Me jäisimme kiinni. Ja jos emme, syyllistyisimme silti törkeään salakuljetukseen.
"Huomenta. Tässä olisi" Louis vastasi erinomaisesti näytellen iloista ja ojensi passimme lippujen kera. Mies tutki niitä tarkkaan ja merkitsi jotain tietokoneelleen.
"Kaikki kunnossa. Mutta onko neidillä kaikki hyvin?" Mies kysyi ja kurtisti kulmiaan. Pakottausuin nyökkäämään, vaikka sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Mies ei kuitenkaan hellittänyt katsettaan minusta.
"Ensimmäistä kertaa lentokoneessa!" Louis naurahti, mutta vakavoitui heti tämän jälkeen ja kietaisi käsivartensa ympärilleni. Käännyin katsomaan häneen ja yritin viestittää katseellani, etten kestänyt enää. Louis vain pudisti hitaasti päätään vastaukseksi.
"Noh, yrittäkäähän pärjätä! Hyvää päivänjatkoa!" Mies toivotti ja antoi tavaramme takaisin.
"Ei!! Meillä on huumeita!" Kiljaisin yhtäkkiä. Koko terminaali hiljeni ja kaikkien päät kääntyivät meihin päin. Hengitin kiivaasti ja tunsin kuinka Louis puristi minut tiukemmin kylkeään vasten.
"Vartijat. Portille neljä" tullimies sanoi radiopuhelimeen vakavana ja tuli kohti meitä.
Olin aikeissa selittää koko jutun, mutta tunsin yhtäkkiä kipua käsivarressani. Jouduin hetken miettimään mitä oli tekeillä ennenkuin muistin sen metallilaatan.
"Apua" vinkaisin käheästi ja valahdin kumaraan. Kipu pisti koko yläruumistani ja alkoi viedä tuntoa käsistäni.
"Luci!! Hankkikaa ambulanssi äkkiä!!" Louis huusi ja ihmisten hälinä alkoi. Puristin silmäni kiinni, mutta maailma jatkoi pyörimistään. Päässäni jyskytti hullunlailla ja tunnottomuus levisi jalkoihini. Kaaduin holtittomasti maahan, mutten tuntenutkaan kipua, jonka olin luullut tulevan kun iskisin pääni lattiaan. En voinut avata silmiäni, mutta epäilemättä joku oli ottanut minut kiinni. Kaikki äänet katosivat ympäriltäni ja tunsin kouristelevani. Sitten kaikki vain loppui.